Viime vuosina olen kyllästynyt Latvian radiokuoron poikkeukselliseen kuoro-osaamiseen. Henkilökohtaisena projektinaan kuoronjohtaja Sigvards Klava on levytyttänyt ortodoksista kirkkomusiikkia ja muuta hempeän henkistynyttä niin paljon, että olen alkanut epäillä, osaako kuoro muuta laulaakaan. Uusin levyllinen Anton Brucknerin motetteja palauttaa kunnioitukseni kuoroa kohtaan. Keskieurooppalaiseen kirkkokuoro-ohjelmistoon tulee uskomatonta kiiltoa ja syvyyttä latvialaisten tulkintana.
Bruckner sävelsi runsaasti pienimuotoisia, latinankielisiä kuoromotetteja ja tarkoitti ne käyttöön. Niinpä kappaleiden harmonia kulkee turvallisia, hyvin soivia polkuja eikä äänialakaan aseta suuria haasteita. Brucknerin sinfonioiden kiiretön ilmaisu on kuitenkin läsnä - maukkaista soinnuista tai mehukkaista jännitteistä ei ole kiire pois.
Pienimuotoisen musiikin laajakaarisuuteen Latvian radiokuoro tarttuu taidolla, joka nostaa musiikin kokoaan suuremmaksi. Täyteläisellä mutta valoisalla äänenmuodotuksellaan kuoro rakentaa kappaleen mittaisia holvikaaria, jotka kertovat ettei nyt ollakaan maaseutukirkossa vaan katedraalissa. Etenkin Brucknerin innoittuneimmat motetit soivat samaa ajatonta pyhyyttä kuin ortodoksisen kirkkomusiikin mestariteokset. Se suitsukkeentuoksu, jota kuoron aiemmilla levyillä olen haistellut liikaa, antaa Brucknerin moteteille syvyyttä ja omaperäisyyttä.
Myös King's Collegen huippukuoro on vastikään julkaissut Bruckner-levyn, mutta latvialaisten rinnalla sen sointi kuulostaa lapselliselta ja tulkinta nyhertämiseltä. Niinpä en uskallakaan suositella tätä pienimuotoista, kirkkokuorokelpoista musiikkia sellaisenaan, vaan ainoastaan Latvian radiokuoron ja Sigvards Klavan tulkintana.
Anton Bruckner: Motetteja. - Latvian radiokuoro/Sigvards Klava. (Ondine, ODE 1362-2)
Kuuntele Uudet levyt 3.11.2020, toimittajana Kare Eskola.