Hyppää pääsisältöön

Maa jota ei ole kertoo hehkuvasti Edith Södergranin traagisesta kohtalosta

Pirkko Nurmi esittää Edith Södergrania televisioelokuvassa Maa jota ei ole (1977).
Pirkko Nurmi esittää Edith Södergrania televisioelokuvassa Maa jota ei ole (1977). Edith Södergran,Maa jota ei ole,Pirkko Nurmi

Suomenruotsalaisen modernin runon hengetär joutui taistelemaan tuberkuloosia ja kritiikkiä vastaan. Televisioelokuvassa Södergranin aika herää aidosti hehkumaan.

Tuija-Maija Niskasen ohjaama epookkidraama Maa jota ei ole (1977) kertoo runoilija Edith Södergranin (1892–1923) elämästä Raivolassa. Eija-Elina Bergholmin käsikirjoittama elokuva perustuu Södergranin kirjeisiin ja aikalaismuistelmiin.

YLEn tuottama televisioelokuva kertoo runoilijan kokoelmien synnystä, sairastumisesta ja voimakkaasta kiintymyksesta ja sielunkumppanuudesta kriitikko ja kirjailijatar Hagar Olssoniin (1893-1978). Olsson ehti ennen kuolemaansa antaa Bergholmin ja NIskasen käyttöön omia muistiinpanojaan ja katsoa elokuvan raakaleikkauksen, johon hän suhtautui hyväksyvästi.

Elokuva on nimetty Södergranin tunnetun samannimisen runon ja postuumisti ilmestyneen runokokoelman mukaan.

Elokuvan ajankuva on hyvin hallittu ja ilmaisu realistisuudestaan huolimatta hyvin lyyristä. Raimo Hartzellin kuvaus on esteettistä ja tyylikästä.

Päärooliin runoilija Södergraniksi valikoitui Pirkko Nurmi, joka ulkonäöltään muistuttaa hämmästyttävän paljon Södergranin vanhoja valokuvia. Nurmi on roolissa niin herkkävaistoinen ja hienostunut, että osaan olisi vaikea kuvitella ketään toista.

Pirkko Nurmi näytteli useissa Televisioteatterin tuotannoissa 1970-luvun lopulla. Elokuvaroolit hän teki Ralf Långbackan elokuvassa Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979) sekä Tuija-Maija Niskasen seuraavassa epookkidraamassa Jäähyväiset (1981), jossa hän esitti nuorta Vivica Bandleria.

Hagar Olssonia esittää Lilga Kovanko, jonka rooliin ohjaaja on myös tuonut aimo annoksen herkkyyttä.

Södergranin elämä

Edith Södergran syntyi Pietarissa vuonna 1892. Vanhemmat Matts ja Helena Södergran kuuluivat suomenruotsalaiseen keskiluokkaan, Matts oli syntynyt Närpiössä ja Helena Pietarissa.

Pian Edithin synnyttyä perhe muutti Raivolan kylään Karjalankannakselle, mistä Matts sai sahanhoitajan paikan. Saksankielisessä koulussa nuori Edith tutustui aluksi Heinen ja Goethen lyriikkaan, sitten ranskalaisen ja venäläisen runouden uusiin virtauksiin.

Keuhkokuume iski nuoren tytön vuodepotilaaksi marraskuussa 1908, ja pian sairaus diagnosoitiin tuberkuloosiksi. Isä-Matts oli menehtynyt samaan tautiin vuotta aiemmin.

Edithiä alettiin hoitaa Nummelan parantolassa ja jopa Sveitsin Davosissa, mutta tuberkuloosista paraneminen oli tuon aikaisen lääketieteen valossa melko epätodennäköistä. Lopulta Edith kieltäytyi hoidoista ja keskittyi kirjoittamiseen.

Ensimmäinen runokokoelma Dikter ilmestyi syksyllä 1916. Teos sai esikoisteokseksi varsin runsaasti huomiota, niin kiittävää kuin pilkaavaakin; lähinnä sen vapaamittaisuus ja kuvarunsaus tuntuivat hiukan hämmentävän kriitikoita.

Seuraava teos Septemberlyran (1918) muodostui uran kannalta merkittäväksi, sillä sen arvioi kriitikko Hagar Olsson, jonka tekstiin Södergran lähetti kipakan vastauksen.

Jo helmikuussa 1919 Olsson matkusti ensimmäisen kerran kolmeksi päiväksi Raivolaan Södergranin luo. Tästä kehkeytyi elinikäinen suhde runoilijan ja kriitikon välille, ja Olsson toimitti julkaisukuntoon kaikki Södergranin seuraavat kokoelmat.

Olssonin ja Södergranin välillä oli vuosia vilkas kirjeenvaihto, ja Olsson on julkaissut Södergranin hänelle kirjoittamat kirjeet teoksena Ediths brev (1955).

Södergranin seuraava kokoelma Rosenaltaret (1919) olikin omistettu Olssonille, jota teoksessa kutsutaan sisareksi.

Framtidens skugga (1920) jäi Södergranin viimeiseksi kokoelmaksi, sillä hän kuoli kotonaan Raivolassa juhannuksena 1923. Jälkeenjääneistä runoista Elmer Diktonius toimitti kokoelman Landet som icke är, joka ilmstyi vuonna 1925.

Suomenkielisille lukijoille Södergranin esitteli Uuno Kailas, jonka kääntämä kokoelma Runoja ilmestyi vuonna 1942 Hagar Olssonin esipuheella. Myöhemmin Södergranin runoja ovat kääntäneet myös Aale Tynni, Pentti Saaritsa ja Matti Järvinen.

Karjalankannaksella sijaitseva Raivola tunnetaan Venäjällä nimellä Rosshino. Edith Södergranille on pystytetty muistomerkki sinne vuonna 1960.

Södergranien huvilasta on jäljellä enää peruskivet, jotka voi löytää muistomerkin läheltä ortodoksikirkon takaa.

  • Maa jota ei ole (Landet som icke är, 1977). Rooleissa Pirkko Nurmi, Lilga Kovanko, Majlis Granlund, Elmer Green, Lena Linden, Maj-Len Thomassen. Käsikirjoitus Eija-Elina Bergholm. Ohjaus Tuija-Maija Niskanen. Tuotanto YLE Televisioteatteri.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa