Hyppää pääsisältöön

Rakkauden ajattelun laajentamista – Pärttyli Rinteen pohdintoja Filosofien rakkaustarinat -kuunnelmasarjastaan

Filosofit ja heidän ääninäyttelijänsä muokattuina yhteen kuvaan.
Kukin filosofi sai oman jaksonsa ja ääninäyttelijän. Filosofit ja heidän ääninäyttelijänsä muokattuina yhteen kuvaan. Kuva: Johanna Kannasmaa, Tuuli Laukkanen / Yle filosofit,Filosofien rakkaustarinat

Rakkaustarinoiden takaa aukeaa filosofinen ajattelu. Filosofi Pärttyli Rinne käsikirjoitti Ylelle kuunnelmasarjan Filosofien rakkaustarinat ja kirjoittaa nyt ajatuksistaan sarjan takaa. Esiin sekä tekstissä että jaksoissa nousevat Heloise, Mary Wollstonecraft, Simone de Beauvoir sekä Hannah Arendt. Kukin antanut omalla tavallaan merkittävän panoksen läntisen filosofian kehitykseen.

Filosofina ja dramaatikkona olen jo pitkään ollut kiinnostunut tavoista yhdistää viisauden tavoittelu draamalliseen tarinankerrontaan. Koen perinteisten lajirajojen ylittämisen ymmärrystä kasvattavaksi niin taiteessa, tieteessä kuin filosofiassa.

Toisaalta olen viimeisten vuosien aikana suunnannut merkittävän osan resursseistani rakkauden käsitteen ja ilmiön ymmärtämiseen. Teen aiheesta tieteellistä tutkimusta kollegoideni kanssa Aalto-yliopiston neurotieteen laitoksella, kirjoitan filosofisia artikkeleita ja kaunokirjallisempaa esseistiikkaa, sekä nyt radiodraamaa Yleisradiolle.

Rakkautta koskevaa ajatteluani motivoi myös kiusallinen tietoisuus omasta vajavaisuudestani ihmisenä, kumppanina, vanhempana, ystävänä.

Rakkautta koskevaa ajatteluani motivoi myös kiusallinen tietoisuus omasta vajavaisuudestani ihmisenä, kumppanina, vanhempana, ystävänä. Uskon, että epätäydellisille
olennoille ajattelun kriittinen laajentaminen voi merkitä myös henkilökohtaista kasvua ja myönteisemmän ja kunnioittavamman suhteen rakentamista itseen ja toisiin.

Pärttyli Rinne hymyilee kameralle.
Pärttyli Rinne Pärttyli Rinne hymyilee kameralle. Kuva: Johanna Kannasmaa / Yle Pärttyli Rinne

Miksi sitten kirjoittaa draamoja rakkaudesta länsimaisen filosofian historiassa?

Filosofian historia on perinteisesti ollut äärimmäisen mieskeskeinen tarinankerronnan laji. Suurin osa alan yleisteoksista esittää yhä koko läntisen ajattelun perinteen luettelona filosofian ”suurmiehiä”. Monissa teoksissa ei ole mainittu yhtäkään naisoletettua ajattelijaa. Selitys tälle oudolle, ja oikeastaan järkyttävälle tosiseikalle on arvatenkin kahtalainen. Naisten sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asema on historiallisesti toiminut merkittävänä haittana luovalle kirjoitustyölle: naisia on viime vuosisadalle saakka usein kasvatettu ensisijaisesti avioliittoja ja kodinhoitoa silmälläpitäen, ja heidät on monissa tapauksissa systemaattisesti ulossuljettu miehille varatun koulutuksen piiristä, sekä tieteen ja taiteen instituutioista.

Toisaalta nämä epäoikeudenmukaisuudet eivät ole onnistuneet estämään naisia filosofoimasta ja harjoittamasta tieteellistä ja taiteellista toimintaa. Naisten puuttumiseen filosofian perinteestä on tarvittu lisäksi filosofian historioitsijoiden aktiivisesti harjoittamaa ulossulkemista. Nekin naiset, jotka olisi voitu sisällyttää filosofian historiikkeihin, on jätetty niistä pois. Kun samaa ulossulkevaa elettä on toistettu vuosisadasta toiseen, siitä on tullut historiankirjoituksen normi. N. 1980-luvulta alkaen feministiset filosofian historioitsijat, kuten Mary Ellen Waithe toimittamassaan uraa uurtavassa teoksessa A History of Women Philosophers, ovat pyrkineet korjaamaan tätä ongelmaa.

Nyt julkaistavat radiodraamat osallistuvat tähän vähittäiseen, feministiseen kumoukseen filosofian historiassa. Mukaan valikoituneet ajattelijat Heloise (1100-luku), Mary Wollstonecraft (1759-1979), Simone de Beauvoir (1908-1986) ja Hannah Arendt (1906-1975) ovat kukin omalla tavallaan antaneet merkittävän panoksen läntisen filosofian kehitykseen.

Heloisen ajattelussa kypsyy uskonnollista käsitteistöä ja erotiikkaa yhdistävä uudenlainen käsitys ystävyydestä. Mary Wollstonecraft on puolestaan eräs sukupuolten tasa-arvoa vaativan liikehdinnän keskeisimmistä pioneereista, ja hänen ajattelunsa voidaan nähdä vaikuttavan naisten oikeuksien ja koko nykyisenkaltaisen peruskoulujärjestelmän taustalla. Simone de Beauvoirin häkellyttävän runsas kirjallinen tuotanto nostaa esiin mm. monimutkaiset kysymykset identiteetin rakentumisesta, vapaudesta, ja siitä kuinka naisia on historiallisesti alistettu määrittämällä heidät ”toisiksi”, puutteellisiksi tai vähempiarvoisiksi miehiin verrattuna. Holokaustia paennut Hannah Arendt taas on 1900-luvun merkittävimpiä poliittisia filosofeja, joka tunnetaan esimerkiksi ”arkipäiväisen pahuuden” ajatuksestaan, sekä kriittiseen näkemiseen tähtäävästä ”maailman rakkauden” käsitteestä.

Yllä mainittuja filosofeja yhdistävät myös dramaattiset elämäntarinat, joita kuunnelmamme jäljittävät. Draamamme kutovat yhteen elämää ja filosofiaa, ja pyrkivät laajentamaan ymmärrystä rakkauden monista ulottuvuuksista, jotka liittyvät paitsi seksuaalisuuteen, myös uskonnollisuuteen, vanhemmuuteen, ystävyyteen, valtasuhteisiin, ja lopulta ihmisyhteisön kokonaisuuteen. Tarinat paljastavat, että rakkauden ajattelu on usein jännitteistä suhteessa elettyyn elämään. Tavoitteeni on ollut ymmärtää intiimisti henkilöitä, joista kirjoitan.

Olen myös nauttinut tavattomasti yhteistyöstämme ohjaaja Anna-Mari Karvosen kanssa, ja äänisuunnittelija Tatu Nenonen sekä nimihenkilöiden esittäjät Noora Dadu, Sara Melleri, Kid Kokko ja Nora Rinne (samoin kuin koko muu työryhmä) ovat mielestäni onnistuneet työssään erinomaisesti. Yle Draaman tilaaja Antti Lehtinen ja dramaturgi Onerva Hannula osallistuivat kirjoitusprosessini alkuvaiheessa ratkaisevasti sarjan kehittelyyn, ja tuottaja Erja Manto piti toteutusvaiheessa pakettimme kasassa.

Filosofiaa tulee kritisoida siitä, minkä se torjuu tai sulkee ulkopuolelleen. Viimeaikainen #metoo-liike ja käynnissä oleva transsukupuolisuuden representaatioita koskeva julkinen keskustelu ovat haastaneet monia meistä tarkastelemaan kriittisesti omaa käyttäytymistään, asenteitaan ja ennakkoluulojaan.

Ulossulkevat ja toisten toimijuutta nakertavat epäkunnioittavat käytännöt ovat keskenään rakenteellisesti samankaltaisia, riippumatta siitä mihin ryhmään tai yksilöön väheksyvä torjunta kohdistuu. Tilan tekeminen ja antaminen toisille ovat prosesseja, joissa oppiminen ei ole vailla erehdyksiä. Kasvu ei tapahdu silmiä räpäyttämällä. Myös nämä kuunnelmamme ovat näkökulmiltaan monin tavoin rajoittuneita, ja keskittyvät valkoisten eurooppalaisten naisoletettujen filosofien elämänkokemuksiin ja rakkausteorioihin.

Tärkeää on lopulta mielestäni se, mitä kohti orientoidumme, ja mihin suuntiin otamme omat pienet askeleemme, kun toimimme ja vanhenemme maailmassa alati keskeneräisinä olentoina.

Toivon, että kuunnelmamme kuultaisiin osana laajempaa liikettä, joka pyrkii vähentämään sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmiöihin kytkeytyvää epäoikeudenmukaisuutta ja luomaan tasa-arvoisempaa todellisuutta. Ymmärryksen laajentaminen ja välittämisen laajentaminen käyvät käsi kädessä.

Pärttyli Rinne,
Filosofi, dramaturgi ja käsikirjoittaja.

Ensimmäinen jakso Heloise aloittaa sarjan 1.11.2020. Kaikki Filosofien rakkaustarinat kuunneltavissa Areenassa 22.11. Jaksot esitetään myös Yle Radio 1:ssä sunnuntaisin klo 15 1.11. alkaen.

Kuunnelmasarja tarkastelee eräitä läntisen ajattelun keskeisimpiä hahmoja, heidän rakkaussuhteitaan ja -käsityksiään. Kullekin filosofille on omistettu sarjassa oma jaksonsa ja heitä esittävät ääninäyttelijät: Noora Dadu, Sara Melleri, Kid Kokko ja Nora Rinne.

Käsikirjoitus: Pärttyli Rinne, ohjaus: Anna-Mari Karvonen, äänisuunnittelu: Tatu Nenonen.

Keskustele