Hyppää pääsisältöön

Badding, vastentahtoinen supertähti Pölösen elokuvassa

Janne Reinikainen elokuvan Badding pääroolissa (2000).
Janne Reinikainen elokuvan Badding pääroolissa (2000). Rauli Badding Somerjoki,Janne Reinikainen,Markku Pölönen,Badding

Badding on liki myyttinen hahmo suomalaisen kevyen musiikin historiassa: iankaikkinen ulkopuolinen, sisäänpäinkääntynyt ja ujo nuorisoidoli, humppaa ja Elvistä rakastanut underground-tähti.

Ohjaaja Markku Pölönen nousi komeetan lailla yleisön ja kriitikoiden suosikiksi nostalgisella, maalaisromantiikkaa tihkuvalla lyhytelokuvallaan Onnen maa vuonna 1993. Sitä seurasivat samaa estetiikkaa ja maailmankuvaa myötäilevät Kivenpyörittäjän kylä (1995) ja Kuningasjätkä (1998).

Pölösen elokuvat ovat usein olleet kaupallisesti menestyneitä komedioita, joissa tavalla tai toisella puntaroidaan miehen olemusta ja muuttuvaa roolia maailmassa, jossa ei enää välttämättä ole sijaa jätkämäiselle kulkuriromantiikalle. Elokuvissa hakeudutaan mielellään menneisyyteen, pois kaupungistuneesta nykytodellisuudesta, modernin tekniikan ja kehityksen ulottumattomiin. Yleisin tapahtumamiljöö on maaseutu ja tapahtuma-aika kesä.

Pölösen Badding (2000) ei kerro paljoakaan laulaja Rauli Somerjoen elämästä ja sen käännekohdista, vaikka ristiriitaisessa hahmossa riittäisi dramatisoitavaa useammankin filmin tarpeiksi.

Pölösen elokuvan keskiössä on rocktähteydestä alas syöksyneen ja alkoholisoituneen päähenkilön ahdistus ja pakomatka maaseudulle, lapsuutensa rauhoittaviin maisemiin, äidin kohtuun.

Elokuvan laulaja on tekemässä isoa comeback-keikkaa, mutta hän pelkää kuollakseen astua yleisön eteen. Sen sijaan hän lähtee livohkaan ja yrittää piiloutua kotiseuduilleen Somerolle. Takaumina nähdään olennaisia ja epäolennaisia vaiheita menneisyydestä.

Vastentahtoinen tähti

Somerolla syntynyt Rauli Badding Somerjoki (1947–1987) alkoi harjoitella ja esiintyä isonveljensä Karin The Five Yes -bändissä vuonna 1963. Pian hän tutustui samalla paikkakunnalla harjoittelevaan Viisi vierasta miestä -orkesteriin, jonka rajua avantgarde-henkistä toimintaa johti Mauri Antero Numminen (1940–).

Somerjoki toimi Nummisen bändin vierailusolistina ensimmäisellä keikalla, joka oli Jyväskylän kulttuuripäivien tapahtumassa vuonna 1966. Esiintyminen oli osa taideopiskelijoiden protestinomaista Visuaalista varieteeta.

Tapahtuman loppupuolella bändin oli tarkoitus esittää neljä Nummisen sukupuolioppaiden ja lakikirjojen teksteihin säveltämää laulua. Sarjaan kuuluvan Jenkan ulkosynnyttimistä lauloi 19-vuotias Badding. Tapahtuman johtaja, professori Päiviö Oksala katkaisi yhtyeeltä sähköt ja soitti paikalle poliisin.

Tapahtuma on jäänyt maamme nuorisoprotestien kulttuurihistoriaan, ja sitä on muisteltu laajasti muun muassa Elävässä arkistossa.

Baddingin ensilevytys tapahtui samana vuonna. Hän debytoi levylaulajana M.A. Nummisen toisella EP-levyllä M.A. Numminen laulaa jälleen (1966), jonka neljästä kappaleesta Badding laulaa ensimmäisen, Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä.

Yhteistyö Nummisen kanssa jatkui underground-ryhmässä Suomen talvisota 1939–40, joka toimitti lehteä ja radio-ohjelaa, ja teki yhden pitkäsoittolevyn nimeltä Underground-Rock (1970). Levyn sävellyksistä puolet oli Somerjoen käsialaa.

Nummisen kautta Somerjoki jäi Love Recordsin leipiin ja sai monipuolisesti työtilauksia, ja ehti saman vuonna säveltää ja esittää musiikkia muun muassa elokuviin Bensaa suonissa, Perkele! Kuvia Suomesta sekä pornolauluja levylle Isojen poikien lauluja ja lastenlauluja levylle Iso mies ja keijukainen.

Samana vuonna Somerjoki teki myös ensimmäisen soolosinglensä, jolle hän itse valitsi laulut. Elvis Presleyn Wear my ring around your neck sai Jarkko Laineen käsissä suomalaisnimeksi Mun sormuksein. Singlen b-puolelle tuli Matti Jurvan 1930-luvun foxtrot Sulamith. Vuoden 1970 musiikkimaisemassa äärimmäisen epätrendikäs single oli kummajainen, mutta sai yllättäen runsaasti radiosoittoa.

Baddingin ensimmäinen pitkä soololevy, Synnyin rokkaamaan (1971), sisälsi Elviksen ja Chuck Berryn rockklassikoita suomeksi. Levy ei herättänyt suurtakaan huomiota. Myöhemmin sen kestävimmäksi hitiksi on noussut rokkibiisien sekaan ujutettu Baddingin oma sävellys Valot.

Vuonna 1973 räjähti. Love Recordsin Atte Blom törmäsi New Yorkin matkallaan Chuck Berryn uuteen live-versioon vanhasta hitistään Reeling and Rocking, joka oli noussut listoille Yhdysvalloissa. Suomalaiset sanat teki jälleen Jarkko Laine, ja Fiilaten ja höyläten nousi kesän 1973 kuumimmaksi hitiksi Suomessa.

Saman vuoden Syksyn sävel -kilpailu sinetöi Baddingin aseman kapinallisen nuorison tulkkina, kun hän esitti välinpitämättömästi kiemurrellen ja mikrofonin lattiaan heittäen suorasukaisen biisin Ja rokki soi.

Rauli Badding Somerjoki laulaa Iltatähti-ohjelmassa.
Badding 1973. Rauli Badding Somerjoki laulaa Iltatähti-ohjelmassa. Kuva: Yle kuvanauha Rauli Badding Somerjoki,1973,Iltatähti,laulajat,kuvakaappaus,Yle Elävä arkisto

Siitä alkoi Baddingin vastentahtoinen supertähteys, jonka aikana ujo ja oikutteleva laulaja-lauluntekijä mieluummin sammui monesti takahuoneeseen kuin käveli lavalle mikrofonin eteen. Keikkatahti oli kova ja uuvuttava.

Love Records kokosi pikaisesti joulumarkkinoille vanhoista singleistä levyn Muotokuva 1 (1973), joka sai hyvän vastaanoton, ja josta radiosoittoon nousi muun muassa muutaman vuoden takainen Bensaa suonissa. Seuraavan vuoden markkinoille tehtiin rockballadeja sisältävä Näin käy rock'n roll (1974), jonka kitaroinneista vastasivat muun muassa Albert Järvinen ja Jukka Tolonen. Levyn lukuisista radiohiteistä suurimmaksi ikivihreäksi on noussut Baddingin oma sävellys Paratiisi.

Vastentahtoinen rocktähti haluasi laulaa humppaa ja tangoa, mutta levy-yhtiö ja manageri olivat toista mieltä. Kompromissina syntyi rauhallinen, mutta epäyhtenäinen levy Sydän lämpöä täys (1975), joka oli faneille pettymys, eikä noussut enää listamenestykseen.

Vuosikymmenen lopulla Badding suostui levyttämään vain muutaman singlen vanhaa tanssimusiikkia, muun muassa loputkin teinifanit karkoittaneen Tammerkoski-humpan vuonna 1977.

Pölösen elokuva sijoittuu vaiheeseen, jossa Badding teki veljensä, Yleisradion musiikkitoimittajana työskennelleen Kari Somerjoen, houkuttelemana iskelmälevyn Rakkaudella – Raulilta (1982). Kustantajana toimi halpislevyihin erikoistunut Minimusic Oy. Heikosti menestynyt levy on myöhemmin julkaistu uudelleen kahdesti, nimillä Sävel rakkauden (1986) ja Bussi Somerolle (2006).

Vaikka Baddingin uusi ura iskelmä- ja tanssimusiikin laulajana ei heti ottanut tulta, se poiki kolmen radiosuosioon nousseen levyn hittiputken. Ikkunaprinsessa (1982), Tähdet, tähdet (1983) ja Laivat (1985) syntyivät Agents-yhtyeen kanssa, ja laulujen notkeista sovituksista vastasi Esa Pulliainen. Levyiltä nousi nimikappaleiden lisäksi useita radiohittejä, mutta solistin masennuskaudet ja juominen jarruttivat esiintymisiä ja uuden suosion nousua.

Tammikuun 14. 1987 Badding kuoli alkoholismin ja keuhkosairauden aiheuttamiin komplikaatioihin kotonaan Helsingissä. Hänet on haudattu Someron hautausmaalle.

Janne Reinikaisen Badding

Pölösen elokuvassa Baddingiä esittää Janne Reinikainen, joka elokuva ensi-illan aikoihin kertoi, kuinka kiihkeästi hän halusi päästä Baddingin rooliin.

Reinikainen oli tuolloin suurelle yleisölle tuttu lähinnä Studio Julmahuvista ja muista sketsiviihdesarjoista. Baddingistä tuli hänen ensimmäinen vakava pääroolinsa elokuvissa.

Kävi ilmi, että Reinikainen onkin täydellinen Badding. Näyttelijä opiskeli tv-ohjelmista Somerjoen elekieltä, ilmeitä ja sitä, kuinka sisäinen herkkyys kuvastui olemuksessa. Roolityön ristiriitaisuus ja hauraus toi Reinikaiselle ansaitusti Jussi-patsaan.

Sittemmin Reinikainen on näyttänyt muuntautumiskykynsä ja taitonsa lukuisissa elokuvissa ja teatterirooleissa. Syksyllä 2020 hän esiintyy Kansallisteatterissa kohua herättäneessä transvestiitin roolissa näytelmässä Kaikki äidistäni.

Pölösen Badding sai kaikkiaan neljä Jussi-palkintoa, joista yksi meni siis pääosaa esittäneelle Reinikaiselle, kaksi muuta uskottavan epookin luoneille lavastaja Minna Santakarille ja puvustaja Tiina Kaukaselle. Kuvauksesta palkittiin veteraanikuvaaja Kari Sohlberg.

  • Badding (2000). Rooleissa Janne Reinikainen, Peter Franzén, Karoliina Blackburn, Puntti Valtonen, Ilkka Koivula, Pertti Koivula, Vappu Jurkka. Käsikirjoitus Heikki Metsämäki ja Markku Pölönen. Ohjaus Markku Pölönen. Tuotanto Fennada-Filmi Oy.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa