Suomen presidentit ovat matkustaneet Valkoiseen taloon Yhdysvaltojen presidenttien vieraiksi useita kertoja. Ainoaksi valtiovierailuksi on toistaiseksi jäänyt Kekkosen tapaaminen presidentti John F. Kennedyn kanssa vuonna 1961. Sittemmin presidentit ovat tehneet mm. lyhyempiä työvierailuja.
Viisi Suomen presidenttiä on noussut mustasta limusiinista Valkoisen talon ovella tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä. Kylmän sodan tiivistyessä 1960-luvun alussa presidentti Urho Kekkonen kutsuttiin viralliselle valtiovierailulle Yhdysvaltoihin. Kekkosen valtiovierailu onkin jäänyt Suomen näkökulmasta ainutlaatuiseksi, sillä neljä seuraavaa presidenttiä ovat tavanneet suurvallan johtajia lyhyempien vierailujen merkeissä.
Vierailut luokitellaan joko valtiovierailuiksi, virallisiksi vierailuiksi tai työvierailuiksi niiden protokollaarisen statuksen mukaisesti. Valtiovierailuja on vuosittain vain muutama. Kutsua on pidetty yleisesti vaikeana saada, etenkin jos kyseessä on Suomen kaltainen pieni maa. Suomi on kuitenkin säilyttänyt vakaat suhteet suurvaltaan ja neuvotteluita on käyty niin Suomen asemasta Neuvostoliiton ja Venäjän rajanaapurina, Euroopan turvallisuustilanteesta, Suomen puolueettomuudesta kuin arktisen alueen tilanteesta ja tulevaisuudesta.
Mitä eroa on valtiovierailulla, virallisella vierailulla ja työvierailulla?
Valtiovierailu (State visit) on korkein mahdollinen vierailuformaatti. Valtiovierailu tapahtuu aina presidentin kutsumana. Kutsutulle järjestetään lentokentällä virallinen vastaanotto, joka sisältää mm. punaisen maton, protokollapäällikön vastaanoton ja sotilassoittokunnan soittaman kansallishymnin.
Kutsutulle järjestetään vastaanottoseremonia "South Lawn full-honors arrival ceremony" Valkoisessa talossa kunnialaukauksineen (21kpl). Lisäksi ohjelmaan kuuluu tapaaminen presidentin kanssa, virallinen lounas (State Luncheon) ulkoministeriössä sekä virallinen illallinen Valkoisessa talossa (State Dinner). Vierailu voi sisältää myös muuta ohjelmaa, kuten kierroksia ja vierailuja eri paikkoihin. Vierailun kesto voi olla useita päiviä.
Virallinen vierailu (Official visit) on korkean tason vierailu, mutta ei valtiovierailun tasolla. Virallinen vierailu tapahtuu presidentin kutsumana ja vastaanottoseremonia "South Lawn arrival ceremony" järjestetään Valkoisessa talossa: Kunnialaukauksia ammutaan 19 kappaletta. Ohjelmaan kuuluu myös valtiovierailun tapaan virallinen lounas ulkoministeriössä ja virallinen illallinen Valkoisessa talossa. Vierailun aikana järjestetään mahdollisesti myös muuta oheisohjelmaa.
Työvierailu (Working visit) tapahtuu myös presidentin kutsumana. Nimensä mukaisesti vierailussa keskitytään työskentelyyn, eli kyseessä on ns. riisuttu vierailumalli. Ohjelma sisältää työtapaamisen ja mahdollisesti työlounaan tai -illallisen. Vierailun kesto on yksi tai kaksi päivää.
Vierailut, joissa ei ole presidentin kutsua, lasketaan yksityisvierailuiksi.
Protokollasäännöt voivat vaihdella kulloisenkin hallinnon aikana.
Lähde: Ulkoministeriön protokollapalvelut
Kekkosen valtiovierailu kylmän sodan aikana
Presidentti Urho Kekkonen kävi Yhdysvaltojen presidentin vieraana yhteensä kolme kertaa kautensa aikana. Ensimmäisen kerran hän vieraili Yhdysvalloissa valtiovierailulla vuonna 1961, jolloin isäntänä toimi presidentti John F. Kennedy. Pohjois-Amerikan matkan aluksi Kekkonen vieraili Kanadassa viikon ja Yhdysvalloissa kaksi viikkoa. Matkan aikana Kekkonen vieraili Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa ja piti puheen YK:n istunnossa. Valtionpäämiesten tapaamisen lisäksi Kekkonen tapasi amerikansuomalaisia siirtolaisia.
Kekkosen seurueeseen kuuluivat vaimo Sylvi Kekkosen lisäksi mm. ulkoministeri Ahti Karjalainen ja Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs Richard Seppälä. Kennedy vastaanotti suomalaisseurueen lentokentällä ja toivotti presidentti Kekkosen tervetulleeksi. Kekkonen toivoi puheessaan vierailunsa vahvistavan ja kehittävän yhä edelleen Suomen ja Yhdysvaltojen vahvoja suhteita.
Kekkonen oli omaksunut "aktiivisen puolueettomuuden" linjan, jonka puitteissa hän pyrki irrottamaan Suomea idän ja lännen välisestä jännityksestä, hälventämään Neuvostoliiton huolta sen rajoja koskevista uhista ja korostamaan Pohjoismaiden keskinäistä yhteistyötä.
Matkan jälkeen radiossa 5.11.1961 pitämässään puheessa Kekkonen kertoi tapaamistensa niin Kanadan kuin Yhdysvaltojen valtionpäämiesten kanssa venyneen huomattavasti pidemmiksi kuin oli alunperin suunniteltu. Suomen poliittisen aseman esittely keskittyi puolueettomuusasenteen selvittelyyn toisen suurvallan, Neuvostoliiton, rajanaapurina. Puolueeton ulkopolitiikka sai tunnustusta lännen suurvallalta ja mainittiin myös Kennedyn julkilausumassa.
Kekkonen luonnehti keskusteluja avoimiksi ja kertoi, että ne käytiin ystävällisessä ja ymmärtävässä ilmapiirissä. Kekkonen mainitsi, ettei Suomen ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa ollut sellaisia konkreettisia kysymyksiä, joista olisi ollut syytä neuvotella erikseen ja aihepiiriltään keskustelu painottuikin kansainvälisesti ajankohtaisiin asioihin.
On ymmärrettävää, että valtiollisia johtomiehiä niin lännessä kuin idässä kiinnostaa saada välittömiä tietoja siitä, miltä asiat näyttävät katsottaessa niitä itä- ja länsiryhmittymän välillä sijaitsevasta puolueettomasta maasta käsin, olkoonkin että maamme ei ole eikä pyri olemaan mikään suurpoliittinen valtatekijä tässä levottomassa maailmassa.
Vierailun loppupuolella, epävirallisella osuudella Havaijilla Kekkonen vastaanotti 30.10.1961 Neuvostoliiton Suomelle jättämän nootin.
Noottikriisi 1961
Neuvostoliitto ehdotti Suomelle vuonna 1948 solmitun YYA-sopimuksen mukaisia sotilaskonsultaatioita lokakuussa 1961. Nootissa vedottiin Länsi-Saksan muodostamaan turvallisuusuhkaan. Vuonna 1961 elettiin kylmän sodan kireimpiä aikoja ja Neuvostoliitto koki Berliinin kriisin jälkeen lännen ylivoiman uhkaavana.
Kuukauden kuluttua nootin vastaanottamisesta presidentti Kekkonen matkusti neuvottelemaan Novosibirskiin rauhoittaakseen tilannetta. Palattuaan Kekkonen piti tv- ja radiopuheen, jossa hän vakuutteli kansalle kriisin olevan ohitse. Jälkeenpäin juuri presidentinvaalien alle ajoittunutta kriisiä on epäilty jopa presidentti Kekkosen järjestämäksi. Kaikista taustatekijöistä ei ole päästy yksimielisyyteen, mutta on kuitenkin pidetty selvänä, että Neuvostoliitto pyrki kaikin mahdollisin keinoin vaikuttamaan siihen, että Kekkonen valittaisiin tulevissa vaaleissa uudelleen presidentiksi. Kriisin seurauksena Kekkosen ulkopoliittinen asema vahvistui ja kokemukset noottikriisistä pakottivat myös valtiojohdon selventämään Suomen asemaa ja turvallisuuspolitiikan oppeja.
Vuonna 1970 Kekkonen vieraili presidentti Richard Nixonin luona. Toimittaja Jussi Himangan haastattelussa Kekkonen korosti, että niin presidentti Nixon kuin amerikkalaiset ylipäätään suhtautuvat myönteisesti Suomen puolueettomuuspolitiikkaan ja hallitus antaa myös arvoa Suomen panokselle YK:n turvallisuusneuvostossa.
Kekkonen kertoi, että presidenttien keskustelussa tuli esille myös joitain erimielisyyksiä. Kekkosen mukaan Suomen asema kansainvälisessä politiikassa edellytti neutraalia suhtautumista sen sijaan, että Yhdysvaltojen politiikkaa arvosteltaisiin. Hän painotti, että maita yhdistävät tekijät ja niiden esille tuominen rakentavat luottamusta siihen, että Suomi haluaa yhtä lailla saada aikaan tuloksia maailmanpoliittisesti hankalissa asioissa.
Kekkonen kertoi päivällispuheessaan myös ehdotuksensa Euroopan turvallisuuskonferenssista ja Suomen kiinnostuksesta toimia sen järjestäjänä. Kekkonen painotti perusteluissaan jälleen Suomen puolueettomuuspolitiikkaa ja hyviä valtiosuhteita.
Viisi vuotta myöhemmin Helsingissä järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ETYK. Vuotta myöhemmin 1976 Kekkonen sai jälleen kutsun valtameren taakse ja osallistui Yhdysvaltojen itsenäisyyden 200-vuotisjuhliin, jolloin presidenttinä toimi Gerald Ford.
Mauno Koivisto työvierailuilla Reaganin ja Bushin luona - kylmän sodan varjosta yhteistyön aikaan
Syyskuussa 1983 presidentti Mauno Koivisto teki Yhdysvaltoihin työvierailun, jota isännöi Ronald Reagan. Kylmässä sodassa elettiin tulenarkaa aikaa, sillä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen suhteet olivat jälleen kiristyneet. Yhdysvallat oli aikeissa sijoittaa keskimatkan ohjuksia Länsi-Saksaan vastineeksi Neuvostoliiton omiin liittolaismaihinsa tekemille sijoituksille. Kansainvälinen ilmapiiri heijastui myös Suomen ja Yhdysvaltojen suhteisiin, sillä Yhdysvaltojen hallinnossa suhtauduttiin epäillen Euroopan puolueettomiin maihin. Historian tekijät -kirjassaan Koivisto kertoo, että vierailullaan Reaganin luokse hän otti puheeksi aseistariisunnan, mutta varsinaista keskustelua ei syntynyt.
The Washington Post -sanomalehti kirjoitti Koiviston vierailusta: "Tämä on Koiviston ensimmäinen vierailu täällä Suomesta, puolueettomasta maasta, jolla on 800 mailia rajaa Neuvostoliiton kanssa. Hänen työnsä on yksi maailman vaativimmista, se on nuoralla kävelyä idän ja lännen eturistiriitojen välissä." Ministerit ja päätöksentekijät kerääntyivät lukuisissa tilaisuuksissa kuulemaan Koiviston tietoja Suomen poliittisesta asemasta ja näkemyksistä.
The Houston Post -lehdessä nostettiin esille myös Koiviston vierailun taloudellinen näkökulma: Koivisto halusi lisätä kauppaa ja teknologiavaihtoa, etenkin niiden texasilaisten yhtiöiden kanssa, jotka olivat mukana arktisessa öljynporauksessa. Koiviston matkaa kuvattiin myös "business rodeoksi". Vierailun kevyempänä osuutena presidenttipari vieraili mm. texasilaisella tilalla ja Los Angelesin olympiastadionilla.
11 päivää kestäneellä vierailulla oli mukana myös presidentti Koiviston vaimo Tellervo Koivisto. Rouva Koivisto vieraili Imatra-yhdistyksen tilaisuudessa Brooklynissa tapaamassa suomalaisia siirtolaisia. Paikalliset kertoivat arvostavansa rouva Koiviston vierailua todella paljon.
Reaganin seuraajaksi valittiin George Bush vuonna 1988. Toukokuussa 1991 Koivisto matkusti jälleen Yhdysvaltoihin viralliselle vierailulle. Bushin presidenttikaudella siirryttiin kylmän sodan aikakaudesta kohti tasapainoisempaa suurvaltojen yhteistyötä. Edellisenä syksynä Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat päässeet sopuun Persianlahden kriisin ratkaisemisesta. Mauno Koivisto isännöi huippukokousta Helsingissä. Neuvostoliiton tilanne oli esillä keskusteluissa myös Koiviston vierailun aikana ja Bush esitteli Koiviston televisiossa sanoin: ”tässä on mies, joka tietää Neuvostoliitosta enemmän kuin kukaan toinen tuntemani”.
Koivisto kommentoi, että Yhdysvaltojen myötämieliset lausunnot menevät osin kohteliaisuuden piikkiin.
Martti Ahtisaari tapasi Bill Clintonin kahdesti
Presidentti Martti Ahtisaari matkusti presidentti Bill Clintonin vieraaksi ensimmäisen kerran marraskuussa 1994 ja toisen kerran joulukuussa viisi vuotta myöhemmin.
Koiviston aikana yhä lujittuneet Suomen ja Yhdysvaltain suhteet pysyivät vakaina. Vuoden 1994 tapaamisen aikaan keskustelu Suomen liittymisestä Euroopan unionin jäseneksi kävi kotimaassa kuumana. Aihe oli esillä myös vierailulla Valkoisessa talossa, mutta Ahtisaari kommentoi, ettei kysynyt erikseen Clintonin mielipidettä asiaan. Ahtisaari kertoi ymmärtäneensä, että Yhdysvallat suhtautuu kannustavasti siihen, että Suomi ja muut Pohjoismaat liittyvät Euroopan unioniin jäseniksi ja jatkavat sen kehittämistä. Ahtisaaren mukaan pienet maat edustavat mm. liberaalin kauppapolitiikan näkemyksiä, mikä on myös Yhdysvalloille myönteinen asia.
Lisäksi presidentit keskustelivat Suomen lähialueista, Venäjästä ja tulossa olleesta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin ETYK:n huippukokouksesta. Ahtisaari kutsui Clintonin myös vierailulle Suomeen.
Viisi vuotta myöhemmin Ahtisaari vieraili toistamiseen Valkoisessa talossa. Kosovon sota oli päättynyt kesällä 1999 rauhansopimukseen, minkä aikaansaamisessa Ahtisaarella oli merkittävä rooli rauhanneuvottelijana. Positiivinen lopputulos toi Ahtisaarelle myönteistä julkisuutta. Presidenttien tapaaminen oli myös Suomen EU-puheenjohtajakauden loppuhuipentuma. Keskusteluissa käsiteltiin edellisviikolla pidettyä Helsingin huippukokousta, kriisinhallintaa sekä Euroopan unionin laajentumista.
Tarja Halosen vierailujen jälkeen pitkä tauko
Presidentti Tarja Halonen vieraili Valkoisessa talossa kaksi kertaa. Hän tapasi presidentti Bill Clintonin huhtikuussa 2000 ja presidentti George W. Bushin huhtikuussa 2002.
Huhtikuussa 2000 kirjeenvaihtaja Reijo Lindroos kertoi Yle Uutisille Halosen osallistuneen viikinkien historiasta kertovan näyttelyn avajaisiin, mutta vierailu Yhdysvaltoihin sisälsi myös paljon politiikkaa. Halonen keskusteli presidentti Clintonin kanssa sekä Venäjän että Lähi-idän tilanteesta ja Balkanista.
Avajaisiin ja myöhemmin viralliselle lounaalle osallistuivat myös Pohjoismaiden kuninkaalliset sekä Islannin presidentti.
The Washington Post -sanomalehti huomioi Suomen ensimmäisen naispresidentin vierailun ja kirjoitti "Tarja Halonen, Suomen ensimmäinen naispresidentti, yksi kuudesta naispuolisesta valtionjohtajasta on äiti, joka elää presidentin palatsissa yhdessä kumppaninsa ja lemmikkieläintensä kanssa." Halonen kertoi The Washington Postille menestyksensä salaisuudeksi suomalaiset ja heidän tukensa.
Tavattuaan presidentti Bushin Halonen kertoi, että tärkein puheenaihe oli Yhdysvaltojen yritys lopettaa väkivalta Lähi-idässä. Halonen oli varovaisen toiveikas tilanteen rauhoittumisen suhteen ja korosti varovaista, optimistista realismia. Presidentit keskustelivat myös Venäjästä, sillä molemmat olivat tapaamassa presidentti Vladimir Putinin seuraavassa kuussa. Halonen kuvaili keskustelun tunnelmaa erinomaisen hyväksi.
Presidentti Halosta ei enää kutsuttu Valkoiseen taloon presidenttikauden alun jälkeen. Tämä herätti Suomessa myöhemmin runsaasti keskustelua maiden välisistä suhteista. Halosta kritisoineet epäilivät sen johtuvan Halosen kriittisestä suhtautumisesta Yhdysvaltojen julistamaan terrorismin vastaiseen sotaan, kun presidentti arvosteli Yhdysvaltojen toimia YK:n yleiskokouksessa vuonna 2004. Halonen totesi turvallisuusneuvoston istunnossa pitävänsä Yhdysvaltain johtamaa Irakin sotaa laittomana ja kansainvälisten sopimusten vastaisena.
Presidentti Niinistö Valkoisessa talossa Obaman ja Trumpin vieraana
Toukokuussa 2016 presidentti Sauli Niinistö vieraili yhdessä Pohjoismaiden pääministereiden kanssa presidentti Barack Obaman luona. Kahdenvälisten tapaamisten sijaan Obama suosi tapaamista kaikkien päämiesten kanssa yhdessä, sillä Obama oli tavannut saman ryhmän myös Tukholmassa syyskuussa 2013.
Huipputapaamisen keskeiset puheenaiheet noudattelivat aiemman tapaamisen teemoja. Keskustelun ytimessä oli Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen yhteistyö mm. turvallisuudessa, arktisissa asioissa, humanitaarisessa avussa sekä kestävän kehityksen edistämisessä ja muissa ympäristökysymyksissä. Valtionpäämiehiä puhuttivat myös Euroopan turvallisuus, pakolaiskriisi ja kauppasuhteet.
Entinen Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläs Jukka Valtasaari kommentoi vierailun merkitystä Aamu-tv:ssä. Valtiovierailujen määrän vähennyttyä vuositasolla jopa kahteen tai kolmeen Valtasaari näki Pohjoismaiden päämiesten vierailun hyvin merkittävänä tapahtumana etenkin turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Obaman erityisavustaja kommentoi, että Pohjoismaat ovat Yhdysvaltojen kiinnostuksen ytimessä etenkin silloin, kun puhutaan Euroopan turvallisuudesta. Valtasaaren mukaan idän ja lännen välinen kireä asetelma nostaa esiin reuna-alueet kuten Krimin, Ukrainan ja Pohjolan. Pohjoismaat nousevat turvallisuuskysymyksissä esiin etenkin Baltian ja arktisen alueen vuoksi. Valtasaari korosti, että presidentti Obama sekä aiemmin jo presidentti Clinton ovat johdonmukaisesti puhuneet lisääntyvästä panostuksesta sujuvaan yhteistyöhön.
Vuonna 2017 Niinistö sai ensimmäisen kutsunsa presidentti Donald Trumpin vieraaksi. Edellisestä kahdenvälisestä vierailusta oli ehtinyt kulua jo 15 vuotta ja kutsu herätti laajalti kiinnostusta kotimaassa. Tapaamisen päätteeksi pidetyssä lehdistötilaisuudessa Trump onnitteli Suomea 100-vuotisesta itsenäisyydestä ja kiitteli tuesta terrorisminvastaisessa sodassa.
Lehdistötilaisuudessa Niinistö kertoi, että keskusteluja käytiin ajankohtaisista aiheista ja puheissa korostettiin transatlanttista yhteistyötä.
Niinistö tapasi Trumpin toistamiseen lokakuussa 2019. Haastattelutilaisuudessa niin toimittajien kuin Trumpin huomio keskittyi pääasiassa Ukraina-kohuun ja Yhdysvaltojen kotimaanpolitiikkaan. Haastattelussa Niinistö kertoi, etteivät Venäjä-suhteet tällä kertaa saaneet erityistä huomiota ja keskustelua käytiin jäänmurtajista sekä arktisesta alueesta huolehtimisesta.
Tapaaminen sai runsaasti huomiota sosiaalisessa mediassa, kun Trump läpsäisi Niinistöä polvelle.
Suomi on onnellinen maa, hän on onnellinen johtaja myös.
Maaliskuussa 2022 Niinistö tapaa presidentti Joe Bidenin. Tasavallan presidentin kanslian tiedotteen mukaan presidentit keskustelevat Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja sen vaikutuksista sekä Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälisestä yhteistyöstä.
Lähteet
Kylmasota.fi: Suomi kylmässä sodassa: Blokkijaon vakiintuminen 1956-1968; Yle.fi: Koivisto yritti puhua Reaganille aseistariisunnasta, Halonen toi kehuja Clintonilta - kutsuja USA:han on tullut harvakseltaan; Presidentti.fi: Ahtisaari Suomenpresidentit.fi: Halonen; Politiikasta.fi: Mauno Koivisto - supervaltojen välinen sillanrakentaja; Ulkoministeriö: Yhdysvaltain ja Suomen suhteiden kehitys 1919-1989; Presidentti.fi: Sauli Niinistö viralliselle vierailulle Yhdysvaltoihin, Yle.fi: Trumpin ja Niinistön lehdistötilaisuutta hallitsi Trumpin raivo - Twitter-kansa riehaantui; Trump: Haluamme suojella Itämeren alueen maita – Yle seurasi Trumpin ja Niinistön tapaamista; Yle.fi:Nyt alkaa siirtymäkausi Yhdysvalloissa kohti Bidenin hallintoa
