Hyppää pääsisältöön

Arttu Katajan lied ei jätä kysyttävää

Baritoni Arttu Kataja tekee mitä komeinta uraa Keski-Euroopassa, kotipesänään Berliinin valtionooppera. Yleensä oopperatähtien ruuhkavuosiin ei mahdu liediä, mutta Kataja laittoi mahtumaan ja äänitti levyllisen otsikolla Serious Songs (Vakavia lauluja), pianistinaan Pauliina Tukiainen, joka myös vaikuttaa Saksassa. Levy on uskottavinta suomalaista liediä vuosikausiin, ja häkellyttävä todiste Katajan auktoriteetista.

Arttu Kataja & Pauliina Tukiainen / Serious Songs
Arttu Kataja & Pauliina Tukiainen / Serious Songs Uudet levyt

Levyn ohjelmisto sukeltaa pelotta liedin ytimeen. Brahmsin ja Schumannin keskeiset, vakavat lied-sarjat on kuitenkin kehystetty valikoimalla Sibeliuksen ja Kuulan lauluja. On kuin Kataja ja Tukiainen haluaisivat näyttää eri kotimailleen, että peli sujuu sekä koti- että vieraskentällä. Ja sujuuhan se.

Katajan ääni ei todellakaan ole kulunut tai tummunut vaativassa oopperakäytössä, vaan soi valonhohtoisena, avoimena ja kantavana. Mieleen tulevat radiokelpoisimmat baritonimme, Matti Lehtinen ja Martti Tuloisela, mutta kenties Katajan lied-soinnissa on vähemmän terää edessä ja enemmän voimaa takana. Matalan rekisterin pianissimoista erottaa eniten persoonallista sävyä, mutta kokonaisuudessaan ääni on lähinnä neutraali ja terve - eli valmis musiikin palvelukseen.

Uskottavuus yhdistyy kauniisti neutraaliuteen myös tulkinnoissa. Kataja kannattelee laulujen draamaa huikean pitkillä linjoilla, ja vaikka Katajan dynaaminen skaala on laaja, hän käyttää sitä herkästi, kunnioittaen liedin intiimiä perinnettä. Keskieurooppalainen yleisö varmasti arvostaa Schumannin Lenau-laulujen valoisaa pontevuutta ja Brahmsin Vier ernste gesängen auktoriteetia, etenkin kun Katajan saksa menee täydestä kenelle tahansa. Mutta suomen sävyihin ja kansallisromantiikan tunneavaruuteen hän eläytyy aavistuksen rohkeammin. Toivo Kuulan Yö kuulostaa uskottavalta ihastuttavassa vanhanaikaisuudessaan, ja Sibeliuksen Den första kyssenin ensimmäinen fortissimo kajahtaa pakahduttavaa kauneutta, ei aggressiota kuten yleensä.

Kiitos levyn linjakkuudesta kuuluu toki myös Pauliina Tukiaiselle, joka saumatta kannattelee laulujen draamaa silloin kun laulaja on hiljaa. Vain parhaat lied-säveltäjät ja lied-pianistit ymmärtävät tämän yhteen punomisen taidon. Esimerkiksi Schumannin Meine rosen pelkistetty piano-osuus elää ja hengittää laulajan kanssa todella hienosti.

Katajan ja Tukiaisen lied-debyytti ei todellakaan ole mikään sivuprojekti. Se on kansainväliset mitat täyttävä, liedin ytimeen iskevä kokonaisuus, joka ei jätä mitään kysyttävää. Paitsi sen, milloin Katajan liediä voi taas kuulla kotimaassa.

"Serious Songs". Jean Sibelius: Lauluja. Johannes Brahms: Vier ernste Gesänge. Robert Schumann: Sechs Gedichte und Requiem. Toivo Kuula: Lauluja. - Arttu Kataja, baritoni, ja Pauliina Tukiainen, piano. (Alba, ABCD 456)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua