Hyppää pääsisältöön

Ennenkuulemattomia livelöytöjä Tuomari Nurmion esihistoriasta – "Mä oon ruvennut lukemaan lakia, nykyään mä voin tuomita jo eläviä ja kuolleita"

Hande Nurmio esiintyy Mayflower-yhtyeen kanssa Helsingin laulufestivaalien klubilla Bottalla 1977.
Hande Nurmio ja Mayflower-yhtye esiintyvät Bottalla Helsingissä 1977. Kuvassa Nurmion vierellä tulevat Viidennen Kolonnan jäsenet Teuvo Lampinen ja Ahti Marja-aho sekä oikeassa reunassa kitaristi Paul Öhrnberg. Hande Nurmio esiintyy Mayflower-yhtyeen kanssa Helsingin laulufestivaalien klubilla Bottalla 1977. Kuva: Paul Öhrnbergin arkisto Tuomari Nurmio,1977,Ostrobotnia,Mayflower,Helsingin laulufestivaalit

Ennen varsinaista virkanimitystään Tuomari Nurmio auskultoi amerikkalaisen juurimusan ja vanhan rock and rollin parissa. Elävä arkisto julkaisee valikoiman Hande Nurmion vuosien 1977–1978 konserttiäänitteitä, joita ei ole tiettävästi koskaan ennen esitetty julkisuudessa.

Bob Dylan -ilta 28.9.1977
USA:n laulut -ilta 17.11.1977
Kantrijamboree 9.10.1978

Hannu Nurmio (s. 1950) alkoi jo 1970-luvun taitteessa kerätä esiintymiskokemusta kouluhipoissa, poliittisissa tilaisuuksissa ja opiskelijakekkereissä. Hieman suuremmille estradeille hän pääsi vuodesta 1976 alkaen Ohjelmakeskus-nimisen organisaation järjestämien teematapahtumien myötä.

Ohjelmakeskus oli vasemmistolaisen laululiikkeen ohjelmatoimisto, jonka suojissa järjesteltiin alkuun myös Helsingin laulufestivaaleja. Erillisten teemakonserttien sarjan aloitti Peter von Baghin suunnittelema The Biggest Thing – USA, johon Nurmio haali artistit ja jossa hän itsekin esiintyi Dusty Ramblers -yhtyeensä kera.

Näillä Ohjelmakeskuksen teemailloillahan Hande nostettiin kuuluisuuteen.― Toiminnanjohtaja Christian Moustgaard
Ohjelmakeskuksen teemakonserttien mainoksia: Terveisiä Tsaikovskille, Woody Guthrie -ilta, The Biggest thing - USA.
Ohjelmakeskuksen teemakonserttien mainoslehtisiä vuosilta 1976-1978. Ohjelmakeskuksen teemakonserttien mainoksia: Terveisiä Tsaikovskille, Woody Guthrie -ilta, The Biggest thing - USA. Kuva: Jukka Lindforsin arkisto rock and roll,1976,1978,1977,Woody Guthrie,USA-200

Vuonna 1977 Nurmio ideoi ja organisoi Bob Dylan- ja Woody Guthrie -illat, joita seuraavana keväänä seurasivat Suuri Rock & Roll -ilta ja Countrykitarajamboree. Nurmio ja koko Ohjelmakeskus tekivät voitavansa raottaakseen laululiikkeen ovea puhtaasti poliittisen musiikin ja/tai uuskareliaanisen folklorismin ulkopuoliseen maailmaan.

"Tavallaan keittiönoven kautta luotiin kredibiliteetti sille, että oli helpompi nousta julkisuuteen", Ohjelmakeskuksen pomo Christian Moustgaard kuvasi Nurmion urakehitystä kirjassa Tuomari vastoin tahtoaan vuonna 1990.

Dylan-kiertueen "vihainen nuori mies"

Ohjelmakeskuksen Bob Dylan -kiertueen lehti-ilmoituksia.
Ohjelmakeskuksen Dylan-kiertueen lehti-ilmoituksia syksyltä 1977. Ohjelmakeskuksen Bob Dylan -kiertueen lehti-ilmoituksia. Kuva: Jukka Lindforsin arkisto Tuomari Nurmio,Bob Dylan,Jukka Gustavson,Hector,Hasse Walli,1977

Kun vuonna 1977 tuli kuluneeksi 15 vuotta Bob Dylanin esikoisalbumin ilmestymisestä, Nurmio organisoi asian merkeissä mittavan konsertin, johon osallistui edustava joukko senhetkistä rockhuippua.

Esiintyjinä olivat Hector, Dave Lindholm, Hasse Walli, Jukka Gustavson, Appe Vanajas, Pekka Aarnio ja Martti Launis, Liisa Tavi, Mike Westhues, Antero Jakoila, Ronnie Österberg sekä Juha Tikka, Timo Vakkilainen ja Olli Haavisto Vanha Isäntä -bändistä.

Handehan oli yksi kaikkein vakuuttavimpia akteja koko jutussa.― Pekka Aarnio kirjassa Tuomari vastoin tahtoaan (1990)

Dylan-ilta sai ensi-iltansa kesäkuussa 1977 ja uusittiin vielä samassa kuussa. Menestyksen innoittamana seurue teki syksyllä vielä kahdeksaan kaupunkiin ulottuneen kiertueen, joka päättyi marraskuussa Helsingin laulufestivaalille.

Nurmion ohjelmistoon kuuluivat Dusty Ramblersin kanssa esitetyt Wicked Messender ja Only a Hobo – harvinaisempi Dylan-numero tämän alkutaipaleelta – sekä konsertin housebändin säestämät Hurricane ja Stuck Inside of Mobile.

Dusty Ramblers oli täysmiehityksellä mukana vain ensimmäisillä Helsingin-keikoilla. Käytännössä turnee merkitsi Nurmion soolouran käynnistymistä ja myös ensi tuntumaa laulamiseen rock-kokoonpanon edessä.

Mä aattelin että mikäköhän hyypiö toi nyt on. Mutta sitten kun se lauloi Only a Hobon, niin mä tiesin että toi jätkä tekee sen just niinku se pitää tehdä.― Dave Lindholm Bob Dylan -kiertueesta kirjassa Tuomari vastoin tahtoaan (1990)

Pekka Aarnio, joka myöhemmin toimi Nurmion tuottajana Lovella, tunsi miehen jo vuosien takaa mutta joutui toteamaan: "Dylan-kiertuehan oli selvästi se hetki, jossa mä ekan kerran tajusin Handen voimakkaana sooloesiintyjänä".

Kun retkikunta saapui Suomen entiseen pääkaupunkiin, Turun Päivälehden Jorma Tuominen intoili Nurmion päässeen "illan esiintyjistä kaikkein lähimmäs alkuperäistä Dylanin henkeä. Hän oli se vihainen nuori mies, joka ei laulellut menemään vaan sylki tekstit väkisin aivoihin ja sydämiin."

Tampereen Teknillisellä oppilaitoksella 28.9.1977 on taltioitu aiemmin julkaisematon Only a Hobon versio, jonka loppuun Nurmio lainaa säkeistön tekijän toisesta varhaisesta laulusta Song to Woody. Mukana ovat Dusty Ramblersin viulisti Timo Tamminen sekä dobrossa Vanhan Isännän Olli Haavisto, joka myöhemmin soitti Nurmion kanssa mm. Kylmät Todistajat -kokoonpanossa.

Nurmion tulkinta kappaleesta oli jo ensi-illassa tehnyt vaikutuksen Dave Lindholmiin: "Mä ihmettelin periaatteessa, et missä helvetissä se on ollu, missä tommosia jätkiä pidetään piilossa."

USA:n lauluja dialektisesti

Materiaalia Helsingin laulufestivaalien klubi-illasta Bottalla 1977.
Helsingin Laulufestivaalin klubi-illan mainos marraskuulta 1977, konserttiarvio ja leikekirja-aineistoa. Materiaalia Helsingin laulufestivaalien klubi-illasta Bottalla 1977. Kuva: Paul Öhrnbergin arkisto Tuomari Nurmio,Mayflower,Ostrobotnia,1977,Helsingin laulufestivaalit

Helsingin Laulufestivaalilla marraskuussa 1977 Nurmio esiintyi Dylan-illan lisäksi mm. Vanhan Isännän solistina Uuden mantereen musiikkia -konsertissa, jonka päätähtinä oli hänen ihailemansa amerikkalainen oldtime-retrobändi The New Lost City Ramblers.

Konserttia edeltäneenä iltana hänellä oli festivaaliklubilla keikka bluegrassyhtye Mayflowerin kanssa. Bändistä tuli hänelle uusi yhteistyökumppani.

Vanhan Isännän ja Mayflowerin soittajat olivat virtuooseja verrattuna Dusty Ramblersin miehistöön. Bassoa ja pianoa soittava Teuvo Lampinen nähtiin myöhemmin Viidennen Kolonnan riveissä, ja viulisti Ahti Marja-ahosta tuli Nurmion keskeinen yhteistyökumppani suunnilleen koko 1980-luvun ajaksi. Mayflowerin muut jäsenet olivat Paul Öhrnberg (kitara), Kari Reiman (banjo) ja Kalle Jämsen (kitara ja mandoliini).

Bottalla 17.11.1977 pidetyn USA:n laulut -illan muut esiintyjät olivat New Lost City Ramblers, Jussi Raittinen, Vanha Isäntä, Mountain Grass sekä Woody Guthrien lauluihin erikoistunut Arkiviisu. Ylen äänittämältä nauhalta kuulee, että Nurmio on artistina jo tuttu paikalle saapuneelle yleisölle.

Tuleva tuomari kertoo juontajana toimivalle Atte Blomille pikahaastattelussa siviilipuuhistaan enteellisesti: "Mul on aina ollut vaikeuksia erottaa oikea väärästä ja sen takia mä oon ruvennut lukemaan lakia. Nykyään mä voin tuomita jo eläviä ja kuolleita."

Laulufestivaalin viitekehystä ja ehkä yleisemminkin ajan kulttuuri-ilmastoa kuvaa, että Blom katsoi tarpeelliseksi perustella dialektiikan nojalla, miksi mukana oli myös uudempaa populaarimusaa. Ehkä arveltiin, että osa paikallaolijoista vierasti sitä joko liian kaupallisena tai liian porvarillisena.

"Kansan perinteisen demokraattisen musiikin" ja "viihdemoskan" välillä ei suinkaan vallinnut jyrkkä kahtiajako, vaan "viihdemusiikki tarvitsee elvytyksenä paluuta tuon perinteen lähteille, ja sillä tavalla löydämme populaarimusiikissa aina myös hyvin terveitä ilmiöitä ja hienoa musiikkia", Blom linjasi.

Klubi-illan otsikoksi olikin alun perin kaavailtu "USA:n työväenliikkeen laulut". Ennakkotiedon perusteella se on merkitty myös Ylen nauhatietoihin nimellä "USA:n työväenilta".

Osa Nurmion yhteisbiiseistä Mayflowerin kanssa periytyi Dusty Ramblersin ohjelmistosta, mutta ne tulkittiin nyt ankarammalla bluegrass-tilutuksella kuin mikä oli ollut mahdollista vanhan yhtyeen kanssa.

Setti alkoi nopealla perinnekappaleella Salty Dog Blues, ja sitä seurasi aatteellisempi numero Joe Hill's Last Will, jonka tekstin ruotsalaissyntyinen työväenagitaattori kirjoitti tarinan mukaan sellissään vuonna 1915 teloitusta odottaessaan. Nurmio suomensi laulun myöhemmin nimellä Joe Hillin testamentti.

Kahden akustisen bluegrasspalan jälkeen siirryttiin sähköiseen, rummuilla ja pianolla vahvistettuun kantrirockosuuteen. Komppiryhmää vahvistivat muutamassa numerossa rumpali Aikka Hakala ja basisti Juha Tikka.

Virittelyn ja soundihaeskelun jälkeen käynnistyi menevä versio Steve Goodmanin junabiisistä City of New Orleans. Laulu tunnettiin täkäläisissä oloissa myös rekka-aiheisena coverina Hyvää huomenta Suomi. Sen jälkeen soitettiin John Fogertyn Bad Moon Rising, jonka Nurmio versioi Pahana kuuna vuonna 1988.

Hande Nurmio osoitti olevansa todellinen taiteilija Gordon Lightfootin "Early Morning Rain"-tulkinnallaan.― Uuden Ajan Aura Helsingin laulufestivaalin klubi-illasta 1977

Sitten seurasi setin vahvin numero, Gordon Lightfootin Early Morning Rain. Siitä muodostui sähköinen ja sähäkkä, puolittain bluegrass-, puolittain rockabillymuunnelma, jossa viulu ja banjo löivät kättä pianolle, sähkökitaralle ja rummuille. Kappale oli totuttu kuulemaan pehmeänä folk- tai countrysovituksena, mutta Nurmio tulkitsi sen nyt rokkaavalla intensiteetillä.

Radiotoimittaja Jake Nyman oli paikalla ja muistelee itseironisesti: "Näin tuolloin Handen ekaa kertaa livenä, ja kaikkitietävänä nuorena musiikkitoimittajana vähän tuhahtelin, kun hän ei osannut kunnolla City of New Orleansin ja Early Morning Rainin sanoja. Kuulostaa ihan Nymanilta vm. 1977!"

Yhteisosuus päättyi akustiseen työlauluun Nine Pound Hammer. Näyttää sitä, että tässä julkaistuja esityksiä ei ole radioitu ainakaan vuosien 1977–1978 aikana. Ylen nauhatietoihin ei ole merkitty Nurmion nimeä.

Kaksi päivää konsertin jälkeen Nurmio ja Mayflower tekivät festivaaliklubilla vielä toisen yhteiskeikan, jolla soitettiin myös Nurmion omia viisuja – Kari Reimanin muistiinpanojen mukaan ainakin "Maailmanrodeo Moskovassa" (eli Moskovan maailmanrodeo 2070) ja "Taksin katolla vilkkuu -jenkka" (sittemmin tunnettu nimellä Valo yössä). Tilaisuus tiettävästi nauhoitettiin televisiolle mutta siitä ei ikävä kyllä ole löytynyt tallennetta. Seuraavana keväänä hän äänitti Mayflowerin kanssa muutamista biiseistään demoja Love Recordsia varten. Nämäkin nauhat ovat tätä kirjoitettaessa kateissa.

Maan nopeimpien nakuttajien seurassa

Aineistoa Countrykitarajamboreesta Elmupoli-klubilla Helsingissä 1978,
Ensimmäisen Countrykitarajamboreen mainos keväältä 1978 ja kuvia tapahtuman uusinnasta. Aineistoa Countrykitarajamboreesta Elmupoli-klubilla Helsingissä 1978, Kuva: Paul Öhrnbergin ja Jukka Lindforsin arkistot Tuomari Nurmio,Elmu,1978,country

Viimeinen Ohjelmakeskuksen teemakonserteista oli countrymusan eri vaiheita ja suuntauksia esitellyt Countrykitarajamboree eli Brand New Opry. Ensimmäinen ilta tällä otsikolla pidettiin Tavastialla huhtikuussa 1978, ja tilaisuus uusittiin vahvistetuin voimin Elävän musiikin yhdistyksen nimissä saman vuoden lokakuussa, jolloin Yle äänitti tapauksen.

Elmupolin esiintyjälistalla 9.10.1978 olivat kitaranakuttajat Ole Halén, Tommie Mansfield, Hasse Walli, Antero Jakoila ja Kalle Jämsen, koko muukin Mayflower-ryhmä, Aikka Hakala, Olli Haavisto, Juha Tikka, Timo Vakkilainen, Jussi Raittinen sekä Nurmio itse. Häntä tituleerattiin mainoksissa ja spiikeissä jo "Tuomariksi", vaikkei taiteilijanimeä ja miestä itseäänkään juuri Helsingin ulkopuolella tunnettu. Valo yössä oli jo äänitetty, mutta sen julkaisu odotti vielä viiden kuukauden päässä. Esiintyjiä ei eritellä nimeltä arkistonauhan tiedoissa.

Kitaristi Scotty Moorea esittää tässä Antero Jakoila.― Kantrijamboreen juontaja Jussi Raittinen

Kantrin juuria käsittelevässä osuudessa Nurmio lauloi bluesväritteisen tradbiisin In the Pines yhdessä Vakkilaisen ja Ahti Marja-ahon kanssa. Rockabilly-vaiheeseen tultaessa oli vuorossa Just Because, ja liki kolmituntisen maratonin loppupuolella kuultiin sähköiset versiot Jimmie Rodgersin Waiting for a Trainista ja perinteisestä balladista Come All You Fair And Tender Ladies, joissa Walli pääsi ulvottamaan kitaraansa Hakalan ja Tikan komppaamana.

Viimemainittu kappale, Wallin ja Nurmion kesällä 1978 toimineen yhteisbändin vakionumero, ikuistettiin myöhemmin kitaristin soololevylle. Waiting for a Train ilmaantui Nurmion ensialbumille vuonna 1979 nimellä Makasiinin luona.

Tässä kuultava Just Because, jossa Nurmiota säestävät Hakala, Tikka ja Jakoila, oli hänen vedoistaan räjähtävin. Laulusta oli tehty 1920-luvulta alkaen versioita mm. havaijilais-, western swing- ja slovenialaispolkkatyyliin, mutta Nurmion tulkinta nojasi Elvis Presleyn vuoden 1954 levytykseen vaikka olikin oma.

Kantrijamboreesta radioitiin kooste 17.10.1978, mutta Just Because ei ollut siinä mukana. Kymmenen kuukautta myöhemmin se kuultiin Tuomari Nurmion ja Köyhien Ystävien esikois-lp:llä käännösversiona otsikolla Just siks. Elettiin siis monellakin tavalla aikaa, jolloin Kohdusta hautaan albumin aineksia alkoi keräytyä.

Tässä julkaistavien arkistotallenteiden äänenlaadun parantamiseksi on tehty kaikki voitava. Esimerkiksi Kantrijamboreen alkuperäistä äänitystilannetta kuvasi Juhani Aalto konserttiarviossaan Blues News -lehdessä näin:

"Niille, jotka ihmettelivät radio-ohjelmassa joidenkin instrumenttien heikkoa kuuluvuutta, voin kertoa, että hyvä edes niinkin. Sillä ohjelman miksaaminen oli todellinen uroteko sinänsä. Näet äänitysautossa istuva kaveri joutui miksaamaan kaikki instrumentit ja lauluosuudet konserttitilanteessa SUORAAN kahdelle uralle stereonauhaksi! Ja samalla vielä hänen täytyi huolehtia oikean stereovaikutelman ja -balanssin säilymisestä! Kyllä siinä äijä sai vimpainta vääntää, sillä esiintyjäkokoonpanot lavalla vaihtelivat lähes kappaleesta toiseen. Ja parhaimmillaan saattoi lavalla olla soimassa kymmenkunta instrumenttia plus sitten vielä lauluosuudet päälle!"

[EDIT 27.11.2020: 1) Komppiryhmää vahvistivat muutamassa numerossa rumpali Aikka Hakala ja basisti Juha Tikka. 2) Klubi-illan otsikoksi olikin alun perin kaavailtu "USA:n työväenliikkeen laulut".]

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto