Onko olemassa kansallisromanttisempaa työpaikkaa kuin metsä? Vuosikymmenten varrella moni on saanut elantonsa metsätöistä, vaikka aikojen saatossa koneet ovatkin vähitellen syrjäyttäneet ihmisvoimin tehtävää työtä.
Suomi on täynnä metsää ja erilaisia metsäsuhteita. Menetkö metsään hakemaan ruokaa, kävelemään vai käytkö metsässä ollenkaan?
Metsä on kansallisaarre, joka kuuluu vahvasti historiaamme, identiteettiimme ja koko kulttuuriimme. Suomalaista metsää kansallisromanttisempaa maisemaa on vaikea edes lähteä edes kuvittelemaan.
Historiamme aikana metsä on palvellut monia myös maamme laajimpana työpaikkana. Raha on kasvanut puissa.
Raha on kasvanut puissa.
Pokasahat ja juusterit heiluivat, ja metsä oli myös suosittu suomalaisten elokuvien kuvausympäristö. Monet kotimaiset filmitähdet tähdittivät kansallisromanttisiin maisemiin liittyviä elokuvia, kuten Tapio Rautavaara ja Tuija Halonen elokuvaa Me tulemme taas.
Termistökin on ollut niin tärkeä, että siitä on kiistelty: olisiko avohakkuu vai päätehakkuu parempi ilmaisu?
Metsällä työskenteli aluksi jätkiä, sitten metsätyömiehiä ja lopulta metsureita. Vuonna 1967 Metsäradiossa äänestettiin uudesta ammattinimikkeestä alalle, ja kilpailun voittajasanaksi valikoitui metsuri.
Vielä sodan jälkeen puut kaadettiin käsivoimin sahalla, oksat karsittiin kirveillä ja puut kuljetettiin hevosilla joen varteen. Talvella metsissä työskenteli jopa 300 000 miestä – ja metsätöissä oli myös naispuolisia työntekijöitä, erityisesti savottakämppien emäntinä.
Metsätöiden hoitaminen ihmisvoimin ei kuitenkaan ollut pidemmän päälle se tehokkain tapa.
Ensin moottorisahat korvasivat tavalliset sahat. Palkat nousivat ja puita kaatui nopeammin. Ensimmäiset moottorisahat eivät kuitenkaan olleet helppokäyttöisimpiä.
Kun isommat koneet tulivat metsään, yhden metsätyöläisen hakkuut yli kymmenkertaistuivat 50 vuodessa.
Metsiin saapui kaatokoneita, karsintakoneita ja muita monitoimikoneita. Metsästyksen yhteydessä saalinkin saattoi hakea mönkijällä, mikä olisi ennen ollut ennenkuulumatonta.
Tehostumisen ja elintason kasvun tapahtuessa käsi kädessä kävi kuitenkin väistämättä niin, että töitä ei riittänytkään metsässä enää kaikille. Varsinkaan syrjäisissä metsäkylissä työtilanne saattoi olla hankalla – metsä työllisti koneiden takia entistä vähemmän porukkaa, mutta samalla muitakaan töitä ei välttämättä ollut oman paikkakunnan sisällä.
Miksi radiossa piti tehdä propagandaa metsätöiden puolesta? Ja kuka tai mikä vastusti uutta ammattinimikettä, metsuria? Kuuntele Virtasen taloushistorian jakso, niin saat tietää!
Lisää ohjelmasta
- Salakauppaa, kuutamourakointia ja tuntikaupalla töitä – suomalaisten ei ole koskaan ollut helppo vaurastua
- Peruskoulu oli koulukokeilujen temmellyskenttä – ruotsista tuli pakollinen oppiaine, myös marxilaista opetusta testattiin
- Itsepalvelu yleistyi rytinällä – kauppaan ei enää menty rupattelemaan myyjän kanssa
