Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Flinkkilä & Kellomäki pääkuva

Elämäni Pirkkona: ”En minä nuorena haaveillut mistään, yritin vain selviytyä.”

Anne Flinkkilä ja Pirkko Työläjärvi
Anne Flinkkilä ja Pirkko Työläjärvi Kuva: Harri Hinkka, Yle Flinkkilä & Kellomäki,Anne Flinkkilä (Yle),Pirkko Työläjärvi

Pitkän linjan poliitikko Pirkko Työläjärvi oppi jo lapsena kantamaan vastuuta. Vaatimattomista oloista ponnistanut yksinhuoltajaäidin tytär teki työtä, opiskeli ja eteni politiikan huipulle. “Kun ottaa selvää asioista, niin sitten osaa.”

Pirkko Työläjärvi tottui vastuuseen jo lapsena. Äidillä oli vaikea epilepsia, ja pikku Pirkko oppi tunnistamaan kohtauksen laadun, asettelemaan kapulan äidin suuhun ja tyynyn pään alle niin, ettei äiti vahingoittaisi itseään kohtauksen aikana.

Ihmiset voivottelivat pienen lapsen taakkaa, mutta Pirkko oli eri mieltä.

– Äiti oli neuvonut, mitä tehdä. Kyllä pieni lapsikin jo tajuaa, että voi olla hyödyksi.

Pirkon äidin kotipaikkakunnalla Kuorevedellä sisällissotaa käytiin hyvin julmasti. Äiti oli pikkutyttönä metsässä nähnyt teloitettuja miehiä, punaiset jäsenkirjat päähän naulattuina.

– Se oli lääkäreiden mukaan järkyttänyt äidin niin, että epilepsia puhkesi.

Isästä Pirkolla ei ole muistoja. Isä kuoli, kun Pirkko oli muutaman kuukauden ikäinen. Miesporukassa oli tullut riitaa ja isä pyydettiin sitä selvittämään.

– Isää puukotettiin ja hän menehtyi muutaman päivän kuluttua sairaalassa. Siitä lähtien olimme äidin kanssa kahdestaan. Elämä oli niukkaa, mutta pärjäsimme.

Täällä voi lähteä henki

Äiti ja Pirkko asuivat saunakamareissa, pihatuvissa ja muuttivat lopulta Helsinkiin ja siellä äiti pääsi töihin kirjapainoon. Oli sota ja Helsinkiä pommitettiin. Äiti kertoi Pirkolle, että lapsia lähetetään Ruotsiin turvaan sodan jaloista.

– Olin kuulemma kolme vuorokautta miettinyt asiaa ja ilmoittanut sitten, että joo, lähden Ruotsiin. Täällä voi mennä henki, olin todennut. Aikuisten puheistahan nelivuotias tuollaista oli kuullut.

Pirkko viihtyi hyvin sotalapsena, loppui nälkä ja pelko. Hän muistelee Ruotsin isän karamellipurkkeja. Oli ananasta ja piparminttua, ja karkkeja sai ottaa niin monta kuin halusi.

– Kun tulin takaisin Suomeen, olin unohtanut suomen kielen. Onneksi maitokaupan täti toimi aluksi tulkkina, mutta muutaman viikon päästä kieli jo sujui.

Työläistyttö laitettiin kuitenkin ruotsinkieliseen kouluun, ja oppikoulumatka kulki Pitkänsillan paremmalle puolelle. Pirkko kiittää äidin avarakatseisuutta.

– Äiti sanoi, että Helsingissä ratikan rahastajatkin puhuu ruotsia. Onhan se sujuva ruotsin kielen taito ollut valtava pääoma myöhemmin.

Äiti toi työpaikaltaan kirjapainosta Pirkolle kirjojen mallikappaleita, kaikkea seikkailuromaaneista väitöskirjoihin.

– Lue Pirkko, lue, hän aina sanoi.

Pirkko Työläjärvi 10-vuotiaana äitinsä kanssa.
Pirkko 10-vuotiaana äidin kanssa. Pirkko Työläjärvi 10-vuotiaana äitinsä kanssa. Kuva: Pirkko Työläjärven kotiarkisto Flinkkilä & Kellomäki,Pirkko Työläjärvi
Nuoripari Pirkko ja Markku Työläjärvi mökillä kumppareissa.
Markun kanssa mökkirannassa. Nuoripari Pirkko ja Markku Työläjärvi mökillä kumppareissa. Kuva: Pirkko Työläjärven kotiarkisto Flinkkilä & Kellomäki,Pirkko Työläjärvi

Ja sitten tuli yksi Markku

Pirkko pääsi ylioppilaaksi ja elämä oli edessä, mutta millaisia haaveita ja unelmia tytöllä oli?

– En minä oikein haaveillut mistään. Yritin vain selviytyä päivästä toiseen.

Oli mentävä töihin, kun ei ollut rahaa opiskella. Pirkko teki töitä emäntänä ja konttoristina. Monipuolisesta työkokemuksesta oli hyötyä sitten, kun hän lähti mukaan politiikkaan. Mutta sitä ennen tuli yksi Markku.

– Vuokraemännän kautta tapasin Markun, mutta en ollut ensin innostunut. Sitten kun tapasimme uudestaan, ihastuin hänen viisauteensa. Siitä se sitten lähti, ja 60 vuotta on oltu yhdessä.

Pariskunnalla ei ole lapsia ja se on ollut tietoinen, iso päätös.

– Äidin vaikea epilepsia siinä taustalla on. Mietitytti sen periytyminen ja sitten päätettiin olla kahdestaan. Tottakai välillä olen kaivannut lapsia, mutta ei sitä kaikkea elämässä voi saada.

Pirkko sanoo olevansa herkkä ja liikuttuvansa juuri lasten ja heidän vanhempiensa yhteiselon seuraamisesta.

– Kun katselee, miten muksut leikkii isänsä tai äitinsä kanssa, se herkistää. On se vinkeätä katsoa, kun kaksimetriset miehet pelaa palloa pienten tappien kanssa. Silloin tulee kyynel silmään.

Lasikatot särkyvät

Pirkko kouluttautui ekonomiksi, ja sitten kohta jo odottivatkin valtakunnan tehtävät. Pirkko valittiin kansanedustajaksi vuonna 1972 ja nopean nousun kruunasi ensimmäinen ministerinpesti vuonna 1975.

– Kun minulle ehdotettiin sosiaali- ja terveysministerin pestiä, niin minulta tuli itku. Se oli kuin kylmää vettä niskaan. Ajattelin, että enhän minä osaa.

Mutta ministeri Pirkosta tuli ja hän huomasi, ettei se nyt mitään rakettitiedettä ollutkaan. Kun ottaa selvää asioista, niin sitten osaa. Pirkko hoiti myöhemmin myös kauppa- ja teollisuusministerin sekä valtiovarainministerin tehtäviä.

Kuuluiko 70-luvulla lasikattojen helinää?

– Tuota lasikattojuttua minä aina ihmettelen. Eikös siitä saa päähän sirpaleita, jos se katto särkyy. Muutenkin vierastan näitä tasavallan tahtonainen ja hallituksen ainoa mies -lempinimiä. Ei ne tunnu tutuilta.

Mikä sitten olisi hyvä lempinimi?

– Kotona sanotaan joskus kultsu, se on hyvä ja riittää minulle.

Mutta yhdelle tehtävälle Pirkko sanoi jyrkästi ei. Hänestä olisi voinut tulla Suomen ensimmäinen naispääministeri, mutta hän koki, että siihen tehtävään taidot ja kokemus eivät riittäneet.

Ja oli siinä vähän politiikkaakin. Pirkko edusti puolueen vasenta laitaa ja arveli, ettei ollut koko puolueväen suosikki tehtävään.

Kalevi Sorsa, Erkki Liikanen, Pirkko Työläjärvi ja Matti Ahde SDP:n kokouksessa vuonna1985.
Kalevi Sorsa, Erkki Liikanen, Pirkko Työläjärvi ja Matti Ahde SDP:n kokouksessa Polvijärvellä vuonna1985. Kalevi Sorsa, Erkki Liikanen, Pirkko Työläjärvi ja Matti Ahde SDP:n kokouksessa vuonna1985. Kuva: Kalle Kultala, Yle Flinkkilä & Kellomäki,Pirkko Työläjärvi,Kalevi Sorsa,Erkki Liikanen (poliitikko),Matti Ahde
Erkki Liikanen, Pirkko Työläjärvi ja Matti Ahde taputtavat SDP:n kokouksessa 1985.
Nyt taputetaan. Erkki Liikanen, Pirkko Työläjärvi ja Matti Ahde taputtavat SDP:n kokouksessa 1985. Kuva: Kalle Kultala, Yle Erkki Liikanen (poliitikko),Pirkko Työläjärvi,Matti Ahde

Kuka on hyvä johtaja?

Pirkko jätti politiikan, ja hänestä tuli Turun ja Porin läänin maaherra. Siellä hän sai lisänimen hirmuhallitsija, koska laittoi hallinnossa tuulemaan.

– Presidentti Mauno Koivisto sanoi, että laita virasto kuntoon. Oli sellaisia ilmiöitä, kuten monta pikku-maaherraa ja ne söivät luottamusta hallintoon. En minä siitä tittelistä nauttinut, mutta homma oli hoidettava.

Johtajuudesta puhuttaessa Pirkolla on selkeä mielipide siitä, ketkä ovat hyviä johtajia, ja kaksi on ylitse muiden.

– Presidentti Koivisto ilman muuta. Ja sitten oma äiti. Luottamus oli heille molemmille tärkeä asia. Jos ei ole luottamusta, ei ole mitään. Ja jos sen luottamuksen aikoo pettää, silloin pitäisi miettiä, mikä on se tuho, joka siitä seuraa.

Pirkko kertoo kauniisti viimeisestä tapaamisestaan presidentti Koiviston kanssa.

– Hän oli jo silloin muissa maailmoissa, mutta seesteinen. Hän oli tärkeä ihminen minulle. Ja onneksi Tellervo oli aina puolisonsa tukena.

Usko korkeampaan

Pirkon äiti erosi kirkosta sodan jälkeen, koska oli sitä mieltä, että kirkko ei ollut riittävästi rauhan asialla. Tyttärensä hän kuitenkin antoi tehdä omat ratkaisunsa.

– Kyllä minulla on ehdoton vakaumus siitä, että yläpuolella ja sivulla on voimia, jotka auttavat elämässä eteenpäin. Ne voimat pitävät minut myös rohkeana.

Mutta rukoiliko ministeri-Pirkko koskaan?

– En kyllä poliittisiin asioihin liittyen. Mutta sellainen tuli, ja tulee vieläkin, että anna voimia, anna voimia.

Tervetuloa takaisin

Pirkko on 82-vuotias ja puoliso Markku kohta 90-vuotias. Pariskunta on edelleen tarmokas ja hyvässä vedossa. Kun toinen lähtee tai tulee, niin eteisessä tervehditään ja hyvästellään. Joka kerta.

– Markku sanoo, että hän tykkää erityisesti siitä, että kun sanon, että tervetuloa takaisin kotiin!

Pirkko sanoo, että kyllä oma tai puolison kuolema pelottaa.

– Joka aamu, kun herätään ja istutaan aamiaispöydässä, niin ajattelen, että voi kun tämä saisi jatkua. Voi kun tämä saisi jatkua.

Flinkkilä & Kellomäki Yle TV1 lauantaina 17.10. kello 17.10 ja sunnuntaina kello 18.10. kello 9.05 sekä Yle Areena.