Hyppää pääsisältöön

“Ennen hoitohenkilökunta oli auktoriteetti, nyt olemme synnyttäjien tukijoita” – Lääkärit ja kätilöt opettelevat jatkuvasti parantamaan naisten synnytyskokemuksia

Synnytyssairaalan valo
Ylen dokumenttisarjassa “Synnytyskipuja – kokemuksia synnytysväkivallasta” pohditaan, saako synnytykselle asettaa muitakin toiveita kuin sen, että lapsi on terve ja äiti jää henkiin. Synnytyssairaalan valo Kuva: Yle Docstop,synnytyskipuja

Mitä hoitohenkilökunta ajattelee naisten traumaattisista synnytystarinoista? Kaksi synnytyslääkäriä ja Kätilöliiton puheenjohtaja katsoivat Synnytyskipuja-dokkarisarjan ja kommentoivat naisten kokemuksia oman työnsä näkökulmasta.

Tutkimusten ja kyselyiden mukaan suomalaiset ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä synnytyskokemukseensa. Synnytys voi kuitenkin olla ennalta-arvaamaton.

– Kätilö pyrkii työssään ennakoimaan tilanteita ja kertomaan etukäteen niin paljon kuin mahdollista, mutta joskus voi tapahtua nopeasti jotain poikkeuksellista, Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina Bildjuschkin toteaa.

Synnytyssaliin voi saapua nainen, jonka taustoja ja toiveita ei ehditä selvittää.

– Valtavan isoja asioita pitää käydä läpi valtavan nopeasti.

Hän toivookin, että sairaaloissa kiinnitettäisiin erityisen paljon huomiota tiedonkulkuun ja siihen, että tiedonvälitykseen jää riittävästi aikaa. Yhden synnytyksen aikana vuoroissa voi työskennellä monta eri työntekijää.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hanna Rouhe korostaa hoitohenkilökunnan läsnäoloa.

– Potilaan kuulluksi tulemista voisi parantaa. Kiire häiritsee usein, mutta ei estä. Silloin vaaditaan vain enemmän keskittymistä ja hyvää hetkittäistä läsnäoloa.

Turun yliopistollisen keskussairaalan synnytysosaston ylilääkäri Eeva Ekholm on samaa mieltä, vaikka on harvinaista, ettei synnytyksessä ehtisi keskustella potilaan kanssa.

Tyksissä lääkäreitä ja kätilöitä koulutetaan jatkuvasti kohtaamaan synnyttäjät mahdollisimman hyvin.

Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina Bildjuschkin katsoo kameraan.
– Jotta pääsemme eteenpäin, on käännyttävä toistemme puoleen, ei toisiamme vastaan, sanoo Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina Bildjuschkin. Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina Bildjuschkin katsoo kameraan. Kuva: Yle/Sannimari Lehtilä kätilö,Kätilöliitto

Synnytysväkivalta-termi askarruttaa hoitohenkilökuntaa

Synnytyskulttuurista ja hoitohenkilökunnan toimintatavoista on kolmikon mielestä tärkeää puhua avoimesti.

Siitä esimerkkejä ovat Yle Areenassa juuri julkaistu Synnytyskipuja-dokumenttisarja ja synnytysväkivaltaa käsittelevä Minä myös synnyttäjänä -kampanja.

Hanna Rouhe ymmärtää, miksi synnytysväkivalta-sana on saanut hoitohenkilökunnan varpailleen.

Suurin osa työntekijöistä tekee työtään suurella sydämellä, joten termi tuntuu pahalta. Eeva Ekholm karsastaa termiä, koska väkivallan tarkoituksena on vahingoittaminen.

Rouhe uskoo, että sarjassa kuvatut kokemukset ovat tuntuneet naisista väkivaltaisilta. Kampanjassa on hänen mukaansa kuitenkin ehkä enemmänkin kyse rakenteellisesta ilmiöstä, kuten vanhakantaisista, autoritäärisistä hoitokäytännöistä, kuin väkivallanteosta.

Lääkäri Hanna Rouhe työpaikallaan synnytyssairaalassa.
– Huonoihin kokemuksiin pitäisi tarttua aktiivisemmin, ei vain puolustella tai peitellä, toteaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hanna Rouhe. Lääkäri Hanna Rouhe työpaikallaan synnytyssairaalassa. Kuva: Hanna Rouhe lääkärit

Nykylääkärit ja -kätilöt yhä sensitiivisempiä

Synnytyspelko on Suomessa arkipäiväistynyt. Siihen on Rouheen mukaan vaikuttanut muun muassa sosiaalinen media.

Koronaepidemia on ollut omiaan lisäämään odottavien äitien pelkoa ja ahdistusta.

Eeva Ekholm on työskennellyt Tyksin synnytys- ja naistentautien osastolla 30 vuotta.

Vaikka synnytyspelkoa on ollut aina, hän huomaa, että nykyään siitä keskustellaan avoimemmin ja pelkoa pyritään hoitamaan jo etukäteen.

– Myös synnytyssalin hoitokulttuuri on muuttunut. Aiemmin hoitohenkilökunta oli auktoriteetti, nykyään olemme asiantuntijoita ja synnyttäjien tukijoita.

Katriina Bildjuschkin on valmistunut kätilöksi vuonna 1984. Hän myöntää, ettei uransa alussa aina ymmärtänyt olla tarpeeksi herkkätunteinen.

– Uudet kätilöt koulutetaan jo ihan eri tavalla! Toimintakulttuuri on paljon sensitiivisempää.

Hanna Rouhe on väitellyt tohtoriksi synnytyspelosta ja käy kouluttamassa hoitohenkilökuntaa siitä, miten synnytyskokemusta voi parantaa.

– Tällä alalla työskenteleviltä pitäisi edellyttää kohtaamistaitoja. Hoitajaopintojen pääsykokeissa on psykologiset testit, lääkäreillä ei, toteaa Rouhe ja ehdottaa lääkäreille vastaavia testejä työnhakuvaiheeseen.

– Onneksi suurella osalla alalle hakeutuvista on kohtaamistaitoja, Rouhe jatkaa.

Profilbild på Eeva Ekholm.
Naistentautien- ja synnytysten erikoislääkäri Eeva Ekholm toivoo, että luottamuksellinen suhde neuvolan terveydenhoitajan kanssa voi auttaa käsittelemään pelkoja jo raskauden aikana. Profilbild på Eeva Ekholm. Kuva: Yle/Nora Engström Turun yliopistollinen keskussairaala

Jos jokin ei tunnu hyvältä, kerro siitä

Synnytykseen valmistautuminen alkaa neuvolassa. Voi myös pyytää lähetteen pelkopolille ja mennä juttelemaan sairaalaan.

– Synnytyspelko ei ole huono leima. Silloin kaikki sairaalassa tietävät, että tarvitaan vielä enemmän panostusta, synnytyspelkoisia hoitava Rouhe kertoo.

Kätilöiden vilpittömin toive on, että synnyttävät äidit puhuisivat avoimesti henkilökunnalle.

– Jos kätilö tekee jotain, mikä ei tunnu kivalta, kannattaa kertoa se ääneen. Synnyttävän naisen tunne on aina oikea, painottaa Bildjuschkin.

Avoimuutta ja kommunikaatiota ei siis voi korostaa liikaa.

Hanna Rouhe kertoo työkokemuksistaan, joissa synnytys on ollut fyysisesti erittäin raskas. Asiakkaat ovat silti olleet tyytyväisiä, koska hoitohenkilökunta on tarjonnut tukea, ollut läsnä ja synnyttäjä on tullut kuulluksi.

Jos synnytys sujuu eri tavalla kuin on suunniteltu, se ei kuitenkaan ole epäonnistunut.― Katriina Bildjuschkin

Synnytyssuunitelmat eivät aina toteudu

Kätilöliiton Bildjuschkinin mielestä äidin toivelista ei ole taakka, vaan synnytyssuunnitelma on avain dialogiin – jos synnytyksessä vain on aikaa.

Liian tarkasti määritelty, ehdoton synnytyssuunnitelma voi Rouheen mukaan kuitenkin aiheuttaa helpommin pettymystä.

– On hyvä valmistella synnyttäjää siihen, että synnytys vie mukanaan. Suunnitelmat eivät aina toteudu, vaikka olisi halu kuunnella synnyttäjää ja tukea hänen toiveitaan, täydentää Ekholm.

– Jos synnytys sujuu eri tavalla kuin on suunniteltu, äidin olisi yritettävä muistaa, ettei se kuitenkaan ole epäonnistunut, Bildjuschkin jatkaa.

Pienikin asia voi paisua mielessä valtavaksi.― Hanna Rouhe

Synnytys on tärkeää käydä moneen kertaan läpi

Hanna Rouhe korostaa myös synnytyksen jälkihoitoa. Hän työskentelee HUSin Lohjan sairaalan synnytyspuolen osastonylilääkärinä. Siellä lääkäri käy jokaisen toimenpiteen jälkeen juttelemassa potilaan kanssa synnytyskokemuksesta.

– Pienikin asia voi paisua mielessä valtavaksi, jos ei saa käytyä tilannetta läpi.

Turussa on panostettu viime aikoina palautteen saamiseen. Eeva Ekholmin mielestä on hyvä, että synnyttäjällä on mahdollisimman monta tilannetta käydä synnytystä läpi.

Kätilöt tarvitsisivat Katriina Bildjuschkinin mielestä myös lisää kannustusta. Kätilöillä on esimerkiksi muihin hoitajiin verrattuna eniten koulutusta seksuaali- ja lisääntymisterveydestä.

Kun usko koulutukseen ja omaan osaamisen on kohdillaan, kätilö osaa myös rohkeammin kysyä potilaan kokemuksista.

Juttua päivitetty 17.11.2020: Tarkennettu Hanna Rouheen kommenttia liittyen Minä myös synnyttäjänä -kampanjan käsittelemään rakenteelliseen ilmiöön.

Kommentit
  • Dokkarifestivaali! Areenassa! Jihaa!

    Yle Areena ylpeänä: Dokkarifestivaalin ohjelmisto!

    Lost Boys, Aalto, Self Portrait, Feels Good Man, Minding the Gap, Maddy The Model ja Chef Flynn plus muut rujonkauniit dokkarienskarit Yle Areenassa! Elämää yhteiskunnan laitamilta, kehopositiivisuutta, unelmien tekemistä todeksi, cheerleadereita, sammakkomeemejä, isoja suomalaisia vaikuttajia ja selviytymistarinoita. Haasta itsesi mukaan todellisten tarinoiden maailmaan. Areenassa dokumenttielokuvia sekä dokkareita ensiesityksinä 15.3.2021 alkaen. Puhetta riittää Ylen somessa, sekä tv-kanavilla. Dokkarisuosittelijoina Ina Mikkola, Susani Mahadura ja Sami Kieksi. Sekä Riku ja Tunna Docventuresista.

  • Ylisukupolvinen trauma voi yltää neljänteen polveen asti

    Monet meistä kantavat historiallisten traumojen jälkiä.

    Iso osa suomalaisista saattaa edelleen olla sotatraumojen vaikutusten alaisia viime vuosisadan sodista johtuen. Niistä ajoista kulkeutuneet traumat voivat nykyihmisessä ilmetä tunnistamattomissa muodoissa, kirjoittaa toimittaja Henna Salakari.