Hyppää pääsisältöön

Tigran Mansurjanin pidättyväiset aforismit

Armenialainen säveltäjä Tigran Mansurjan täytti pari vuotta sitten kahdeksankymmentä. Juhlan kunniaksi hänen muusikkoystävänsä harjoittivat kamarimusiikkiohjelmiston, jonka ECM on nyt julkaissut. Mansurjan on arkkityyppinen ECM-säveltäjä, jonka ilmaisussa harmaasävyinen graafisuus kohtaa pakahduttavan tunteen, eikä uusi levy kuvaa juuri muuta, mutta kutsuu kuitenkin kuuntelemaan vähäeleisten äänten aforistista kauneutta - ja siinä on kylliksi.

Tigran Mansurian: Con anima
Tigran Mansurian: Con anima Uudet levyt

Mansurianin musiikki rakentuu pidättyväiseen tyyliin asetelluista yksittäisistä sävelistä, eleistä ja melodioista. Kuulijalla on kylliksi aikaa kuunnella sointikudelman tunnelmaa, joka yleensä asettuu melankolian, ahdistuksen ja kauneuden määrittämään kolmikenttään. Mystisen minimalismin makeasta ilmeisyydestä Mansurjan on varsin kaukana, koska rakenteiltaan repaleinen musiikki kysyy enemmän kuin vastaa - vaikkei paljon kysykään.

Levyn teoksista avausraita Agnus Dei soi kuulaimmin, kenties siksi että klarinetti antaa kirkkautta viulun ja sellon murretuille väreille. Con anima jousisekstetille, jousitrio ja kolmas jousikvartetto ovat mattapintaisempia, mutta kaikissa on viiltävät hetkensä, joiden teho perustuu musiikin yleiselle vähäeleisyydelle.

Viulun ja alttoviulun duetto Die Tänzerin esittelee Mansurjanin melankoliasta kansanmusiikkiaineksia käyttävän puolen, ja levyn tuorein sävellys Sonata da chiesa alttoviululle ja pianolle luo vahvan jännitteen Schumann-sävyisen pianosäestyksen ja liturgisen alttoviulupuhunnan välille.

Jos arvostaa musiikissa aforistista tarkkuutta enemmän kuin informaation tai tunteen määrää, Tigran Mansurjanin kamarimusiikki vastaa toiveisiin, etenkin kun armenialaistaustainen esiintyjäjoukko selvästi ymmärtää säveltäjän sielun pienetkin liikahdukset.

"Con anima". Tigran Mansurjan: Agnus Dei; Sonata da Chiesa; Con anima; Jousitrio; Jousikvartetto nro 3; Die Tänzerin. - Varty Manouelian ja Movses Pogossian, viulu, Kim Kashkashian, alttoviulu, Michael Kaufman, sello, Tatevik Mokatsian, piano, ym. (ECM New Series, ECM 2687)

Kuuntele Uudet levyt 17.11.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua