Hyppää pääsisältöön

Nasa vie naisen Kuuhun – tällainen voisi olla seuraava ihmisen tutkimuslento Kuun kamaralle

Astronautit Kuun pinnalla
Hahmotelma siitä, miltä ensimmäinen avaruuskävely sitten Apollo-lentojen voisi näyttää. Astronautit Kuun pinnalla Kuva: Nasa Kuu,avaruuslennot,miehitetyt avaruuslennot,Nasa

Tehdään pieni aikamatka tulevaisuuteen ja kuvitellaan neljä vuotta tästä eteenpäin.

On 31. lokakuuta 2024 ja astronautti Zena Cardmanin aivoissa myllertää. Hän on Kuun pinnalla pienessä laskeutumisaluksessa ja katselee ikkunasta ulos kohti harmaata horisonttia.

Puuterimainen pöly peittää maiseman ja sen pienet painaumat. Auringon valo on kirkasta ja pinnalla olevien kivien sekä aluksen itsensä varjot ovat sysimustia.

Hetken päästä hänen on tarkoitus astua ulos aluksestaan Kuun pinnalle ja astella siellä ensimmäisenä ihmisenä sitten vuoden 1972, kun Apollo 17 -lennon miehistö jätti Kuun taakseen.

Cardman tietää, että hänen nimensä tulee jäämään historiaan heti toisena Neil Armstrongin jälkeen. Hänestä tulee paitsi ensimmäinen ihminen Kuussa lähes puoleen vuosisataan, niin myös ensimmäinen nainen Kuussa – tämän merkityksellisyyttä on Nasa paukuttanut tiedotuksessaan jo vuodesta 2017, kun paluuta Kuuhun alettiin vakavammin suunnitella.

Zena Cardman valittiin astronautiksi vuonna 2017 ja kuvassa hän on harjoittelemassa avaruuspuvun käyttöä osana koulutustaan.
Zena Cardman valittiin astronautiksi vuonna 2017 ja kuvassa hän on harjoittelemassa avaruuspuvun käyttöä osana koulutustaan. Zena Cardman valittiin astronautiksi vuonna 2017 ja kuvassa hän on harjoittelemassa avaruuspuvun käyttöä osana koulutustaan. Kuva: NASA Astronauttien koulutus,Nasa,Avaruuslentäjä,Zena Cardman

37-vuotiaalla biologilla on siksi pienet paineet: häneltä odotetaan Kuun pinnalle astumisen aikaan merkittäviä sanoja. Samalla hänen pitäisi kuitenkin keskittyä työhönsä, sillä heti ensimmäisten askelten jälkeen hänen pitäisi ottaa pieni valikoima kiviä ja pintanäytteitä talteen siltä varalta, että paluumatkalle täytyy jostain syystä lähteä suunniteltua aikaisemmin.

Lisäksi hän ottaisi kuvia ja valmistautuisi ottamaan vastaan Kuun kamaralle kanssaan matkalla olevan toisen astronautin, Jonny Kimin. Hän on 40-vuotias lääkäri ja entinen Yhdysvaltain laivaston sissi, joka on valmistautunut lentoonsa Cardmanin ja kahdentoista muun astronautin kanssa tammikuusta 2020 alkaen, kun heidät nimitettiin ryhmään, jonka päämääräksi ripustettiin Kuu.

Jonny Kim on myös vuoden 2017 astronauttiluokan edustaja ja eräs mahdollisista tulevista kuuastronauteista.
Jonny Kim on myös vuoden 2017 astronauttiluokan edustaja ja eräs mahdollisista tulevista kuuastronauteista. Jonny Kim on myös vuoden 2017 astronauttiluokan edustaja ja eräs mahdollisista tulevista kuuastronauteista. Kuva: Robert Markowitz / NASA - Johnson Space Center Astronauttien koulutus,Avaruuslentäjä,Nasa,Jonny Kim

Nyt kaksikon ympärillä avautuu laaja, harmaa ja karunkaunis maisema. Se on Alphonsus, noin 110 kilometriä halkaisijaltaan oleva, kolmisen kilometriä syvä tasapohjainen kraatteri, jonka pohja on täynnä laavaa.

Alus on laskeutunut siis kraatterin sisälle. Paikasta tekee erityisen kiinnostavan siellä olevat "rillit", eli mahdollisesti vulkaanisesta toiminnasta peräisin olevat halkeamat.

Alun perin astronauttien piti laskeutua lähelle Kuun etelänapaa, mutta uudeksi kohteeksi valittiin helpompi Alphonsus. Kyseessä kun on ensimmäinen kuuhunlaskeutuminen puoleen vuosisataan, joten on parempi ensin harjoitella perusasioita ja testata tekniikkaa. Seuraavat lennot suuntaavat sitten napaseuduille.

Alphonsus-kraatteri LRO-luotaimen kuvaamana. Se oli eräs Apollo-lennoillekin suunnitelluista kohteista.
Alphonsus-kraatteri LRO-luotaimen kuvaamana. Se oli eräs Apollo-lennoillekin suunnitelluista kohteista. Alphonsus-kraatteri LRO-luotaimen kuvaamana. Se oli eräs Apollo-lennoillekin suunnitelluista kohteista. Kuva: Nasa Kuu,Alphonsus

Viikon verran kuupuuhailua

Edessä on seitsemän päivää Kuussa – siis Maan ajanlaskun mukaan.

Laskeutumisen jälkeen Cardman ja Kim varmistavat ensin, että he ovat tukevasti Kuun pinnalla ja että alus on kaikin puolin kunnossa. Sitten he alkavat valmistella kuukävelyään laittamalla tavaroita ja puvut paikoilleen, nukkuvat ja käyvät sitten toimeen.

Yksi toimista on laittaa toimintaan Nokian toimittama 4G LTE -matkapuhelintekniikkaa käyttävä tukiasema. Kuun pinnalle asennettavat tutkimuslaitteet keskustelevat keskenään ja lähettävät tietojaan tälle kännyköistä tutulle tukiasemalle, mistä ne välitetään Maahan voimakkaammalla radiolinkillä. Myös astronauttien ottamat kuvat ja heidän puheensa välitetään suomalaislogolla varustetun boksin avulla eteenpäin.

Kuun pinnalle ei mennä noin vain. Kuupuku on kuin pieni henkilökohtainen avaruusalus, jonka pukemiseen ja käynnistämiseen menee aikaa. Luukkuakaan ei avata kuin ovea Maan päällä, koska ulkona on tyhjiö ja sisällä ilmaa. Kaikki tehdään tarkasti ja varovasti siten, että toinen astronauteista varmistaa aina tehdyt toimet.

Kun kaksikko pääsee pinnalle, he työskentelevät siellä noin kuuden tunnin ajan ennen palaamista takaisin alukseen. He puhdistavat pukunsa hyvin kuupölystä, joka on vähän kuin asbestipölyä.

Heille siitä tuskin on haittaa, mutta tulevilla kuuasemilla pitää pölyntorjuntaan kiinnittää erityistä huomiota. Pölyä ja sen vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta pitkästä aikaa käsissä on oikeaa kuupölyä – ei vain sen tutkimuksissa käytettyä jäljitelmää. Siksi sitä pitää tutkia tarkemmin.

Pöly on vain yksi tuhansista syistä palata takaisin Kuun pinnalle. Tutkimusmenetelmät, kamerat ja kaikki tavat tonkia tietoa Kuusta ovat ottaneet jättimäisiä harppauksia eteenpäin Apollo-lentojen jälkeen. Uudet laskeutumispaikat ovat myös tervetulleita, sillä Apollojen aikaan laskeuduttiin Kuuhun vain kuuteen paikkaan: mitä maapallostakaan tietäisimme, jos olisimme käyneet katselemassa sitä vain kuudessa kohteessa!

Apollo 17 -lennolla käytetty kuuauto kuvattuna laskeutumispaikalla Taurus-Littrow -laaksossa. Kyseessä oli tähän mennessä viimeinen ihmisen tekemä kuulento.
Apollo 17 -lennolla käytetty kuuauto kuvattuna laskeutumispaikalla Taurus-Littrow -laaksossa. Kyseessä oli tähän mennessä viimeinen ihmisen tekemä kuulento. Ensimmäisillä 2000-luvun kuulennoilla ei ole käytössään kuuautoa, mutta uutta sellaista suunnitellaan myöhemmin käytettäväksi. Apollo 17 -lennolla käytetty kuuauto kuvattuna laskeutumispaikalla Taurus-Littrow -laaksossa. Kyseessä oli tähän mennessä viimeinen ihmisen tekemä kuulento. Kuva: Nasa Apollo 17,Apollo,Nasa

Kuuhun kannattaisi myös perustaa aikanaan asemia, ei vain tutkimusta varten, vaan myös esimerkiksi kaivostoimintaan. Samalla katseet ovat myös Marsissa, sillä Kuussa käytettävät laitteet ja menetelmät toimivat lähes sellaisina myös punaisen planeetan pinnalla.

Cardman ja Kim ovat osaltaan pohjustamassa tietä siirtokunnille Kuussa ja tulevaisuuden Mars-lennoille. He tekevät kaikkiaan viisi kuukävelyä viikon aikana ja käyvät niiden aikana jopa parin kilometrin päässä laskeutujasta.

He ottavat näytteitä, ottavat kuvia ja asentavat tutkimuslaitteita toimintaan. Viimeisen, todennäköisesti varsin lyhyen kuukävelynsä aikana he siivoavat aluksensa ympäristön, jotta lähdön aikaan aluksen rakettimoottorin puhku ei puhaltaisi tavaroita sikin sokin.

Apollo 15 -astronautit kuvasivat kuualuksensa vajaan kilometrin etäisyydeltä.
Apollo 15 -astronautit kuvasivat kuualuksensa vajaan kilometrin etäisyydeltä. Apollo 15 -astronautit kuvasivat kuualuksensa vajaan kilometrin etäisyydeltä. Kuva: Nasa Apollo,Kuu,Nasa,Apollo 15

Paluu Kuun kiertoradalle käy nopeasti. Siellä olevassa aluksessa heitä odottaa kaksi muuta avaruuslentäjää: Bob Hines, vuonna 1975 syntynyt Nasan koelentäjä, ja vuotta nuorempi saksalainen Alexander Gerst, Euroopan avaruusjärjestön astronautti.

Gerst on joukon konkari, koska hän on ennen kuulentoa tehnyt jo kaksi noin puolen vuoden keikkaa Kansainväliselle avaruusasemalle. Hän olisi myös ollut varmasti mielissään pääsystä päästä Kuun pinnalle, sillä ennen astronauttiuraansa hän toimi geologina, joka teki paljon kenttämatkoja. Mutta ei – lentopaikat ovat myös politiikkaa.

Gerstistä on apua kuitenkin myös kiertoradalta käsin, sillä hän pystyy kuvaamaan ja tutkimaan Kuun pinnanmuotoja muita astronautteja paremmin.

Myöhemmillä lennoilla astronauttien apuna voi olla automaattisten laskeutujien tuoma rahti.
Myöhemmillä lennoilla astronauttien apuna voi olla automaattisia laskeutujia, jotka tuovat rahtia. Myöhemmillä lennoilla astronauttien apuna voi olla automaattisten laskeutujien tuoma rahti. Kuva: Nasa Nasa,avaruuslennot,Kuu,Artemis

Kun Neil Armstrong hyppäsi alas tikkailta Kuun pinnalle, hän sanoi legendaariset sanat "That's one small step for man, one giant leap for mankind", eli "Tämä on pieni askel miehelle, mutta pitkä harppaus ihmiskunnalle". Tuolloin vielä sanalla “man” viitattiin tietysti yleisesti ihmiseen, mutta nykyisin asia kuullaan eri tavalla.

Mitä siis Cardman voisi sanoa samassa tilanteessa puoli vuosisataa myöhemmin? Nasan tiedotusosasto keksinee jotain jännää, mutta retrohenkisesti lause voisi olla seuraava:

That's a small step for a woman, another giant leap for humankind― Astronautti Zena Cardman (kuvitteellisesti)

Tuleeko 2024 tulee liian nopeasti?

Edellä ollut kertomus on kuvittelua, eikä se varmasti toteudu tuollaisenaan. Zenan ja Jonnyn avaruusmatka on toistaiseksi haavetta.

Tarina perustuu kuitenkin Nasan tällä hetkellä olevaan suunnitelmaan, ja myös mainitut astronautit ovat oikeita avaruuslentäjiä. He kuuluvat Nasan astronauttijoukkoon, joka valmistautuu parhaillaan kuulentoon – joko lentämään "vain" Kuun ympärillä tai laskeutumaan sen pinnalle.

Amerikkalaisten lisäksi joukossa on kaksi kanadalaista, mutta eurooppalaisia siinä ei vielä ole. Nasa ja Euroopan avaruusjärjestö sopivat kuitenkin 27. lokakuuta kolmesta lentopaikasta suunnitelluilla kuulennoilla, joten eurooppalaisavaruuslentäjät liittyvät varmasti mukaan ryhmään pian. Yksi mahdollisista on geologiastronautti Aleksander Gerst.

SLS laukaisualustalla (piirros)
Piirros näyttää hyvin sen, että SLS-raketti on vähän kuin avaruussukulan ja Apollo-lennoilla käytetyn Saturn V:n risteytymä. SLS laukaisualustalla (piirros) Kuva: Nasa Space Launch System

Vaikka tämä Artemis-nimellä tunnettu kuuhunpalaamishanke etenee nyt varsin hyvin, on edessä kuitenkin niin paljon epävarmuuksia ja hidasteita, että laskeutuminen neljän vuoden päästä on erittäin epätodennäköinen.

Aikataulun lipsumiseen on kaksi olennaista syytä: raketti ja laskeutuja. Niiden kummankin tekeminen on pahasti myöhässä.

Rakettia, nimeltään SLS (eli (Space Launch System), on suunniteltu jo parin vuosikymmenen ajan. Nykytiedon mukaan vuodeksi 2016 suunniteltu ensilento ei tapahdu ennen vuotta 2022.

Silloin SLS sinkoaa (Artemis-1) automaattisesti ilman astronautteja lentävän Orion-aluksen kiertomatkalle Kuun ympäri. Suunnitelman mukaan vuonna 2023 olisi vuorossa Artemis II, eli samanlainen kuumatka, mutta nyt avaruuslentäjien kanssa. Kuuhun laskeuduttaisiin vasta Artemis III -lennolla vuonna 2024.

Se, että nämä kaikki tapahtuvat ajallaan ja sujuvat suunnitellusti, on aika epätodennäköistä.

SLS-raketin keskusosaa valmistellaan koekäyttöön, missä se tankataan ensimmäisen kerran ja se toimii kuten oikeasti lennolla. Testauspaikka on Nasan Stennisin avaruuskeskus Mississipissä.
SLS-raketin keskusosaa valmistellaan koekäyttöön, missä se tankataan ensimmäisen kerran kuten ennen laukaisua ja se toimii kuten oikeasti lennolla. Testauspaikka on Nasan Stennisin avaruuskeskus Mississipissä. SLS-raketin keskusosaa valmistellaan koekäyttöön, missä se tankataan ensimmäisen kerran ja se toimii kuten oikeasti lennolla. Testauspaikka on Nasan Stennisin avaruuskeskus Mississipissä. Kuva: Nasa Nasa,Kantoraketti,Boeing,Space Launch System

Artemis-lennoilla Maan ja Kuun väliseen lentoon käytettävän Orion-aluksen tekeminen on ollut yhtä viivytystä, mutta ensimmäisellä Kuun ympäri tehtävällä koelennolla käytettävä alus on jo odottamassa lentoaan. Seuraavat ovat myös jo tulossa, joten siitä ja sen eurooppalaistekoisesta huoltomoduulista ei lentojen tekeminen ole kiinni.

Sen sijaan Kuun pinnalle menemiseen tarvittavan laskeutumisaluksen tekeminen on myöhässä. Lyhenteellä HSL (eli Human Landing System) tunnettu alus voi kyytiä kahta astronauttia ja ottaa mukaansa noin sata kilogrammaa kuukiviä. HLS:n avulla astronautit voivat olla noin viikon ajan Kuun pinnalla.

Ammoisilla Apollo-lennoilla käytetyn kuuhunlaskeutumisaluksen suunnittelu alkoi 1960-luvun alussa, mutta se oli valmis kuulennolle vasta juuri ennen Apollo 11 -lentoa.

Olisi ihme, jos nyt uuden aluksen suunnitteluun, rakentamiseen ja testaamiseen pystyttäisiin vajaassa neljässä vuodessa.

Kuualuksen mallikappale Nasan Houstonin avaruuskeskuksessa.
Blue Origin, Lockheed Martin, Northrop Grumman ja Draper muodostavat yhdessä tiimin, joka tekee Nasalle toisen kahdesta kuualussuunnitelmasta. Heidän ehdottamansa vaihtoehdon oikean kokoinen mallikappale on toimitettu harjoittelua varten Nasan Houstonin avaruuskeskukseen. Kuualuksen mallikappale Nasan Houstonin avaruuskeskuksessa. Kuva: Blue Origin Nasa,Blue Origin,Lockheed Martin,Kuu,Northrop Grumman,Artemis

Kolmas olennainen asia on se, että mennäänkö Kuuhun väliaseman kautta vai suoraan.

Kun kuulentoja alettiin suunnitella vakavasti, oli tarkoituksena tutkia Kuuta ja harjoitella pitkäkestoisia lentoja ensin kaukana Maasta vain Kuuta kiertämällä.

Ideana oli rakentaa Kuuta kiertävä avaruusasema, Gatewayn eli "väliasema", mistä voisi aluksi tutkia Kuuta, sitten tehdä tutkimusmatkoja alas Kuun pinnalle ja myöhemmin suunnata kauemmas avaruuteen.

Hahmotelma Kuuta kiertävästä Gateway-asemasta.
Hahmotelma Kuuta kiertävästä Gateway-asemasta. Hahmotelma Kuuta kiertävästä Gateway-asemasta. Kuva: Nasa Nasa,ESA,Lunar Orbital Platform-Gateway,Kuu,Artemis

Sitten tuli poliittista sekoitusta. Presidentti Trump halusi saada amerikkalaiset takaisin Kuun pinnalle isoine tähtilippuineen mahdollisimman pian. Häneltä menivät Kuu ja Mars tosin hieman sekaisin, ja todellisuuden kanssa oli muutenkin vaikeaa, mutta lopulta hänen joulukuussa 2017 antamansa ohjeen mukaisesti Nasa alkoi suunnitella laskeutumista Kuuhun lokakuussa 2024. Se olisi ollut juuri sopivasti Trumpin mahdollisen toisen kauden päättyessä.

Presidentti järjesti myös rahoitusta, jotta työt voitiin aloittaa silloin pari vuotta sitten niin nopeasti kuin mahdollista. Hänen nimittämänsä Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine onnistui luovimaan poliittisten, taloudellisten ja teknisten suossa varsin hyvin ja onnistui pitämään hankkeen kasassa.

Bridenstine on nauttinut myös niin demokraattien kuin republikaanien luottamusta, ja hän on pystynyt vääntämään aluksi varsin poliittisesti sävyttyneen Artemis-hankkeen yleisesti hyväksytyksi kuututkimusohjelmaksi sekä saanut mukaan siihen kansainvälisiä yhteistyökumppaneita.

Kun Trump ei saanut toista kautta, on hänen alun perin asettamansa määräaika 2024 vähemmän olennainen, eikä Nasan täydy enää pitää siitä kiinni poliittisista syistä. Vaikka Trumpin seuraaja Joe Biden on todennäköisesti jatkamassa hanketta, ei valtakauden loppuun osuva laskeutuminen ole hänelle niin olennainen asia.

On myös mahdollista, että suunnitelmissa palataan lähemmäksi alkuperäistä ajatusta, jonka mukaan Kuun pinnalle laskeudutaan vasta myöhemmin.

Starship Kuun pinnalla.
Jos Starship toimii suunnitellusti, sellainella voitaisiin tehdä kuulentojakin. Starship Kuun pinnalla. Kuva: SpaceX SpaceX Starship,Kuu,avaruuslennot

Sotkeeko Musk Nasan suunnitelmat?

Ilmassa on ollut jo pitkään myös ajatus siitä, että SLS-raketin kehittäminen keskeytettäisiin. Elon Muskin avaruusyhtiö SpaceX:n jo käytössä oleva Falcon Heavy ja toisen miljardöörin, Amazonin Jeff Bezosin perustaman Blue Origin -yhtiön tulossa oleva New Glenn eivät ole yhtä suuria raketteja, mutta niidenkin avulla kuuhanke saataisiin eteenpäin.

Ilman perinteisen avaruusyhtiön kankeutta toimiva SpaceX saattaa muutenkin hämmentää kuviota, sillä se kehittää ja testaa parhaillaan hengästyttävällä tahdilla uutta Starship -alustaan.

Yhtiö aikoo tehdä sillä ensimmäisen koelennon Maata kiertävälle radalle ensi vuonna ja on jo myynyt turistimatkan Kuun ympäri uuden aluksensa avulla. Tämä saattaa tapahtua niinkin pian kuin jo vuonna 2023.

Starship voisi lentää siis myös Kuuhun ja viedä sinne muutaman astronautin sekä satakiloisen kuorman sijaan kymmeniä avaruuslentäjiä ja tonnien edestä rahtia.

Jos Starshipin tulossa olevat koelennot onnistuvat, niin on täysin mahdollista, että SLS-dinosaurus korvataan lopulta Starshipillä.

Näin myös Cardman ja Kim voisivat lentää Kuuhun Apollo-aluksen uudenaikaisen kopion sijaan futuristisella avaruusaluksella ja ottaa mukaansa vaikka koko nyt kuulentoihin valmistautuvan astronauttiryhmän.

Starshipin Kuussa käytettävä versio laskeutumassa.
Nasa on tilannut SpaceX:ltä suunnitelman Kuun kiertoradan ja pinnan välillä liikennöivästä Starshipistä. Se olisi hieman erilainen kuin täällä Maassa käytettävä, koska esimerkiksi suuria ilmakehässä käytettäviä vakaimia ei tarvittaisi. Laskeutumisessa käytettävät rakettimoottorit on sijoitettu aluksen keskivaiheille, jotta niiden puhallus ei nostaisi Kuun pinnasta pölypilveä. Starshipin Kuussa käytettävä versio laskeutumassa. Kuva: SpaceX SpaceX Starship,SpaceX,Kuu

Paluuta Kuuhun pohjustetaan jo nyt – mukana myös Nokia

Lokakuussa uutisoitiin Nokian pääsystä mukaan kuulennoille, mutta uutinen koskee ensisijaisesti ennen astronautteja Kuuhun lähetettäviä automaattisia avaruusaluksia.

Näiden laskeutujien tehtävänä on paitsi tutkia Kuuta, niin myös testata tekniikkaa. Olennaisinta on pystyä laskeutumaan minne vain Kuun pinnalla luotettavasti ja tarkasti haluttuun kohtaan.

Tarkoituksena on käyttää 4G LTE -radiotekniikkaa yhteydenpidossa laskeutujien, tutkimuslaitteiden, kuukulkijoiden ja astronauttienkin välillä, joskin sopimus koskee aluksi vain tekniikan testaamista.

Verkko ei olisi siis joka puolella Kuuta oleva, samaan tapaan kuin täällä Maassa lähes kaikkialla oleva kännyverkko, vaan kuhunkin laskeutumispaikkaan muodostettaisiin hyvin paikallinen verkko, jonka kautta hoidettaisiin tiedonsiirto laskeutujan ja kulkijoiden, tutkimuslaitteiden tai astronauttien välillä.

NOVA-C laskeutumassa Kuuhun.
Ensimmäisenä 4G-verkkoa Kuussa testaa Intuitive Machines -yhtiön NOVA-C -laskeutuja vuonna 2022. Puolitoista tonnia massaltaan oleva laite kuljettaa mukanaan kulkijaa ja tärkein verkon käyttö onkin yhteydenpito laskeutujan ja kulkijan välillä. NOVA-C laskeutumassa Kuuhun. Kuva: Intuitive Machines Nasa,Kuu,Intuitive Machines

Nasa on tilannut kolmelta yhtiöltä pieniä laskeutujia, joista ensimmäinen laukaistaan matkaan ensi vuonna.

Virtapihiä ja luotettavaa 4G-tekniikkaa on käytetty jo tutkimuslaitteiden tiedonsiirrossa täällä Maan päällä. Ensimmäisenä sellaisen käyttämistä Kuussa tutki saksalainen PT Scientists -yhtiö kaupallisen kuulaskeutujan yhteydessä. Eräs hankkeen sponsoreista olikin Vodafone-teleyhtiö, joka olisi käyttänyt Nokian tekniikkaa luodakseen ensimmäisen kännykkäverkon Kuussa.

Vaikka Suomi ja Nokia saavat tässä mainetta, on suomalaisittain sääli, että suurin osa kuuverkon tutkimustyöstä ja toteutuksesta tehdään Espanjassa ja Yhdysvalloissa.

Vast'ikään julkistettu löytö Kuussa olevasta vedestä liittyy myös suoraan siihen, että Nasa ja muut tutkivat tällä hetkellä Kuuta varsin innokkaasti juuri tulevat astronauttilennot mielessään.

Kuu tunnetaan toki jo kohtalaisen hyvin ja kiinnostavimmat laskeutumispaikat sen pinnalla on tiedossa, mutta tietoa halutaan saada luonnollisesti lisää. Aikomuksena ei ole mennä vain nopeasti käymään Kuussa, vaan olla siellä sekä sen ympärillä pitkän aikaa sekä perustaa lopulta pysyviä tukikohtia Kuun pinnalle.

Siksi jäätyneen veden löytäminen Kuusta myös sen päivänpaisteisilta alueilta on tärkeä asia. Jos kuuperästä voisi saada vettä, helpottuisi aseman huoltaminen olennaisesti, koska vedestä voidaan tiristää hengityshappea ja rakettipolttoainetta.

Kuun pintaa Intialaisen Chandrayaan-1 -luotaimen kartoittamana. Sininen väri näyttää, että veden merkkejä on ennen kaikkea napa-alueilla.
Intialaisessa Chandrayaan-1 -kuuluotaimessa oli Nasan tutkimuslaite, joka kartoitti myös veden merkkejä Kuun pinnalla. Vuonna 2009 julkaistussa kuvassa napa-alueille keskittynyt sininen väri näyttää vesijäästä vinkkaavan hydroksidin sijainnin. Kuun pintaa Intialaisen Chandrayaan-1 -luotaimen kartoittamana. Sininen väri näyttää, että veden merkkejä on ennen kaikkea napa-alueilla. Kuva: ISRO/NASA/JPL-Caltech/Brown Univ./USGS Kuu,Chandrayaan-1

Ihan uusi asia ei tämä löytö ole, sillä Apollo-astronauttien keräämistä ja neuvostoliittolaisen Luna 24 -luotaimen vuonna 1976 Kuusta tuomista näytteistä löytyi myös vähän vettä. Kuun napa-alueiden kraatterien pohjilla, minne Aurinko paistaa huonosti, on vesijäätä enemmänkin.

Todennäköisesti Kuun pinnalla on muualla kuin napa-alueilla liian vähän vettä, jotta siitä olisi iloa astronauteille. Vesihavainnot muualta ovat kuitenkin tärkeitä, koska niiden avulla voidaan selvittää Kuun ns. vesisykliä ja paikantaa mahdollisesti suuriakin paikallisia jäävarantoja.

Hahmotelma VIPER-kulkijasta Kuun etelänavalla.
Jännin tulossa olevista kuututkijoista on VIPER-mönkijä. Se on tarkoitus lähettää Kuun etelänavan tuntumaan marraskuussa 2023. Hahmotelma VIPER-kulkijasta Kuun etelänavalla. Kuva: Nasa Nasa,kuukulkija,Artemis