Hyppää pääsisältöön

Ajattoman rajattomia sovituksia, ponnetonta laulua

Early Music in the Latest Way, lupaa Quartet Ajaton uuden levynsä otsikossa. Dowlandin, Purcellin ja Blown rakastettuja lauluja on toki ennenkin levytetty genrevapailla kokoonpanoilla, mutta bandoneonin, Moog-syntetisaattorin, gamban ja jazz-laulajan yhdistelmä on varmasti ainoa laatuaan.

Quartet Ajaton: Early Music in the Latest Way
Quartet Ajaton: Early Music in the Latest Way Uudet levyt

Englantilaisen varhaisbarokin melankoliset luuttulaulut noudattavat rakenteeltaan ajatonta hittikaavaa, joten niihin tarttuminen on ollut yhtä luontevaa poptähti Stingille kuin ECM-yhtiön Dowland Projectille. Quartet Ajaton erottuu joukosta vilpittömällä otteella, jossa tekotaiteellisen murhemielen sijaan kuuluu musiikillisen kokeilun riemu. Vaikutelma perustuu paljolti Kari Ikosen mielikuvituksekkaaseen Moogiin, jonka synkimmissäkin syövereissä kuuluu ripaus propellihattuista iloittelua. Henrik Sandåsin bandoneonin kansanomainen sointi tasoittaa Moogin sähköisyyttä, ja Mikko Perkolan viola da gamba tuo kokonaisuuteen inhimillistä herkkyyttä. Tuloksena on nippu häkellyttävän luovia mutta todella luontevia versioita tutuista luuttulauluista. Luontevuus ulottuu siihen, miten tiiviin levyn kappaleet on ryhmitelty - gamban ja bandoneonin soolopätkät ja tekstuurin vaihtelut antavat kuulijalle aikaa solmia tarjolla olevia langanpäitä yhteen. Lopun toisinto Vaka vanha Väinämöisestä tosin paljastaa, että arkaainen runolauluperinne ei koko monimuotoisuudessaan kuulu Quartet Ajattoman työkalupakkiin.

Quartet Ajattoman laulajan Mia Simanaisen ääntä on kuvattu kuulaan kauniiksi, mutta luonteikkaiden soittimien päällä se kuulostaa minun korvissani kliiniseltä. Intonaatio ja tekniikka ovat kohdallaan, mutta äänimateriaalin neutraalius muuttuu ponnettomuudeksi, kun Simanainen vielä ääntää englantia laimealla suomi-aksentilla. Tilanne korostuu, kun gambisti Mikko Perkola pistäytyy yhdellä raidalla duetoimassa vetoavalla pop-äänellään.

Quartet Ajattoman edelliseen Elixir-levyyn verrattuna uutuus on kuitenkin pykälää ryhdikkäämpi, rikkaampi ja myös ajattomampi, ainakin luuttulaulujen ystäville. Rajattomuuskin on ilmeistä, jos vain sattuu tykkäämään Mia Simanaisen äänestä.

"Early Music in the Latest Way", säv. Chardavoine, Dowland, Marais, Purcell, Blow, trad. - Quartet Ajaton (Mia Simanainen, laulu, Henrik Sandås, bandoneon, Kari Ikonen, Moog-syntetisaattori, ja Mikko Perkola, viola da gamba). (Alba, ABCD 458)

Kuuntele Uudet levyt 3.11.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua