Hyppää pääsisältöön

Lakoninen kirkkaus siivittää Keninš-levyä

Säveltäjä Talivaldis Keninšin nimi on niin täynnä latvialaisia tarkkeita, että nykyään harva riskeeraa painamalla sen konserttiohjelmaan. Onneksi levy-yhtiö Ondine on tarttunut haasteeseen ja antaa mahdollisuuden tälle vuonna 2008 kuolleelle uusromantikolle, joka muistetaan lähinnä Latviassa Kanadaan muuttaneena ja Kanadasssa latvialaisena. Tyyli jolla Keninš yhdisti ranskalaisen uusklassismin keinot lakoniseen Baltia-modernismiin on nimittäin huomion arvoinen - ajaton ja kiinnostava.

Talivaldis Kenins / Symphony No. 1
Talivaldis Kenins / Symphony No. 1 Uudet levyt

Profiililevyn ohjelma painottuu Keninšin kypsään Kanadan-kauteen. Ensimmäinen kamarisinfonia vuodelta 1981 yhdistää modaalista harmoniaa uusklassismin pelkistettyyn draiviin, samoin pianokonsertto vuodelta 1990, joka on paikoin surrealistisempi ja moniulotteisen ahdistunut. Levyn päättävä ensimmäinen sinfonia vuodelta 1959 tuo mieleen Shostakovitshin, mutta vain keinoiltaan, ei tunneilmaisultaan, joka on kauttaaltaan lakonisen kirkasta.

Etenkin teosten hitaissa osissa Keninšin koskettavat melodiat, varovaisen konservatiivinen suhde modernismiin ja harmaasävyiseksi pelkistetty tunnelma tuovat mieleen Peteris Vasksin mystisen minimalismin, mutta musiikillisesti rikkaampana ja ilman paatosta. Keninš ei etsi kaikupohjaa yleiskoskettavuudesta vaan luottaa kontrapunktin, harmonian, melodian ja klassisten muotorakenteiden kantavuuteen. Siksi levy tarjoaa musiikkivetoisen näkökulman 1900-luvun lopun baltialaiseen musiikki-ilmaisuun, jota usein leimaa paatos ja musiikillisten keinojen suppeus.

Latvian kansallinen sinfoniaorkesteri solisteineen soittaa teokset ilmavalla, pidättyväisellä kirkkaudella ja äänitys tekee kunniaa Ondinen parhaille perinteille. Kokonaisuutena levy sopii loppusyksyn mietteliäisiin iltoihin täydellisesti, mutta lämmön ja huumorin joutuu hankkimaan sieluunsa muista lähteistä.

Talivaldis Keninš: Kamarikonsertto nro 1 pianolle ja yhtyeelle; Pianokonsertto; Sinfonia nro 1. - Agnese Eglina, piano, ja Latvian kansallinen SO/Guntis Kuzma ja Andris Poga. (Ondine, ODE 1350-2)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua