Hyppää pääsisältöön

Kolesnikov ottaa hellän lähikontaktin Goldbergeihin

Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat, kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivi, on vuosien saatossa kasvanut minulle läheiseksi. Tässä ohjelmassa olen esitellyt siitä kymmeniä tulkintoja, ja kaikki ne ovat avanneet teokseen uusia näköaloja. Nyt kun nuori suosikkipianistini Pavel Kolesnikov tarttui teokseen, odotukseni olivat ennätyskorkealla - ja enimmäkseen täyttyivät. Ainakin Kolesnikov tarkastelee Goldbergejä useammasta kulmasta kuin muut.

Pavel Kolesnikov / Goldberg Variations
Pavel Kolesnikov / Goldberg Variations Uudet levyt

Kolesnikovin Couperin- ja Beethoven-levyjen perusteella ennakoin yllättävää, radikaalia ja tunnesisällöltään väreilevää Goldberg-tulkintaa. Heti ensi muunnelmista alkaen on selvää, että sellainen on tekeillä. Kolesnikov uskaltaa täyttää tilaa pedaalin kimmellyksellä kun muut erottelevat, ja hän rohkenee tarttua rytmiin kun muut haaveilevat. Yllättävät ratkaisut tapahtuvat hellästi, ilman äkkivääryyttä tai kikkailua, mutta kun näppäryyteen on lupa, Kolesnikov tarttuu toimeen tarmolla ja taidolla. Pienet koristeet nopeissa osissa ovat metodisen täsmällisiä ja kahden sormion temmellykset toteutuvat ongelmitta.

Kolesnikovin tulkintanerous antaa monelle muunnelmalle uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi quadlibetissä saksalaisten juomalaulujen paukutus yllättäen hiljenee eteeriseksi tunnelmoinniksi, mikä etevästi ennakoi teeman paluuta ja paketoi kokonaisuuden.

Levyn suurin puute on sama kuin sen suurin rikkaus - eli tyylin ennakoimaton vaihtelu. Perioditietoinen cembaloimitointi, romanttinen rypeminen, Gould-kantikkuus ja impressionistinen viipyily seuraavat toisiaan riemastuttavana ketjuna, mutta jään pohtimaan, mitä Kolesnikov oikeasti tarkoittaa. Gouldin legendaariset Goldberg-tulkinnat ovat kuin tiivistelmä hänen persoonastaan ja vaikkapa Uri Cainen versio pursuaa näkemyksellisiä viitteitä muuhun musiikkiin, mutta Kolesnikovin tarkoitus jää Goldbergeissa hämäräksi.

Lievää vieraantuneisuutta tasapainottaa läheltä tehty, hienon flyygelin pehmeillä koneistohälyillä herkutteleva äänitys, joka on parhaimmillaan laadukkailla kuulokkeilla. Akustisen vaikutelman perusteella Kolesnikovin kontakti Goldbergeihin on pohjimmiltaan läheinen ja hellä, ja siksi levy raivaa itselleen eturivin paikan Goldberg-hyllyssäni.

J.S. Bach: Goldberg-muunnelmat. - Pavel Kolesnikov, piano. (Hyperion, CDA68338)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua