Hyppää pääsisältöön

Latvian radiokuoro laittaa Brucknerin pikkumotetitkin hohtamaan

Viime vuosina olen kyllästynyt Latvian radiokuoron poikkeukselliseen kuoro-osaamiseen. Henkilökohtaisena projektinaan kuoronjohtaja Sigvards Klava on levytyttänyt ortodoksista kirkkomusiikkia ja muuta hempeän henkistynyttä niin paljon, että olen alkanut epäillä, osaako kuoro muuta laulaakaan. Uusin levyllinen Anton Brucknerin motetteja palauttaa kunnioitukseni kuoroa kohtaan. Keskieurooppalaiseen kirkkokuoro-ohjelmistoon tulee uskomatonta kiiltoa ja syvyyttä latvialaisten tulkintana.

Bruckner: Latin Motets / Latvian radiokuoro
Bruckner: Latin Motets / Latvian radiokuoro Uudet levyt

Bruckner sävelsi runsaasti pienimuotoisia, latinankielisiä kuoromotetteja ja tarkoitti ne käyttöön. Niinpä kappaleiden harmonia kulkee turvallisia, hyvin soivia polkuja eikä äänialakaan aseta suuria haasteita. Brucknerin sinfonioiden kiiretön ilmaisu on kuitenkin läsnä - maukkaista soinnuista tai mehukkaista jännitteistä ei ole kiire pois.

Pienimuotoisen musiikin laajakaarisuuteen Latvian radiokuoro tarttuu taidolla, joka nostaa musiikin kokoaan suuremmaksi. Täyteläisellä mutta valoisalla äänenmuodotuksellaan kuoro rakentaa kappaleen mittaisia holvikaaria, jotka kertovat ettei nyt ollakaan maaseutukirkossa vaan katedraalissa. Etenkin Brucknerin innoittuneimmat motetit soivat samaa ajatonta pyhyyttä kuin ortodoksisen kirkkomusiikin mestariteokset. Se suitsukkeentuoksu, jota kuoron aiemmilla levyillä olen haistellut liikaa, antaa Brucknerin moteteille syvyyttä ja omaperäisyyttä.

Myös King's Collegen huippukuoro on vastikään julkaissut Bruckner-levyn, mutta latvialaisten rinnalla sen sointi kuulostaa lapselliselta ja tulkinta nyhertämiseltä. Niinpä en uskallakaan suositella tätä pienimuotoista, kirkkokuorokelpoista musiikkia sellaisenaan, vaan ainoastaan Latvian radiokuoron ja Sigvards Klavan tulkintana.

Anton Bruckner: Motetteja. - Latvian radiokuoro/Sigvards Klava. (Ondine, ODE 1362-2)

Kuuntele Uudet levyt 3.11.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua