Hyppää pääsisältöön

Jonnet ei tiedä (tai muista), mutta...

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Sem pää tältä puolen. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Jonnet ei tiedä (tai muista), mutta...

Aluksi tietoisku elähtäneille ja muille tiedottomille:

Ketkä ovat jonnet

Jonne (pienellä alkukirjaimella) on Jonne-nimisestä etunimestä muodostettu termi, jota mm. kielioppitoimiston sanakirjan mukaan käytetään lapsellisesti tai nolosti käyttäytyvästä, usein energiajuomia juovasta teini-ikäisestä, varsinkin pojasta.

Ilmausta voidaan käyttää myös hyväntahtoisena toteamuksena ”...jonnet ei tiedä” tai ”Jonnet ei muista...” tarkoittamaan nuoremmille ikäryhmille tuntematonta, mutta vanhempien ikäryhmien tuntemaa asiaa.

Urbaani sanakirja toteaa jonnesta: ”Yleisesti jokainen ymmärtää termin määritelmän, jossa "jonne" on (...) stereotyyppinen yläasteelaispoika, joka juo energiajuomia tai käyttää muita tiettynä aikana muodikkaita virvokkeita, pukeutuu tietyllä tavalla, on kiinnostunut moottoriajoneuvoista ja käyttäytyy muutenkin ikäryhmälleen tyypillisesti”.

Ylläoleva siis mielissänne hahmottakaa ja tallettakaa visusti aivoon, ellei se sinne ole jo varhemmin hahmottunut ja tallennettu.

Ja nyt sukellamme jonneille outoon maailmaan!

(Alkaa.)

Jonnet ei tiedä, mutta ennen oli Tanskan kuninkaan rintapastilleja. Tanskan kuninkaan muiden ruumiinosien pastilleja ei ollut. (Ties vaikka mikä kauhea tuotenimike täten vältettiin!)

Ne rintapastillit olivat muistaakseni violetin värisiä tai jotain, ja alkujaan tulivat omintakeisessa rasiassa, josta niitä piti rasian ylimääräisen ”flyygelinkannen” avaamisen jälkeen, rasiaa kallistaen herutella ulos, käyttäen avattua kantta pastillien ulostulo- ja tarjoilualustana. (À la Figarol.) Myöhemmin rasia vaihtui, ja täten tylsistyi, sitten tavallistui.

Pastilli oli päätä pehmeä, suussa sulava, mutta sisältä kova kuin kansakoululaisen elämä. Siitäkään ei jonnet tiedä mitään! (Joka päivä oli 55 astetta pakkasta ja koko koulumatkan susi persiissä kiinni, jalat jäykkinä, niin että sen kynnet jättivät jäähän viirut kun se tuli kouluun itku kurkussa lynkyttäjän perässä siihkana. Ja jäi koulun pihalle äristen ja nyrkkiä puiden, koululaisen kotimatkaa odottaman.)

Ja jonnet ei tiedä, että Papua-Uusi-Guineassa puhutaan 820:aa kieltä. Varmaan tulee sikäläisten saarikokouksista ihan sairaan isot simultaanitulkkauskulut.

Mutta ei osaa jonnet laskea, montako simultaanitulkkia tarvitaan pälätystä kääntämään, että 820:n kielen kesken kaikki ymmärtävät kaikkia.

Ja vaikka jonnet ei sitä tiedä, likipitäen jonnekkain maa maailmassa saattaa olla Niger. Siellä noin puolet väestöstä on alle 16-vuotiaita. Mutta noin puolet ei, toisaalta.

Myöskään ei jonnet tiedä, mitkä kolme maata maailmassa eivät käytä metrijärjestelmää.

Eikä jonnet tiedä tätäkään, mutta kauheimmat vaatteet oli 1970-luvulla. Aivan sairasta oli se.

Vaikka jonnet ei sitä tiedä, alennustila ei tarkoita huokeaa maatalouskiinteistöä. Vaan sitä, kun vaikkapa on itse huolettomalla kesälomalla huoltoaseman vessakopissa, ja pääsee pieruja, mutta kun tulee ulos kopistaan niin kopin edessä onkin nyt odotus-jono, ja jonolaiset näkevät että tuo se pieri. Ja on epähygieeninen olo niillä, ja syyttävät silmät.

Eikä jonnet tiedä, mutta aikoinaan ei hevosia ollut kenelläkään. Paitsi Helsingin poliisilla kaksi kerrallaan, vierekkäin, ja poliisi kyydissä kummallakin.

(On myös hauska vitsi kahdesta poliisista, johon liittyy luku- ja kirjoitustaitoa, mutten kerro sitä tässä, koska poliisi voi pidättää ja nuhdella. Julkisesti nuhdella! Vaikka monta tuntia!
(Jos on erityisen nuhtelumielellä ja just syöny ja voimissaan se poliisi, eikä ole hoppu hällä muuanne. Niin tätä ripittää monta tuntia saattaa se poliisi kadulla. Aamuyöhön saakka. Ylikin!)

Jonnet ei tiedä, mutta oikea adjektiivien sanajärjestys englanninkielisessä virkkeessä on lukumäärä, arvo, koko, lämpötila, ikä, muoto, väri, alkuperä, materiaali.

Eikä sitäkään tiedä jonnet, että hiihtokengän nimi on peräisin liperiläisen Jussi Monosen (synt. 1888 kuten äidinpuoleni ukki, joka oli syntynyt 1888) kenkätehtaasta Lahdesta.

Yhtiön hiihtokengälle nimeä ”Mono” ehdotti nimikilpailussa firman konttoristi Arkki Laine, joka perusteli ehdotustaan kreikankielen sanalla μονος (monos), mikä tarkoittaa yhtä tai ainoaa. Sen ohella Monosta on iloa firman omistajan sukunimen, Monosen alkuosana. (Sukunimen loppuosa on ”nen”, mutta siitä ei ole pienintäkään iloa tässä yhteydessä. Se on vähän niinkuin tietotekniikassa LSB, the least significant byte. Siitä seuraavan seuraava aakkosissa on LSD ,eli lysergihapon dietyliamidi, mutta ei tiedä sitäkään jonneisto.)

Ja jonnet ei tiedä, mutta saamelaiset sanoo meitä lantalaisiksi. Se on hyvin sanottu! (Ja jos maamme nimeksi olisi otettu se, miksi saamelaiset sitä kutsu(i)vat, passissa lukisi maan nimenä "Lanta". Siinäpä ihana haaste oisi ollut, matkailunedistämiskeskuksellen!

Myöskään eivät tiedä jonnet, että
Tuomaasta kuusi Kynttilään,
Kynttilästä kolme Mattiin,
Matista neljä Mariaan,
Mariasta neljä Jyrkiin,
Jyrkistä neljä Erkkiin,
Erkistä viisi Juhaniin,
Juhanista viisi Jaakkoon,
Jaakosta kolme Lauriin,
Laurista kaksi Perttuliin,
Perttulista viisi Mikkoon,
Mikosta viisi Kekriin,
Kekristä neljä Anttiin,
Antista kolme Tuomaaseen,
Tullista tulin Tilulii eikun sori.

Eikä tiedä myös sitä jonnet, että Formosa tarkoittaa kaunista, Mirame tarkoittaa katso minua, tai että jukolauta tarkoittaa reen jalasten yhdyslautaa.

Ja Vade retro, Satana! tarkoittaa Saisinko latua!

Jonneilta myös puuttuu tieto siitä, montako etuhamasta lehmällä on ylä- ja alaleuassa, ja että lehmät on hypsodontteja mutta myö suomalaiset ja monet muut ollaan järjestään brachydontteja koko revohka.

Niin ikään on jonneilta pimennossa se, että Tyynenmeren jättimustekalalla on kolme sydäntä, yhdeksät aivot, ja sinisen värinen veri. (Niin kuin on myös Ruotsalaisten kuninkaalla.)

Ei tiedä jonnet sitäkään, että vaikka paikalliset siellä massuttavat jonninojutavia vehnäpatonkeja ja rälläävät punaviinin kanssa arjet ja pyhät, niin silti Ranska on maailman suosituin matkailumaa. Rietastelijoiden bakkanaalistien tyyssija! Niin sinne hinku heillä.

1960-luvun huonekalujen suhde muun ajan huonekaluihin on sama kuin näkkileivän suhde lanttulihakukkoon. Mutta luuletteko että jonnet sen tietää. Ei tiedä!

Liberia, Myanmar ja USA eivät, ainoina maina maailmassa, käytä metrijärjestelmää. Mitä se sellainen vastaan jahnaaaminen on. Tulisivat järkiinsä. Tämä vain tiedoksi kaikille.

Jonnet ei tiedä, mutta kirveli on sekä mauste että sukupuolitauti-oire. Asiayhteydestä vain tietää kansa, kummasta on kyse.

Jos jollakulla olisi uuku, ja siinä uu’ussa olisi emi, ja se uu’un omistaja haluaisi nimetä paikkakunnan sen emin mukaan, niin paikan nimeksi tulisi Uukuniemi. Mutta ei jonnet sitä asiaa muista.

Eikä jonnet muista, millainen oli puhelinkoppien virtsan- ja lianhaju. Kesät talvet. Mutta etenkin kesät!

Jonnet ei tiedä, mutta ennen oli markkoja Suomessa - ja Saksassa. Piti tarkkaan tietää, kummista markoista kyse oli, muuten meni asia päin perseä. Ja hirveä tinkiminen ja huuto tullissa.

Eikä tiedä jonnet, mutta ennen kauppoja monesti sanottiin puodeiksi. Ja asiakas sai monesti ostoksensa käärittynä paketiksi, joka oli sidottu sinivalkoisella, paperista tehdyllä puotinarulla.

Ja joskus puodissa paketoijalla vieläpä oli pahvirasiassa hiukan lyijykynää ohuempia, noin 4-5 cm pitkiä puisia puikkoja, joiden keskelle oli sorvattu ura. Sen uran ansiosta pulikka oli helppo solmia paketin puotinaruun, paketinkantopulikaksi.

Pulikka lepäsi paketin kantajan etu- ja keskisormen taipeessa, ja naru kulki sormien välistä siehen pakettiin. Kivasti heilui paketti kun puodin asiakas mennä jekkasi kotiinsa.

Toivoo:

Nimim. ”Yksi monten puolesta.”

Keskustelu sulkeutuu 17.12.2020.
Keskustele

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Ajatuksilla iloa elämään

    Flamingot onkin kai valkoisia. (Sei liity tähän mitenkään.)

    Ajatuksista on paljo harmia elämässä! Monesti ne tuo harmia pääähän. Ja joillekin vatsaan, esmes närästäen häntä sisältä. Mutta voi joskus olla iloakin niistä.

  • Energiatilanne kulissien takana

    Kierrätys-opettavainen kansalaiskertomus Kajolta.

    ..Valitettavasti huippukoulutetullekin ammattilaiselle, jonka vuotuinen työaika on kaksi minuuttia, palkkatulon auvo jää onnettoman pieneksi, lomarahoineenkin...

  • Luurailijat

    Omat haasteensa on siinä, jos puolet on näkymättömiä.

    Ken kurja olisi sattunut muutoshetkellä olemaan kelteisillään, hän joutuisi pysyttelemään ilkialastonna, jos mieli pysyä muiden huomaamattomissa..

  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.