Alex Mattson kuuli teininä Skrillexiä ja ryhtyi EDM-artistiksi – sitten EDM kuoli

Skrillexin läpimurtohitti Scary Monsters and Nice Sprites oli jotain, mitä 13-vuotias Alex Mattson ei ollut ennen kuullut: särökitaroilta kuulostavia bassoääniä vääristellyt konemusiikkikappale, jonka tahtiin saattoi moshata.

Mattsonilla oli pitkät, takapuoleen ulottuneet vaaleat hiukset, joita kelpasi heiluttaa.

Eikä Mattson ollut vielä Mattson lainkaan, vaan Aleksi Kaunisvesi, nummelalainen teini, joka soitti Guns N’ Roses -coverbändissä ja pelasi jääkiekkoa.

Viisi vuotta myöhemmin artistinimeensä (“kuuntelin Swedish House Mafiaa ja olin kova Ruotsi-fani”, Kaunisvesi selitti YleX:llä) vaihtanut Kaunisvesi oli julkaissut hittikappaleet UFO ja Forget You. Ne siivittivät hänet Ruisrockiin, missä esiintyi samaan aikaan Skrillexin ja Diplon yhtye Jack Ü.

Lavalla hän laittoi monitorit hetkeksi pois päältä.

– Kuulin Skrillexin huutamisen, joka kantautui päälavalta. Hulluin tilanne, jossa olen ollut, Kaunisvesi sanoo.

Alex Mattson nousi nopeasti Suomen lupaavimmaksi EDM-artistiksi. Sitten EDM, eli elektroninen tanssimusiikki, kuoli. Mitä tapahtui, ja mitä Mattsonille kuuluu nyt?

Kuva: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Hyvää kuuluu, Mattson sanoo.

Istumme hänen äänitysstudiossaan Helsingin ydinkeskustassa. Studio on kellarikerroksessa. Seiniä kiertää musta ääntä eristävä verho, ja luonnonvalosta on turha haaveilla. Kaunisvesi myöntää, että pimeässä kopissa ajantaju välillä katoaa ja yhtäkkiä kello onkin yksi yöllä.

Musiikkia hän on tehnyt tänä vuonna paljon. 23-vuotias Kaunisvesi tekee uraa sekä esiintyvänä artistina että muille musiikkia tekevänä tuottajana ja biisinkirjoittajana. Hän on julkaissut reilun tusinan singlejä ja EP:n sekä tuottanut kappaleita muun muassa Reino Nordinille, Ellinooralle ja Kasmirille.

Tammikuussa Mattson vietti pari viikkoa Los Angelesissa Teemu Brunilan luona. The Crashissa soittanut, sittemmin musiikkia David Guettan ja Kylie Minoguen kaltaisten tähtien kanssa tehnyt Brunila pyörittää Nordic Music Partners -nimistä musiikkikustantamoa, johon Mattson kiinnitettiin vuosi sitten.

Los Angelesin jälkeen Mattson ehti soittaa pari keikkaa Suomessa. Sitten korona tuli ja tyhjensi keikkakalenterin.

Tanssimusiikille pandemia-aika on ollut erityisen vaikeaa, koska genre elää klubeista ja yhdessä tanssimisesta. Mattson veti muutaman livestriimin kotoaan käsin, mutta yleisöä on vaikea haipata, kun keikkaa katsotaan puhelimen ruudulta.

Kun yökerhot ovat olleet valtaosan ajasta säpissä – Kaunisvesi ehti soittaa kesällä yhden oman keikan turkulaisella klubilla – aikaa on riittänyt uuden musiikin tekemiseen. Kaunisvesi on pitänyt kollegoidensa kanssa ahkerasti etäsessioita Zoomissa ja Skypessä. Se on toiminut hyvin ja säästänyt monelta raskaalta kotimaan- ja Saksan-matkalta.

Lokakuun lopulla ilmestynyt We Never End syntyi biisileirillä Sibelius-Akatemian Musiikkikeskuksessa Kallio-Kuninkalassa, satavuotiaassa kartanossa Tuusulanjärven rannalla, ennen koronaa. Kaunisvesi kirjoitti sen suomalaisen Axel “Paradise Oskar” Ehnströmin ja australialaisen Ivy Adaran kanssa.

Kappaleen piti mennä jollekin toiselle artistille, mutta Kaunisvesi halusikin sen itselleen. Solisti Sophe Rose löytyi Ivy Adaran kustantajan kautta.

– Annoin hänelle vapaat kädet kirjoittaa osuutensa itsensä näköisiksi. Sophie äänitti laulut Losissa ja lähetti tänne, Kaunisvesi kertoo.

Hän ei ole koskaan tavannut Rosea. Korona on osasyy, mutta dj-piireissä solistit jäävät välillä etäisiksi. Esikoissingle UFO:n laulajan Solamayn Mattson tapasi vasta musiikkivideon kuvauksissa.

– Better Offin [Daniella Binyaminin] kanssa taas oli buukattu sessio Ruotsiin. Me kirjoitettiin biisi ja höpöteltiin.

UFO syntyi vuonna 2016 maailmaan, jossa EDM oli vielä voimissaan. Nyt kaikki on toisin.

Se oli hyvä buumi aloittaa nää omat hommat.― Aleksi "Alex Mattson" Kaunisvesi

Weekend-festivaali on ollut Alex Mattsonin keikkakalenterin vakipalanen uran alusta saakka.

Weekendin ohjelmisto kuvaa hyvin popmusiikin vaihtuvia trendejä. Vuonna 2016 sen pääesiintyjät olivat melkein poikkeuksetta EDM-artisteja – Axwell & Ingrosso, Steve Aoki, Knife Party, Martin Garrix ja niin edelleen.

Kolme vuotta myöhemmin päälavalle nousi enemmän räppäreitä kuin tiskijukkia. Ja Anna Puu.

Aleksi Kaunisvesi tunnistaa muutoksen, mutta sanoo, ettei ole sitä tehdessä juuri miettinyt – korkeintaan niin, että joissain kappaleissa on hentoja trap-vaikutteita. (Kun kysyn esimerkkejä, hän toteaa, että ne ovat jääneet demovaiheeseen.)

Hän ei ole keskustellut genren hiipumisesta kollegoilleen, eikä se ole vaikuttanut hänen keikkasuosioonsa. Ehkä siksi, että hänen musiikkinsa uppoaa hyvin jopa pop-kategoriaan, artisti arvelee.

Kaunisvesi toteaa, ettei mikään buumi kestä ikuisesti. Siksi niitä kutsutaan buumeiksi. Yleisö janoaa aina jotain uutta. Vuonna 2013 sitä tarjosivat Swedish House Mafia ja Avicii, viisi vuotta myöhemmin Post Malone ja Drake.

– Mutta se oli hyvä buumi aloittaa nää omat hommat.

Kaunisvesi sanoo inspiroituneensa viime aikoina muun muassa elokuvien Suicide Squad ja Jokeri musiikeista – sekä jazzista.

– Se on vaan ihanan rauhallista musaa. Semmoinen rauhallinen jazz. Toki niitäkin on varmaan monia erityylisiä. Just [Blind Channel -yhtyeen] laulaja näytti jonkin 1950-luvulla tehdyn jazz-tyylisen levyn, jota oon kuunnellut ihan hulluna.

Kaunisvesi etsii levyn Spotifysta ja lukee nimen ääneen.

– Chet Baker, My Funny Valentine. Tää on varmaan joku supersuosittu, mutta mä vasta törmäsin tähän. On tällä 37 miljoonaa striimiä.

Jos kappale on tarpeeksi hyvä, se löytää kuulijansa genrestä riippumatta, Kaunisvesi uskoo. Hyvä esimerkki on helmikuussa julkaistu Better Off, joka on epämuodikasta EDM-poppia. Kyseessä on Alex Mattsonin isoin radiohitti.

– Me pistettiin se pihalle, koska se on vaan hemmetin hyvä biisi. Ja sitten se lähtikin sikahyvin.

Ja miten EDM voisi mihinkään hävitäkään? Konemusiikkia on soitettu ja sen tahtiin on liikuttu vuosikymmenten ajan, kuten Ida Karimaa ja DJ Orion muistuttivat kahden vuoden takaisessa EDM-keskustelussaan.

– Sama rockin kanssa. Aina löytyy oikea kuulijakunta, Kaunisvesi sanoo.

Kuva: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Aleksi Kaunisvesi varttui Nummelassa, noin 40 minuutin automatkan päässä Helsingistä. Kavereiden keskuudessa isoimmat puheenaiheet olivat musiikki ja jääkiekko.

Vanhemmat erosivat, kun Kaunisvesi oli yhdeksän, ja perustivat uudet perheet. Oli yksi biologinen sisko, isän kautta kaksi velipuolta, äidin kautta sisko- ja velipuolet. Kaunisvesi asui vuoroin äidin, vuoroin isän luona. Molemmilla oli koti Nummelassa.

Huippuperhe, Kaunisvesi sanoo.

– Veljet on mun parhaita kavereita. Näen heitä joka viikko ja siskoakin käyn moikkaamassa tosi usein.

Kaunisveden isä työskenteli agenttina Popgram-nimisellä keikkamyyjällä, joka muuttui myöhemmin Warner Music Liveksi, ja otti poikaansa mukaan keikoille. Kaunisvesi muistaa nähneensä Bomfunk MC’sin, Fintelligensin ja PMMP:n näiden urien alkutaipaleilla. Isän kautta hän sai myös ensimmäiset cd-levynsä, Bomfunk MC’sin In Stereon ja Eminemin The Eminem Show’n.

Muita lapsuuden levyjä olivat PMMP:n Kuulkaas enot ja Uniklubin Rakkautta ja piikkilankaa. Children of Bodomilta Mattson sanoo omistavansa vieläkin kaikki levyt.

– Olen syntynyt vuonna 97, eli olen viimeistä sukupolvea, joka kuunteli cd-levyjä. Löysin hiljattain varastosta kansion, jossa oli vanhoja cd-levyjä, ja Walkmanin, joka toimi yhä. Se oli siistein löytö ikinä!

Ensimmäisellä luokalla Kaunisvesi keksi, että hän haluaa soittaa rumpuja. Ensin sellaiset viriteltiin jugurttipurkeista ja teipistä. Kun innostus ei laantunut, vanhemmat hakivat pojalleen Helsingistä rumpusetin, joka sijoitettiin autotalliin. Sitä Kaunisvesi paukutti joka ikinen päivä. Myöhemmin hankittiin myös sähkörummut, jotka oli helpompi ottaa mukaan vaikka mökille.

Alkuperäinen rumpusetti on yhä tallessa ja Kaunisvesi soittaa sitä viikoittain Nummelassa käydessään.

Ensimmäisen bändinsä Kaunisvesi perusti neljännellä luokalla. Sen nimi oli BCW.

– Ei mitään hajua, mistä se tuli. Keksittiin, että pitää olla hieno kolmikirjaiminen nimi.

Bändejä oli paljon ja ne olivat lyhytikäisiä. Mukana oli luokkakavereita ja Kaunisveden veljet. Treenejä pidettiin autotallissa ja koulun bändikerholla. Ohjelmisto koostui aluksi lähinnä Guns N’ Rosesin ja Metallican kappaleista, myöhemmin itse sävelletystä instrumentaalirokista.

Sitten Kaunisveden sisko laittoi olohuoneessa soimaan Skrillexiä, ja jokin naksahti. Hän meni huoneeseensa, avasi Spotifyn ja tutustui jenkki-dj Sonny Mooren kakkos-EP:hen Scary Monsters and Nice Sprites.

– Siinä oli sellaista rokkikulmaa ja koko hahmo oli vähän rokkari. Ajattelin, että tää on ihan magee juttu. Aloin kuunnella enemmän ja älysin, että voin tehdä sitä koneella itsekin.

Olihan se outoa. Yhtäkkiä oli hulluna keikkoja ja porukka halusi tehdä mun kanssa musaa. Olin just täyttänyt 18 vuotta.― Aleksi "Alex Mattson" Kaunisvesi

Skrillexistä Kaunisvesi siirtyi Swedish House Mafiaan ja Aviciihin, jonka esikoislevy True ilmestyi vuonna 2013. Niissä vetosivat melodiat, jotka olivat Kaunisvedelle rockissakin tärkeitä.

Ensimmäiset konemusiikkikappaleensa hän teki 15-vuotiaana isänsä tietokoneelta löytyneellä Garagebandilla. Vanhemmat ja kaverit kehuivat, mutta “eivät ne kauhean hyviltä kuulostaneet”, artisti toteaa.

16-vuotiaana Kaunisvesi muutti vuodeksi Amsterdamiin opiskelemaan musiikin tuottamista. Lukio jäi kesken, ja kesken se on edelleen. Intensiivisen opiskeluvuoden aikana levy-yhtiöt alkoivat osoittaa kiinnostusta Kaunisveden Soundcloudiin lataamia omakustanteita kohtaan, ja keväällä hän lenteli jo muiden piikkiin Suomeen palavereihin.

– Sen ikäisenä se tuntui aika käsittämättömältä.

Alex Mattson kiinnitettiin lopulta Sony Musicin alla toimineelle yhdysvaltalaiselle Ultra Music -levy-yhtiölle, jolle levyttivät muun muassa David Guetta, Deadmau5 ja Kygo. Kesäkuussa 2020 Mattson siirtyi Universal Musicin alaiselle Capitol Recordsille.

Kaunisvesi tiesi jo ennen Hollantia osaavansa säveltää hyviä melodioita, mutta koulussa hän oppi niitä tukevaa tekniikkaa. Helmikuussa 2016 julkaistu virallinen esikoissingle UFO (feat. Solamay) ja sitä kesällä seurannut Forget You olivat sellaisia laadukkaasti tuotettuja elektronisia tanssikappaleita, jollaiset olivat tuolloin muodissa. Molemmissa oli tarttuva melodia ja heleä lauluääni. Molemmat olivat myös hittejä.

Alex Mattson oli noussut nopeasti yhdeksi Suomen lupaavimmista uusista artisteista. Hän lämmitteli Adam Lambertia Helsingin Hartwall-areenalla ja kiersi kaikki tärkeimmät festarit Provinssista Weekendiin. YleX valitsi hänet vuoden 2016 lupaavimmaksi artistiksi.

– Olihan se outoa. Yhtäkkiä oli hulluna keikkoja ja porukka halusi tehdä mun kanssa musaa. Olin just täyttänyt 18 vuotta.

Kaunisvesi sanoo tottuneensa vauhtiin nopeasti. Keikoilla pääsi näkemään uusia paikkoja, ja yleisön edessä esiintyminen tarjosi haasteita: Miten saan ihmiset tanssimaan? Miten saan ihmiset jatkamaan tanssia keikan loppuun saakka?

Tavallisesti Mattson mietti keikoilleen valmiiksi pari ensimmäistä kappaletta, loput hän improvisoi. Lempikeikkapaikkoja olivat festarit: Ruisrock 2016, Ilosaari 2017, Weekend 2016, 2017, 2018, 2019.

Neljän festarikesän aikana tapahtui niin, että EDM kuoli.

Nyt kaikki puhuvat rockin paluusta, ja sehän kelpaa Aleksi Kaunisvedelle.

Kuva: Juuli Aschan. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Syksyllä Kaunisvesi palasi siihen, mistä kaikki lähti. Oululais-helsinkiläinen rock-yhtye Blind Channel tiedotti lokakuun alussa, että nummelalais-dj on liittynyt osaksi orkesteria.

Kaunisvesi tutustui bändin laulajaan Joel Hokkaan vuonna 2016. Hokka pyysi tuolloin Alex Mattsonilta remixiä Blind Channelin kappaleesta.

Remixiä ei tehty, mutta juttu luisti, ja Bring Me the Horizonin keikalla saman vuoden marraskuussa Kaunisvesi tutustui muuhun bändiin. He alkoivat ottaa yhdessä studiosessioita, ja kesällä 2019 Mattson nousi Blind Channelin kanssa Weekendin lavalle. Uutta musiikkia on syntynyt käytännössä albumin verran (soololevykin on suunnitteilla, mutta sillä ei ole kiire).

Tuntuu hyvältä olla taas osa bändiä, Kaunisvesi sanoo.

– Koulun jälkeen ajattelin, että tykkään tehdä musaa itekseen. Nyt olen huomannut, että kyllä se on kivempaa kun meitä on enemmän tekemässä. Haluan voida jakaa sen sen ilon, kun saa aikaan jotain hullun hyvää.

EDM-artistin ja metallibändin yhteistyö voi vaikuttaa oudolta. Läppäriltä soitettu tanssimusiikki on monien mielestä “perinteisillä instrumenteilla” soitetun rockin vastakohta, vaikka kaikenlaisia genrefuusioita onkin popmusiikin historiassa nähty.

Rock on tulossa takaisin uusissa muodoissa, Kaunisvesi sanoo.

Kitarariffejä on alettu taas viljellä valtavirtapopissa, Halseyn ja Beabadoobeen kaltaiset artistit kanavoivat 1990-luvun alun vaihtoehtorockia. Steve Aoki on tehnyt musiikkia Blink-182:n, Knife Party Tom Morellon (Rage Against the Machine) kanssa. Monet räppäreistä huutavat niin, että biitin voisi luontevasti vaihtaa metallibändiin.

Yungblud ja Machine Gun Kelly äänittävät puhdasta pop-punkia, Miley Cyrus valmistelee Metallica-coverlevyä.

Kaunisvesi muisti jo Bring Me the Horizonin keikalla vuonna 2016, kuinka hyvin konemusiikki ja raskaampi rock sopivat yhteen. Ihan niin kuin Skrillex osoitti muutamaa vuotta aiemmin.

Alex Mattsonin tanssipop ja Blind Channelin räppiä, popia ja nu-metalia yhdistelevä violent pop (bändin keksimä genre) eivät lopulta ole mahdottoman kaukana toisistaan. Molemmat nojaavat hyviin melodioihin (kesällä Blind Channel coveroi Anastacian ysärihitin Left Outside Alone), ja instrumentitkin ovat paikoin samoja.

– On mullakin uudessa biisissä [We Never End] särökitara, sitä ei vaan kuule, Kaunisvesi sanoo.