Tina Cavén
Yle
Suomen Pipliaseura on päivittänyt Uuden testamentin. Seuran sivuilla tähdennetään, että UT2020 ei ole selkokielinen käännös eikä pyri kosiskelemaan pelkästään nuorisoa. Oletuksena on ollut, että se mikä on ymmärrettävää parikymppisille, on ymmärrettävää myös heitä vanhemmille.
Päätin tutustua Suomen Pipliaseuran julkaisemaan uuteen käännökseen sekä näytöltä luettavana tekstinä että kuuntelukokemuksena. Halusin lukea rinnakkain myös vanhempia, vuosien 1933-38 ja vuoden 1992 käännöksiä. Tämä onnistuu kätevästi Pipliaseuran sivuilla.
Kuuntelen usein kirjoja lukemisen ohella. Luettu teksti vapauttaa liikkumaan ja viihdyttää askareissa. UT2020:n lukijaksi on valittu näyttelijä Krista Kosonen. Voisin kuvitella, että Uusi testamentti olisi vahva kokemus esimerkiksi metsäkävelyllä. Luettuna korostuu käännöksessä käytetty selkeä kieli.
Etukäteen olin kuullut, että uudesta versiosta puuttuu esimerkiksi käsite vanhurskas. Se on korvattu tilanteen mukaan termillä oikeudenmukainen, Jumalan hyväksymä tai kunnon ihminen. Ratkaisu tuntui hyvältä, koska vanhurskas tuo mieleeni lähinnä äärikonservatiivin, joka hurskastelee ja edustaa hyvin omastani poikkeavaa arvomaailmaa, eikä näin ollen herätä myönteistä mielikuvaa, kuten oikeudenmukainen kunnon ihminen.
Paljon on kauhisteltu yksityiskohtaa Korinttolaiskirjeiden rakkautta kuvaavaa kohtaa, joka on muuttunut muotoon ...ilman rakkautta olisin vain kumiseva kaiku tai pamahtava pelti. Kieltämättä jotain runollista on menetetty päivitetyssä käännöksessä. Kannattaa muistaa, että mikään ei estä käyttämästä edelleen vanhempaa versiota, jos se sopii asiayhteyteen paremmin.
Raamattu on kirjoitettu ja käännetty niin monta kertaa, että mistään alkuperäisestä tuskin voi sen yhteydessä puhua. Vertaillessani kyseisen kohdan käännöksiä Pipliaseuran sivuilla huomasin, että vuoden 1992 käännöksen kumiseva vaski tai helisevä symbaali oli vuonna 1933-38 helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Uuden testamentin lukeminen on monille uskonnollinen hartaushetki, hiljentyminen ja syventyminen uskon perustaan. Pohdin mitä heille merkitsee raamatun kielen tuominen tähän päivään. Onko tärkeätä ymmärtää tekstin yksityiskohtia, vai onko lukukokemus eräänlainen rukous, johon yksittäiset sanat ja merkitykset katoavat?
Lähestyvä joulu sai minut tarttumaan Luukkaan 2. kirjaan, eli jouluevankeliumiin, joka luo sen oikean tunnelman monen maallistuneenkin jouluun. Näin se on tähän asti alkanut:
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Uusimmassa käännöksessä sen sijaan kuulemme:
Niihin aikoihin keisari Augustus määräsi, että kaikkien maailman ihmisten piti ilmoittautua veronmaksajiksi. Näin laadittiin ensimmäinen veroluettelo Quiriniuksen hallitessa Syyriaa. Kaikki lähtivät omaan kotikaupunkiinsa ilmoittautumaan.
Veronmaksaja, ilmoittautuminen – nämä sanat saavat minut kuuntelemaan kertomusta kuin mitä tahansa tarinaaa. Huomaan kiinnittäväni huomiota historiallisiin yksityiskohtiin ja juoneen. Ajatukseni karkaavat 2000 vuoden taakse ja mietin millaista silloin on ollut, mikä on tapahtunut kuten on kirjoitettu ja mikä on muuttunut uudelleenkirjoituksen myötä.
Sitä kautta alan miettiä myös Uuden testamentin tekstin muotoa. Sitä ei ole uudessa käännöksessä muutettu. Huomaan yllätyksekseni, että teksti muistuttaa monin tavoin kokeilevaa nykykirjallisuutta. Illuusiota rikotaan monella tavalla: kertomalla samasta tapahtumasta useita versioita, yhdistämällä monia erilaisia kirjoitustyylejä ja jättämällä paljon tilaa omille tulkinnoille.
Raamattua voi käyttää monella tavalla. Joku haluaa vetäytyä hiljaisuuteen tutkimaan kirjan opetusta, toinen viihdyttää itseään kuuntelemalla sitä kuulokkeista työmatkalla tai juoksulenkillä. Eikä ole kiellettyä ahmia Uutta testamenttia historiallisena kuvauksena ilman uskonnollista tulkintaa. Uuden käännöksen tarkoitus lieneekin saada uusia kuulijoita Sanan ääreen. Tuoko se sitä myöten uusia ihmisiä kirkon palveluksiin jää nähtäväksi.
Ymmärrän Uuden testamentin käyttäjiä, jotka eivät innostu muutoksista pyhässä kirjassaan. Tuttuuden tuottamat tunteet ovat uskon harjoittamisessa tärkeitä. Edellinen käännös herätti aikanaan varmasti samanlaisia tunteita. Tuskin kukaan kuitenkaan pitää vuoden Agricolan vuoden 1548 käännöstä aidompana kuin uudempia versioita.
Aristoteleen kantapäässä vierailivat UT 2020 -käännöksestä vastanneet kääntäjät Niko Huttunen ja Tuomas Juntunen. Pasi Heikura selvitti miten Uusi testamentti diginatiiveille syntyi. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
