Hyppää pääsisältöön

Arkkipiispa Tapio Luomalle työkaverit ovat suorastaan Jumalan lahja: "On tärkeää, että työyhteisön hyvinvoinnin eteen työskennellään tietoisesti"

Tapio Luoma valittiin vuonna 2018 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi. Luomalla on kuitenkin ollut onni olla haaveammatissaan jo vuodesta 1987 – Radion DX-kuuntelua ja kuorolaulua harrastanut seurakuntanuori tiesi jo rippikouluikäisenä haluavansa papiksi.

Tapio Luoma syntyi Kurikassa, Etelä-Pohjanmaalla. Lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungiksi tuli kuitenkin Vaasa, jonne vanhemmat muuttivat työn perässä Luoman ollessa kolmevuotias. Ensimmäisestä Vaasan-kodista jäivät lämpimät muistot.

– Asuimme esikaupunkialueella, vuokralla rintamamiestalon yläkerrassa. Koti oli turvallinen paikka, jossa oli hyvä kasvaa, Luoma kertoo.

Vaasa oli pikkupojan näkökulmasta valtavan suuri.

– Varsinkin kaupungin vilkas keskusta oli kiehtova ja jännittävänä. Se näytti lapsesta vähän pelottavaltakin, erityisesti, kun matkustin ensimmäisiä kertoja yksin bussilla keskustasta kotiin.

Vuonna 1962 syntynyt Luoma toteaa, ettei varhaislapsuuden aika ollut ehkä nykyperspektiivistä katsoen taloudellisesti erityisen vaurasta. Toisaalta elettiin nopean kehityksen kautta: talous kasvoi ja tapahtui teknologisia edistysaskelia.

– Isäni oli innokas valokuvauksen harrastaja ja hänellä oli hyvä kamera. Noihin aikoihin kuluttajatason kamerat kehittyivät huimasti ja mm. kinofilmi syrjäytti keskikoon filmin arkikäytössä. Myös televisio tuli moniin koteihin. Muistan, kuinka jännittävää oli katsoa televisiokorjaajaa työssään, kun hän tuli vaihtamaan ensimmäiseen putkitelevisioomme ehjää putkea rikkoutuneen tilalle, Luoma muistelee.

Aktiivinen seurakuntanuori

Vaasan suomalaisesta seurakunnasta muodostui Tapio Luomalle tärkeä kasvupaikka. Ensimmäisinä kouluvuosinaan hän kävi poikakerhossa ja toimi myöhemmin poikakerhon ohjaajana. Tärkeä taitekohta oli rippikoulu, jonka jälkeen Luomasta tuli aktiivinen seurakuntanuori.

Erityisen merkittävänä Luoma nostaa esiin seurakunnan musiikkityön.

– Liityimme parin ystäväni kanssa kanttori Risto Ylimäen johtamaan nuorisokuoro Caritakseen. Me pojat lauloimme yhtä stemmaa, tytöillä oli omat sopraano- ja alttostemmat. Kuorossa laulaminen johdatti minut musiikin maailmaan. Aikuisena Etelä-Pohjanmaalla asuessani jatkoin musiikkiharrastusta yksinlaulun parissa. Opiskelin oopperalaulaja Kalevi Ollin johdolla ja suoritin musiikkiopistotason laulututkinnon, Luoma kertoo.

Vaikka laulu on ollut Tapio Luomalle läheisin instrumentti, nuorena hän harjoitteli myös kosketinsoitinten soittoa.

– Vanhempani hankkivat kotiin Kawai-urut, joissa oli oktaavin mittainen jalkio. Niillä harjoittelin mm. Johann Sebastian Bachin musiikkia.

Luoma kiittää seurakunnan aikuisten työntekijöiden vastuullista roolia herkkinä nuoruusvuosina.

– Oman kasvamiseni kannalta nuo aikuiset työntekijät, nuoriso-ohjaajat, papit, kanttorit ja monet muut, olivat ratkaisevan tärkeitä. He osasivat valtavan hienosti ottaa meidät erilaisista taustoista tulevat nuoret huomioon. Yhteisöllisen ja erilaisuuden hyväksyvän tilan luominen on edelleen jatkuva haaste erityisesti lasten ja nuorten parissa työskenteleville seurakuntien työntekijöille.

Nykyään Luoma myös kuuntelee musiikkia mielellään, mikä onnistuu nykyteknologian avulla missä vain.

– Olen aikuisiällä löytänyt oman nuoruuteni bändien musiikin uudelleen, sitäkin kuuntelen mieluusti. Myös laulaminen on edelleen tärkeä osa identiteettiäni. Musiikki kulkee mukanani kaikkialla. Papille virret ovat tärkeä työkalu, ne ovat minulle muutenkin rakkaita. Ajattelen niin, että kirkossa Jumala puhuttelee meitä musiikin kautta.

Radioharrastaja ja yleläinen

Jo ennen rippikouluikää Tapio Luoma innostui DX-kuuntelusta, jolla tarkoitetaan ulkomaisten yleisradioasemien kuuntelua radio- tai televisiovastaanottimen välityksellä. Osa harrastusta on tyypillisesti mm. lähetysten kuuluvuuden raportointi radioasemille. Luoman nuoruudessa tämä tapahtui yleensä kirjeitse.

– Oli suuri tyydytyksen tunne, kun postissa saapui odotettu kortti tai kirje radioasemalta, joka vahvisti, että olin tosiaan kuunnellut juuri heidän ohjelmaansa.

Jokaisen DX-kuuntelijan tärkeä väline on nykypäivänäkin ”verhoksi” kutsuttu WRTH-kirja eli vuosittain julkaistava Maailman radio- ja televisiokäsikirja. Sieltä löytyivät jo aikanaan esimerkiksi Voice of American tai Radio Pekingin yhteystiedot.

Luoma toteaa, että DX-kuunteluharrastus avarsi suomalaispojan näkökulmia ja kehitti kielitaitoa. Se tutustutti musiikinlajeihin, joita ei suomalaisilla radiokanavilla juurikaan kuullut.

– Oli eksoottista kuunnella vaikkapa eteläamerikkalaista lattarimusaa lähettävää kanavaa ja yrittää kohinan keskeltä tunnistaa, mistä espanjankielisestä radioasemasta on kysymys.

Radioharrastus sai eräänlaisen huipentumansa, kun Luoma toimi teologian opintojensa loppuvaiheessa, vuosina 1986-1987, Yleisradion kuuluttajana.

– Yleisradio haki apukuuluttajia, ja monien testien jälkeen minut valittiin tehtävään. Pääsin pääkuuluttaja Pentti Fagerholmin ja muiden kokeneiden kuuluttajien opastamana perehtymään työhön.

Luoma on edelleen innokas radion kuuntelija.

– Internet avasi suuret mahdollisuudet kuunnella eri maiden radiokanavia verkon kautta, se on kiehtovaa. Toisaalta yleisradion kuuluttajavuodet aiheuttivat sen, että koen edelleen olevani jollain tavoin ”yleläinen”, Luoma sanoo.

– Suomalaisesta radiotarjonnasta kuuntelenkin edelleen paljon Ylen ohjelmia. Nykyään kuuntelen niitä usein podcasteina tai Areenan kautta. Kuuntelu on muuttunut joustavammaksi, eikä ole lähetysaikoihin sidottua.

Ensimmäinen virka Peräseinäjoella ja väitöskirjan valmistelua säkkipillin säestyksellä

Tapio Luoma tiesi heti rippikoulun jälkeen haluavansa papiksi. Haave täyttyi syksyllä 1987, kun hänet vihittiin papiksi Lapuan tuomiokirkossa.

– Halusin töihin pieneen maalaisseurakuntaan, ja tämäkin toive täyttyi. Sain apupapin viran Peräseinäjoen seurakunnasta, Luoma kertoo.

1980-luvun loppupuoli oli kaikkiaan Luomalle tärkeää aikaa. Noihin vuosiin sijoittuivat opiskelujen loppuvaihe ja työ Yleisradiossa, samoin monet elämänhistorian tärkeät etapit, kuten avioliitto, ensimmäisen lapsen syntymä ja ammattiin valmistuminen.

Peräseinäjoen yhteentoista työvuoteen liittyy myös ajanjakso Skotlannissa syksystä 1993 alkaen.

– Tuli mahdollisuus lähteä katsomaan maailmaa. Valmistelin yhdeksän kuukauden ajan väitöskirjaani Edinburghin yliopistossa. Sain onneksi myös perheeni mukaan Skotlantiin, ja jaoimme tuon hienon ajan yhdessä.

Skotlannin kulttuurista jäi muistoksi säkkipillimusiikki.

– Skotlannin isoissa kaupungeissa ei voi edelleenkään välttyä kuulemasta säkkipillin viehättävää ääntä. Kävin jopa muutaman kuukauden säkkipillikurssia, Luoma kertoo. – Se syvensi hienolla tavalla kokemusta Skotlannin kulttuurista ja erityislaatuisuudesta.

”Työtoverit ovat Jumalan lahja”

Tapio Luoma työskenteli pääosan 2000-luvun ensimmäisestä vuosikymmenestä Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana. Vuonna 2012 hänet valittiin Espoon piispaksi. Saman vuoden kesäkuussa Luoma vietti 50-vuotissyntymäpäiväänsä ja sai työkavereiltaan lahjaksi kuumailmapallolennon.

– Se oli ainutlaatuinen kokemus! Reitti kulki Itä-Helsingistä suoraan Helsingin yli, ja laskeuduimme Tapiolan tienoille. Laskeutumiseen valmistautuessamme Espoon Keilaniemen korkeat rakennukset näkyivät taustalla.

Luoma korostaa ympärillä olevien työtoverien tärkeyttä.

– Työyhteisö on voimavara myös johtajalleen – työn ilot, pulmat ja vaikeudet on tärkeää saada jakaa. Omissa työyhteisöissäni olen aina voinut muiden kanssa pohtia, miten esimerkiksi vaikeuksista päästään eteenpäin.

Luoma korostaa, että työyhteisöllä on aina ollut hänelle suuri merkitys.

– Työkaverit ovat suorastaan Jumalan lahja. On tärkeää, että työyhteisö voi hyvin ja että asian eteen työskennellään tietoisesti.

Vuonna 2018 Tapio Luoma valittiin evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi. Mistä ihminen voi tietää, että on oikea henkilö piispaksi, saati arkkipiispaksi?

– Luulen, että minun kohdallani oleellista oli, että ympärilläni oli ihmisiä, jotka luottivat siihen, että selviydyn tehtävästä ja olen kykenevä siihen.

Luoma muistaa hyvällä myös vaalitilaisuuksia ja muita ehdokkaita. Hän toteaa, että esimerkiksi vaaliväittelyissä välittyi kunnioittamisen ja ymmärryksen henki.

Luoma toteaa, että läheisten ihmisten tuki kantaa tänäkin päivänä.

– Myös se, että piispan puolesta rukoillaan, on tärkeää. Se ei ole vain jotain sellaista, joka kuuluu lausua ääneen, vaan sillä on aito, suuri merkitys. Tämä on yksi osoitus siitä, että tässäkään tehtävässä ei jaksa kauaa pelkästään omassa voimassaan.

Katse siellä, missä maa ja taivas yhtyvät

Tapio Luoma kertoo näkevänsä vielä ottamattomassa tulevaisuudenkuvassa laajan peltoaukean. Kaukana etäisyydessä häämöttää metsänranta. Kuva voisi olla myös meren rannalta – oleellista on, että huomio kiinnittyy sellaiseen, joka on varsin kaukana ja edessä on suuri avaruus.

– Tuossa kuvassa jossain etäällä taivas ja maa yhtyvät. Samalla näkee suuren kokonaisuuden yhdellä silmäyksellä, Luoma pohtii.

– Huomaan, etten ole itsekään tuossa kuvassa, vaan olen rakkaiden ja läheisten, minulle tärkeiden ihmisten kanssa katsomassa tuota maisemaa. Katsomme samaan suuntaan ja huomaamme saman asian: etäisyydessä taivas ja maa kohtaavat.

Teksti: Jaakko Laakso