Hyppää pääsisältöön

Arttu Katajan lied ei jätä kysyttävää

Baritoni Arttu Kataja tekee mitä komeinta uraa Keski-Euroopassa, kotipesänään Berliinin valtionooppera. Yleensä oopperatähtien ruuhkavuosiin ei mahdu liediä, mutta Kataja laittoi mahtumaan ja äänitti levyllisen otsikolla Serious Songs (Vakavia lauluja), pianistinaan Pauliina Tukiainen, joka myös vaikuttaa Saksassa. Levy on uskottavinta suomalaista liediä vuosikausiin, ja häkellyttävä todiste Katajan auktoriteetista.

Arttu Kataja & Pauliina Tukiainen / Serious Songs
Arttu Kataja & Pauliina Tukiainen / Serious Songs Uudet levyt

Levyn ohjelmisto sukeltaa pelotta liedin ytimeen. Brahmsin ja Schumannin keskeiset, vakavat lied-sarjat on kuitenkin kehystetty valikoimalla Sibeliuksen ja Kuulan lauluja. On kuin Kataja ja Tukiainen haluaisivat näyttää eri kotimailleen, että peli sujuu sekä koti- että vieraskentällä. Ja sujuuhan se.

Katajan ääni ei todellakaan ole kulunut tai tummunut vaativassa oopperakäytössä, vaan soi valonhohtoisena, avoimena ja kantavana. Mieleen tulevat radiokelpoisimmat baritonimme, Matti Lehtinen ja Martti Tuloisela, mutta kenties Katajan lied-soinnissa on vähemmän terää edessä ja enemmän voimaa takana. Matalan rekisterin pianissimoista erottaa eniten persoonallista sävyä, mutta kokonaisuudessaan ääni on lähinnä neutraali ja terve - eli valmis musiikin palvelukseen.

Uskottavuus yhdistyy kauniisti neutraaliuteen myös tulkinnoissa. Kataja kannattelee laulujen draamaa huikean pitkillä linjoilla, ja vaikka Katajan dynaaminen skaala on laaja, hän käyttää sitä herkästi, kunnioittaen liedin intiimiä perinnettä. Keskieurooppalainen yleisö varmasti arvostaa Schumannin Lenau-laulujen valoisaa pontevuutta ja Brahmsin Vier ernste gesängen auktoriteetia, etenkin kun Katajan saksa menee täydestä kenelle tahansa. Mutta suomen sävyihin ja kansallisromantiikan tunneavaruuteen hän eläytyy aavistuksen rohkeammin. Toivo Kuulan Yö kuulostaa uskottavalta ihastuttavassa vanhanaikaisuudessaan, ja Sibeliuksen Den första kyssenin ensimmäinen fortissimo kajahtaa pakahduttavaa kauneutta, ei aggressiota kuten yleensä.

Kiitos levyn linjakkuudesta kuuluu toki myös Pauliina Tukiaiselle, joka saumatta kannattelee laulujen draamaa silloin kun laulaja on hiljaa. Vain parhaat lied-säveltäjät ja lied-pianistit ymmärtävät tämän yhteen punomisen taidon. Esimerkiksi Schumannin Meine rosen pelkistetty piano-osuus elää ja hengittää laulajan kanssa todella hienosti.

Katajan ja Tukiaisen lied-debyytti ei todellakaan ole mikään sivuprojekti. Se on kansainväliset mitat täyttävä, liedin ytimeen iskevä kokonaisuus, joka ei jätä mitään kysyttävää. Paitsi sen, milloin Katajan liediä voi taas kuulla kotimaassa.

"Serious Songs". Jean Sibelius: Lauluja. Johannes Brahms: Vier ernste Gesänge. Robert Schumann: Sechs Gedichte und Requiem. Toivo Kuula: Lauluja. - Arttu Kataja, baritoni, ja Pauliina Tukiainen, piano. (Alba, ABCD 456)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Lupaus levollisesta kirkkaudesta

    Levyarvostelu

    Kauan sitten kun taidemusiikkia vielä myytiin levykaupassa, siellä soi tunnelmallinen, yksinkertainen ja kaikuisa musiikki, joka antoi lupauksen levollisesta, kirkkaasta maailmasta, johon musiikin avulla pääsee. Asiakas kysyi mikä levy soi ja kauppias myi hänelle sen ja pari muuta. Sofia Lindroosin ja Marianne Maansin Valon säveliä on juuri tällainen levy.

  • Zinovjev ihastuttavan karheaa akustoelektroakustiikkaa

    Levyarvostelu

    Vuonna 1988 syntynyt säveltäjä Sauli Zinovjev on nosteessa. Lukuisten orkesteritilausten kantaesitykset ovat esitelleet sointuisan kaunista, linjakasta ja herkkää musiikkia, jonka tekstuureissa riittää mielenkiintoa, välillä särmääkin. Zinovjevin tuoreen debyytti-EP:n teos Sospirando 2 "Folio" on elektroakustista kamarimusiikkia ja sikäli säveltäjälle uusi avaus, mutta hyveet ovat ennallaan ja persoonallisuus vahvasti esillä.

  • Scheidtin ja Satien kulmikkuudet kohtaavat

    Levyarvostelu

    Saksalainen vanhan musiikin yhtye Lautten Compagney on yhdistellyt tyylejä ja aikakausia aiemminkin, mutta uusi levy Time Zones tarjoilee toistaiseksi herkullisimman tai ainakin kirpeimmän yhdistelmän. Avantgarde-naivisti Erik Satien ja varhaisbarokkisäveltäjä Samuel Scheidtin kulmikkaat musiikit laitetaan törmäämään tavalla, joka on mahdollinen vain periodisointien taikamaailmassa.

  • Alkaisitko fanittaa tanskalaista viuluromantiikkaa?

    Levyarvostelu

    Tanskalainen, arvostettu viulisti Christine Åstrand on soittanut Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin konserttimestarina iän kaiken ja tehnyt ohessa merkittävää soolouraa. Uudella Romance-levyllään Åstrand esittelee unohdettujen tanskalaissäveltäjien pieniä viulukappaleita, ja vaikka ne ovat mukavia kuunnella, levy on enemmän kulttuuriteko kuin musiikkiseikkailu.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua