Hyppää pääsisältöön

Sanna Vaarnin Janacek kestää vertailun - etenkin äänitykseltään

Kun pianisti levyttää Janacekia, hän valitsee yleensä karaktäärikappalekokoelman Umpeenkasvaneella polulla, sarjan Sumussa sekä sonaatin 1. lokakuuta 1905. Niin on tehnyt myös Sanna Vaarni, joka vaikuttaa sekä Espoon musiikkiopistossa että Italiassa. Janacekin myöhäisromanttisesta, puheenomaisesti katkeilevasta musiikista on haastava löytää linjoja, mutta Vaarnin tulkinta kestää vertailun.

Sanna Vaarni: In the mists - Janacek Piano Works
Sanna Vaarni: In the mists - Janacek Piano Works Uudet levyt

Vaarni aloittaa Janacek-levynsä upealla, pahaenteistä uhkaa henkivällä tulkinnalla hyytävänmustasta sonaatista 1. lokakuuta 1905. Sumussa vaatii laajempaa sointipalettia, ja vertailukuuntelun perusteella esimerkiksi luottopianistini Andras Schiff tekee osien välille Vaarnia selvempiä eroja kosketuksella ja tempoilla. Vaarnin latautunut ja täyteläisesti soiva yleistunnelma kuitenkin pitää otteessaan.

Umpeenkasvaneella polulla Vaarni kulkee astetta kevyemmällä mielellä. Janacekin keskustelunomaiset fraasit alkavat tuntua kotoisilta, kun tulkinnassa ei suotta painotu myöhäisromanttinen, syvämietteinen tiheys. Esimerkiksi pääskysten tirskutuksen Vaarni soittaa ilmoille kirkkaampana kuin monet.

Heikki Savolaisen tekemä täyteläisen tasainen, lähelle tuleva äänitys kuulostaa minun korvissani loistavalta, ja ainakin se tukee Vaarnin Janacek-soittoa, jossa turhan paukuttelun karttaminen saa dissonanssitkin soimaan vetoavasti. Äänitys välittää yksityiskohdat jopa pianon sammuttimien toiminnasta. Välillä äänten pysymisestä tai hiipumisesta paljastuu oivalluksia, välillä se tuntuu satunnaiselta. Mutta Vaarnilta ja Savolaiselta on hieno saavutus paljastaa, kuinka tärkeää Janacekin musiikissa on se, miten hiljaisuuteen saavutaan.

Leos Janácek: Sonaatti 1.X.1905; Sumussa; Umpeenkasvaneella polulla. - Sanna Vaarni, piano. (Ema Vinci Records, 70164)

Kuuntele Uudet levyt 3.11.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Tähden kirkkautta ja paimenten ihmetystä keskiajalta

    Levyarvostelu

    Joululevyvalikoiman ajallisesti etäisin uusi joululevy tuo joulun ihmeen kaikista lähimmäksi, ainakin minulle. Boston Camerata ja kokenut keskiaikatyylittelijä Anne Azema ovat rakentaneet pelkistetyistä soittimista, muinaisista lauluista ja latinankielisistä teksteistä levyn, jolla soi tähden kirkkaus, paimenten ihmetys ja vähän myös itämaiden tietäjien eksotiikka.

  • Gambojen pehmeä särinä tuo joulun 1600-luvulta

    Levyarvostelu

    1600-luvun vaihteessa kuningatar Elisabeth I:n Englannissa joulua odotettiin hartaammin kuin nykyään, eikä joulupäivästä alkanut juhlakausikaan ollut rajua riekkumista, etenkään hovissa. Tässä hengessä loistava gambayhtye Fretwork ja mezzosopraano Helen Charlston ovat koonneet uuden joululevynsä, jota kuunnellessa musiikin harras kauneus valtaa tilan kulutusjuhlalta.

  • Lauluyhtyejoulu on jo perinne

    Levyarvostelu

    Lauluyhtye Rajattoman suosittu joulutuplalevy julkaistiin liki kaksikymmentä vuotta sitten. Se on kestänyt aikaa yllättävän hyvin ja lisäksi synnyttänyt Suomeen uuden joulumusiikkiperinteen, kevyesti vahvistettujen lauluyhtyeiden kirkkokelpoisen jouluviihteen. Siitä perinteestä ammentaa myös lauluyhtye Kuvaja uudella joululevyllään Tästä alkaa joulu.

  • Miltä joulu kuulostaa nykysaameksi?

    Levyarvostelu

    Norjan saamelainen Kajsa Balto joikaa ja laulaa nykysaamelaiseen maailmanmusiikkityyliin, joka löytää varsin erikoisen sovelluksen Balton uuden joululevyn musiikista. Yhtyeensä ja välillä orkesterin kanssa Balto tyylittelee saameksi Erkki Melartinin Lapin joulun, Adolphe Adamin Joululaulun ja pari keskieurooppalaista jouluvirttä, ja kun seassa on Balton omaakin musiikkia, kokonaisuus palauttaa mieleen, että monet joulun perinteet ovat kulttuurienvälisiä sulautumia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua