Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Flinkkilä & Kellomäki pääkuva

Tico Svart kunnioittaa rakasta romanikulttuuriaan, mutta haluaa elää samalla myös oman näköistä elämää

Tico Svart hymyilee Ani Kellomäen haastattelussa.
Tico Svart hymyilee Ani Kellomäen haastattelussa. Kuva: Harri Hinkka, Yle Flinkkilä & Kellomäki

Tico Svart on seksuaalivähemmistöön kuuluva nuori romanimies, joka tekee työtään hoitoalalla. Hän on kohdannut ennakkoluuloja ja syrjintää niin koulussa, työtilanteissa, seurakunnassaan kuin valtaväestönkin taholta.

Tico Svart on ehtinyt elämänsä aikana kokea kuuluvansa moneen vähemmistöön. Vaikka ennakkoluulot turhauttavatkin, kokee Tico asenteiden muuttamisen omaksi tehtäväkseen.

– Uskon, että suurin osa vihamielisestä ja ennakkoluuloisesta ajattelusta johtuu puhtaasti tietämättömyydestä. Sitä voi vähentää puhumalla asioista suoraan ja niiden omilla nimillä.

Lapsuudessa ja nuoruudessa Ticon erotti näkyvimmin muista ikätovereistaan pukeutuminen.

– Puin suorat housut, pitkähihaisen paidan ja takin siirtyessäni yläkouluun Se oli yksi osa nuoren kasvamista kohti aikuisuutta ja vaatteisiin liittyi suuri ylpeys omaa kulttuuria ja sukua kohtaan, Tico muistelee.

Pienellä paikkakunnalla moni tunsi Ticon perheen ja samoilla seuduilla asui paljon muitakin romaniperheitä. Koulussa Tico ei muista kohdanneensa suoraa kiusaamista, mutta lällättelyä ja nimittelyä kyllä kuului.

Joidenkin koulukavereiden vanhemmat myös kielsivät lapsiaan viettämästä aikaa Ticon kanssa.

– Syyksi riitti se, että olen romani. En tiedä, oliko näillä aikuisilla huonoja kokemuksia romaneista vai mistä sellainen karttaminen johtui.

Ticoa surettaa se, miten vanhemmat siirsivät ennakkoluuloisia asenteitaan lapsille, jotka eivät vielä osanneet muodostaa omia käsityksiään toisista ihmisistä.

– Sellaisella ajatusmallilla ei tässä maailmassa enää pärjää.

“Tuo ei täällä kauaa viihdy”

Myöhemmin koulutaipaleellaan Tico kuuli lisää syrjiviä heittoja. Lähihoitajakoulussa hän kuuli jo opintojen alussa käytävällä kommentin siitä, miten “tuo ei täällä kauaa viihdy”.

– Se tuntui kamalalta. Ihmettelin, miten hoitoalalle hakeutunut ihminen voi suhtautua toiseen niin asenteellisesti. Kommentti sisuunnutti minut ja rykäisin opintoni kasaan 2,5 vuodessa, eli alle tavoiteajan.

Tico työskenteli kaupassa rahoittaakseen opintojaan. Kerran hän erehtyi vitsailemaan raha-asioista sillä seurauksella, että esimies vaati saada tarkistaa hänen lompakkonsa varkausepäilyn vuoksi.

– Näytin tietysti tyhjän lompakkoni, mutta opin myös pitämään suuni kiinni.

Hoitoalan työt aloitettuaan Tico on muutaman kerran törmännyt ihmettelyyn työssä käyvästä romanista.

Paljastavat lauseet saattavat kuulua esimerkiksi työpaikkahaastattelussa. Ticosta sellainen tuntuu joka kerta kummalta, sillä hänen perheessään on aina kannustettu opintielle ja kovaan työntekoon.

– On erikoista, että romanien työssä käymiseen liittyy edelleen niin paljon ennakkoluuloja. Meitä on työelämässä, mutta emme erotu työpaikalla pukeutumisellamme. Useimmat meistä käyttävät siellä ihan tavallisia työvaatteita.

Parhaillaan sairaanhoitajaksi opiskeleva Tico nauttii erityisesti niistä tilanteista, joissa saa omalla esimerkillään osoittaa jonkun ihmisen ennakkoluulot vääriksi.Tico puhuu tasa-arvoisen työelämän puolesta myös työssään SuPerin opiskelija-asiamiehenä.

– Minua on kiitetty siitä, että kanssani on voinut tuulettaa omia oletuksiaan ja saada kosketuspintaa romanikulttuuriin.

Millainen on hyvä romani?

Nuorena aikuisena Tico koki ennakkoluuloiset katseet ja ilmassa toisinaan leijuneen uhkan tunnun sen verran voimakkaana, että teki vaikean ratkaisun vaatetuksensa suhteen.

Hän alkoi pukeutua valtaväestön tapaan, jottei joutuisi yksin jatkuvasti silmätikuksi uudessa kotikaupungissaan Tampereella.

– Se päätös ei ollut millään tavalla helppo. Pohdin sitä pitkään. Ratkaisuun liittyi monta puolta yhtä aikaa. Halusin sulautua paremmin ihmisten joukkoon, mutten halunnut hylätä rakasta kulttuuriani.

Lopulta Tico päätti olla laittamatta vaatetukselle liian suurta painoa. Hänelle rakkaat arvot romanikulttuurissa kun ovat paljon muutakin.

– Ajattelen, että on paljon kauniimpaa käyttäytyä kulttuurin arvojen mukaan kunnioittavasti ja kohteliaasti ja pukeutua enemmistön lailla, kuin kantaa romanivaatteita ja käyttäytyä arvoja kunnioittamatta huonosti. Voin olla farkuissanikin hyvä romani.

Tico vaihtaa yhä romaniasun päälleen tavatessaan perhettään ja vanhempaa väkeä.

– Haluan osoittaa kunnioitukseni enkä tieten tahtoen härkkiä.

Vanhempien ihmisten kunnioitus on syvällä romanikulttuurissa ja Ticolla selkäytimessä. Se on näkynyt myös työpaikoilla.

– Kun aiemmin työskentelin hoitajana ikäihmisten parissa, kävimme tiukkoja keskusteluja siitä, että sinunkauppojen jälkeenkin automaattisesti teitittelin, Tico nauraa.

Vääränlaista rakkautta?

Tico on kohdannut syrjintää myös seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Ensimmäisen kerran hän oppi olemaan ajatuksistaan hiljaa seurakunnan leirillä jo lapsena.

Seurakunnan piirissä oletus perhe-elämästä oli perinteinen: vaimo, lapsia, hyvä asunto ja kunnon auto.

– Se kuva ei tuntunut tutulta. Seurakunnassa puhuttiin homoista todella karmealla tavalla, josta tyhmempikin ymmärsi, mistä asioista kannattaa pitää suunsa kiinni. Tunsin jo silloin, että tuo kielletty asia koskee minua. Se ahdisti.

Syrjivä ja ruma puhe tarttui tiukasti Ticon mieleen. Sitä on ollut vaikea karistaa myöhemminkin. Ticolle ei ole ollut helppoa hyväksyä itseään homomiehenä.

– Olen paininut oman identiteettini kanssa todella paljon. Olen miettinyt, mitä minusta ajatellaan ja olenko normaali. Muistan jo lapsena taistelleeni sitä vastaan ja rukoilleeni, että seksuaalisuuteni muuttuisi. Vasta täysi-ikäisenä olen ensimmäisen kerran myöntänyt asian jollekin toiselle.

Seurakunnan lisäksi perheen ja suvun piirissä seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat sellainen tabu, ettei Tico ole kokenut luontevaksi etsiä keskusteluyhteyttä tunteittensa tueksi.

Hän kohtasi vasta aikuisena ensimmäiset avoimesti homoseksuaalit romanimiehet. Vaikka parisuhdeasioista ei suvun kanssa puhutakaan, tuntee Tico saaneensa osakseen myös hiljaista hyväksyntää.

– Minulle on tuotu esille, että vaikka kaikkia valintojani ei ehkä katsota hyvällä, olen silti itsenäni rakastettu, ja minulle se riittää. Ymmärrän, että näistä asioista on kulttuurissani vaikea puhua. Minulle riittää, että tulemme muissa asioissa juttuun niiden ihmisten kanssa, jotka ovat minulle hyvin rakkaita.

Suoraan puhuminen on kunnianosoitus

Asenteiden muuttaminen on raskasta. Tico jaksaa silti uskoa, että vähemmistöjen asema paranee koko ajan. Parhaiten siinä auttaa miehen mielestä avoin puhe.

Tico karsastaa ylivarovaista asennoitumista, jossa väärien termien käyttämisen tai loukkaamisen pelossa vaietaan mieluummin, kuin kysytään asioita suoraan. Sillä reseptillä tunkkaiset käsitykset vain vahvistuvat ja leviävät.

– Toivon ihmisten kysyvän, jos heitä mietityttää jokin esimerkiksi romanikulttuurissa. Arvostan sitä ja se on minulle suuri luottamuksenosoitus. Minä olen elänyt näiden asioiden kanssa koko ikäni, mutta en oleta toisten tietävän mitään esimerkiksi tapakulttuuristani automaattisesti.

Ennakkoluulojen tuulettaja ei kanna katkeruutta siitä, että häntä on elämänsä varrella yritetty työntää jos jonkinlaisiin lokeroihin.

Tico toivoo, että hänet nähdessään ihmiset katsoisivat ennakkoluulojensa taakse ja näkisivät välittävän, huolehtivaisen ja rehellisen ihmisen.

– Uskoisin, etten olisi minä, jos en olisi kokenut tätä kaikkea. Olen tänään tällainen juuri kaiken kokemani vuoksi.

Flinkkilä & Kellomäki Yle TV1 lauantaina 24.10. kello 17.10 ja sunnuntaina 25.10. kello 9.05 sekä Yle Areena.