Hyppää pääsisältöön

Räjähteet harhateillä: käsikirjoitus

Louhintaräjähteiden käyttö on kasvanut Suomessa muun muassa kaivosbuumin ja rakentamisen takia. Räjäyttely ei koskaan ole vaaratonta. Keski-Suomessa parinkymmenen kilon kivi lensi työmaalta katon läpi lähitalon makuuhuoneeseen. Riskejä on myös maanteillä.

Erkki Laimio, hallituksen jäsen, Suomen Turvallisuusneuvontajat ry: Suurimmat riskikohteet räjähteiden osalta on ennen kaikkea pienet, pienten rakennustöiden kuljetukset. Missä kuljetetaan pakettiautoilla. Ei noudateta kuljetusmääräyksiä. Ei kouluteta henkilöstöä.

Erään louhintayrityksen työmaalta voro vei yli tuhat kiloa räjähteitä - firman johtaja sanoi räjähteet löytäneelle poliisille, ettei tiedä varkaudesta mitään. Räjähteiden valvonnan puutteet työmailla huolestuttavat viranomaisia.

MOT: Kuinka iso ongelma se on sitten tää huono valvonta?

Janne Hokkanen, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto: Sanotaan, että se on liian iso ongelma. Sitä ilmenee liian usein.

MOT: Räjähteet harhateillä

Beirutin räjähdys teki hirveää jälkeä elokuussa. Beirutissa räjähti ammoniumnitraatti - se on Suomessakin tavallinen räjähteiden ja lannoitteiden ainesosa. Viranomaisen viesti oli kuitenkin se, että Suomessa on turha pelätä samanlaista tuhoa.

Aki Ijäs, ylitarkastaja, Tukes: Keskeinen asia on se suojaetäisyys, että tietyn kokoiselle ammoniumnitraattivarastolle pitää olla tietynlainen suojaetäisyys. Puhutaan, tämmöisissä kymmenien tonnien varastoissakin satojen metrien suojaetäisyyksistä asuttuihin rakennuksiin, kokoontumispaikkoihin taikka teihin.

Vaarallisten varastojen etäisyys asumuksista luo siis turvallisuutta. Ja Suomessa ammoniumnitraatin varastot ovat paljon pienempiä kuin Beirutissa jysähtänyt erä. Mutta mutta. Eräät räjähteisiin liittyvät seikat jäivät kuitenkin vähälle huomiolle Beirutin jälkeisessä keskustelussa. Kuten se, että siviiliräjähteiden käyttö on kasvanut Suomessa huimasti. Tässä panostetaan kalliota Rudus-yhtiön louhoksella. Näin valmistetaan kiviaineksia.

Kimmo Puolakka, liiketoimintajohtaja, Rudus: Kalliokiviainesta jalostetaan moneen käyttöön eli esimerkiksi infrarakentamisessa tie- ja katurakentamisen tuotteiksi, rautatieverkoston rakentamiseen ja kunnallistekniikan rakentamiseen. Yhtä lailla talonrakentamisessa tarvitaan perustuksien alle kalliomursketta, salaojasepeleitä. Piha- ja liikennealueiden rakentamiseen tarvitaan kiviainesta.

Suomi on harjujen luvattu maa. Siitä huolimatta esimerkiksi soraa tehdään kalliosta.

Kimmo Puolakka: Aiempina vuosikymmeninä käytetty harjusora ja kiviaines on sijainniltaan kaukana, se sijaitsee hyvin usein luokitellulla pohjavesialueella ja on myös usein maisemallisesti arvokkaalla harjujaksolla ja sitä kautta myös suojeltu. Eikä näihin saa välttämättä maa-ainesten ottolupia.

Räjähteiden käyttöä ovat lisänneet myös mm. kaivostoiminnan kasvu ja tonttien louhinta. Suomessa on muutama iso räjähdealan yritys. Forcit on niistä suurin. Forcitin arvion mukaan siviiliräjähteitä kului 50-luvulla Suomessa yhteensä noin 10 000 tonnia vuodessa. 2000-luvun alussa määrä oli noin 25 000 tonnia.

Grafiikka

1950-luku 10 000 t
2005 25 000 t

nyt 65 000 t

lähde: Forcit

Nykyään luku on noin 65 000 tonnia - siviiliräjähteiden käyttö on siis yli tuplaantunut 2000-luvulla. Vuosittain käytetty räjähdemäärä vastaa nyt useaa Hiroshiman pommia.

MOT: Mikä on tällaisten räjäytystyömaiden yleinen turvallisuustilanne Suomessa tänä päivänä?

Janne Järvinen, puheenjohtaja, louhintajaosto, Infra ry: No se on hyvä. Räjäytystyömailla ammattilaiset tekee työtä mihin heidät on koulutettu. Eli ne varsinaiset räjäytystyöt tehdään suunnitelmallisesti ammattilaisten toimesta.

Tänä päivänä pääosa louhinnasta tehdään nykyaikaisilla pumpattavilla emulsioräjähteillä, joita on luonnehdittu turvallisemmiksi perinteisiin räjähteisiin verrattuna.

Louhinnan lisääntyessä räjähteisiin liittyvät kuljetuksetkin ovat lisääntyneet. Isot lastit menevät joskus aivan taajamien vierestä. Emme päässeet kuvaamaan isojen räjähdevalmistajien kuljetuksia. Syyksi ilmoitettiin muun muassa turvallisuusseikat. Vaarallisia aineita toisinaan kuljettava Janne Ohvo kuitenkin lupautui esittelemään kalustoaan.

Janne Ohvo, kuljetusyrittäjä, Power-Logistics: Jännittävin on ehkä ollut siis, se on ollut ihan pieni paketti, ja pakettiautolla kuljettanut, niin sellaista tartuntavaarallista tautia sisältävä lähetys, niin se oli se vähän tietysti jännitti. Ei se ole kyllä vuotanut, kun tässä vielä ajellaan.

Räjähteiden käytön takia Suomessa kuljetetaan isojakin eriä ammoniumnitraattia - samaa tavaraa joka räjähti Beirutissa. Ammoniumnitraattia siirtävä rekka voi näyttää melko tavanomaiselta.

MOT: Saisko tällä autolla kuskata ammoniumnitraattia?

Janne Ohvo: Kyllä tällä vois kuskata.

MOT: Paljonko sitä voi ottaa kyytiin?

Janne Ohvo: 24 tuhatta kiloa.

Räjähdevalmistaja Forcitin mukaan Suomen teillä voi liikkua ainakin 30 tonnin ammoniumnitraattilasteja. Beirutissa räjähti samaa ainetta tietävästi vajaat 3000 tonnia eli sata kertaa enemmän.

Grafiikka

Rekka 30 t
Beirut 2750 t

Mutta ei 30 tonninkaan lasti ole vaaraton - mitkä ovat sen riskit? Forcitin edustaja ei halunnut tulla kameran eteen vastaamaan vaan ohjasi haastattelemaan turvallisuusneuvonantajia.

MOT: Voiko tällainen 30 tonnin ammoniumnitraattirekkalasti räjähtää tuolla tien päällä?

Erkki Laimio: Silloin jos meillä on onnettomuustilanne ja syntyy voimakas palotapahtuma niin kyllä se on mahdollista silloin mutta hyvin harvinaista.

Haluamme selvittää ison räjähdysonnettomuuden vaikutuksia. Tapaan armeijan asiantuntijan Tampereella Lukonmäen lähellä. Tapaamispaikka on luonteva, koska hänen tutkimuslaitoksensa sijaitsee lähialueella. Viereistä valtatie 9:ää pitkin saa kuljettaa vaarallisia lasteja, kuten ammoniumnitraattia. Päätiet ovat niille yleensä auki.

Mitä 30 tonnin ammoniumnitraatti-rahdin räjähdys aiheuttaisi?

Eeva-Maija Turpeinen, apulaisosastonjohtaja, Puolustusvoimien tutkimuslaitos: Meillä on mahdollisuus laskea jotain tiettyjä teoreettisia arvoja. Esimerkiksi jos tällainen rekka räjähtäisi aivan loputtoman suurella tasaisella kentällä, siinä on mahdollisuus, että kuulo vaurioituu jopa 12 kilometrinkin päässä vielä. Ikkunalasit voivat mennä rikki kahden, kolmen kilometrin päässä räjähdyspisteestä. Ja esimerkiksi tiilirakenteet sortua siinä 400 - 500 metrin päässä räjähdyspisteestä.

Jos ympäristö olisi tasainen, Rekan räjähdys Tampereen Lukonmäen lähellä voisi siis vaurioittaa kuuloa Tohlopissa 12 km päässä ja rikkoa ikkunan maineikkaasta Hakametsän hallista 3 kilometrin päässä.

Grafiikka, kartta ja tekstejä

Lukonmäki

Tohloppi
etäisyys 12 km, vaikutus kuulovaurioita

Hakametsän halli
etäisyys 3 kilometriä, vaikutus hajonneet ikkunat

Räjähdys voisi myös heitellä sirpaleita ja ihmisiä hengenvaarallisesti. Esitetty laskelma on kuitenkin teoreettinen ja koskee esteetöntä ympäristöä. Todellisuudessa esimerkiksi maastonmuodot ja metsät voisivat vaimentaa - tai jopa vahvistaa vaikutuksia.

Eeva-Maija Turpeinen: Tarkkoja tietoja siitä, mitä oikeasti kohteessa tapahtuu, niin on erittäin vaikea antaa.

MOT: Osaatko arvioida sitä käytännön tilannetta, että kuinka kaukana se vielä todennäköisesti voisi olla hengenvaarallinen tää räjähdys sitten käytännön tilanteessa?

Eeva-Maija Turpeinen: No esimerkiksi tämmöiselle kuorma-autolle, jossa olisi iso lasti, niin kyllä se siellä vielä kolmen, neljän kilometrin päässä voi aiheuttaa vakavia vaurioita. Sitten esimerkiksi, jos mietitään ihmistä, niin myös missä asennossa ihminen on suhteessa, onko hän makuullaan vain pystyssä, niin silläkin on vaikutusta.

MOT: Elikkä potentiaalisia hengenvaarallisia vaikutuksia siellä kolmen - neljän kilometrin päässä?

Eeva-Maija Turpeinen: Kyllä, juuri näin.

60-luvulla Oulussa Typpi-yhtiön tehtaalla räjähti noin 10 tonnia sulaa ammoniumnitraattia. Onneksi räjähdys sattui yöllä kaupunkilaisten pääosin nukkuessa. Kuolonuhrien määrä jäi kymmeneen. Mahdollisuus oli pahempaankin. Tiilenkappeleita lenteli kilometrien päähän. Rekkojen kyydissä kulkee ainakin kolminkertaisia ammoniumnitraatilasteja Oulussa räjähtäneeseen määrään verrattuna. Asetelmat eivät kuitenkaan ole suoraan vertailukelpoiset koska olosuhteet vaihtelevat.

Eeva-Maija Turpeinen: No, niin kuin sanoin, niin se ei ole ihan niin yksinkertaista, suoraviivaista, että aina tietty tapahtuma sitten, kun räjähtää kolme kertaa enemmän, niin tuottaisi kolme kertaa suuremmat vauriot.

Tampereella Lukomäessa ysitien varressa ei tarvitse erityisemmin huolestua isoista ammoniumnitraattilasteista. Tavoittamiemme suurten räjähdemyyjien mukaan sellaiset rahdit liikkuvat muualla.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin mukaan vuonna 2017 yksittäisissä maantierahdeissa kuljetettiin ammoniumnitraattia tai sen emulsiota yhteensä noin 100 000 tonnia. Siitä saisi tuhansia isoja rekkalasteja. Räjähdevalmistaja Forcitin mukaan räjäytettävä ammoniumnitraatti pystytään kuitenkin kuljettamaan pääosin niin, että riski lastin räjähtämiseen tien päällä on käytännössä nolla, jos toimintatavat ovat oikeat.

Forcitin mukaan räjähdyksen mahdollisuus liittyy lähinnä kuivan ammoniumnitraatin kuljetuksiin, joita on vain pieni osa kokonaismäärästä, ja räjähdysriski on silloinkin äärimmäisen pieni.

Erkki Laimio: Jos me verrataan tämmöistä normaalia kuljetusta mitä tässä menee juuri ohitse koko ajan niin vaarallisten aineitten kuljetuksiin niin vaarallisten aineitten kuljetusten turvallisuustaso on merkittävästi isompi. Jos siinä kuljetuksessa tulee joku häiriö siinä matkan varrella niin kuljettaja on harjotellut sitä hätätoimintaa etukäteen.

MOT: Mitkä on tärkeimmät asiat turvallisuuden kannalta, kun kuljetetaan vaarallisia aineita?

Janne Ohvo: No kyl se tietysti, että se kalusto on siinä kunnossa, että sillä voi niin kuin kuljettaa ja se että kuljettajalla on riittävä tieto siitä, mitä kuljettaa ja myös niistä merkinnöistä.

Maailmalla räjähteiden tai niiden raaka-aineiden rekkakuljetuksiin liittyvät pahat onnettomuudet ovat olleet räjäytystöiden määrään suhteutettuna harvinaisia mutta eivät tuntemattomia. Esimerkiksi Norjassa räjähti vuonna 2013 räjähdefirman kuorma-auto. Erkki Laimion mukaan vaarallisiin kuljetuksiin liittyy haasteita Suomessakin.

Erkki Laimio: Suurin haaste tällä hetkellä kuljetuselinkeinossa kun me kuljetetaan vaarallisia aineita on kuljettajien pätevyys. Meidän päteviä kuljettajia on hankala saada. Ja toinen on sitten oikeestaan meidän tieverkko ja tien kunnossapito, mitkä haittaa, on haasteena kun me ajetaan vaarallisia aineita tiellä.

MOT: Minkälaisia ongelmia niitten pätevien kuljettajien rekrytoinnissa on?

Erkki Laimio: Tällä hetkellä päteviä kuljettajia ei synny sillä tahdilla kun me Suomessa tarvitaan sitä. Silloin kun mennään vaarallisiin aineisiin, sinne ei voida ottaa suoraan kuljettajia, vaan se perehdytysprosessi on hyvin pitkä. Edelleen suurimmat riskikohteet vaarallisten aineitten elikkä räjähteiden osalta on ennen kaikkea pienet, pienten rakennustöiden kuljetukset. Missä kuljetetaan pakettiautoilla. Ei noudateta kuljetusmääräyksiä. Ei kouluteta henkilöstöä. Niin mä pidän niitä suurimpina riskeinä tässä koko ketjuna verrattuna niihin isoihin kuljetuksiin.

Vähäistä suuremmat vaaralliset kuljetukset voi tunnistaa autojen merkinnöistä.

MOT: Onko poliisi ikinä ratsannut sinua, kun olet ollut kuljettamassa vaarallisia aineita?

Janne Ohvo: On kyllä ratsannut.

MOT: Onko valvonta mielestäsi riittävää?

Janne ohvo: No jos mut nyt on yhden kerran pysäytetty, ja kuitenkin tässä aika paljon niitä ajellut ja niin mun mielestä se ei ole riittävää. Jokainenhan voi olla tietysti eri mieltä.

Ohvo on ajellut ammatikseen yli kaksikymmentä vuotta.

MOT: Tuleeko räjäyttelytyö lisääntymään tulevaisuudessa vai mitä tapahtuu?

Janne Järvinen: No maltillista lisäystä mun nähdäkseni siinä on tapahtumassa. Liittyy siihen, että hyvät rakennuspaikat alkaa olla käytetty ja rakennetaan ahtaampiin, halutaan tiiviimpiä kaupunkeja, niin siis edellyttää myös kalliolle rakentamista. Ja samalla tietysti kun uusia rakennuksia tehdään, kiviainekset pitää irrottaa jostain jotta saadaan betonia, asfalttia teihin ja niin päin pois.

Räjäytystyöt ovat tuttu näky katukuvassakin. Aluehallintovirasto arvioi, että pääosa työmaista toimii ilman vakavia puutteita, mutta ongelmiakin on.

Janne Hokkanen: Tuohon voisi sanoa, että ei ole varmaan menty ylös- tai alaspäin. Viime aikoina mitä esille on tullut, niin juuri tää mainittu vaara-alueen huomiotta jättäminen on semmoinen ehkä pahin. Elikkä ollaan asutulla alueella räjäytys- ja louhintatöitä tekemässä ja ei otettu huomioon läheisiä asumispaikkoja tai kulkuteitä tai muita vastaavia.

Läheltä piti -tilanteitakin sattuu. Keski-Suomessa muutama vuosi sitten virheellisesti tehty räjäytys lennätti parinkymmen kilon kivenmurikan läheisen omakotitalon makuuhuoneeseen.

Janne Hokkanen: Ne paikat, mihinkä meillä tarkastajat niin kuin voisi sanoa, että eksyy tästä suuresta massasta ja resursseista johtuen, niin sanoisin, että varmaan puolessa on jonkintasoisia puutteita.

Kyseessä on vuositasolla kymmenistä tarkastuksista räjäytystyömaille Länsi- ja Sisä-Suomessa.

MOT: Onko ne kohteet valikoitu ikään kuin sillä silmällä, että sieltä voisi löytyäkin jotain ongelmia?

Janne Hokkanen: Joo. Kyllähän me tietysti viranomaisena koitetaan ohjautua sellaisiin paikkoihin, joissa meille on tarvetta.

Vuositasolla yksittäisiä rajäytystyömaita on tuhansia. Vilkkaaseen louhintaan liittyy sellainenkin ongelma, että räjähteitä katoilee ja päätyy pimeille markkinoille. Osa kadonneista räjähteistä jää myöhemmin poliisin haaviin ja löytää tiensä virkavallan takavarikkovarastoon, jollaiseen tutustuimme Turussa. Viime vuonna poliisi takavarikoi vääristä käsistä yhteensä yli 300 kiloa louhosräjähteitä - pääasiassa dynamiittia. Yhdellä dynamiittikilolla voi yleensä murskata ainakin kuution verran kiintokalliota.

Marko Heikkilä, poliisitarkastaja, Poliisihallitus: Varmuudella sitä hävikkiä tavalla tai toisella on enemmän kuin tämä 300 kiloa. Todennäköisesti sekin on vaan jäävuoren huippu siitä mitä noita räjähteitä tuolla tavalla tai toisella väärissä käsissä on.

Poliisi löytää säännöllisesti dynamiittia esimerkiksi huumeiden käyttäjiltä ja toisinaan ammattirikollisiltakin.

Marko Heikkilä: Niillä maksetaan ehkä huumeita, kuitataan velkoja. Vaikka ei konkreettisesti mitään räjäyttäisikään, käyttäisi sitä räjähdettä, niin onhan se sellainen pelotetekijä tuolla alamaailmassa. Viedä kilpailevan jengin jäsenen auton alle tuollainen räjähde. Se on jo selkeä viesti sille toiselle osapuolelle.

Räjähteiden kohdalla lakiin liittyy hyvin omituinen piirre, jota poliisitkin ovat äimistelleet.

MOT: Jos minulta varastettaisiin 100 kiloa dynamiittia ja en ilmoittaisi asiasta mihinkään, niin olisiko se minulta rangaistava teko?

Marko Heikkilä: Ei, ei ole. Siitä ei rangaista.

MOT: Entä jos häviäisi vaikka 10 000 kiloa sitä dynamiittia enkä ilmoittaisi asiasta mihinkään, niin olisiko se rangaistava teko?

Marko Heikkilä: No se ei ole sen enempää kuin 100 kilonkaan ilmoittamatta jättäminen.

Jo yhden ampuma-aseen katoamisesta on sakon uhalla pakko ilmoittaa. Mutta jos sinulta vietäisiin koko 10 tonnin räjähdevarasto, saat pitää suusi kiinni - ja osa räjähteitä kadottaneista pitääkin.

Poliisi takavarikoi säännöllisesti vääristä käsistä räjähteitä, joista ei ole tehty rikosilmoitusta. Ilmoittamatta jättäminen selviää nykyään helpommin kuin takavuosina. Räjähteissä käytetään nykyään tunnisteita, joiden avulla voidaan selvittää, mistä räjähde on kadonnut.

MOT: Mistä tämä ilmoitusten laiminlyönti voi johtua?

Marko Heikkilä: No siihen varmaan on useampiakin syitä. Suomessakin käytetään valtavia määriä näitä räjähteitä vuosittain. Sieltä ketjusta jossain vaiheessa niitä vaan sitten häviää. Ei tavallaan toimija edes huomaa sitä, että sieltä on muutama pötkö dynamiittia esimerkiksi poissa siitä.

MOT: Mistä mahtaa johtua tämä, että ei ole halukkuutta ilmoittaa räjähteiden katoamisesta?

Janne Hokkanen: Kyllä siinä kyseiset toimijat tai panostajat pelkää jälkiseuraamuksia joko näitten panostajien pätevyyksien osalta tai muita sitten toimia eri viranomaisten taholta.

MOT: Tarkoitatko, että siellä näitten huolien takana voi olla se, että räjähteiden katoamisesta ilmoittaminen johtaisi siihen, että samalla selviää leväperäinen varastointi?

Janne Hokkanen: Juuri näin.

MOT selvitti, millaisissa tilanteissa ja miksi räjähteiden katoamisista on jätetty ilmoittamatta. Tehtävä osoittautui työlääksi. Aina edes esitutkintapapereista ei selvinnyt, oliko omistaja ilmoittanut räjähteen häviämisestä. Me pengoimme tarkemmin kymmenkunta tapausta, joissa poliisi oli löytänyt vääristä käsistä vähäistä suuremman määrän räjähteitä. Joka toisessa tapauksessa räjähteen katoamisesta ei ollut ilmoitettu poliisille.

Grafiikka

Ei rikosilmoitusta

25 kg dynamiittia 
25 kg räjähdettä 
40 kg räjähteitä
57 kg dynamiittia
1150 kg räjähteitä

Eräässä tapauksessa löytyi 25 kiloa räjähdettä ja nalleja. Räjähde oli peräisin louhintatyömaalta. Louhija ilmoitti poliisille, että räjähteen katoamista ei ollut huomattu.

Grafiikka

“...ainoaksi mahdollisuudeksi jää, että kyseinen räjähdeainesäkki on jostain syystä jäänyt kentän laidalle jonnekin kohtaan tai pudonnut kuljetuksen aikana kyydistä työmaalla.”

lähde: esitutkintapöytäkirja

MOT: Onko mahdollista, että siellä työmailla tällaisten noin 30 kilon erien häviämistä ei huomata?

Janne Hokkanen: Täytyy varmaan suhteuttaa, että on eri kokoisia työmaita, mutta ei tommoinen pitäisi olla mahdollista. Räjäytystyön johtajalla on lainsäädännön mukaan velvollisuus varmistaa, että sinne ei jää räjähtämättömiä räjähdystysaineita tai -tarvikkeita. Myöskin pitäisi varmistaa tietysti, ettei siellä kentän laidoilla ole tai käyttämättä ole jäänyt, että ne hoidetaan turvaan.

Toinen esimerkki. Louhintayrityksen työntekijä vei pienissä erissä noin 25 kiloa dynamiittia. Työmaalla ei nytkään hoksattu hävikkiä. Kumpikaan edellä selostettu tapaus ei johtanut syytteisiin räjähteiden huolimattomasta käsittelystä. Kolmas esimerkki. Mitä tapahtui, kun murtomies kertoi poliisille, kuinka anasti yli 1000 kiloa räjähteitä.

Grafiikka

Oliko kontti lukittu?

“Oli”

“Jollakin rautaseipäällä se aukesi.”

Onko räjähteiden omistaja voinut olla huomaamatta varkautta?

“Mun mielestä periaatteessa ei.”

lähde: esitutkintapöytäkirja

Kuulusteluissa louhintayrityksen toimitusjohtaja kiisti tienneensä yli 1000 räjähdekilon varkaudesta mitään. Hän sai syytteen laittomasta räjähteen varastoinnista. Toimitusjohtaja selitti ison räjähdemäärän säilytystä kuljetusongelmilla ja syyte kaatui.

MOT: Kuinka kattavasti mahdollisesta huonosta säilytyksestä joutuu räjähteen omistaja vastuuseen?

Janne Hokkanen: Semmoinen käsitys on, että todennäköisesti aivan liian harvoin.

MOT: MIten asialle pitäisi tehdä?

Janne Hokkanen: Viranomaisyhteistyötä lisää.

Poliisin mahdollisuuksia selvittää takavarikoidun räjähteen katoamisolosuhteita voi hankaloittaa ajan kuluminen ja se, että räjähteen omistaja ei aina selviä.

Marko Heikkilä: Totta kai pyritään taustat ja se mahdollinen alkurikos tai miten nää on vääriin käsiin joutunut nää räjähteet, niin pyritään selvittämään, mutta monesti on aika hankalaa. Katoaminen on saattanut sattua muutamia vuosia sitten ja sitten nää kulkeutuu tavalla tai toisella poliisin haltuun. Sen selvittäminen sitten, että mitä siinä on vuosien mittaan tapahtunut, niin se on aika haasteellinen.

Nyt käymme Itä-Suomessa syrjäisellä rikospaikalla. Nuorisojoukko löysi täältä muutama vuosi sitten lukitsemattomasta kontista noin 60 kiloa dynamiittia. Niitä paukuteltiin soramontulla. Varastoinnissa havaitut laittomuudet johtivat louhinnanharjoittajien sakkoihin. Säädösten vastainen varastoinsi saattaa johtaa jopa panostajan luvan eväämiseen.

MOT: Kuinka hyvin räjähteiden joutuminen vääriin käsiin osataan ja pystytään estämään tänä päivänä työmailla?

Janne Hokkanen: Kaikkien panostajien täytyisi meidän koulutusjärjestelmän mukaankin hallita sitten nimenomaan räjähteitten turvallinen käyttö, säilytys ja varastointi. Tietoa on, mutta se on nyt siitä asennoitumisesta ja valmistautumisesta työmaitten turvallisuussuunnitelmien osalta ynnä muuta. Niitä tulee tarkastuksillakin vastaan, että työmaasäilytys esimerkiksi on sen kaltainen, että työmaan räjäytys- ja louhintatyötä tekevä väki ei pysty niitä valvomaan niitä räjäytysaineita tai -tarvikkeita.

MOT: Kuinka iso ongelma se on sitten tää huono valvonta?

09:54:00 Janne Hokkanen: Sanotaan, että se on liian iso ongelma. Sitä ilmenee liian usein.

Räjähteiden valtaviin käyttömääriin suhteutettuna katoamiset ovat todennäköisesti määrältään hyvin vähäisiä. Räjähteitä päätyy kuitenkin vaarallisiin käsiin. Pommi-iskut ovat Suomessa ehkä harvinaisia, mutta niitäkin on nähty. Työ- ja elinkeinoministeriö on kiinnittänyt huomiota vaarallisiin kemikaaleihin yleisesti liittyviin terrori- ja rikosuhkiin. Vireillä on lakiuudistus, joka saattaa uudistaa räjähteiden käsittelyn turvallisuusvaatimuksia.

Beirutin traagisten tapahtumien jälkeen kuulimme, että Suomessa ammoniumnitraatin varastoinnissa turvaa saadaan suojaetäisyyksistä.

Aki Ijäs, ylitarkastaja, Tukes: Puhutaan, tämmöisissä kymmenien tonnien varastoissakin satojen metrien suojaetäisyyksistä asuttuihin rakennuksiin, kokoontumispaikkoihin taikka teihin.

Mutta hetkinen. Armeijan asiantuntija arvioi tässä jutussa, että 30 tonnin ammoniumnitraattilastin räjähdys saattaa olla hengenvaarallinen jopa 3-4 kilometrin päässä. Tukesin asiantuntija puhuu paljon pienemmistä luvuista suojaetäisyyksien kohdalla - laki todellakin sanoo, että 30 tonnin ammoniumnitraativarastolle riittää 300 metrin etäisyys asumukseen.

Mistä ero johtuu? Mihin lain vaatimus perustuu? Vastaus jäi saamatta.

Grafiikka (sähköpostivastaus)

Hei
Päätimme, että emme lähde spekuloimaan tätä aihetta.
Ystävällisin terveisin
Aki Ijäs
Tukes