Hyppää pääsisältöön


Majaleireistä alkoi arkkitehtuurikasvatuksen menestystarina

Pihla Meskanen on organisoinnin monitaituri

Pihla Meskasen ura arkkitehtuurikasvattajana alkoi majaleirien pitämisestä 27 vuotta sitten. Ensimmäisillä leireillä oppilaina oli omia sisaruksiakin, nyt Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki on laajentunut jo seitsemään maahan.

Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulun perustajiin kuuluva Pihla Meskanen oli suuren sisarussarjan vanhin. Kiinnostus arkkitehtuuriin ja luovuuskasvatukseen tuli kotoa. Hänen äitinsä Tuuli Tiitola-Meskanen on arkkitehti, joka oli mukana tekemässä Suomen ensimmäistä arkkitehtuurikasvatuksen opetussuunnitelmaa.

– Hän on aina ollut todella kiinnostunut luovuudesta ja ihmisten erilaisista tavoista ilmaista itseään. Äiti on toiminut myös vaatesuunnittelijana.

Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin perustajina olivat vuonna 1993 Pihla Meskanen, Miina Vuorinen ja Tuuli Tiitola-Meskanen. Pihla Meskanen oli tuolloin vielä arkkitehtuurin opiskelija toisella vuosikurssilla.

Sisarukset kuin Kiljusen herrasväki

Koska Pihla Meskanen on kuudesta sisaruksesta vanhin, hänelle lankesi lapsena ja nuorena myös organisoijan ja lastenvahdin tehtäviä. Kun Arkki perustettiin, nuoremmista sisaruksista kolme oli aluksi siellä oppilaina. Myöhemmin he ovat valmistuneet itsekin arkkitehdeiksi ja olleet Arkissa myös opettajina.

Sisarusten yhteiselo on tiivistä aikuisenakin.

– Meillä se on Kiljusen herrasväki -tyyppistä elämää, jossa äänen voimakkuus nousee, kun kaikki puhuvat toistensa päälle. On myös hauskaa, kun pääsee sisarusten kautta tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja näkee heidän elämäänsä. Sisarukset opettavat elämää, koska sisaruksia ei voi vaihtaa.

Opetus alkoi majanrakennusleiristä

Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki alkoi opettaa arkkitehtuuria majojen rakentamisen kautta. Arkin ensimmäinen majaleiri järjestettiin 27 vuotta sitten Espoossa. Siihen aikaan majaleireistä ilmoitettiin sanomalehteen laitettavalla ilmoituksella. Se edellytti käyntiä Helsingin Sanomien konttorissa, jossa ilmoitusteksti piti kirjoittaa lomakkeelle. Arkin ensimmäisen ilmoitukseen lipsahti kuitenkin paha virhe.

– Kun avasimme aamulla Hesarin, siellä lukikin “ajanrakennusleri”. Silti saimme kiinnostuneita soittajia ja ilmoittautuneita.

Ilmoitus laitettiin lehteen uudestaan korjattuna. Majoja rakentamalla lapset oppivat arkkitehtuurin perusasioita. Leirillä tehtiin joka päivä erilainen maja ja pitkin viikkoa valmisteltiin myös työläämpää loppuhuipennusta: puumajaa.

– Välillä saattavat aikuisetkin innostua kovasti. Kerran huomasin, että kaikki isät rakensivat majaa puun yläoksilla tosi touhukkaasti, ja lapset olivat heiltä vähän ehkä unohtuneetkin sinne alemmille oksille, Meskanen nauraa.

Majaleirit ovat kuuluneet Arkin opetusohjelmaan jo 27 vuotta. Ne varataan täyteen miltei saman tien, kun ilmoittautuminen alkaa. Vuosien varrella opetustarjonta on laajentunut ja kansainvälistynyt. Vuonna 2019 Arkin toiminta jakautui kahtia: yleishyödyllisen Arkki ry:n ylläpitämään Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkkiin ja kansainvälistä toimintaa harjoittavaan Arkki International -osakeyhtiöön. Arkki ry ylläpitää Suomessa arkkitehtuurin perusopetusta sekä maja-, suunnittelu- ja pienoismallileirejä. Pihla Meskanen siirtyi uudelleenorganisoinnin myötä arkkitehtuurikoulun rehtorin paikalta Arkki International Oy:n toimitusjohtajaksi. Opettamisesta, ja erityisesti majaleireistä jäi hänelle mukavat muistot.

– Se oli tosi ihanaa työtä, Meskanen huudahtaa.

Arkki toimii tällä hetkellä seitsemässä maassa, ja sen opetuksen piirissä on yli 30 000 oppilasta. Suomen hyvä maine opetuksen ja koulutuksen mallimaana on ollut avuksi koulutustuotteen viemisessä. Meskasen mukaan Suomi tunnetaan koulutuksesta jopa paremmin kuin arkkitehtuurista.

Puoliso löytyi arkkitehtuurin parista

Ensimmäisellä majaleirillä opettamassa oli myös Pihla Meskasen silloinen poikaystävä, Olli Pursiainen, jonka kanssa heillä on nykyisin yhteinen arkkitehtitoimisto.

Meskanen ja Pursiainen avioituivat vuonna 2006. Hääkakun muoto oli lainattu Intian tunnetuimmalta arkkitehtuurimonumentilta, Taj Mahalilta, ja Meskanen oli lisäksi suunnitellut sekä kampauksensa että hääpukunsakin itse.

– Äidilläni oli oma vaatemerkki, kun olin lapsi. Itsekin harkitsin vaatesuunnittelijan uraa, mutta olen toteuttanut tätä unelmaa lähinnä omissa juhla-asuissani.

Mausoleumeja ja palatseja Meskasen ja Pursiaisen toimisto ei ole päässyt suunnittelemaan, mutta he ovat tehneet lukuisia kouluja, päiväkoteja ja yksityistaloja.

– Esteettisyys on tärkeää, ja jokin juju pitää olla kaikessa siinä mitä tekee.

Arkkitehtipariskunnan työ on jaettua, ja siinä, kuten luovassa työssä yleisemminkin, on avuksi, että voi luottaa toisen osapuolen näkemykseen.

– Ryhmätyössä parasta on, kun saavutetaan jotain, mikä on parempaa kuin mitä voisi tehdä yksin. Kun on kaksi kriitikkoa, jotka arvioivat toinen toisensa näkemystä, niin pakostihan siinä syntyy jotakin parempaa. Helpolla ei pääse.

Organisaattorin aivot muistuttavat Tetristä

Pihla Meskanen kokee olevansa hyvä organisoimaan. Siksi hän järjestää mielellään myös kaikenlaisia juhlia.

– Olen joskus koettanut miettiä, miltä aivoni näyttävät. Ne ovat varmaankin kuin kolmiulotteinen Tetris-peli: joka suunnasta tulee erilaisia deadlineja ja vaatimuksia, sekä omia ideoita, jotka on pakko vain saada tehtyä. Kyllä siinä organisointikyky ja kolmiulotteinen hahmottaminen ovat avuksi.

Meskanen esiintyy joskus juhlissa pitämällä tulinäytöksen, jossa hän tekee temppuja palavilla keiloilla. Taidot ovat peräisin lapsuudesta, jolloin hän harrasti rytmistä kilpavoimistelua. Harjoituksia oli viidestä seitsemään päivää viikossa.

– Meillä oli viisi suomenmestaruushopeaa, mutta ei yhtään kultaa.

Meskasen urheilu-ura loppui vaihto-oppilasvuoteen. Paljon myöhemmin hän näki, kuinka hänen serkkunsa esiintyi tulipallojen kanssa, ja silloin Meskanen huomasi, että hänellä itselläänkin oli taidot tulishow´n tekemiseen.

– Sehän on maagista, kun tuli piirtää pimeässä erilaisia muotoja, ja siitä tulee se suhiseva äänikin.

Meskanen sai kokeilla serkun tulikeilojen heittämistä ja huomasi vanhoista voimistelutaidoista olevan hyötyä: tulikeilojen heittäminen onnistui oikein hyvin ilman sen kummempaa harjoittelua. Silti Meskasen mielestä harjoittelu kannattaa aloittaa ilman tulta.

– Sehän näyttää tosi helpolta, ja monet haluavat juhlissa väkisin kokeilla itsekin. Aika usein tuli osuu kuitenkin vaatteisiin tai hiuksiin.

Onnettomuudet on helppo välttää harjoittelemalla aluksi ilman tulta, Meskanen suosittelee.

EDIT: Korjattu Arkki ry:n ja Arkki International Oy:n välistä työnjakoa koskeva osuus ja Meskasen uusi rooli Arkki International Oy:n toimitusjohtajana.