Hyppää pääsisältöön

“Mistä sä oot kotoisin?” Viisi rasistista mokaa, joilla sinäkin ehkä syrjit, vaikka tarkoitat hyvää

sateenvarjon alla suojassa ilkeiltä sanoilta
Joskus harmittomaksi tarkoitettu kysymys voi tuntua toisesta loukkaavalta. sateenvarjon alla suojassa ilkeiltä sanoilta Kuva: Anne Mäittälä/Yle rasismi

Moni meistä sortuu huomaamattaan sanoihin ja tekoihin, jotka vahvistavat ja ylläpitävät rasistisia stereotypioita. Hyvä uutinen on, että nämä omassa arjessa esiintyvät mikroaggressiot voi oppia tunnistamaan ja niistä voi pyrkiä eroon.

TEKSTI: EMILIA RODRIGUEZ

Oletko joskus kysynyt tummaihoiselta, mistä hän on kotoisin? Entä oletko alkanut automaattisesti puhua jollekulle englantia hänen ulkonäkönsä perusteella? Kuittaatko rasismia liippaavat keskustelut “minä en näe väriä” -fraasilla?

Tällaiset harmittomilta kuulostavat kysymykset ja kommentit ovat tosiasiassa mikroaggression muotoja. Hienovaraisten vihjeiden takana on usein stereotyyppinen oletus, että tummaihoinen ei voi olla suomalainen tai puhua suomea.

Moni meistä sortuu tällaisiin vihjailuihin huomaamattaan tai tahallaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, kuten työpaikoilla, koulussa tai julkisissa kulkuvälineissä. Vihjailut voivat olla sanoja, tekoja tai eleitä, jotka kohdistuvat muihin ihmisiin esimerkiksi ihonvärin, etnisen taustan, sukupuolen tai fyysisen vamman takia.

Mutta entä jos utelijan tarkoitusperä ei ole paha eikä hän halua loukata toista?

− Tällaiset hienovaraiset vihjailut vahvistavat rasistisia stereotypioita ja toiseuttavat, sanoo yhdenvertaisuusasiantuntija ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Michaela Moua.

Moni meistä sortuu tällaisiin vihjailuihin huomaamattaan tai tahallaan.

Vihjeet ovat Mouan mukaan osa laajempaa rasismi-ilmiötä, joka ilmenee arkipäivän kohtaamisissa tapahtuvista mikroaggressiosta aina rakenteissa olevaan rasismiin asti.

– Näkyvään vähemmistöön kuuluva saa viestin, että hän on jotenkin ulkopuolinen ja rikkoo jotakin normia, kuten valkoisuutta.

Moua painottaa, että sillä ei ole merkitystä, mikä kyselijän tai kommentoijan tarkoitus on. Olennaista on, miten se vaikuttaa vastaanottajaan.

− On mielenterveydelle todella kuormittavaa, kun ihmistä jatkuvasti muistutetaan hänen erilaisuudestaan. Hän voi alkaa kokea ahdistusta uusissa sosiaalisissa tilanteissa, koska ei ikinä tiedä, miten hänet otetaan vastaan. Näiden tilanteiden kasautuminen aiheuttaa kuormitusta mielenterveydelle.

Puutu rohkeasti vihjailevaan rasismiin

On tärkeä tunnistaa, että meillä kaikilla on ennakkoluuloja. Rasistisen käytöksen voi tuomita ja pitää itseään avarakatseisena, mutta siitä huolimatta voi joskus toimia rasismia ruokkivalla tavalla. Hyvä uutinen on, että stereotyyppiset tavat ajatella ja näennäisesti harmittomat lipsautukset voi opetella tiedostamaan ja yrittää pyrkiä niistä eroon.

Jos esimerkiksi huomaat, että ystävä tai perheenjäsen sanoo tai tekee jotain epäasiallista toista kohtaan, voit sanoa siitä hänelle ystävällisesti.

Hyvä uutinen on, näennäisesti harmittomat lipsautukset voi opetella tiedostamaan.

Jos toinen ei ole niin läheinen, voit esittää hänelle lisäkysymyksen ja pyytää tarkentamaan, mitä hän tarkoitti. Tällöin toinen joutuu perustelemaan sanomansa ja kenties ymmärtää toimineensa väärin.

− Huomauttaminen läheiselle voi olla pelottavaa, mutta antirasismi eli rasismia vastaan toimiminen vaatii tekoja ja menemistä epämukavuusalueelle. Vaikuttaminen lähtee jokapäiväisistä tilanteista omassa lähipiirissä, Moua kannustaa.

Aloita tutustumalla viiteen seuraavaan mikroaggressioiden muotoon, joilla rasismi on läsnä arjen kohtaamisissamme:

Viisi tavallista kömmähdystä, joihin arjen puheissa ja teoissa voi sortua:

1. “Mistä oot kotoisin?”

Mikroaggressioon kuuluu, että toiselle esitetään hyvin intiimejä ja tungettelevia kysymyksiä tai kommentteja.

Tyypillistä on, että kysyjä ei millään tavalla tunne henkilöä, mutta kokee soveliaaksi kysyä häneltä esimerkiksi kielitaidosta, taustasta tai jopa hänen vanhempiensa parisuhdestatuksesta.

− Koska olisi vielä epäilyttävämpää kysyä suoraan, miksi olet ruskea, kysymyksen voi naamioida nätiksi ja kysyä, että mistä olet kotoisin.

Kysyjälle ei välttämättä riitä, jos toinen vastaa olevansa kotoisin vaikkapa Tikkurilasta. Hän saattaa jatkaa tiedustelua ja kysyä, missä toisen juuret ovat. Tällöin hän utelee, mitä yritti udella kiertoteitse jo ensimmäisellä kysymyksellä.

Koska olisi epäilyttävämpää kysyä suoraan, miksi olet ruskea, kysymyksen voi naamioida nätiksi.

Myös suomen kielen taidon kehuminen ja päivittely sekä englannin puhuminen automaattisesti perustuvat olettamuksille, että toisen täytyy olla jostain muualta kuin Suomesta.

– Emme ehkä tule ajatelleeksi, mutta monet ovat vastaanottaneet näitä uteluja ja kommentteja satoja kertoja elämänsä aikana.

2. “Hei vau miten hyvä idea − sulta!”

Myös toisen asiantuntijuuden kyseenalaistaminen, siitä yllättyminen tai sen vähättely ovat yleisiä sudenkuoppia arjen sosiaalisissa tilanteissa. Ne ilmenevät esimerkiksi niin, että työpaikalla ei oteta huomioon, mitä toinen sanoo tai puhutaan päälle.

− Toinen on voinut juuri sanoa jonkin asian tai oivalluksen kokouksessa, mutta vasta sitten, kun kollega sanoo saman asian, se noteerataan.

Tähän kytkeytyy se, että suomalaisessa yhteiskunnassa tietyn näköiset ihmiset on totuttu näkemään asiantuntijoina. Työelämästä uupuu monimuotoisuus eikä välttämättä osata ajatella, että ihminen voi olla asiantuntija riippumatta taustasta ja ihonväristä.

− Itse olen tehnyt syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden parissa töitä, mutta minulle on sanottu, että en pysty työskentelemään kyseisissä tehtävissä, koska en voi erottaa tunteita ja olemaan asiantuntija samaan aikaan. Tämä on verrattavissa siihen, jos naisille sanottaisiin, että he eivät voi toimia asiantuntijoina tasa-arvokysymyksissä.

Michaela Moua
Michaela Moua iloitsee siitä, että viime aikoina rasismikeskustelussa on päästy rakenteelliselle tasolle. Michaela Moua Kuva: Laura Hyyti / Yle henkilökuvat (valokuvat),Michaela Moua

3. "Onpa sun tukka pehmeä"

Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tuntematon tulisi yhtäkkiä koskemaan hiuksiasi bussipysäkillä? Hämmentävää on, että tämä ei ole mitenkään tavatonta. Mouan mukaan monilla afrohiuksisilla on kokemusta, että tuntemattomat kokevat oikeudekseen koskea heidän tukkaansa kysymättä lupaa.

− Se on häkellyttävä tunne. Suomessa ollaan tosi tarkkoja omasta tilasta ja tuntemattomiin ihmisiin pidetään fyysistä etäisyyttä, mutta silti voidaan kokea olevan sopivaa koskea yhtäkkiä toisen hiuksiin. Silloin ollaan ikään kuin jollain tutkimusmatkalla.

4. “Mä voin kyllä seistäkin”

Mikroaggressio voi ilmetä myös syrjivinä katseina tai eleinä.

Monille on valitettavan tuttua, että muut välttelevät heitä esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä. Vaikka juna tai bussi olisi täysi, heidän viereensä ei tulla. Tai jos itse istuu viereen, toinen saattaa alkaa hapuilla laukkuaan suojaavasti tai siirtyä muualle istumaan. Myös katsekontaktilla tai sen välttelyllä voi välittää vihamielisen sanoman.

− Tällaisissa tilanteissa ei tarvitse sanoa mitään, mutta viesti on todella vahva.

5. “Minä en näe väriä”

– Todistelut oman lähipiirin ruskeista ihmisiä, hip hop -rakkaudesta tai kokemukset vapaaehtoistöistä maailmalla monta kymmentä vuotta sitten ovat tuttuja perusteluja silloin, kun rasismia kokenut ottaa riskin ja tuo vaikean asian keskusteluun, Moua sanoo.

Ne ovat tapa yrittää vakuuttaa, että ei tässä mitään rasistista ole voinut tapahtua, sillä minulla on kaikki tämä todistusaineisto.

“Minä en näe väriä” -fraasin toistelu ei kuitenkaan ole suuri antirasistinen kannanotto, Moua lisää.

– Se sanotaan todella etuoikeutetusta asemasta ja tarkoittaa, että koska ei itse koe rasismia, ei myöskään näe rasismia. Se on myös tapa sanoa, että ei usko sitä kohtaavien todellisuutta. Värien kieltäminen ei ole ratkaisu.

Tuntemattomat kokevat oikeudekseen koskea heidän tukkaansa kysymättä lupaa.

Toisen hiljentämistä voidaan käyttää myös tilanteissa, joissa rasismia kokenut sanoo, ettei jokin sanomasi tuntunut hänestä hyvältä. Tällöin epämääräisiä vihjauksia esittänyt menee usein puolustuskannalle ja saattaa loukkaantua pahasti.

– Tilanteet johtavat usein siihen, että rasistisesta tilanteesta puhumisen sijaan päädytäänkin puhumaan siitä, miten rasismia kokenut henkilö loukkasi sanojaa.

Näin hän hiljentää toisen ja huomio kääntyy rasistisesta teosta aivan muualle kuin minne sen pitäisi.

− Jos toinen sanoo, että tuo, mitä juuri sanoit, tuntui loukkaavalta, niin on tärkeää olla empaattinen ja kuunnella toista. Se on luottamuksen osoitus häneltä sinulle. Kritiikin vastaanottaminen on haastavaa, mutta se kannattaa ottaa hienona oppimisen mahdollisuutena.

Lue myös: Artisti Jesse Markin kokemastaan rasismista: “En näe itseäni minään uhrina” – asiantuntijan mukaan viha voi altistaa vakaville sairauksille

Kuuntele lisäksi: Pitäiskö sun vaihtaa nimes – Kolme nuorta kertovat rakenteissa esiintyvästä rasismista sekä mikroaggressiosta

Katso Areenassa: Rasismi sairastuttaa jokaisen

Lisää ohjelmasta

Suvi Lehtilä seisoo puun oksien katveessa ja katsoo kameraan. Hän on pukeutunut lämpimästi tammikuisen pakkaspäivän varalle.
Suvi Lehtilä seisoo puun oksien katveessa ja katsoo kameraan. Hän on pukeutunut lämpimästi tammikuisen pakkaspäivän varalle. Kuva: Tommi Parkkinen / Yle Akuutti,kuukautiset,ehkäisy,ehkäisymenetelmät
Vaaleanpunapohjaisessa kuvassa suklaapupu, suklaamökki, jäätelö, rauhakyyhky karkkisuussa ja lumisessa maisemassa tikkareita sekä vaalea joulukuusi.
Vaaleanpunapohjaisessa kuvassa suklaapupu, suklaamökki, jäätelö, rauhakyyhky karkkisuussa ja lumisessa maisemassa tikkareita sekä vaalea joulukuusi. Kuva: Seera Rytkölä / Yle sokeri,Karkit,Suklaakarkit,Akuutti,hyvinvointi ,Makeanhimo