Hyppää pääsisältöön

Selvä suunta kohti selittämätöntä

Radion kamarikuoron rauniot ovat aikaa sitten nurmettuneet, mutta niiltä noussut Helsingin kamarikuoro elää ja levyttää vahvemmin kuin koskaan. Alban julkaisemalla uutuuslevyllä kuoro esittää Antti Auvisen ja Sampo Haapamäen musiikkia, ja vaikka kumpikin säveltäjä tunnetaan vaativasta ja epälaulullisesta ilmaisusta, HKK saa hälyt, huudot ja huojunnat kuulostamaan musiikilta, jossa on suunta.

Choral works by Antti Auvinen and Sampo Haapamäki / Helsinki Chamber Choir
Choral works by Antti Auvinen and Sampo Haapamäki / Helsinki Chamber Choir Uudet levyt

Levyn seurattavuus perustuu toki suurelta osin säveltäjien ammattitaidolle. Sekä Haapamäki että Auvinen ovat nousevien uriensa siinä vaiheessa, jossa tinkimätön taide jo löytää luontevan ja taloudellisen ilmaisun. Levyn laajassa avausteoksessa Maailmamaa Sampo Haapamäki on delegoinut ilmaisulleen ominaiset sointi-ihmeet ja spektraaliharmoniat pääasiassa ääninauhalle, ja kuoro saa veisata hymnikollaaseja, hymistä bordunoita, ilakoida epävarmalla svengillä ja huutaa sekalaisia kansallistunteita ilmoille. Näillä eväillä HKK rakentaa väkeviä prosesseja, ja kuulija pysyy kohtalaisesti mukana teoksen kaaressa nationalististen kliseiden paljastamisesta kohti globaalin utopian luonnostelua. Aivan erityisellä antaumuksella kuoro kiroaa Yleisradion päätöksen lakkauttaa Radion kamarikuoro vuonna 2005.

Antti Auvisen kahdessa teoksessa käytetään vielä enemmän laajennettuja tekniikoita, mutta onneksi ne ovat vuosien mittaan muodostuneet HKK:lle äidinkieleksi. Huohotukset, tömistelyt, sihinät, äänteiden ja tavujen toistelut ja yleinen seikkailu sävelen ja hälyn rajalla sujuu riittävän tarkasti, että kuulija kokee tapahtumat musiikiksi, etenkin kun Auvinen punoo kokonaisuutta yhteen urkupisteillä ja tasaisilla äänikentillä. On, -ne, -ni -teoksen hyytävimmissä kohdissa on paljon samaa pakkomielteisten, arkkityyppisten ihmisääntelyiden käyttöä kuin Auvisen huikeassa pienoisoopperassa Autuus.

Levyn toinen Auvisen teos Obviously Foreign Infantry on ilmaisultaan aggressiivisempi, mutta siinäkin kuoron hälisevä siansaksa liukuu musiikiksi tarpeeksi usein ja tarpeeksi jännitteisesti, että kuulija jaksaa pysytellä kyydissä.

Mitään leppoisaa kuunneltavaa tämä levy ei ole, mutta jos selittämättömän äärelle pääseminen kiinnostaa, Nils Schweckendiekin johtama HKK tarjoaa hyvän, kotimaisen kyydin.

Sampo Haapamäki: Maailmamaa. Antti Auvinen: Obviously foreign infantry; On, -ne, -ni. - Helsingin kamarikuoro/Nils Schweckendiek. (Alba, ABCD 457)

Kuuntele Uudet levyt 17.11.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua