Hyppää pääsisältöön

"Miksi tähtien ei anneta loistaa?" – onko lahjakkaiden tukemiseen nykykoulussa resursseja?

Kuvassa on koulutehtävää tekevä tyttö mietteliään näköisenä. Opettaja neuvoo takana toisia oppilaita.
Kuvassa on koulutehtävää tekevä tyttö mietteliään näköisenä. Opettaja neuvoo takana toisia oppilaita. Kuva: Shutterstock koulut,alakoululaiset,Yle Oppiminen,alakuloinen

Pystyykö nykykoulu tukemaan oppilaita yksilöllisesti? Saavatko lahjakkaat oppilaat riittävästi tukea vai joutuvatko he pärjäämään omillaan? Vastaamassa ovat opettaja Maarit Korhonen ja erityispedagogiikan professori Mikko Aro.

Opettaja Maarit Korhosen mukaan peruskouluopetus on aikamoista tasapäistämistä. Kun kaikki tekevät yhtä aikaa kaikkea, niin opetus on "sellaista seiskan tasoa".

– Pitääkö oppilaan istua seiskan oppilaiden ryhmässä, jos matematiikka on 10? Tai vastaavasti, jos matematiikka on 5, niin kuuluuko oppilaan olla kympin oppilaiden kanssa samassa ryhmässä?

Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professori Mikko Aro tarkastelee asiaa vähän eri kulmalta jo virkansa puolesta. Vaikka peruskoulun tasapäistävästä vaikutuksesta on puhuttu koko sen olemassaolon ajan, Aro ei olisi siitä edelleenkään kovin huolissaan. Hänen mukaansa motivoituneet ja lahjakkaat lapset ovat yleensä varsin itseohjautuvia. He kykenevät oppimaan asioita myös koulun ulkopuolella.

– Pienetkin lapset voivat olla todella taitavia esimerkiksi teknisten laitteiden ja vaikka tietokoneiden kanssa. Jossainhan he ovat ne taidot oppineet. On hienoa, että asioita oppii muuallakin kuin koulussa, sillä mistä löytyisi opettajat, jotka pystyisivät opettamaan kaikkia erityistaitoja.

Koulun uudistamisesta kirjoja kirjoittaneen Maarit Korhosen mukaan opettajien mahdollisuudet huomioida oppilaita yksilöllisesti vaihtelevat paljon kunnittain ja kouluittain. Joissakin kouluissa on kaikki uusimmat ja hienoimmat digitaaliset välineet ja silloin oppilaille on helppo antaa heidän oman tasonsa mukaisia eriytettyjä tehtäviä.

– Sähköiset materiaalit ovat loistavia. Jos välineitä riittää, niin esimerkiksi matematiikassa taitavalle kolmannen luokan oppilaalle voi helposti antaa neljännen tai jopa kuudennen luokan tehtäviä. Mutta jos koululla on vain vähän koneita, niin yksilöllistäminen sillä tavalla loppuu sitten siihen.

En ole kuullut kenestäkään, joka olisi antanut lahjakkaille tukiopetusta― Maarit Korhonen

Yksi mahdollisuus tukea oppilaita yksilöllisesti on tukiopetus. Joissakin kouluissa rehtorit erikseen muistuttavat, että tukiopetusta voi antaa myös lahjakkaille. Maarit Korhosen mukaan tukiopetusresurssit ovat tällä hetkellä siihen tarkoitukseen aivan liian pienet: opettaja voi antaa viikossa tukiopetusta puolesta tunnista tuntiin.

– En ole kuullut kenestäkään, joka olisi antanut lahjakkaille tukiopetusta, Korhonen sanoo.

Opetussuunnitelmassa on hieno lause: "Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Tässä oppilas tarvitsee kannustusta ja yksilöllistä tukea."

Meillä on hyvä opetussuunnitelma, mutta sen toteuttaminen käytännössä on toinen asia, Maarit Korhonen sanoo. Opetussuunnitelman ajatus, että jokaisella on oikeus kasvaa potentiaalinsa, ei Korhosen mielestä tällä hetkellä tarkoita yhtään mitään.

– Se on pelkkää sanahelinää. Jos kaikki vanhemmat lukisivat opsin ja vaatisivat, että heidän lapsensa saa kasvaa täyteen potentiaaliinsa, niin mehän olisimme pulassa.

Korhosen mukaan hyviä oppilaita pystyy hieman avittamaan eteenpäin, mutta enimmäkseen he ovat oman onnensa varassa.

– Oman tasoistaan opetusta he eivät koskaan saa, Korhonen uskoo.

Täydellisessä maailmassa koulu tarjoaisi kaikille juuri oikeaan aikaan juuri sopivia tehtäviä. Koska tämä ei kuitenkaan onnistu, niin erityispedagogiikan professori Mikko Aro priorisoisi oppilaita, joilla on vaikeuksia ja jotka eivät saa apua koulun ulkopuolella. Koulun ensisijainen tehtävä on jollain tavalla varmistaa, että koko ikäluokka saisi riittävät eväät elämässä pärjäämiseen.

Kuvassa ovat opettaja Maarit Korhonen ja erityispedagogiikan professori Mikko Aro
Maarit Korhonen ja Mikko Aro Kuvassa ovat opettaja Maarit Korhonen ja erityispedagogiikan professori Mikko Aro Kuva: Yle Yle Oppiminen,opettajat,peruskoulu,erityisopetus

Suomalaisen koulun vahvuus on ollut siinä, että on pystytty pitämään huolta myös niistä, jotka ovat vaarassa tippua kyydistä. Pisa-tutkimuksen ja muiden kansainvälisten tutkimusten mukaan kaikkein heikoimpien osaajien määrä on meillä suhteellisesti pienempi kuin OECD-maissa keskimäärin.

Suomalaisen koulun vahvuus on pitkään ollut siinä, että on pystytty pitämään huolta myös niistä, jotka ovat vaarassa tippua kyydistä.

Yksi keino antaa oppilaille opetusta heidän omalla tasollaan on ryhmitellä oppilaita heidän osaamisensa mukaan. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan lahjakkaat hyötyisivät siitä, että koulu tarjoaisi heille keskivertoa haastavampaa tekemistä.

Suomessa tasoryhmistä luovuttiin virallisesti 80-luvulla. Keskustelu niistä nousee kuitenkin aika ajoin pintaan. Vuoden 2009 PISA-tutkimuksen mukaan noin puolessa Suomen kouluissa on käytössä jonkinlainen tasoryhmitys. On vaikea sanoa, miten kiinteitä ryhmitykset ovat, koska asiaa ei ole juuri tutkittu.

Virallisesti niitä kutsutaan joustaviksi opetusryhmiksi. Maarit Korhosen mukaan eräällä koululla ryhmiteltiin oppilaita kielten opinnoissa.

– Jos vaikka kaikilla neljäsluokkalaisilla on englantia samaan aikaan, niin on voitu tehdä niin, että aineenopettaja ottaa ne kirkkaimmat helmet, minä keskitason oppilaat ja erityisopettaja ne heikoimmat ja sitten on vaihdettu ryhmitystä kuukauden päästä, jolloin lapset eivät ole edes ehtineet tajuta, että heitä on ryhmitelty tason mukaan.

Mikko Aron mukaan osaamistason mukainen ryhmittely on joissakin tilanteissa perusteltua.

– Jos ajatellaan vaikka ekaluokkalaisia, joista osa lukee Taru sormusten herrasta -paksuisia kirjoja ja toiset eivät lue vielä ollenkaan, niin on perusteltua ryhmitellä heitä aluksi osaamisen tason mukaan.

Aro kuitenkin muistuttaa, että jos ryhmäjako kestää koko lukuvuoden, ei voi puhua enää joustavasta ryhmittelystä, vaan kiinteistä tasoryhmistä, joista on peruskoulussa pyritty eroon.

– Kuulin eräästä koulusta, jossa opettaja puhui "lukioon menevien" matematiikan ryhmästä, ja oppilaat oli ryhmitelty koko vuodeksi jatko-opintojen mukaisiin ryhmiin. Niin kiinteitä ryhmittelyjä meillä ei saisi olla.

Jos ryhmät ovat kovin kiinteät, niin keikommassa ryhmässä olevat leimaantuvat ja sekä opettajat että oppilaat alkavat helposti elää odotusten mukaan. Se vahvistaa ajatusta, että oppilas ei ole hyvä matematiikassa, koska on tietyssä ryhmässä.

– Muistan itse omalta kouluajalta, että kaikki olivat tarkkaan jyvällä, ketkä olivat suppeassa matikassa. Se oli leimaavaa. On tärkeää muistaa myös, että oppilaat oppivat myös toisiltaan.

"Matikassa oli ns. palikat ja paremmat"

Pitäisikö tasoryhmät palauttaa? Onko kouluilla oikeasti mahdollisuuksia tukea lahjakkaita vai meneväkö kaikki resurssit tukea tarvitsevien kanssa? Kuuleeko koulu! -podcastissa toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha käyvät läpi vanhemmilta ja oppilailta tulleita kommentteja tasoryhmistä ja yksilöllisestä tukemisesta.

Kuuleeko koulu! -podcast ruotii koulumaailman polttavia kysymyksiä

Kuvassa ovat Kuuleeko koulu! -podcastin vetäjät Anu Heikkinen ja Pia Rauha.
Kuvassa ovat Kuuleeko koulu! -podcastin vetäjät Anu Heikkinen ja Pia Rauha. Kuva: Yle / Mikko Lehtola Yle Oppiminen,podcast,koulut,Kuuleeko koulu!

Pitäisikö koulussa olla tasoryhmiä? Mitä tehdä, jos tuntuu, että omalle lapselle tuli "paska" ope? Tarvitaanko koulussa uskonnonopetusta? Kuuleeko koulu! -podcastissa käydään läpi rohkealla ja rakentavalla tavalla vanhemmilta tulleita kysymyksiä. Podcastia luotsaavat toimittaja Anu Heikkinen ja rehtori Pia Rauha. Näillä naisilla on tärkeä missio: rakentaa siltaa vanhempien ja koulun välille.

Uusi jakso julkaistaan aina joka toinen maanantai.

Kerro oma kokemuksesi nykykoulusta tai lähetä kysymyksesi anu.heikkinen@yle.fi. Me selvitämme, kuuleeko koulu sinua!

Kuuntele podcast-jaksoja:








Kommentit