Hyppää pääsisältöön

Ilari Hongisto säveltää luonnolla

Ilari Hongisto on turkulainen muusikko, säveltäjä, tutkija, musiikinopettaja, studio-osaaja ja vaikka mitä. Säveltäjänä Hongisto on erikoistunut elektroakustiseen musiikkiin, ja Alban julkaiseman Luonnos-profiililevyn teokset rakentuvat pääasiassa luonnonäänistä. Luonnolla säveltäminen tuottaa tietysti luonnollisia sointeja, muttei ole itsestään selvää, kuinka vahvasti kuulija hahmottaa ne musiikiksi.

Ilari Hongisto: Luonnos
Ilari Hongisto: Luonnos Uudet levyt

Levyn avausraita Taivas alla koostuu hyönteisen äänistä ja painottuu rytmeihin. Teoksessa Kaakkoismuutto laulaa satakunta lintua ja teoksessa Matkalla kurnuttaa toinen mokoma sammakoita, joten fokukseen tulee myös harmoniaa tai ainakin kontrapunktia. Päätösraita Soiva kivi yhdistää improvisaatioita kanteleilla sekä Nötön saaren heleästi soivalla kivellä.

Hongisto ei juurikaan efektoi tai muokkaa eläinten ääniä, joten pohjimmiltaan kyse on perusmuotoisista musique concrète -kollaaseista, ei äänten luomisesta. Ääniraaka-aineensa Hongisto on taiten siistinyt puhtaiksi ja hälyttömiksi, joten luonto on läsnä tarkkana ja valikoituna kuin mikroskoopissa tai luontovalokuvassa. Yhden eläintyypin ääniin keskittyminen tekee kuuntelijalle kuitenkin selväksi, että kyse ei ole äänimaisemasta tai luontoretkestä vaan esteettisestä rakennelmasta.

Itse en kuitenkaan kokenut teoksellisuutta kovin vahvana. Minun oli vaikea löytää Hongiston sävellyksistä temaattisuutta, rakenteita tai ylipäänsä jännitteitä, koska luonnonäänien luonnollisuus peitti ne alleen. Hyönteisten polyrytmit tai lintujen harmoniat eivät olleet tarpeeksi selviä, että tavallisen musiikin kuuntelulle perustuva ymmärrykseni tavoittaisi niiden hienouden. Teosten musiikillinen ydin tuntui olevan muutoksessa, siinä miten äänet ja tunnelmat vaihtuvat toisiksi. Hongisto onkin mestari luomaan pakottomia mutta kiehtovia jatkumoita näennäisen karkeista ja yhteensopimattomista ääniraaka-aineista, ilman feidauksen tai kaiuttamisen tapaisia vippaskonsteja.

Levyn tuorein teos, päätösraita Soiva kivi, tuntui vahvimmalta. Luultavasti syynä on se, että kansanmuusikko Arja Kastisen kantele- ja kivi-improvisaatioissa oli jo valmiina musiikillista merkitystä, jota Hongisto on saanut asetella kauniiseen järjestykseen.

Luonnos-paketin Blueray-levy kieputtaa kuulijaa 5.1-kanavaisella miksauksella, jonka keralla tarjotaan varsin pelkistetty luontokuvakuvitus. Mukana tulevan tavallisen stereo-CD:n immersiivisyys kuitenkin riittää välittämään olennaisen: kyseessä on akustisesti nautittava, musiikillisesti arvoituksellinen ja erittäin omaääninen sävellysdebyytti.

"Luonnos", elektroakustisia sävellyksiä, säv. Ilari Hongisto. (Alba, ABCD 459)

Kuuntele Uudet levyt 17.11.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua