Hyppää pääsisältöön

Kolesnikov ottaa hellän lähikontaktin Goldbergeihin

Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat, kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivi, on vuosien saatossa kasvanut minulle läheiseksi. Tässä ohjelmassa olen esitellyt siitä kymmeniä tulkintoja, ja kaikki ne ovat avanneet teokseen uusia näköaloja. Nyt kun nuori suosikkipianistini Pavel Kolesnikov tarttui teokseen, odotukseni olivat ennätyskorkealla - ja enimmäkseen täyttyivät. Ainakin Kolesnikov tarkastelee Goldbergejä useammasta kulmasta kuin muut.

Pavel Kolesnikov / Goldberg Variations
Pavel Kolesnikov / Goldberg Variations Uudet levyt

Kolesnikovin Couperin- ja Beethoven-levyjen perusteella ennakoin yllättävää, radikaalia ja tunnesisällöltään väreilevää Goldberg-tulkintaa. Heti ensi muunnelmista alkaen on selvää, että sellainen on tekeillä. Kolesnikov uskaltaa täyttää tilaa pedaalin kimmellyksellä kun muut erottelevat, ja hän rohkenee tarttua rytmiin kun muut haaveilevat. Yllättävät ratkaisut tapahtuvat hellästi, ilman äkkivääryyttä tai kikkailua, mutta kun näppäryyteen on lupa, Kolesnikov tarttuu toimeen tarmolla ja taidolla. Pienet koristeet nopeissa osissa ovat metodisen täsmällisiä ja kahden sormion temmellykset toteutuvat ongelmitta.

Kolesnikovin tulkintanerous antaa monelle muunnelmalle uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi quadlibetissä saksalaisten juomalaulujen paukutus yllättäen hiljenee eteeriseksi tunnelmoinniksi, mikä etevästi ennakoi teeman paluuta ja paketoi kokonaisuuden.

Levyn suurin puute on sama kuin sen suurin rikkaus - eli tyylin ennakoimaton vaihtelu. Perioditietoinen cembaloimitointi, romanttinen rypeminen, Gould-kantikkuus ja impressionistinen viipyily seuraavat toisiaan riemastuttavana ketjuna, mutta jään pohtimaan, mitä Kolesnikov oikeasti tarkoittaa. Gouldin legendaariset Goldberg-tulkinnat ovat kuin tiivistelmä hänen persoonastaan ja vaikkapa Uri Cainen versio pursuaa näkemyksellisiä viitteitä muuhun musiikkiin, mutta Kolesnikovin tarkoitus jää Goldbergeissa hämäräksi.

Lievää vieraantuneisuutta tasapainottaa läheltä tehty, hienon flyygelin pehmeillä koneistohälyillä herkutteleva äänitys, joka on parhaimmillaan laadukkailla kuulokkeilla. Akustisen vaikutelman perusteella Kolesnikovin kontakti Goldbergeihin on pohjimmiltaan läheinen ja hellä, ja siksi levy raivaa itselleen eturivin paikan Goldberg-hyllyssäni.

J.S. Bach: Goldberg-muunnelmat. - Pavel Kolesnikov, piano. (Hyperion, CDA68338)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua