Jenni Stammeier
Yle
Empatia aktivoi aivojen mielihyväjärjestelmää. Ja kun eläydyt toisen kipuun, se näkyy omien aivojesi kivunlievitysjärjestelmässä.
Empatia ei ole tunne, se on taito. Voit siis tietoisesti päättää valita empatian.
Mitä enemmän harjoittaa empatiaa, sitä varmemmin se automatisoituu tavaksi. Ja sitä todennäköisemmin sinulle myös vastataan empaattisesti. Hyvien aikeiden kierre syntyy pienillä eleillä ja molemmilla stressitasot lähtevät laskuun.
Viisi keinoa tehdä maailmasta empaattisempi paikka ja buustata omaa mielihyväjärjestelmää
- Katso toista silmiin ja ole vain.
- Kuvittele, miltä toisesta tuntuu.
- Lue kaunokirjallisuutta.
- Kuvittele, millaisen romaanin toisen elämästä saisi.
- Auta toista omien rajojesi mukaan.
Et usein edes tiedä olevasi empaattinen. Voit tietämättäsi antaa toiselle jotakin, josta sinulla ei ole aavistustakaan.
Hämmästyin kerran, kun eräs ihminen tuli muistelemaan, miten merkityksellinen tapaamisemme oli ollut, enkä itse edes muista koko tilannetta. Se herättää ajattelemaan, miten jokainen ihmisen kohtaaminen voikin olla niin tärkeä.
– Empatiaa elämässään toteuttava ihminen on opettanut aivojensa automaattiohjauksen toteuttamaan empatiaa, kertoo aivotutkija ja kasvatustieteiden professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.
Toisin sanoen lapsuudesta asti toistuneet tuhannet ja tuhannet kerrat toisen ihmisen kuuntelemista ja hänen asemaansa asettumista arjen tilanteissa ovat johtaneet siihen, että siitä on tullut aivojen automatisoitunut tapa reagoida.
– Kyse on paljolti myös automatisoituneista eleistä ja ilmeistä, silmiin katsomisesta, puheenvuoron antamisesta ja kuuntelemisesta. Eli ihan perinteisistä keskustelun elementeistä.
Miksi empatiaa kokenut ja apua saanut ihminen sitten kokee tilanteen niin erityisenä ja mieleenjäävänä?
– Kaikkien ihmisten ympärillä ei ole niin paljon tällaisia empaattisia ihmisiä, että he olisivat tottuneet empaattiseen reagointitapaan, varsinkaan jos itse toimivat usein toisin. Siksi empatia sykähdyttää niin paljon ja saattaa tuntua tosi isolta panostukselta, Huotilainen kuvailee.
Aivosi simuloivat sinulle toisen kokeman tunteen
Suomalaistutkijat ovat osoittaneet, että kun näemme toisen kipua, aivoissamme aktivoituu oma kivunlievitykseen osallistuva opioidijärjestelmämme. Toisten ihmisten kivun havaitseminen aktivoi siis samoja aivojen radastoja, jotka osallistuvat itse kokemasi kivun aistimiseen ja kokemiseen.
Tämä voi osaltaan selittää, miksi toisten kivun ja hädän näkeminen tuntuu niin epämiellyttävältä: Tunnemme sen omassa kivusta vastaavissa välittäjäaineissamme.
Itse asiassa koko aivojemme niin sanottu peilisolujärjestelmä virittyy matkimaan toisten tunnetiloja ja toimintaa. Tulemme näin kokeneeksi itse toisten tunteet.
Toisin sanoen hetki, jolloin tietää intuitiivisesti, mitä toiselle pitää sanoa on aivojemme tarkkojen peilisolujen ansiota.
Kaunokirjallisuus auttaa sinua myötäelämään tuntemattomienkin tunnetiloja
Spontaanin, automatisoidun empatian lisäksi voit toimia tietoisen empaattisesti. Tämä kyky on monessa työssä elinehto.
Ammatissani kauneus- ja hyvinvointialalla on tärkeää, että katson ja kuuntelen ihmistä oikeasti. Miettimällä sitä ihmistä, mitä hän haluaisi, ja mihin hän ei kykene, ei uskalla tai ei haluakaan. Kuinka voisin auttaa häntä olemaan enemmän oman itsensä näköinen.
– Kognitiivisen päättelyn avulla voimme luetella mielessämme toisen ihmisen tilanteeseen vaikuttavia asioita ja päätellä, miten ne hänen mielialaansa ja olosuhteisiinsa vaikuttavat, kertoo Huotilainen.
Jos luet paljon kaunokirjallisuutta, on sinulla tutkimusten mukaan parempi kyky kuvitella ja eläytyä myös täysin toisenlaisiin ihmisiin kuin sinä itse.
Empatian voi jakaa tunnepitoiseen ja tiedostavaan
Affektiivinen eli tunnepitoinen empatia:
Kyky tuntea ja olla yhteydessä muiden kokemiin tunteisiin, resonoida toisten kokemien tunteiden kanssa.
Kognitiivinen eli tiedostava empatia:
Kyky tietoisesti tunnistaa ja ymmärtää muiden ihmisten tunteita.
En kyllä aina pysty olemaan empaattinen. Jos koen, että minua on kohdeltu epäreilusti ja loukattu, on vaikeaa ymmärtää toista.
– Puolustautumisreaktio on luonnollinen silloin, kun luottamusta ei ole ja läsnä on luottamuksen sijaan uhan tunne, tulkitsee Huotilainen.
Miten hypätä toisen nahkoihin, jos oma epäluottamuksen tunne on päällimmäisenä mielessä?
– Kognition käyttäminen empatian välineenä vaatii aikaa. Jos joudumme reagoimaan nopeasti, toimimme yleensä automaattiohjauksella. Kognitiiviset prosessit käynnistyvät vasta, jos koemme, että meillä on aikaa miettiä, sanoo aivotutkija Huotilainen.
Jos siis pystyt rauhoittamaan itse itsesi, kykenet paremmin tietoiseen empatiaan. Luottamuksen ja turvallisuuden tunne ovat tässä avainroolissa. Aivoissa empatia ja luottamuksen tunne aktivoivat pitkälti samoja osia.
Kun teet toisella hyvää, aivosi tuottavat mielihyvähormoneja
Empatia vapauttaa aivoissamme oksitosiinia myös kun tuemme tuntemattomia ihmisiä. Auttamisesta tulee hyvä olo.
Empatia on kuin hyvä flow. Kun toiselle tulee hyvä olo, itsellekin tulee hyvä olo ja siitä lähtee hyvän kehä kulkemaan. Se tuntuu hyvän aaltona, joka menee kehon läpi.
Jo pelkkä silmiin katsominen lisää oksitosiinituotantoa. Ja jos katseiden kohtaamisessa vielä synkronoituvat pupillien laajuus, aktivoituvat aivoissa toisen ymmärtämiseen liittyvät aivoalueet.
Se voi syntyä jo pelkästään siitä, että joku tuntematon hymyilee kadulla. Siitä syntyy tunne, että “joku on huomannut minut.” Että en ole näkymätön. Ne on niin pieniä arkisia tekoja.
Ei ole sattumaa, että yhteisymmärryksen pienetkin eleet vaikuttavat kehoomme ja mieleemme niin voimakkaasti.
–Kehon ja mielen yhteydessä on kyse autonomisen hermoston toiminnasta. On hyvä muistaa, kuinka primitiivisiin ärsykkeisiin autonominen hermosto reagoi. Vaaralliset, kolisevat äänet ja taustamelu hermostuttavat, kun taas turvalliset äänet, hymyt, tervehdykset rauhoittavat, Huotilainen kertoo.
Autonominen, eli tahdosta riippumaton hermosto säätelee muun muassa verenpainetta.
Aivomme janoavat nähdyksi tulemisen kokemusta, niin tärkeää yhteyden tunne on ollut lajimme kannalta. Saamme mielihyvää niistä asioista, jotka vahvistavat yhteisymmärryksen tunnetta. Yksin jääminen on ollut uhka selviytymisen kannalta.
Uhan tunne vie elimistön niin kutsuttuun taistele tai pakene-tilaan. Sympaattinen hermostomme aktivoituu. ja alkaa välittää valmiustilaviestiä aivoille ja keholle. Syke kasvaa, pupillit laajenevat ja hengitys kiihtyy. Olemme valmiit taistelemaan sapelihammastiikeriä vastaan.
Empatian kokeminen lisää turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta ja poistaa uhan tunnetta. Sen myötä parasympaattinen hermosto ottaa nyt ohjat käsiinsä ja välittää lepotilaviestiä keholle ja aivoille. Hengitys syvenee, syke laskee ja avautuu mahdollisuus rauhassa pohtia, kyseenalaistaa, keksiä uusia ideoita ja humoristisia näkökulmia.
– Empatian avulla keho ja mieli menevät siis toisenlaiseen toiminnan tilaan, jossa emme olekaan niin reaktiivisia, eli ympäristöön koko ajan nopeasti reagoivia vaan enemmän aktiivisia eli tuotamme itse ajatuksia ja tekoja aloitteellisesti, Huotilainen summaa.
Epäempaattisuudesta voi olla yllättävää hyötyä
On ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan pysty eläytymään toisen asemaan. Jotka tuntuvat ajattelevan ainoastaan vain omaa etua, omaa hyötyä, ja “ei kuulu mulle”.
– Kyllä ihmisten empatiataidoissa on eroja. Mutta se, ettei toisen ihmisen käytös tunnu empaattiselta, ei välttämättä johdu hänen kyvyttömyydestään ymmärtää, miltä muista tuntuu, vaan siitä, ettei se ole tuolle henkilölle hänen toimintaansa ohjaava piirre, Huotilainen kertoo.
Empatiataidot vaihtelevat tilanteen ja persoonallisuuspiirteiden mukaan.
– Omaa etua ajava ihminen saattaa kokea itsensä jotenkin uhatuksi, tai sitten oman edun ajamisesta on vain tullut tapa selviytyä omassa elämässä, Huotilainen kuvailee.
Tämä ero näkyy myös aivojen tasolla. Empaattisen ihmisen aivojen hermoradat näyttäisivät olevan pitkälti toisella tavalla rakentuneet kuin epäempaattisen.
Esimerkiksi kivunlievityksestä vastaavien opioidireseptoreiden määrä paljastaa ihmisen empaattisuuden. Mitä vähemmän näitä reseptoreita on, sitä voimakkaampi on myötäelämisen kyky, kertoo suomalaistutkimus.
Opioidireseptorien suuri määrä puolestaan kuvastaa henkilön epäempaattisuutta, sillä suuri reseptorimäärä heikentää aivojen reagointia tilanteissa, joissa näkee toisen kipua.
Eroavaisuudet voi tulkita niin, että epäempaattisen ihmisen aivojen opioidijärjestelmä toi toimia tärkeänä sosiaaliselta stressiltä suojaavnaa tekijänä. Toisin sanoen epäempaattisuuden voi nähdä myös tärkeänä suojautumismekanismina.
– Jos ihmisen luottamus on petetty tosi monta kertaa, hän alkaa suojautua epäempaattisuuden taakse. Se on suojausmekanismi, jonka avulla ihminen yrittää automaattisesti suojautua uusilta pettymyksiltä ja hyökkäyksiltä, Huotilainen selittää.
Moni tietää omasta kokemuksesta, miten empaattisuus voi muuttua taakaksi. Voimakkaasti myötäelävät ihmiset saattavat kärsiä myötätuntostressistä tai myötätuntouupumuksesta. Jos omista rajoista ei huomaa pitää kiinni, toisen kärsimysten vahva myötäeläminen kuormittaa.
Epäempaattiset ihmiset siis ovat oppineet suojautumaan tältä stressiltä paremmin kuin empaattiset.
Stressi voi myös lisätä kykyä myötäelää toisen kipua
Ihminen ei toimi yksioikoisesti. Kiinnostavaa kyllä, stressi voi myös lisätä empatiakykyä. Mutta nähtävästi ainoastaan tunnepohjaista, affektiivista empatiakykyä.
Itävaltalaistutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin kokemaan myötätuntoa muiden kanssa samalla kun he joutuivat ratkaisemaan aikapaineessa vaikeita tehtäviä, tästä jatkuvaa negatiivista palautetta saaden.
Kokeen aikana heidän aivojensa toimintaa magneettikuvannettiin (magnetic resonance imaging (fMRI)) ja stressihormoni kortisolin tasoa mitattiin.
Sitten osallistujille näytettiin valokuvia tuskallisista lääketieteellisistä toimenpiteistä ja heitä pyydettiin myötäelämään kuvattavan potilaan kipua. Joidenkin kuvien kohdalla annettiin lisätietoja vaikkapa siitä, että potilaan käsi oli anestesiassa, joten tämä ei tuntenutkaan kipua. Tämä vaati koehenkilöitä erottamaan automaattisen vastenmielisen reaktion ja potilaan todelliset tuntemukset. Tämän tarkoituksena oli siten mitata osallistujien kykyä ottaa potilaan näkökulma ja säädellä omia tunteitaan.
Tämän jälkeen tutkijat mittasivat koehenkilöiden niin kutsuttua prososiaalista käyttäytymistä toisin sanoen reiluutta tuntemattomia kohtaan. Koehenkilöt saivat jakaa rahaa haluamallaan suhteella itsensä ja tuntemattoman välillä.
Tulokset osoittivat, että kun koehenkilö oli stressin alaisena, aivojen empatiaverkosto reagoi voimakkaammin tuskaa esittäviin kuviin. Kiinnostavaa kyllä, reaktio oli kuitenkin yhtä voimakas niissä tilanteissa, joissa koehenkilöille kerrottiin, että menettely ei itse asiassa ollutkaan kivulias. Tämä tarkoittaa siis sitä, että näkökulman vaihtaminen toisen asemaan on stressin alaisena vaikeaa. Rahanjakotesti osoitti, että mitä voimakkaampi aivojen reaktio muiden kipuun oli, sitä enemmän rahaa osallistuja jakoi tuntemattoman kanssa.
Akuutin stressin alla ihmiset näyttäisivät siis voivan tuntea suurempaa affektiivista myötätuntoa ja olisivat siten alttiimpia auttamaan muita. Mutta koska aikaa toisen tunteiden tietoiseen pohtimiseen ei ole, toisen todellisten tuntemusten ymmärtäminen on haastavaa.
Voit opetella empatiaa ja muovata aivojesi hermoverkkoa
Siinä Pave Maijasen laulussa sanotaan, että “Jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa”, ja minä uskon siihen. Että jos itse on toivottomassa tilanteessa saanutkin apua, ymmärtää myös toisen hädän.
– Olennaista on omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen. Tämä on empatian pohja.
Aivot ovat muokkautuva elin. Kun nuoret pelasivat empatiataitoja harjoittavaa peliä, heidän aivojensa hermoverkkorakenne muuttui empatiakykyisempään suuntaan. Empatiataitojensa treenaamisesta on osoitettu olevan hyötyä myös aikuisille.
Yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen tunnetta ja turvallista ilmapiiriä voi siis opetella lisäämään.
Aikuiset voisivat Huotilaisen mielestä ottaa hyvin mallia lapsista, jotka opettelevat pyytämään anteeksi ja puolustamaan heikompia päiväkodeissa ja kouluissa.
– Lapsille luetaan tarinoita ja kysytään: Mitä luulet, mitä tuosta tarinan henkilöstä tuntuu? Myös aikuiset voivat pysähtyä pohtimaan, millaista olisi olla juuri tuon ihmisen asemassa, Huotilainen sanoo.
Sitaatit ovat Yle Tieteen haastattelemilta yleisön edustajilta.
