Hyppää pääsisältöön

Vapaasäestyskurssin yöjatkot vai ECM:ää?

Levy-yhtiö ECM:n klassinen label New Series on luonut vankan brändinsä löytämällä mystisen minimalismin ja yhdistämällä perusohjelmistoa modernismiin. Usein julkaisut kuitenkin lipsahtavat kohti valkoista, melankolista taidejatsia. Niin tekee myös sellisti Anja Lechnerin ja jazz-pianisti Francois Couturier'n uutuus Lontano, joka harhailee tekotaiteellisen muniinpuhaltelun ja vakavan sielunviiltävyyden välisellä jättömaalla.

Lontano / Anja Lechner & Francois Couturier
Lontano / Anja Lechner & Francois Couturier Uudet levyt

Luova ja soinniltaan herkän harmaa Lechner on ECM:n luottosellisti, ja Couturier on levyttänyt yhtiölle tunnelmajazzia vuosikymmenet. Uutuuslevylle pari on rakennellut improvisaatiopohjaisia, lyhyitä tuokiokuvia, joiden seasta erottuu henkistynyt iskelmähitti Alfonsina y Mar sekä sävelletyt kappaleet Kanchelilta ja Dutilleux'lta.

Improvisaatioissa kuuluu luottamus ja yhteinen maku, mutta musiikillisesti niiden sisältö on kuin vapaasäestyskurssin yöjatkoilta tai musiikkilukion runohenkilöiden välituntisoittelusta. Taidemusiikkitaustainen Lechner valuttelee geneerisiä tunnelmamelodioita ja luo äänimaisemaa ytimettömällä jousenkäytöllä. Jazz-mies Couturier osaisi ketterämpänä kiskoa levyä avarampaan ilmaisuun, mutta säilyttää karaktäärin mustavalkoisena ja hitaana. Niinpä levyn tunnelma venyy kuin purkka ja menettää makunsa yhtä nopeasti, kun alakuloinen hempeily jatkuu jatkumistaan. Malliesimerkki löytyy Alfonsina y Mar -iskelmästä. Lechner kuvittelee luovansa tunnelmaa viivyttelemällä kuin Eino Grön ikään, mutta kun hän ei koskaan kohtaa Couturier'ta iskulla tai rakenna soinnista mitään, musiikki menettää kaiken jännitteensä. Levyn suurin jännite syntyy oikeastaan siitä, että geneeriset improvisaatiomelodiat voi melkein mutta ei aivan tunnistaa.

Yhä edelleen tämä keski-ikäisten ja keskieurooppalaisten, mustiin pukeutuvien mutta valkoihoisten ECM-musiikki jollain tavalla hivelee sieluani, mutta samalla se kasvattaa silmäpussejani. Onneksi ECM tekee vielä toisenkinlaisia levyjä.

"Lontano", säv. Couturier, Lechner, Ramirez, Kancheli, Brahem, Dutilleux. - Anja Lechner, sello, ja Francois Couturier, piano. (ECM New Series, ECM 2682)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua