Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Flinkkilä & Kellomäki pääkuva

Miten suomalaisesta bisnesmiehestä tuli Brasilian köyhien auttaja – psykoanalyytikko Pertti Simula parantaa maailmaa pala kerrallaan

Pyskoanalyytikko Pertti Simula Anne Flinkkilän haastattelussa.
Pyskoanalyytikko Pertti Simula Anne Flinkkilän haastattelussa. Kuva: Harri Hinkka, Yle Flinkkilä & Kellomäki,Pertti Simula

Pertti Simula aloitti työuransa maatalon renkinä Hämeessä, eteni kansainvälisen kaupan johtotehtäviin São Pauloon, muutti elämänsä suunnan ja päätyi Brasilian maattomien maatyöläisten auttajaksi.

Mikä on sellainen mies, joka vapaa-aikanaan liimailee kantaaottavia tarroja lyhtypylväisiin ja kertoo psykoanalyyttisten menetelmien kautta, että me olemme vapaita tuntemaan, mitä ikinä haluamme tuntea.

Sehän on Pertti Simula, kapinallinen, anarkisti, hiljaisen vallankumouksen soturi, joka löysi oman elämän tarkoituksensa Brasilian maattomien maatyöläisten auttajana.

– Ei köyhyys ja eriarvoisuus poistu tunteista puhumalla, mutta kun hyväksyy omat tunteensa, myös pelon ja ahdistuksen, voi alkaa arvostaa itseään ja sitä kautta myös muita.

Pertti on kulkenut pitkän tien tähän päivään, eikä oma ihmiskuva ole aina ollut ollenkaan kirkas. Pienikokoinen ujo poika sai kouluvuosina usein henkisesti turpiinsa.

– En muista fyysistä kiusaamista, mutta sellaista ulkopuolelle jättämistä, arvostelua, haukkumista. Voi varmaan sanoa, että sieltä kumpuaa kiinnostukseni näihin ihmismielen koukeroihin. Että mitä tämä oikein on.

Pertti Simula lapsena silmälasit päässä, rusetti kaulassa.
Vakava koululainen. Pertti Simula lapsena silmälasit päässä, rusetti kaulassa. Kuva: Pertti Simulan kotialbumi. Flinkkilä & Kellomäki,Pertti Simula
Pertti Simula vuonna 1961 uuden mopon ylpeänä kuljettajana.
Pepen uusi mopo vuonna 1961. Pertti Simula vuonna 1961 uuden mopon ylpeänä kuljettajana. Kuva: Pertti Simulan kotialbumi. Flinkkilä & Kellomäki,Pertti Simula

Rengin töistä Brasiliaan

Nuori Pertti teki monta kesää rengin töitä maatilalla. Hevoset eivät arvostelleet ja myös maatilan ihmisiltä sai hyväksyntää.

– Se oli aivan mahtavaa aikaa. Ehkä sieltä on jäänyt se ajatus maan ja ruumiillisen työn arvostamiseen. Kun minua arvostettiin, niin pystyin myös arvostamaan kanssaihmisiä.

Rohkaisua ujouteensa Pertti haki perinteisestä keinosta eli alkoholista. Se oli lääke, jonka avulla tuli tanssilavojen rohkeaksi sankariksi. Myös 1960 ja -70-lukujen työkulttuuri oli kosteaa, mutta työt hoituivat kuitenkin.

Käännekohta Pertin elämässä oli vuosi 1973, kun hän sai työpaikan Valmetin traktoritehtaalta Brasilian Sao Pãolosta.

Traktoreista hän omien sanojensa mukaan tiesi sen verran kun maatilalla oli niitä ajellut, mutta siitä huolimatta Pertti eteni työssään Valmetin Brasilian yksikön varatoimitusjohtajaksi.

Tuli kulttuurishokki, mutta isompi shokki odotti työpaikalla: yrityksen tärkein tavarantoimittaja, saksalainen mies oli Pertin mielestä ylimielinen öykkäri.

– Olin epävarma, pelkäsin häntä enkä saanut tehtyä päätöksiä. Sitten kävi niin, että löysin sattumalta kirjakaupan ikkunasta kirjan, joka käsitteli integraalista psykoanalyysiä. Luin sen ja valo syttyi päässäni.

Pertti sanoo, että juuri ajatus omien tunteiden hyväksymisestä sai hänet uudelle tielle. On vapaus ja on vastuu.

Muutaman terapiaistunnon jälkeen Pertti pystyi ottamaan työn haltuunsa, tekemään päätöksiä ja vielä kaupan päälle ystävystyi tavarantoimittajan kanssa.

Maattomien maatyöläisten auttaja

Sitten kävi niin, että psykoanalyysi vei Pertin mennessään. Valmet sai jäädä ja entinen kesärenki alkoi kouluttautua psykoanalyytikoksi.

Mutta taas Pertti kulki omia polkujaan ja kehitti käytännöllisen menetelmän ihmisten auttamiseen.

Conscientia-menetelmän keskiössä on ihmisen ja luonnon arvostaminen, ei niinkään tyypillinen käsitys psykoanalyysista: divaanilla tilitetään loputtomiin lapsuuden kokemuksia.

Menetelmä alkoi jalostua erään puhelinsoiton jälkeen.

– Minulle soitettiin Brasilian maaseudulta, 800 kilometrin päästä kotoani. Oli tapahtunut raaka murha ja murhatun leski ja koko yhteisö oli aivan sekaisin. Ohjeistin soittajaa rauhoittamaan tilannetta, hyväksymään sen kauhun ja pelon ja rauhoittumaan.

Murhaa tietenkään ei voi eikä pidä hyväksyä, mutta piti auttaa ihmisiä toimintakykyisiksi siitä pelon lamaannuksesta.

Brasilialaiset poliisit aseiden kanssa, maattomat maatyöläiset aidan takana.
Kireä tilanne Brasilian maattomien maatyöläisten ja sotilaspoliisin joukkojen välillä. Brasilialaiset poliisit aseiden kanssa, maattomat maatyöläiset aidan takana. Kuva: Pertti Simulan kotialbumi. Flinkkilä & Kellomäki,Pertti Simula
Eriarvoisuus Brasiliassa. Kuvassa köyhä Paraisopolisin favela ja aidan takana rikas naapurustoSao Paulossa ja aidan takana luksuskerrostalo uima-altaineen ja tenniskenttineen.
Paraisopolisin favela naapurustoineen Brasilian São Paulossa. Eriarvoisuus Brasiliassa. Kuvassa köyhä Paraisopolisin favela ja aidan takana rikas naapurustoSao Paulossa ja aidan takana luksuskerrostalo uima-altaineen ja tenniskenttineen. Kuva: Tuca Vieira. Flinkkilä & Kellomäki,Pertti Simula

Siitä lähti Pertin työ Brasilian miljoonien maattomien maatyöläisten auttajana.

– Maattomat maatyöläiset ovat tämän päivän orjia. He ovat menettäneet maansa suurmaanomistajille tai joutuneet maatalouden automatisaation takia työttömiksi. Heillä ei ole oikeuksia, ei toivoa paremmasta.

Maatyöläisten liike kerää maattomia isoille leireille, joissa perheet saattavat asua vuosikausia. Vaikka Brasilian maareformin mukaan valtavia kesantomaa-alueita pitäisi pakkolunastaa ja antaa maattomille, näin ei kuitenkaan käy.

Maattomien liike valtaa maat itse.

– He valtaavat pellot, kylvävät niille siemeniä, istuttavat taimia. Sitten tulevat poliisit, ajavat ihmiset pois ja sitten ihmiset taas palaavat. Aina joskus neuvottelut johtavat sopimukseen, maalle saa jäädä.

Mikä on sitten suomalaisen Pertin rooli tässä kaikessa? Miten ihmeessä tunteista puhumalla voi auttaa köyhistä köyhimpiä? Miksi ei ruokaa pöytään?

– Isot perheet olivat jatkuvan pelon vallassa ja se pelko piti piilottaa. Ihmiset olivat kuin pienessä tiukassa paketissa, hirveän ristiriidan vallassa. Kun sitä saatiin puhumalla purettua, niin se ihmisten helpotus ja vapautuminen, se liikuttaa minua edelleenkin kyyneliin.

Pyskoanalyytikko Pertti Simula Brasiliassa, kumartuneena iäkkään naisen puoleen.
Pyskoanalyytikko Pertti Simula Brasiliassa, kumartuneena iäkkään naisen puoleen. Kuva: Pertti Simulan kotialbumi. Flinkkilä & Kellomäki,Pertti Simula
Perrti Simula pitää kädestä pikkutyttöä, taustalla hökkelimäinen rakennus Brasiliassa.
Perrti Simula pitää kädestä pikkutyttöä, taustalla hökkelimäinen rakennus Brasiliassa. Kuva: Pertti Simulan kotialbumi. Flinkkilä & Kellomäki,Pertti Simula

Miten kohdata vihaa ja ilkeyttä?

Pertti Simula pohtii uusimmassa kirjassaan erityisesti sitä, miten kohdata vihaa ja ilkeyttä itsessään sekä muissa. Mutta mistä tulee sitten se ihmisen tarve loukata toista?

– Sehän on jotakin epätasapainoa. Pelkoa siitä, että tulee hylätyksi, alennetuksi, nöyryytetyksi. Siksi haluaa osoittaa itselleen ja muille, että on muita parempi.

Mutta ihminenhän ei ole saari, ja Pertti heittää vastuuta myös yhteisölle ja yhteiskunnalle. Hänen mielestään yhteiskuntarakenne voi olla oikeasti paha, jos se ohjaa eriarvoisuuteen, itsekeskeisyyteen ja pinnallisuuteen.

– Puhutaan vapaasta kilpailusta. Mutta sehän usein tarkoittaa sitä, että raha tekee rahaa. Mitä vapautta sellaisella on, jolla ei sitä rahaa ole?

Mutta ei Pertti halua torpata kaikkea kilpailua. Jos ihminen on luonnostaan kilpailuhenkinen, se voi olla myös eteenpäin vievä voima.

– Niin kuin tuli: hyvä renki mutta huono isäntä.

Pertin elämänasenne on kadehdittavan optimistinen. Vaikka hän on nähnyt Brasiliassa paljon ahdistavaa köyhyyttä, luonnon säälimätöntä hyväksikäyttöä ja raastavaa eriarvoisuutta, hän jaksaa silti uskoa suoraan demokratiaan, tasa-arvoon ja utopiaan.

– Olen optimisti. Työsarkaa riittää ja se on hieno asia.

Mitä tulee mukanasi?

Mutta palataan niihin tunteisiin. Pertti sanoo, että jatkuva kilpailu ja tukahdutetut tunteet sairastuttavat meidät. Onko siis totta, että vihaiset ihmiset kuolevat ennenaikaisesti?

– Kyllä se tutkimusten mukaan näin on. Onhan se selvää, että jos minä olen vihainen, olen silloin stressissä, koko hormonaalinen ja neurologinen järjestelmäni on kiihtyneessä tilassa. Kulutan paitsi mieltäni, myös kehoani. Ajan kanssa se sairastuttaa.

Filosofi Esa Saarinen on heittänyt meille hyvän kysymyksen: kun sinä tulet paikalle, mitä tulee paikalle? Pertin mielestä siinä on suuri viisaus.

– Jos tulet iloisella, avoimella, lämpimällä tunteella, tuot tätä vastaavan henkisen energian tullessasi. Se aistitaan, vaikka et sanoisi mitään. Se tarttuu, myös toisinpäin. Tärkeä asia.

Ikävä on ihanaa

Normaalioloissa Pertti olisi jo palannut koulutusreissultaan Suomesta kotiin Brasiliaan, mutta korona muutti suunnitelmia. Pertin perhe on myös hajallaan maailmalla, tyttäret asuvat Portugalissa ja Kanadassa. Viime joulun tienoilla nähtiin viimeksi.

– Kovasti on ikävä heitä kaikkia. Mutta kun laittaa silmät kiinni ja pysähtyy oikein tuntemaan sitä ikävää, niin siihen tulee mukaan niin paljon rakkautta, että se tuntuu hyvältä. Ikävä on rakkautta. Olisi kamala jos ei olisi ikävää.

Flinkkilä & Kellomäki Yle TV1 lauantaina 31.10. kello 17.10 ja sunnuntaina 1.11. kello 9.05 sekä Yle Areena.
Lisätty valokuvaaja Tuca Vieiran tiedot 16.11. kello 11.47.