Hyppää pääsisältöön

Luontoilta:

Mitä luonnossa tapahtuu?
Katso kuvalliset kysymykset ja vastaukset

Radio Suomen Luontoillassa pohditaan luonnon ihmeellisyyksiä myös kuuntelijoiden lähettämien kuvien kera. Tällä sivulla on poimintoja kuvallisista kysymyksistä. Asiantuntijoiden vastaukset lisätään artikkeliin aina uusimman lähetyksen jälkeen.

Luontoilta vastaa kysymyksiin kerran kuussa keskiviikkoisin Radio Suomessa klo 18-20.

Luontoillan asiantuntijat ja ohjelman yhteystiedot

Luontoillan asiantuntijat studiossa vastaamassa kuulijoiden kysymyksiin.
Luontoillan asiantuntijat studiossa vastaamassa kuulijoiden kysymyksiin. Luontoilta

Mitä haluat tietää Suomen luonnosta? Soita, kysy, kuuntele, lue!

Luontoillan asiantuntijat:

Heidi Kinnunen – nisäkkäät
Jaakko Kullberg – hyönteiset
Juha Laaksonen – linnut
Ari Saura – kalat & matelijat
Henry Väre – kasvit

Lähetyksen juontaa Minna Pyykkö.

Osallistu Luontoiltaan!

Luontoiltaan voit osallistua soittamalla suoraan lähetykseen. Puhelinumero on 0203-17600. Voit myös kysyä tai lähettää viestin studioon lomakkeella.
Luontoillan sähköpostiosoite on luonto.ilta@yle.fi.
Perinteinen posti: Luontoilta PL 79, 00024 YLE

Kuuntele viimeisin Luontoilta:

Katso Luontoillan striimi Areenassa

Luontoillan lähetystä voit seurata studiosta myös kuvan kera. Katso uusin striimattu lähetys Areenassa.

Luontoilta 16.11.2022

Kuinka yleistä?

Valkoinen varpunen on oksalla ruskan aikaan.
Värimuunnoksesta puhutaan Luontoillassa. Valkoinen varpunen on oksalla ruskan aikaan. Kuva: Jyrki Manninen Luontoilta

Tällainen varpunen (ilmeisesti) pyörii pihapiirissä. Kuinka yleisiä tällaiset värimuunnokset on?
– Jyrki Manninen

Juha Laaksonen vastaa:
– Kyllä se varpuselta näyttää, mutta lintua ei ole ihan helppo tunnistaa. Se ei ole albiino vaan leukistinen. Leukismin aiheuttaa geenivirhe. Toivottavasti säilyy hengissä. Tuollaiseen kyllä varpushaukka kiinnittää herkästi huomiota. Erittäin tyylikkään näköinen kaveri. Tällaisen löytäminen on pieni lottovoitto. Hieno havainto!

Havupallo

Suuri havupallo on käden päällä.
Miten tällainen syntyy? Suuri havupallo on käden päällä. Kuva: Hupa Luontoilta

Mitäs olette tästä havunneulapallosta mieltä? Hyvin tiivis,säännöllisen muotoinen, hyvin sitoutunut, kiinteä. Minulla arvaus löytöpaikan perusteella syntytavasta.
– Hupa

Henry Väre vastaa:
– Tällaisia palloja syntyy järven rantaan, jonka kaltevuus on sopiva, että aallokko pääsee liikuttamaan sinne vajonnutta kasvisainetta. Neulaspallojen lisäksi syntyy myös sammalpalloja, useimmiten pallot ovat pienempiä. Se vaatinee jonkinlaisen hiekkapohjan, missä aallokko kulkee edestakaisin ja neulasten pinnalla on taatusti myös jotakin muuta materiaalia, esimerkiksi levä toimii sidosaineena. Neulasia täyttyy kerros kerrokselta ja todennäköisesti tuollaisen syntyyn menee moniakin vuosia. Soikea muoto on harvinaisempi kuin täysin pyöreä.

Mikä kasvi?

Järvisieni läheltä kuvattuna.
Tällainen kasvaa järvessä vedenalaisen kiven päällä. Järvisieni läheltä kuvattuna. Kuva: Heini Luontoilta

Mikä kasvi mahtaa kuvassa olla? Kasvaa järvessä vedenalaisen kiven päällä 20-50 sentin päässä pinnasta. Paikka on Saarijärvi Pusulan kylässä Lohjan kunnassa.
– Heini

Luontoillan mukaan kyseessä ei ole kasvi eikä voida olla yksimielisiä siitä, onko se eläinkään. Ari Saura pitää sitä mieluummin eläimenä kuin kasvina mutta kutsuu sitä järvisieneksi:

– Rakenteeltaan se on huokoinen ja sienimäinen. Runkorakenteessa on piikiteitä, joiden varassa se pysyy pystyssä. Eläin se on siinä mielessä, että se tuottaa muna- ja siittiösoluja, jotka kehittyvät itsestään liikkuviksi parveileviksi toukiksi. Toukkavaiheen lopulla ne kiinnittyvät jollekin kovalle alustalle ja alkavat kasvattaa kasvustoa. Yleensä järvissä haarakkeet voivat olla 20-30 cm pitkiä, mutta virtaavissa vesissä ne saattavat olla litteitä länttejä kiven pinnalla.

Saura kertoo, että järvisieni imee vettä sisäänsä, syö kasviplanktonia ja puhaltaa ylimääräisen veden ulos. Liike on hidas. Mielenkiintoista järvisienelle hänen mukaansa on myös se, että vaikka eläin tuottaa sukusoluja, sillä ei ole mitään sukuelimiä tai muitakaan elimiä. Saura arvelee, että järvisieni on yleisempi kuin tiedetään, ja että niitä on jossain muodossa lähes kaikissa järvivesissä. Vihreä väri johtuu yksisoluisista levistä, eli kasveista, joiden kanssa se elää symbioosissa.

Katso marraskuun Luontoilta Areenassa. Katso myös Luontoiltaan lähetetyt videokysymykset.

Luontoilta 12.10.2022

Orava nuolee kiveä

Orava nuolee betonikiveä.
Miksi orava nuolee kiveä? Orava nuolee betonikiveä. Kuva: Heidi Luontoilta

Tässä tämän kesän havainto, jossa orava kävi monta kertaa nuolemassa tiiliskiveä. Varmasti sai siitä juuri jotain mineraaleja, josta oli puute. Tämä veijari on ilahduttanut muillakin tempauksillaan, mutta niistä ehkä joku toinen kerta enemmän.
– Heidi

Luontoillan Heidi Kinnusen mukaan kyse on mineraaleista, hän arvelee että kivi on kalkkipitoista.

Pihan vieras

Pitkänokkainen taivaanvuohi on maassa kostean vehreyden keskellä.
Mikä lintu ilmestyi pihaan? Pitkänokkainen taivaanvuohi on maassa kostean vehreyden keskellä. Kuva: Markku ja Pirkko Laukkanen Luontoilta

Tälläinen asukas oleili meidän pihassa syyskuun alkupuolella, mutta sitten se jätti meidät ja hävisi jonnekin. Asutaan 23 km etelään Kuopiosta omakotitalossa. 2000 neliön tontti ja naapureitakin on.
– Markku ja Pirkko Laukkanen

Juha Laaksonen vastaa:
– Kyseessä on taivaanvuohi. Se on melko yleinen Suomessa, mutta harvoin sitä pääsee näkemään. Usein sen näkee lennossa ja kuulee mäkättävän äänen. Se on suomalaisille tuttu laji, mutta moni ei sitä ole nähnyt läheltä. Yleensä nokan pituus yllättää.

Saniaisten väri

Vaalean värinen saniainen on kuvattu ylhäältä päin syksyllä.
Mistä johtuu saniaisten erikoinen väri? Vaalean värinen saniainen on kuvattu ylhäältä päin syksyllä. Kuva: Eija Viertokangas Luontoilta

Mistä johtuu kuvan saniaisten erikoinen väri? Nämä löytyivät syyskuun puolessa välissä Sastamalassa. Lämmin syyspäivä, ei pakkasta.
– Eija Viertokangas

Henry Väre vastaa:
– Kuvassa on sananjalka, joka on selvästi ryhtynyt valmistautumaan syksyyn. Lehtivihreän määrä on lehdissä jo vähentynyt, vihreä on otettu talteen juurakkoon, jossa se on ensi vuonna käytettävissä. Ehkä väri on vähän poikkeuksellinen, liekö ollut yöpakkasia, mikä on edesauttanut värin synnyssä. Useimmiten sananjalka muuttuu ruskeaksi syyskuun puolen välin paikkeilla.

Katso Luontoilta Areenassa. Mukana oli myös mm. video steppaavasta lokista ja harmaasiepon pesällä vierailleesta tuulihaukasta.

Luontoilta 14.9.2022

Joutsen ja poikaset

Joutsen ui yhdeksän poikasen kanssa.
Joutsen ja poikaset Kemijärvellä. Joutsen ui yhdeksän poikasen kanssa. Kuva: Nico Luontoilta

Joutsen yhdeksän poikasen kanssa Severijärvellä. Kunta on Kemijärvi.
– Nico Kemistä

Luontoillan Juha Laaksosen mukaan laulujoutsen munii keskimäärin 4-7 munaa, joten yhdeksän poikasta on kyllä paljon. Hän arvelee, että lajin runsastumisen myötä myös poikuemäärät ovat kasvaneet, mutta 9-10 poikasta alkaa olla kattoluku.

Muurahaiset puussa

Muurahaisia kulkee koivun runkoa pitkin.
Muurahaiset kiipeävät korkealle. Muurahaisia kulkee koivun runkoa pitkin. Kuva: Sulo Räinä Luontoilta

Täällä Yli-Iissä 31.8.22 muurahaisilla ihmetouhu menossa: kova trafiikki koivun kyljessä ylös ja alas! Kertokaapa asiantuntijat mikä niillä on homman nimi, ennustavatko vedenpaisumusta siirtäen kekoaan koivun latvaan vai hakevatko sieltä jotain!? Koivu ihan terveen oloinen, eihän mahlakaan tähän aikaan juokse, kiipeävät niin korkealle kuin silmällä näkee!
– Sulo Räinä

Tämä kysymys menee Jaakko Kullbergille. Hän arvelee koivussa olevan kirvaesiintymän.
– Muurahaisten meno näyttää sen verran määrätietoiselta, että sokerin perässä mennään.

Katso miten muurahainen lypsää kirvoja.

Taidokas pesä

Koristeellisen näköinen ampiaispesä on pensaan keskellä.
Pesä oli rakennettu herneaidan oksaan. Koristeellisen näköinen ampiaispesä on pensaan keskellä. Kuva: Sirpa Selenius Luontoilta

Tällainen pesä tuli vastaan hernepensasta leikatessani. En ole koskaan nähnyt mitään näin taidokkaasti tehtyä, kaunista kotia. Mitat 200 mm x 150 mm. Tämä oli rakennettu herneaidan oksaan niin, että se meni oksan läpi ainakin osittain. Paikka on rauhallinen, suojainen (ympärillä marjakuusia ja tuijia) eikä ihmisten liikkeet haittaa. Mikä ampiaislaji on kyseessä. Ovatko vaarallisia? Täällä mummolassa vierailee taaperoikäisiä lapsia, onko haittaa? Jos tuo tyhjenee voiko sen irrottaa ja käyttää koristeena?
– Sirpa Selenius

Jaakko Kullbergin mukaan kyseessä on pensasampiainen, joka voi pistää, joten varovaisuutta tarvitaan.
– Elävänä seuraavaan vuoteen pesästä lähtevät pariutuneet kuningattaret, jotka eivät talvehdi pesässä, vaan ne saattavat mennä esimerkiksi halkopinoon tai johonkin suojaiseen viileään paikkaan.
Ampiaiset tekevät syljen avulla paperimassaa, josta pesä on rakennettu kauniisti suomumaisesti. Kullberg näkee kuvassa tuoreempaa puutavaraa ja harmaata keloa.

Kuuntele Luontoilta


Katso lähetys kuvan kera Areenassa

Luontoilta 17.8.2022

Valkoinen harmaasieppo

Vaalea harmaasieppo on rakennuksen seinustalla.
Harmaasieppo oli tehnyt pesänsä piharakennuksen oven päälle. Vaalea harmaasieppo on rakennuksen seinustalla. Kuva: Vili Peltomäki Luontoilta

Kuvasin heinäkuun alussa Toijalassa leukistisen harmaasiepon. Oli tehnyt pesänsä piharakennuksen oven päälle. Valkoisen harmaasiepon oli läheiseni bongannut jo kolme viikkoa sitten. Pohdimme, että mikäs karannut undulaatti se siellä on. Nyt pääsin kuvaamaan pesää, josta näkyi kolme ammottavaa keltaista kitaa. Kummatkin, emo ja koiras, kävivät pesällä ahkerasti, mutta kumpikohan on niistä tämä leukistinen? Valkoinen lintu kävi pesällä hiukan useammin, kuin tavanomaisen värinen harmaasieppo.
– Vili Peltomäki, Oulu

Juha Laaksonen vastaa:
– Kyseessä on tosiaan leukistinen harmaasieppo eli pigmenttiä puuttuu. Albiino tämä ei ole, koska sillä on tumma silmä ja nokka. Vaikka kyseessä on geenivirhe, niin tällaiset linnut voivat olla yllättävän sinnikkäitä ja elinkykyisiä. Tämäkin yksilö on päässyt pariutumaan ja pesimään. Vaarana on, että tällainen vaalea lintu jää helpommin pedon saaliiksi. Harmaasiepon sukupuolesta ei pysty ulkonäön puolesta sanomaan mitään. Kumpikin myös ruokkii poikasia. Usein linnuissa sekä koiras että naaras ovat emoja eli molemmat hoitavat poikasia. Harmaasiepon sukupuolta ei voi varmasti päätellä myöskään siitä kumpi lintu hautoo. Koiras saattaa suojata munia sillä aikaa, kun naaras käy syömässä.

Höyhenpeitteen ”räjähtäminen”

Rähjäisen näköinen sinitiainen on puutarhakalusteen päällä.
"Räjähtäneen" näköinen sinitiainen vaikutti pienemmältä kuin lajitoverinsa. Rähjäisen näköinen sinitiainen on puutarhakalusteen päällä. Kuva: Anu Hyppönen Luontoilta

Pihallamme on näkynyt viime aikoina todella räjähtäneen näköinen sinitiainen. Se on kooltaan pienempi, tai vaikuttaa pienemmältä, kuin lajitoverinsa. Pihapiirissä pyörii myös yksi ilmeisesti Avipoxista kärsivä talitiainen, jolla on iso paise vasemman silmän kohdalla. Ei kai Avipox aiheuta tällaista höyhenpeitteen ”räjähtämistä”? Kuva otettu Itä-Helsingissä 15.7.2022.
– Anu Hyppönen, Helsinki

Juha Laaksonen vastaa myös toiseen lintukysymykseen:
– Hurjan näköisestä kaverista on kyllä kyse. Lintu kärsii mahdollisesti jostain viruksesta tai väiveet ovat heikentäneet höyhenpukua. Se saattaa myös olla vähän märkä. Höyheniä saattaa tippua taistelussa lintujen tai muiden eläinten kanssa. Kyseessä voi myös olla puutostauti, ja sulkasatokin vielä ehkä päällä. Veikkaan, että ainakin siellä joku virus jyllää. Avipox näkyy yleensä punertavina kasvaimina naamassa.

Tatti nurinniskoin

Tatin jalka on kiertynyt mutkalle ja lakki osoittaa alaspäin.
Tatin jalka kiertyi mutkalle ja lakki oli alassuin. Tatin jalka on kiertynyt mutkalle ja lakki osoittaa alaspäin. Kuva: Elisa Nevalainen Luontoilta

Hei, mikä on mahtanut saada oheisessa kuvassa esiintyvän tatin kasvamaan nurinniskoin? Tatin jalka kiertyi mutkalle ja lakki oli alassuin.
– Elisa Nevalainen, Kuopio

– Vinkeän näköinen, toteaa tatista Henry Väre. Arvioni on, että sieni on kellahtanut nurin tavalla tai toisella. Pillistö on kunnossa ja se todennäköisyys, että tatti kasvattaisi pillistön suoraan ylöspäin, on äärimmäisen pieni. Ehkä lakki on ollut liian raskas, tai maaperä hauras. Lehmäntatin lakki on aika painava, ja siinä voi olla hyvinkin paljon vettä. Jos sieni on luontaisesti kasvanut näin, niin syytä siihen ei ole sillä kasvutapa on järjetön.

Kuuntele Luontoilta


Syyskuun Luontoillassa keskusteltiin myös videolle taltioidusta pienestä hiirestä, jolla on raita selässä. Katso video ja vastaus täältä.

Katso lähetys Areenassa. Elokuun Luontoillassa oli mukana myös hienoja videoita! Katso videot täällä.

Luontoilta 13.7.2022

Vaalea myyrä

Vaalea myyrä on kädellä.
Mikä olet? Vaalea myyrä on kädellä. Kuva: Jukka Turunen Luontoilta

Mikä myyrä? se tämä varmaan on?
– Jukka Turunen

Heidi Kinnunen vastaa:
– Kyseessä on väriltään hyvin poikkeava yksilö, metsämyyräksi tätä arvelen. Häntä on pitkähkö, yli 1/3 eläimen pituudesta. Yksilö ei ole suuri, mutta ei ihan poikanenkaan. Metsämyyrien kanssa saa olla varovainen, ne levittävät myyräkuumetta. Välttäisin ottamasta nisäkkäitä käteen ainakin ilman hanskoja, on olemassa zoonoosien riski. Jyrsijät saattavat myös purra.

Leppäpirkot kivillä

Suuri määrä erilaisia leppäkerttuja on rantakivillä.
Mitä meneillään? Suuri määrä erilaisia leppäkerttuja on rantakivillä. Kuva: Eero Koskinen Luontoilta

Suuri määrä erilaisia leppäkerttuja (onko tässä lähinnä isopirkkoja?) oli kokoontunut Näsijärven rantakiville Tampereen Lentävänniemessä. Onko tässä meneillään jonkinlaiset syömingit? Syövätkö leppäkertut noita pienempiä keltaraitaisia kovakuoriaisia vai ovatko ne kaikki syömässä jotain tuosta kiven pinnasta?
Kuva on otettu 21.05.22.

– Eero Koskinen

Jaakko Kullberg vastaa:
– Kuvan ottamisen aikaan oli lämpimiä päiviä ja hyviä vaellusvirtauksia. Lentävät hyönteiset käyttävät hyväkseen nousevia ilmavirtauksia. Usein keväällä kun parvet ajautuvat ison järven tai meren yläpuolelle, kylmä vaikutus ulottuu korkealle ja hyönteismassa putoaa veteen, kun hyönteiset hyytyvät eivätkä jaksa lentää. Tässä on isopirkkoja, pienemmät kaalikirppoja tai lähilajeja.

Peloton päästäinen

Päästäinen on menossa laatoilla makaavan vaalean koiran vatsan alle.
Määrätietoinen vipeltäjä Päästäinen on menossa laatoilla makaavan vaalean koiran vatsan alle. Kuva: Ritva Aromaa Luontoilta

Istuskelin kerrostalomme parvekkeen alla kesäkuun iltana koirani kanssa tehdyn iltalenkin jälkeen. Koirani makasi maassa ja torkkui, kun näin pienen päästäisen (oma määritys?) vipeltävän määrätietoisesti koiraani kohti. Päästäinen hakeutui suoraan koiran (50kg) mahan alle ilman minkäänlaista pelkoa.
Osaatteko sanoa, miksi se ei pelännyt koiraa?

– Ritva Aromaa

Heidi Kinnunen vastaa:
– Päästäiseltä tämä näyttää. Niillä on kapea kuono ja ne ovat hyönteissyöjiä. Ehkä paikka on ollut avoin, jolloin koira on näyttänyt pensaalta, jonka suojaan pääsee piiloon mahdollista petoa. Päästäisen maailmassa koiran haju ei välttämättä ole sellainen, jota se tietäisi varoa. Sen sijaan se varoo toisen päästäisen hajua. Toisen reviirille ei ole asiaa.

Kuuntele Luontoilta


Katso lähetys Areenassa. Heinäkuun Luontoillassa oli mukana myös hienoja videoita: jutteleva sammakko, hirvi ukkosessa ja metsäpeura mökillä – katso videot täällä.

Luontoilta 15.6.2022

Käärmeen jälki

Rantakäärme kiemurtelee ruohojen seassa.
Käärmeessä näkyvä jälki mietityttää. Rantakäärme kiemurtelee ruohojen seassa. Kuva: Minna Virtanen Luontoilta

Kysyisin käärmeen loppupäässä olevasta vyöstä. Onko se nahan luomisesta jäänyt jälki tai vaurio ulkopuolelta (vioittunutta kudosta)? Vyön takana on vielä kaksi täplääkin. Kuva Jurmon saarelta.
– Minna Virtanen, Turku

Ari Saura vastaa:
– Kuvassa on komea musta kyy. Sen tunnistaa kulmikkaasta pään muodosta, aika rotevasta ruumiinrakenteesta ja lyhyestä pyrstöstä. Vanne takaosan varressa voi olla vanhaa nahkaa, jota on jäänyt nahanluonnissa. Luulen kuitenkin, että siinä on vanha ulkoinen vamma. Kyy on voinut olla nuoruudessaan esimerkiksi harmaahaikaran nokassa tai kettu on yrittänyt purra. Suomupeitteen kudosvaurio voi aiheuttaa sen, että nahanluonti on epätäydellistä. Varsinainen vanha nahka pelkästään ei tätä aiheuta – se on hyvin ohutta ja haurasta siinä vaiheessa, kun käärme luo nahkansa. Uskoisin, että kysymyksessä on vaurio, johon nahanluonnin yhteydessä nahkaa jää jonkin verran kiinni.

Kyiden lemmenhetki

Kyyt parittelevat.
Kyiden lemmenhetki. Kyyt parittelevat. Kuva: Dan Helin Luontoilta

Ohessa kuva kyiden lemmenhetkestä. Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta radio-ohjelmasta.
– Dan Helin, Helsinki

Luontoillassa ihailtiin tätä harvinaista kuvaa. Ari Saura kertoo kyyn parittelusta:

– Kosiomeno on pitkä prosessi. Kun kyynaaras on valmis paritteluun, se jättää maastoon feromonijanan, jonka koiraat kielensä avulla aistivat ja ne lähtevät seuraamaan. Käärmeet kietoutuvat toistensa ympäri ja koiraat yrittävät painaa toisiaan alas. Ne eivät koskaan pure toisiaan. Myrkky on ainoastaan saalistusta ja puolustusta varten. Vahvin koiraista pääsee parittelemaan naaraan kanssa. Tämä kuva on parittelun loppuvaiheesta, kuvassa näkyy koiraan hemipenikseksi sanottu siitin. Se on kaksihaarainen ja siinä on väkäsiä.

Naaraskyy on Sauran mukaan usein ruskeansävytteinen, sillä on lyhyempi ja jykevämpi pyrstönvarsi. Koiraat ovat usein pitkä- ja luihupyrstöisempiä ja tummia tai harmaita väritykseltään.

Törmäpääskyjen riskienhallinta

Kivituhkakasassa on monta aukkoa.
"Täytyy toivoa, että tämä tuote ei mene lähiaikoina kaupaksi." Kivituhkakasassa on monta aukkoa. Kuva: Harri Huttunen Luontoilta

Epäilen kovasti törmäpääskyjen riskienhallintataitoja. 1. kesäkuuta olivat hiekkakuopalla pesineet kivituhkakasaan, jonka ympärillä pyörii useita isoja maansiirtokoneita. Täytyy toivoa, että tämä tuote ei mene lähiaikoina kaupaksi.
– Harri Huttunen

Jaakko Kullberg toteaa, että yleensä firmat osaavat jättää nämä kasat myymättä. Hänen mukaansa törmäpääskyt ovat hyviä tunnistamaan niille parhaiten sopivan raekoon ja maalajin. Ne osaavat välttää paikkoja, joissa romahdusvaara on suuri. Samalla tavalla toimivat kuulemma myös mehiläissyöjät. Ari Saura vielä jatkaa, että kivituhka materiaalina kovettuu kastuessaan ja sopii varmasti mainiosti törmäpääskylle.

Lasten luontoilta 18.5.2022

Jääkö kuutti henkiin?

Hylje makoilee laiturilla puolittain vedessä.
Kuutti vaikeuksissa. Hylje makoilee laiturilla puolittain vedessä. Kuva: Pietari Pellinen Luontoilta,hylje-eläimet,Radio Suomi,nisäkkäät,vesistöt

Olimme huhtikuun puolessavälissä Maarianhaminassa. Kävellessämme vierasvenesatamassa huomasimme veneluiskalla makaavan kuutin. Se näytti kuolleelta, mutta yllätyksemme se reagoikin ääniin. Se makasi aivan aloillaan vaikka paljon ihmisiä tuli sitä kuvaamaan. Onko tämä normaalia käytöstä? Vai oliko poikanen hylätty? Onko sillä vielä selviämisen mahdollisuus?
– Pietari Pellinen

Luontoillan Heidi Kinnusen mukaan kyseessä näyttäisi olevan halli, joka on vähän suurempikokoinen kuin norppa ja suorempinenänen.

– Hylje-eläimet syntyvät keväällä jäälle, imetysaika on hyvin lyhyt, halleilla 2-3 viikkoa. Maito on todella rasvaista ja poikanen kasvaa nopeasti. Sen jälkeen poikasen pitäisi lähteä itse saalistamaan ja nämä ovat ne vaaran viikot. Ne eivät oikein osaa eivätkä löydä ruokaa. Tässä vaiheessa näiden äideillä alkaa lisääntymisaika, joten pienet joutuvat hankkimaan itse ruokansa. Jos ruoanhankinta ei suju tai tulee joku sairaus, ei niitä oikein mikään auta.

Kinnusen mukaan kuvan yksilö ei näytä pahasti laihtuneelta, mutta vähän sillä on jo vatsa kuopalla. Se voi olla hyvin väsynyt eikä jaksa saalistaa tai se sairastaa jotain, mikä vaatii lepoa. Hän varoittaa lähestymästä hallikuutteja tai ylipäänsä hylkeitä. Ne näyttävät kilteiltä pehmoeläimiltä, mutta ne purevat ja purema voi olla vaarallinen ihmiselle. Erityisesti hallit ovat ärhäköitä, lähelle ei pidä mennä.

Kenen lumijäljet?

Jälkiä lumessa.
Päiväretken lumijälkihavainto. Jälkiä lumessa. Kuva: Pertti Niskanen Luontoilta,lumi,jäljet,eläinten jäljet,kevät

Kuva on otettu ollessani päiväretkellä lapsenlapseni kanssa Pudasjärven Pintamolla 3.4.22. Jäljet hangella johtivat lähteelle tai sen äärellä sijaitsevan kaatuneen puunrungon alle.
Kivat "telaketjumaiset" jäljet jäivät mietityttämään.

– Pertti Niskanen Oulusta

Luontoilta arvelee, että kysessä on vesilinnun räpylänjälki, mahdollisesti sinisorsan. Sorsalinnun ohella se voisi Ari Sauran mukaan olla myös jokin kanalintu kuten pyy, riekko tai teeri.

– Kuvan askelväli on hyvin lyhyt, joten otus on ollut todella lyhytjalkainen. Neljän raajan parijälkiä ei näy. Myöskään hännänjälkiä ei näy. Jos jälki olisi jonkun nisäkkään, tassunjäljet olisivat aika pienet suhteessa ruumiin leveyteen.

Aamupesun tarkkailija lavuaarissa

Sammakko kurkistaa lavuaarin aukosta.
Ihan kuin joku tuijottaisi! Sammakko kurkistaa lavuaarin aukosta. Kuva: Niilo Hautala Luontoilta,sammakot,sammakkoeläimet,Luontoyhteys,Sammakko

Ihan kuin joku tuijottaisi? Tämä oli tunne aamupesuja tehdessä vuokra-asunnossamme Paraisilla.
Lavuaarin ylivuotoaukosta katseli sammakko. Liekö uinut sinne likaviemäristä?

– Niilo Hautala

Luontoillalle jää arvoitukseksi mistä kuvan sammakkoeläin, ehkä tylppäkuonoinen rupikonna, vielä keskenkasvuinen, on lavuaariin päätynyt. Ari Saura kertoo, että pienet sammakot ja rupikonnat ovat taitavia kiipeilijöitä. Voi olla, että se on tullut kylpyhuoneen ulkopuolelta ja löytänyt sopivan kostean piilopaikan.

– Harvinainen paikka tämä. Mutta usein sammakoita on mökkisaunoissa, joissa on kantovesi. Ne voivat tulla saunasta ulos johtavaa vesiputkea pitkin ja saattavat asustella esimerkiksi kiukaan alla, kun sitä ei lämmitetä, tai ne löytävät kosteudessa viihtyviä hyönteisiä lattian raoista. Turvallisempi paikka sammakolle tai rupikonnalle olisi luonnon helmassa.

Kahden kerroksen väkeä

Erikoinen muurahaispesä.
Mikä puussa viehättää muurahaisia? Erikoinen muurahaispesä. Kuva: Mari-Anne Mutanen Luontoilta,muurahaiset,muurahaispesät,kevät,metsät

Olen jo parin vuoden ajan ihmetellyt aivan kotini lähellä olevaa muurahaispesää. Siinä näyttää olevan kahden kerroksen väkeä: alhaalla puunjuurella, aivan koivun tyvessä, on pesä, joka todennäköisesti jatkuu maan alle. Pesä on kuitenkin koivun juurella (mitä myös ihmettelen, koska eivätkö ne usein ole havupuiden juurella), keskellä kosteikkoa ja kiinni koivun pahkassa. Toisen kerroksen väki asustaa vähän pesän yläpuolella, pahkassa olevassa kolossa.
Olen miettinyt, onko pesä myös puun sisällä vai minne yläkerran muurahaiset menevät talveksi? Ne tuskin asustavat yläkerrassa, koska siellä varmasti tulisi talvella vilu. Voivatko pesät olla yhteydessä toisiinsa puun rungon sisällä? Miksi ihmeessä muurahaisilla on pesä noin kosteassa paikassa, kun maan alla on varmasti kohtalaisen suuri riski kastua. Koivun ympärillä on suo ja pieni lammikko, joten ihmisen aivoilla ajateltuna mahdollisimman huono pesäpaikka muurahaiselle. Mikä puussa siis viehättää muurahaisia?

– Mari-Anne Mutanen, Helsinki

Jaakko Kullberg vastaa:
– Kuningatar on päättänyt perustaa pesän hyvän sään aikana. Kun se kerran siihen on perustettu, se on siinä kunnes se hylätään. Muurahaiset voivat kyllä pesiä myös kosteilla paikoilla. Esimerkiksi soilla muutamat lajit tekevät töyssymäisiä pesiä, jotka tuetaan suokasvillisuuteen, jolloin muurahaiset voivat elää kuivalla. Tässä kekomuurahaisen pesässä on varmaan kosteusongelman takia yritetty laittaa pesää mahdollisimman ylhäälle. Erikoinen tapaus.

Henry Väre epäilee, että puussa voisi olla jokin pieni onkalo, jota kautta yhteys pesien välillä toimisi. Hän pohtii myös onko pesä joskus ollut mahdollisesti korkeampi ja sitten huvennut.

Katso Luontoillan striimi

Lasten luontoillassa nähtiin myös harvinainen video uivasta merikotkasta. Lue tapauksesta ja katso video täällä.

Luontoilta 13.4.2022

Miksi lepakonpönttö ei kelpaa?

Lepakko on sinitiaisen pöntön lentoaukolla.Lepakko sinitiaisen pöntön lentoaukossa.
Lepakko sinitiaisen pöntön lentoaukolla. Kuva: Kalle Karapalo

Aamulla 28.8.2021 klo 9.30 huomasin, että meidän sinitiaisen pöntön lentoaukolla oli lepakko aivan unessa. Lähemmin tutkiessani huomasin, että pöntöstä tuli toinen lepakko. Se meni siinä pöntön pinnalla kaikessa rauhassa ja otti aurinkoa. Jonkin aikaa se oli siinä paikallaan ja sitten se lähti lentoon. Meillä on kaksi lepakoille tarkoitettua pönttöä, jotka on tehty mittojen mukaan ja on asianmukaisella korkeudella samassa pihassa kuin tämä sinitiaisten pönttö. Näissä lepakoille tehdyissä pöntöissä ei ole koskaan ollut asukkaita. Sinä iltana istuimme terassille seuraamaan lepakoiden touhuja – niitä tuli pöntöstä kaikkiaan 11 kappaletta, mikä oli meille tosi iso yllätys. Kysymys: Miksi lepakoille tarkoitettu pönttö ei kelpaa?
– Kalle Karapalo, Tampere

Tähän kysymykseen vastaa Heidi Kinnunen:

– Pöntössä asuu vesisiippoja. Se on laji, joka viihtyy myös pöntöissä ja aika usein se käyttää myös tikan koloja. Vesisiipan tunnistaa korvista – viiksisiipalla ne ovat terävämmät ja pohjanlepakolla pyöreämmät – sekä nenästä,
joka voi usein olla vaaleanpunainen. Tiaisen pöntön aukko on suurennettu siipalle mukavaksi, josta mahtuu isompikin pesue sisään. Siellä on ilmeisesti ollut 5-6 naarasta, jotka kaikki ovat saaneet yhden jälkeläisen, aniharvoin ne saavat kaksi. Elokuun lopussa jälkeläiset ovat jo isoja.

Miksi lepakonpönttö ei sitten ole kelvannut? Siihen on vaikeampi vastata.
– Saattaa olla, että se liittyy lämpötilaan. Lepakot nauttivat lämmöstä, kun poikaset ovat pieniä. Ehkä tiaisenpöntössä on hyvä lämpötalous.

Kinnunen jatkaa, että lepakot voivat myös vaihdella pönttöjä. Ne ovat voineet käyttää osittain myös lepakonpönttöjä, mutta jos kysymyksen lähettäjä on todennut pöntöt täysin puhtaiksi, niin ehkä niiden paikka ei syystä tai toisesta ole miellyttänyt. Niitä voisi kokeilla siirtää toiseen paikkaan.

Katso koko keskustelu Areenassa.

Erikoinen mänty

Männyn alaosassa on selvärajainen alue paksumpaa kaarnaa.
"Mikähän voi aiheuttaa tällaista?" Männyn alaosassa on selvärajainen alue paksumpaa kaarnaa. Kuva: Martti Holmi Luontoilta

Tämä mänty on kuvattu Pudasjäven keskustan alueella, jossa näitä samannäköisiä puita on eri paikoissa useampiakin. Mikähän voi aiheuttaa tällaista erittäin erikoista kasvua?
– Martti Holmi

Kysymykseen vastaa Henry Väre:

– Tässä tapauksessa erityisen kasvun on aiheuttanut ihminen. Mänty on vartettu toiseen katkaistuun mäntyyn. Tällaista on harrastettu Suomessa etenkin metsänjalostusmielessä, eli on kerätty ns. hyväkasvuisia pluspuita, joissa on ollut toivottuja ominaisuuksia. Siinä on kaksi eri yksilöä – toisella on hyvät kasvuominaisuudet ja toinen on valmiiksi paikallansa. Tällä lailla on saatu toivotunnäköisiä mäntyjä paljon vikkelämmin kuin jos olisi kasvatettu siemenestä alkaen. Vartteet ovat geneettisesti samanlaisia. Kun ne vartetaan kantoihin samalle alueelle, saadaan tasalaatuinen männikkö.

Syytä siihen, miksi näitä on Pudasjärven keskustassa, Väre ei tiedä. Hän on nähnyt vastaavia Oulussa, ja arvelee että nämä on vartettu 80 -luvulla tai 70-luvun lopulla.

Tyytyväiset joutsenet?

Joutsen lentää hanhen perässä.Joutsenet lentävät hanhen perässä.
"Onkohan tämmöinen yhteistyö kovinkin yleistä?" Kuva: © Jyrki Ylipulli

Joutsenet lienevät tyytyväisiä, kun ovat saaneet hanhen tekemään raskaimmat hommat :)
Onkohan tämmöinen yhteistyö kovinkin yleistä? Kuvat otettu 19.3.2022 aamulla Vaasassa.

– Jyrki Ylipulli

Luontoillan lintukysymyksiin vastaa Juha Laaksonen:

– Monet lajit muuttavat aika tiiviisti omissa parvissaan, mutta osittain mukana on myös jonkun verran eri yksilöitä. Esimerkiksi tundrahanhet ja metsähanhet muuttavat yhdessä.

Laaksosen mukaan keväällä näkee sekaparvia, joissa tehdään myös yhteistyötä, mutta jos yksittäinen merihanhi on laulujoutsenparvessa, kyse ei hänen mukaansa ole välttämättä muutosta. Ne ovat voineet jo tulla ja ovat sitten siirtyneet ruokailemaan yhdessä.

– On kyllä jännä ajatella, ketkä pystyvät pidemmällä matkalla peesaamaan toisiaan. Onko hyötyä olla parven mukana, jos matkavauhti ei sovi? Isommat linnut lyövät hitaammin, pienemmät nopeammin. On toki kevyempää muuttaa parvessa tai aurassa.

Katso ohjelma Areenassa:

Luontoilta 16.3.2022

Riehuiko joku katolla?

Erikokoisia jälkijonoja lumisella katon lappeella.
Jäljet katolla ihmetyttävät. Erikokoisia jälkijonoja lumisella katon lappeella. Kuva: Heikki Luontoilta

Oheiset jäljet 12.1.2022 Etelä-Hämeessä katon lappeella ihmetyttävät. Ne ilmaantuivat, kun lämpötila nousi vähän (n +0,3), ja lumi oli jo hieman nuoskaantunutta. Jäljet olivat vain tuolla osalla lapetta. Tuuli oli jo kohtuullinen. Lähellä ei ole sellaista puuta, josta lumi olisi voinut lentää lappeelle, eikä myöskään tuulen suunta puoltaisi tätä. Silloin olisi vastaavia jälkiä ollut laajemmalla alueella. Myöskin lumen putoamisjäljet toisaalla olivat aivan erilaisia.
Ympäristössä seinustojen lähellä ei ollut eläinten jälkiä hangen ollessa koskematon. Närhi ja korppi ovat laulaneet, mutta eivät viihtyne katolla. Variksia ja harakoita ei ole näkynyt juurikaan. Joku jäljistä saattaa olla vierimään laitettu lumipallo.
Kuka katolla on käynyt riehumassa?

– Heikki

Kysymykseen vastaa Ari Saura:
– Sääolosuhteet ovat olleet oikein hyvät tällaisille lumikääryleille. Kyseessä on ns. lumipalloefekti eli luminokare on lähtenyt tuulessa vierimään katon lapetta pitkin ja tuuli painaa sitä eteenpäin. Järven selällä tai pellolla voi nähdä isojakin lumikääryleitä. Nuoskasään ilmiö, joita silloin tällöin nähdään.

Uusi lintuvieras pihassa

Varis ja varpushaukka ovat puussa.
Pihapuun uusi tuttavuus. Varis ja varpushaukka ovat puussa. Kuva: Ria Luontoilta

Päivittäin seuraan kerrostalon pihassa lintujen elämää. Sama varispari, muita variksia, samat harakat ja isommat laumat naakkoja istuskelee vastapäisen talon katolla ja pihan puissa. Viime viikolla lähipuuhun istahti selin jokin lintu, jota en tunnistanut. Ei mikään pikkulintu, vaan hieman isompi. Hetken päästä varis lensi tämän linnun takana olevalle läheiselle oksalle ja ryhtyi hivuttautumaan hiljalleen lähemmäksi ja lähemmäksi ja lopulta syöksyi vierasta lintua kohti, jolloin tämä lähti lentoon ja katosi muualle. Mistä linnusta oli kyse? Sellainen ei ole koskaan aiemmin vieraillut.
– Ria

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
– Kuvassa on varis vasemmalla ja varpushaukka oikealla. Kuvan avulla koon määrittäminen on hieman hankalaa. Perussääntö on se, että jos haukka on varista suurempi, kyseessä on kanahaukka. Ja pienempi on varpushaukka. Tässä saattaa olla kyseessä isokokoinen varpushaukka naaras. Vaikka nämä haukat ovat hyvinkin eri painoisia, niin ne voi sekoittaa toisiinsa. Variksen käytöksen selittää se, että varis ei pidä lintuja pyydystävistä haukoista. Varpushaukka ei ole varikselle mikään uhka, mutta harakkaan se saattaa kyllä iskeä. Sitten taas kanahaukka kyllä saalistaa variksia.

Kuha vai hauki?

Hangella on kala, joka näyttää hauelta, mutta väri on kuhan.
Kuha vai hauki? Hangella on kala, joka näyttää hauelta, mutta väri on kuhan. Kuva: Juhani Tilli Luontoilta

Mikähän kala tuo on? Näyttää hauen ja kuhan risteytykseltä, mutta se ei liene mahdollista? Maku oli kuhan, samoin ruotojen vähyys. Pää näyttää hauelta, väri taas on kuhan. Kala on pyydetty Reisjärvellä sijaitsevasta Kiljanjärvestä 19.2.2022 noin 4-5 metrin syvyydestä 60 mm:n verkolla.
– Juhani Tilli

Kysymykseen vastaa Ari Saura:
– Kuvassa on ilmiselvästi hauki. Se on luultavasti kuollut verkkoon ja menettänyt siten pigmenttinsä. Kuolleella kalalla esimerkiksi raidat ja täplitykset häviävät. Jos kuvan ottaisi ihon pinnasta, niin se näyttäisi kuhan suomuilta, mutta kuhan suomukerros on ihan eri rakenteinen kuin hauen. Miksi kala sitten maistuu kuhalta, niin se on makuasia. Tämä hauki näyttää hyvin kasvaneelta ja pulskalta, ja siksi sen ruodot eivät ole niin huomattavia kuin kituliaasti kasvaneen hauen. Risteymästä ei ole kyse, sillä hauki ja kuha ovat niin kaukana toisistaan, että ne eivät pysty risteytymään.

Yöllisiä vieraita laiturilla

Riistakamerakuvassa näkyy laiturilla liikkuva nelijalkainen vieras.
Riistakamerakuva 15.2.2022. Riistakamerakuvassa näkyy laiturilla liikkuva nelijalkainen vieras. Kuva: Jari Eskelinen Luontoilta

Luontoillan pohdittavana oli Jari Eskelisen lähettämät riistakamerakuvat kesämökin yöllisistä laiturivieraista viime syksyltä ja kuluvan vuoden helmikuulta. Hän pohti, onko kyseessä saukko vai minkki. Havaintopaikkana on Kemiönsaari Turun saaristossa. Katso video ja lue asiantuntijan vastaus täällä.

Kuuntele ohjelma Areenassa:

Luontoilta 16.2.2022

Koivun ikä

Paksukaarnainen koivu on kuvattu alaviistosta.
Kertooko paksu kaarna koivun iästä? Paksukaarnainen koivu on kuvattu alaviistosta. Kuva: Timo Lehtinen Luontoilta

Pystyykö koivun kilpikaarnan perusteella arvioimaan koivun ikää? Kyseisen koivun kilpikaarna on tyvestä paikoin 5-10 cm paksua, kuten kuvista voi havaita, joten kyllä tuolla Vehoniemen Harjutien varrella kasvavalla koivulla täytyy olla jo jonkin verran ikää? Koivun voisi olettaa kasvaneen kituuttaen niukkaravinteisessa kuivassa maaperässä, sillä harjuhan on mäntyvaltaista ja kuivahkoa soraharjua?
– Timo Lehtinen, Pirkkala

Kysymykseen vastaa Henry Väre:
– Näitä kutsutaan paksukaarnakoivuiksi. Ikä on vaikea määrittää, koska kuvan koivun kaarna ei hilseile niin kuin se koivulla yleensä tekee. Kun koivun runko laajenee, niin myös sen kaarnan raot laajenevat ja syvenevät. Tällaisia koivuja tavataan erityisesti rannikkoalueilla. En tiedä onko kyseessä sopeuma tietynlaiseen ympäristöön. Kuivalla hiekkamaalla ravinto on vähäistä ja kasvu hitaampaa. Kyseessä on ehkä kuitenkin perinnöllinen ominaisuus: kun koivun kuori ei hilseile, siitä tulee paksu. Tällaisten koivujen uudemmat yläosat ovat kuitenkin normaaleja.

Koivut eivät ole puiden nestoreita. Ne elävät noin 100-150 -vuotiaiksi.

Hangella matoja?

Kämmenellä kiemurtelee musta toukka.
Tällainen löytyi hangelta. Kämmenellä kiemurtelee musta toukka. Kuva: Barbro Ylitalo Luontoilta

Kysymys on, miten tuollaisia matoja on hangella? Madot löytyivät Loimaalla.
– Barbro Ylitalo

Kysymykseen vastaa Jaakko Kullberg:
– Tämä on aika yleinen ilmiö leudolla kelillä lopputalvesta. Kyseessä ovat sylkikuoriaisen toukat (Cantharidae). Ne ovat petoeläimiä, jotka tulevat hangelle, kun on lämpimämpää ja hangen alla on kosteaa. Kun tällaiset täysikasvuiset hyönteistoukat lähtevät keväällä liikkeelle, niin niiden diapaussi eli lepotila on loppumassa. Diapaussin aikana niiden sisälle on kertynyt glyserolia eli pakkasnesteitä. Tällaisen ”jumppaamisen” tarkoituksena on purkaa tämä talvehtimismoodi ennen koteloitumista.

Jos ne toteavat, että kevät on tullut, ne koteloituvat. Muutoin ne menevät takaisin hangen alle. Vaikka hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä, niin niiden ruumiin lämpötila ei ole sama kuin ilman lämpötila. Lopputalven aurinko lämmittää kuitenkin tummaa turkkia sen verran, että ne pystyvät liikkumaan hangen pinnalla jonkin aikaa. Liikkeelle ei kannata lähteä liian aikaisin, koska ruumiiseen alkaa kertyä nestettä glyserolien sijaan ja jäätymisriski suurenee.

Vaalea tilhi

Vaalea tilhi istuu oksalla.
Tilhin vaalea väri ihmetyttää. Vaalea tilhi istuu oksalla. Kuva: Matti Salo Luontoilta

Tampereen Pappilassa on oleillut jo pidemmän aikaa tällainen vaalea tilhi. Se on ilmeisesti leukistinen tai muu vastaava. Onko kuinka tavallista tällaiset poikkevan väriset linnut?
– Matti Salo, Pirkkala

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen.
– Kyseessä on tosiaan leukistinen tilhi eli tummat pigmentit puuttuvat linnun ruumiista tässä varsinkin vatsapuolelta. Jonkun verran on pyrstössä ja siivellä keltaista. Pää ja töyhtö ovat hauskasti vähän ruskehtavat. Leukistisista linnuista tällainen pigmentin puutos näkyy ehkä parhaiten mustarastailla. Värivaihtelu on yksilöstä riippuen hyvin erilainen.

Kuuntele ohjelma Areenassa:

Luontoilta 19.1.2022

"Suttuinen" hirvieläin

Hirvieläin seisoo pakkaslumella jäällä.
Outo otus jäällä. Hirvieläin seisoo pakkaslumella jäällä. Kuva: Arto Hyttinen Luontoilta

Maanantaina 27.12.2021 ajelin Pulkkilan harjua pitkin etelään, huomasin yksinäisen hirvieläimen jäällä noin 100 metriä rannasta Pulkkilan harjun eteläpäässä Padasjoen puolella. Kello oli noin klo 13.00, lämpötila -12C astetta. Kamera oli mukana ja eläin seisoskeli likimain paikallaan. Päätin ottaa muutaman kuvan. Asikkalan kirkonkylän pelloilla on useasti kauriita, samoin kuin Sysmän puolella tien varsilla, mutta tämä otus näytti hiukkasen oudolle. Kokonsa puolesta voisi olla valkohäntäpeura, mutta miksi karvapeite on oudon "suttuinen". Mikä on kuvan hirvieläin? Onko turkki kunnossa? Onko kyseessä talvikarva?
– Arto Hyttinen

Kuvan eläin nousi vuoden alussa julkisuuteen, kun samannäköinen eläin oli eksynyt Helsinkiin, jossa se toimitettiin hoitoon Korkeasaareen. Epäiltiin, että kyseessä on sama yksilö.

Kysymykseen vastaa Heidi Kinnunen:

– Kuvassa on metsäpeura. Suomessa on kaksi metsäpeurapopulaatiota: Kainuun populaatio ja Suomenselän populaatio. Jos tämä yksilö on Suomenselältä kotoisin, niin se on talsinut Helsinkiin yli 200 km. Eläin päätyi kaupunkiseikkailun jälkeen Korkeasaareen, mistä on kerrottu, että kyseessä on nuori uros. Ongelma on se, että nuorien metsäpeurojen pitäisi seurata emoaan ensimmäisen vuoden ajan. Tämä on menettänyt emonsa tai eksynyt lajikumppaneistaan. Talvellla metsäpeurat mielellään hengaavat yhdessä. Jäällä olo ei ole epätyypillistä – on turvallista seistä paikassa, mistä näkee petojen lähestymisen. Nuori metsäpeura on selvästi laihtunut – eläimelle on stressaavaa kulkea yksin. Se ei ole Korkeasaaressakaan päässyt lajitovereiden pariin, kun ei vielä tiedetä, onko sillä jotain tauteja. Kantaa haluttaisiin kasvattaa. Suomenselän koko kanta on kasvanut ehkä 15 yksilöstä nykyiseen noin 2000 yksilöön.

Loppuun vielä Korkeasaaresta terveiset, että eläimen yleisvointi on kohentunut, se on rauhallinen ja tuntee olonsa turvalliseksi. Jäkälä ja lehtevät oksat maistuvat hyvin, mutta ravitseva poroille valmistettu rehu ei vielä ole sille kelvannut.

Siili käpälämäessä

Siili tutkii terassilla loikoilevan kissan vatsaa.
Saiko kissan asento siilin tuumimaan, että tuo lienee jo raato? Siili tutkii terassilla loikoilevan kissan vatsaa. Kuva: Toni Etholen Luontoilta

Kuuntelin YLE Areenasta elokuun Luontoiltaa, jossa nousi esille siilien käyttämä ravinto, mm. pienet nisäkkään poikaset. Itse olen pitänyt siiliä opportunistina, joka mahdollisuuksien mukaan syö sitä proteiiniopitoista ravintoa, mitä eteen sattuu tulemaan. Tästä esimerkki seuraavassa:

Muutama vuosi sitten kesällä loikoilimme kissan kanssa helteisellä terassilla. Minä riippumatossa ja kissa patiolla. Siili teki samaan aikaan tuttua päivittäistä kierrostaan, johon kuului mm. terassipöydän alapuolen tarkastaminen herkkupalojen varalta. Ehkä kissan asento sai siilin tuumimaan, että tuo lienee jo raato, joka ei hajusta päätellen ole vielä liian mureana. Siili lähestyi kissaa varoen ja lopulta pääsi aivan maisteluetäisyydelle. Harmittavasti seuraavassa kuvassa ei enää kameran moottoriperäkään pysynyt mukana, sillä kissa ponnahti metrin korkeudelle ilmaan ja siilikin hieman pelästyi raadon reaktiota. Kissa ei enää tämän jälkeen päästänyt siiliä pois silmistään.


– Toni Etholen, Seinäjoki

Tähänkin kysymykseen vastaa Heidi Kinnunen:

– Siili lähestyy uusia kohteita haukkaamalla, joten ei ihme, jos kissa on hypännyt ilmaan. Siili on todennäköisesti lähestynyt kissaa ruuan perässä, jos terassilta on ennenkin löytynyt syötävää. Aika jännä, sillä siilillä on kuitenkin rapisevat kynnet, että se ei aivan hiljaa lähesty kissaa. Kissa on tainnut ollut unenpöpperössä, tyytyväisenä kotona omalla reviirillään, pelkäämättä yhtään mitään. Epämiellyttävä yllätys.

Valoa heijastava jäkälä

Pimeällä kuvatuissa kivissä näkyy vaaleaa jäkälää.
Heijastinraitoja kivissä? Pimeällä kuvatuissa kivissä näkyy vaaleaa jäkälää. Kuva: Inka Hetemäki Luontoilta

Olen ihmetellyt pimeässä metsässä liikkuessani valoa heijastavaa jäkälää, jota on kivissä ja kalliolla. Minulla on led-otsalamppu ja googlatessa löysin yhden keskustelun, jossa tätä pohdittiin ja mietittiin, onko kyseessä ilmiö nimeltä fluoresenssi? Joka siis realisoituu vain led-valon kanssa. Kuva ei kerro koko totuutta, kalliot ovat kuin heijastinraitoja täynnä.
– Inka Hetemäki

Kysymykseen vastaa Henry Väre:
– Kyseessä on lähes varmasti aarnisammal. Laji on harvinainen, jopa vaarantunut. Lajin pitkäikäisissä alkeisrihmoissa on valoa heijastavia keilamaisia soluja, jotka erottuvat, kun niihin osuu valo. Olen itsekin nähnyt aarnisammalta vain muutaman kerran. Sammal ei hohda ellei siihen osu valoa. Kannattaakin mennä erilaisilla valosysteemeillä tutkimaan niitä, koska väri on erittäin upea.

Tuikkutintti

Talitiainen tutkii lasiastiassa olevaa tuikkukynttilää.
Miksi tintti tekee selvää tuikuista? Talitiainen tutkii lasiastiassa olevaa tuikkukynttilää. Kuva: Riitta Luontoilta

Työpaikallani on myynnissä lintujen ruokia. Kun ne ovat vielä pakkauksissaan odottamassa esillepanoa, rientävät tintit ulkoa sisälle väijymään talipalloja ja muita herkkuja. Jos ei purku tapahdu riittävän nopeasti, alkavat ne naputtaa pahvilaatikoita ja hyörivät kuin herhiläiset laatikkojen ympärillä. Mikäli talipalloihin ei pääse käsiksi, seuraavaksi tehdään selvää hautakynttilöistä ja tuikuista! Tuikku murheeseen!
Kyllä näiden tinttien kanssa pärjää mutta oravien kanssa on jo vähän enempi haastetta!

– Riitta

Lintuaiheisiin kysymyksiin vastaukset saadaan Juha Laaksoselta:

– Jos on nälkä, niin ruokaa pitää saada nopeasti. Talitiainen on oppivainen lintu. Näistä tulee paljon havaintoja, myös tuikkuja syövistä.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 17.11.2021

Sisiliskon syntymä

Sisiliskon poikanen kuoriutuu kalvomaisen pussin sisältä.
Sisiliskot kuoriutumassa. Sisiliskon poikanen kuoriutuu kalvomaisen pussin sisältä. Kuva: Pauliina Åkerlund sisilisko

9.7. löysin takapihaltamme vadista, jossa oli hieman vettä, outoja palloja, jotka aluksi näyttivät vähän itsensä täyteen imeneiltä punkeilta. Vadissa oli myös iso sisilisko, joka pysyi aivan paikoillaan. Kaadoin vadista vedet ja sisiliskon nurmikolle, ja hetken päästä näin nurmikolla ison sisiliskon lisäksi pienen. Silloin tajusin, että ne oudot pallot taitavatkin olla munia. Hetken päästä todistin, kuinka iso sisilisko synnytti vielä yhden munan ja munista alkoi kuoriutua poikasia. Mielestäni pienet sisiliskot näyttävät aivan dinosauruksilta! Munia oli muistaakseni noin kuusi ja jokainen muna oli lopulta kuoriutunut vaikka en jäänytkään odottelemaan enkä nähnyt viimeisten kuoriutuvan. Hieno kokemus!
– Pauliina Åkerlund, Loppi

Pauliina sai taltioitua tapahtuman myös videolle. Katso sisiliskon syntymä ja muita hämmästyttäviä luontovideoita. Luontoillan Ari Saura onnitteli ainutlaatuisesta vain lyhyen hetken kestävästä luontoelämyksestä ja hienon havainnon taltioimisesta. Hänkään ei ole vastaavaa päässyt näkemään:

– Sisilisko synnyttää poikaset pallomaisen kalvon sisällä, joka ei varsinaisesti enää ole muna. Munat kehittyvät emon ruumiin sisällä, poikaset ovat täysin kehittyneitä syntyessään. Kalvo saattaa mennä rikki jo synnytyksessä.Tilanne on saattanut saada emon synnyttämään poikaset nopeasti.

Sisiliskojen parittelu tapahtuu keväällä, jolloin koiraat nousevat ensin talvehtimispaikoistaan. Ne erittävät feromoneja, jotka saavat naaraat hakeutumaan koiraiden luokse. Varsinainen tiineys riippuu alkukesän lämpötilaoloista, sisiliskohan on vaihtolämpöinen. Tiineys saattaa vaihdella reilusta 40 vuorokaudesta 70:een.

Heinäkuun alku synnytysajankohtana on hyvin tyypillinen. Munia kehittyy emon ruumiin sisällä 5-6 kpl, joista muutama voi olla elinkelvottomia. Poikaset ovat täysin itsenäisiä syntyessään, 3-4 cm mittaisia. Vuoden päästä ne ovat jo 10-11 cm kokoisia. Ensimmäisen kesän sisiliskot ovat kohtalaisen paikallisia. Emo oleskelee loppukesän samoilla lämpimillä kivillä ja pienet sisiliskot saattavat vipeltää ympärillä, vaikka ne ovatkin jo täysin omavaraisia ja emosta riippumattomia. Valitettavasti ensimmäisen kesän poikasista suuri osa menehtyy talven aikana, jos ne eivät ole saaneet kunnolla kehitettyä rasvavaroja talvea varten.

Nuoren kuusen kävyt

 Nuoressa kuusessa on paljon käpyjä.
Nuoren kuusen kävyt. Nuoressa kuusessa on paljon käpyjä. Kuva: Heikki kuusi (mäntykasvit),kävyt (kasvinosat)

Näin napapiirin korkeudella Ruotsin puolella noin 170 cm korkean kuusen, jossa oli käpyjä. Ympärillä oli paljon samankokoisia kuusia, jossa oli samankokoiset vuosikasvut, mutta käpyjä oli vain tässä yhdessä puussa. Kuinka yleistä on, että noin nuoressa kuusessa on käpyjä ja mistä se johtuu? Olen liikkunut metsissä paljon, mutta en ole ennen nähnyt vastaavaa kuusta.
– Heikki

Kasviaiheisiin kysymyksiin vastaa Luontoillassa Henry Väre, ja hänen mukaansa tapaus on harvinainen mutta mahdollinen:

– On poikkeuksellista, että nuori kuusi tekee näin paljon käpyjä, mutta se vain osoittaa, että kyky lisääntymiseen on jo nuorissakin puissa. Olosuhteet ovat olleet suotuisat lisääntymiselle. Se on edellyttänyt, että ensin on syntynyt kukkia, jotka siitepöly on pölyttänyt. Se on voinut tulla kauempaakin. Pölytys on onnistunut, kävyt ovat syntyneet.

On vielä vaikea sanoa, onko ominaisuus yksilössä pysyvä. Jos se kukkii ja tekee käpyjä vielä kahden kolmen vuoden päästä, silloin siinä on geneettinen ominaisuus varhaiseen lisääntymiseen. Kaikissa kasveissa on perimässä niin paljon muuntelua ja vaihtelua, että tällainen poikkeuksellinen kukinta onnistuu nuorillakin puilla. On myös olemassa tapauksia ja tiedetään, että jos kasvilla menee huonosti, se saattaa panostaa kaiken ja tehdä vielä kerran siemenet ja sitten se on "kanttuvei". Niinkin voi käydä.

Väre huomaa kuvaa tarkastellessaan, että kuusen käpysuomut ovat pyöreäkärkiset, mikä on tyypillistä pohjoisen kuusille. Hän myös arvelee, että tämä kuusi jatkaa vielä kasvuaan, sillä se on hyvännäköinen.

Ruoholla käyvä karvapallo

Myyrä on ruohikolla.
Peloton karvapallo. Myyrä on ruohikolla. Kuva: Riitta myyrät

Mikähän on tämä karvapallo? Viihtyi pihassa kolme päivää. Oli tosi kesy eikä pelännyt mitään, söi koko ajan ruohoa. Kooltaan noin 5cm pitkä.
– Riitta

Tämä kysymys menee Heidi Kinnuselle:

Tällaiset lyhytnenäiset kaverit ovat yleensä myyriä. Hiiret ovat isompia ja pitkähäntäisiä. Kuvassa häntää ei näy, mikä olisi tuntomerkkinä hyvä, mutta väri antaa ehkä myös vinkkiä. Myyriä on kahdenlaisia: punaruskeita metsämyyrän sukuisia ja ruskeansävyisempiä peltomyyrän sukuisia. Yksi parhaista tuntomerkeistä liittyy hännän lisäksi korviin.

– Kuvan myyrällä näyttää olevan korvalehden ulkolaidoissa pitkiä karvoja. Korvat eivät kovin hyvin erotu ruumiista. Se muistuttaa mielestäni peltomyyrää, mutta varmuudella en uskalla sanoa.

Enemmän Kinnunen jäi miettimään, miksi myyrä oli niin peloton.

– Aika rohkea yksilö. Tällaisten pienten otusten kannattaisi pysyä puskissa. En ennusta tälle ihan hyvää tulevaisuutta. Myyrät ovat tosi monien petojen ruokaa.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 13.10.

Kauniin keltainen virtavästäräkki

Keltainen virtavästäräkki.
Västäräkki varrella virran. Keltainen virtavästäräkki. Kuva: Israel Stenman Virtavästäräkki

”Miten paljon Suomessa esiintyy virtavästäräkkejä? Toinen asia: Saako nuori virtavästäräkki tuon kauniin keltaisen värinsä vasta pienellä viiveellä? Kuvasin nämä touhuajat Merikarvian Lankoskella syyskuun 5.2021.”
– Israel Stenman

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
Virtavästäräkkejä pesii Suomessa joitain kymmeniä pareja. Joinain vuosina tuntuu, että niitä on aika paljonkin hyvillä puropaikoilla, ja aika yllättävästi myös laskettelukeskuksien rinteillä aina pohjoista Lappia myöten. Se on edelleen kuitenkin harvinainen laji. Väritykseltään se on vähän kuin keltavästäräkki. Nuori naaras on hailakampi kuin koiras, ja koiraalla on musta kurkkulappu. Keltaista väriä on kyllä jo poikasellakin. Kuvasta näkee, että sen pyrstö on aavistuksen pidempi kuin yleensä västäräkillä. Tunnistaminen vaatii kokemusta. Lentävän virtavästäräkin voi myös tunnistaa sen terävästä kutsuäänestä.

Miksi sammal roikkuu seitin varassa?

Sammalpallo roikkuu katosta.
Sammalpallo seitin varassa. Sammalpallo roikkuu katosta. Kuva: Olli Toivanen sammalet

”Huomasin alkukesästä, että saunan katolta roikkuu jonkinlaisen seitin varassa elävää sammalta. Huopakatolla on ollut sammalta, jota olen viime kesänä harjannut vähemmäksi. Olen viime kesänä ostanut tilan, niin en ole varma onko se ollut siinä jo vuosia vai vasta tänä kesänä ilmestynyt. Mutta sattumalta tämä ei näytä.”
– Olli Toivanen

Kysymykseen vastaa Henry Väre: Kyseessä on tikanhiippasammal, joka on hyvin tavallinen Suomessa. Määrityksestä täytyy kiittää ystävääni Kimmo Syrjästä, joka on Suomen parhaita sammaltuntijoita. Tikanhiippa sammal kasvaa lehtipuilla, ja etenkin haavalla. Mutta toisinaan myös kivellä, kannolla tai kattohuovalla. Luulen, että sammal on pudonnut tuohon kattoa harjatessa tai läheisestä puusta. Kyseessä on todennäköisesti onnekas sattuma, että se on tarttunut seittiin. En kuitenkaan usko, että se tulee tuohon pysyvästi jäämään.

Oravan sävysävyyn ruokapaikka

Orava puun runkoa vasten piilossa.
Oravan suojainen ruokapaikka. Orava puun runkoa vasten piilossa. Kuva: Hannu Taalikka oravat

”Törmäsimme Pallaksen maisemissa oravaan, joka oli valinnut ruokailupaikan turkkinsa väriin sopivaksi. Onko tämä sattumaa vai onko paikka "suojaväristä" johtuva valinta?”
– Hannu Taalikka

Kysymykseen vastaa Heidi Kinnunen: Kuva on ihan mainio. Ja Hannun havainto siitä, että kyseisellä pohjoisen oravalla on toisen värinen turkki, on aivan totta. Pohjoisessa oravien turkin väri on tummempi selän ja pään kohdalta. Hännätkin saattavat olla lähes mustia.

Kysymys kytkeytyy aiheeseen ”väärän värinen eläin”. Tiedostaako eläin olevansa väärän tai oikean värinen suhteessa ympäristöönsä? Eli mitä tapahtuu, jos eläin vaihtaa esimerkiksi talviturkkiin liian aikaisin ja onkin sitten ihan suoraa saalista. Amerikkalaiset ovat tutkineet tätä jäniksillä. Tuloksien mukaan vaikuttaisi siltä, että jäniksillä ei ole hajuakaan siitä, että ne ovat väärän värisiä.
Evoluutio on toki vienyt eläimiä siihen suuntaan, että ne sulautuvat omaan taustaansa. Mutta jos ilmastonmuutos etenee, ja värien vaihtuminen on geneettistä, niin tulee enemmän niitä päiviä, jolloin eläin on väärän värinen taustaansa nähden. Evolutiivinen paine olla taustansa värinen on tosi suuri, mutta koska värien vaihtuminen on geneettistä, niin eläin ei voi vaikuttaa asiaan. Samat amerikkalaiset tutkijat väittivät kuitenkin, että linnuilla on suurempi ymmärrys oman värinsä suhteen. Perusteluina oli, että tämä liittyisi jotenkin esimerkiksi soidinmenoihin.

Kysymys siirtyy Juha Laaksoselle:
Linnuilla poikkeava väri tulee ehkä enemmän leukismista tai muusta – ja se on todella poikkeava väri. Nisäkkäillähän tämä on vaan vuodenaikainen muutos, ja se on niiden normaali väri joka tapauksessa. Omia havaintoja on mustarastaista, joilla on paljon valkoisia sulkia. Ne ovat kyllä käyttäytyneet käsittämättömän piilottelevasti. Ikään kuin ne olisivat tietoisia poikkeavasta väristään. Kyllähän peto ottaa parvesta herkemmin sen valkoisen tai beigen yksilön. Lintujen älykkyydestä osaan sanoa sen, että ne ovat paljon älykkäämpiä kuin me tiedämme. Mutta en nyt ole ihan varma tuosta nisäkkäidenkään hölmöydestä. Itse uskon, että osa nisäkkäistä tietää olevansa huonosti pukeutunut tiettyyn olosuhteeseen. Voi olla, että jo 50 vuoden kuluttua Etelä-Suomessa alkaa olla eläimiä, jotka eivät vaihda talviturkkiaan valkoiseksi. Aikaisemmin on puhuttu, että tämä on pitkän kehityksen tulos, mutta en usko siihen.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 15.9.

Bunkkerimuseon lepakko

Lepakko seinällä.
Lepakko bunkkerin seinällä. Lepakko seinällä. Kuva: Anu Plit lepakot

"Kävin 10. elokuuta Virolahdella Bunkerimuseossa, ja kuvasin siellä zoomilla bunkkerissa lepakon. Mutta mikä ihme on tuo ”kielen” näköinen uloke? Voiko kuvasta päätellä, mikä lepakko kyseessä?"
– Anu Plit

Heidi Kinnunen vastaa: Lepakko ei näytä kieltä, vaan kuvassa näkyy lepakon kaksi korvaa. Kyseessä on suurikorvainen korvayökkö. Korvayökkö on tikkuaskin kokoinen ja sen korva on vain hieman pienempi kuin itse eläin. Kuvaaja on ollut viisas eikä ole kameran salamalla häirinnyt lepakkoa. Jos talvella kohtaa lepakoita, ja silloin niitä ei pidä häiritä. Niillä palaa energiaa jokaiseen turhaan heräämiseen. Elokuussa lepakot vielä etsivät horrospaikkoja.

Korvayökkö ei välttämättä kaikuluotaa yhtä paljon kuin muut lepakot. Suuret korvat auttavat sitä kuulemaan ääniä hyvin tarkasti. Korvayököt osaavat saalistaa myös pinnoilta eikä vain ilmasta kuten muut lepakot. Se säätelee lämpötilaansa roikottamalla ja tuulettamalla korviaan. Talvella korvayökkö säästää lämpöä rullaamalla korvat tiiviisti kehoonsa.

Poikanen emona?

Pajulintu ötökkä nokassaan.
Poikasmainen pajulintu. Pajulintu ötökkä nokassaan. Kuva: Antti Strang pajulintu

"Seurasin heinäkuun lopulla pajulintujen pesintää. Poikasia oli neljä ja emoja vain yksi. Tunnistin tämän samaksi yksilöksi mm. oikean jalan katkenneesta varpaasta. Kiinnitin huomiota emon poikasmaiseen ulkoasuun. Sen nokan juuressa oli vielä poikasille ominainen keltainen nahka, joka näkyi selvästi nokan ollessa auki. Lisäksi höyhenpuvussa erityisesti niskassa oli poikasmaisuutta. Voiko olla mahdollista, että kesän aiemman poikueen yksilö on ottanut tämän pesän haltuunsa, jos varsinaisille emoille on käynyt kalpaten?"
– Antti Strang

Juha Laaksonen vastaa: Pajulintu on sellainen laji, että se ei pesi kuin kerran kesässä. Kuvassa ei ole nuori vaan vanha lintu. Sillä on aika kuluneet, rispaantuneet peitinhöyhenet, ja nuo selkäpuolen höyhenet ovat sen verran heikossa kunnossa, että ne näyttävät pörröisiltä. Tuo nokan tyvi on kyllä mielenkiintoinen. Usein tuollainen ”aku ankka” -nokka on hyvä poikasen tai nuoren linnun tuntomerkki. Tämä ei kyllä päde kaikilla lajeilla. Minun veikkaukseni on, että kuvassa on vanha lintu menossa ruokkimaan poikasia.

Mikä lisko?

Lisko laiturilla.
Lisko kesäisessä maisemassa. Lisko laiturilla. Kuva: Jouni Rantala liskot

"Onko kuvassa sisilisko vai jokin muu? Aiemmin näkemäni sisiliskot ovat olleet huomattavasti pienempiä ja niiden väritys on ollut lähinnä ruskean eri sävyjä. Otus majailee Keski-Suomessa.
– Jouni Rantala

Ari Saura vastaa: Jos tuo lauta on 10 cm leveä, niin kyseessä on melkoinen pötkäle. Suurimmat Suomessa tavatut sisiliskot ovat 16 cm. Sisiliskon tummanruskea väritys on kohtalaisen tyypillinen. Niiden väritys vaihtelee hurjasti messingin värisestä hyvin ruskeaan. Myös sukupuolten väri vaihtelee. Naarailla on usein selkäpuolella viiruja, ja koirailla rengastäpliä. Koiraat ovat vatsapuolelta usein hyvin värikkäitä – niiden kaula ja vatsa voi olla oranssi tai jopa punainen. Tämän sisiliskon pulleus johtuu siitä, että se on tiineenä oleva naaras. Sisiliskot parittelevat kevät-kesällä. Tiineys voi kestää tällaisella vaihtolämpöisellä eläimellä jopa 70 vuorokautta. Munat kehittyvät naaraan sisällä ja niitä voi olla 3-10 kappaletta. Elävinä syntyy 5-6 poikasta. Luulen, että tässä on käsillä raskauden viime hetket, vaikka emo onkin vielä hyvin pää pystyssä ja näyttäisi jopa hymyilevän! Upea häntä ja kaikin puolin valioyksilöltä näyttää muutenkin.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 18.8.

Oikea lintutorni

Haikaroita lintutornin päällä
Haikarat lintutornissa Haikaroita lintutornin päällä Kuva: Markus Jounila Luontoilta

"Ajoimme myöhään kesäkuun lopulla Parikkalan kunnassa, Tarnalan kylässä olevan Pohjarannan lintutornin ohi. Noin 500 metriä ennen lintutornia näimme yhden haikaran ladon katolla, jota pysähdyimme katsomaan. Kun jatkoimme matkaa ja tulimme lintutornin kohdalle, oli sen jokaisella kulmalla, sekä alemmalla kaiteella keskellä yksi, yhteensä viisi haikaraa. Vaikka olen alueelta kotoisin, olen harvoin sattunut näkemään haikaraa, saatikka kerralla viittä, ja vielä näin hauskassa paikassa. Pääsimme aika lähelle lintuja, kunnes ne porukalla lehahtivat lentoon. Kyseessä taitaa olla kattohaikara?"
– Kirsikka Paakkinen

Tämä kysymys menee Juha Laaksoselle ja Jaakko Kullbergille: Kyllä, kyseessä on kattohaikara. Hauska kuva! Suomessa kattohaikara on harvalukuinen lintu, Virossa niitä on, mutta sielläkin on ilmeisesti tullut takapakkia. Suomessa kattohaikaroita havaitaan vuosittain useampi sata, mutta pesintöjä ei juuri ole ollut. Muita haikaroita Suomessa kyllä on.

Kattohaikaran ongelma Suomessa on, että sammakoita ei ole riittävästi, pellot ovat aika kuivia ja yksipuolisia. Laadukkaita pesimäpaikkoja ei ole. Sen sijaan kalastavilla haikaroilla tilanne on toinen.

Havunneulaspallot

Havunneulaspallot laiturillla
Havunneulaspallot Havunneulaspallot laiturillla Kuva: Aku Soininen Luontoilta

"Outokummusta, Itä-Suomesta Juojärvestä, puromaisen Myllyjoen suistolta, lahdenpohjukasta äitimme löysi mielenkiintoisen näköisiä havunneulaspalloja. Havunneulaspallot kelluivat lahdenpohjukassa ikiaikaisten, sileiden uppotukkien seassa matalassa vedessä, n.50 cm:n syvyydessä irtonaisina, yksittäisinä kappaleina lähellä suokaistaleen rantaa. Järven pohja oli löytöpaikalla mutainen ja osin sileähiekkainen. Ulkonäöltään pallot ovat kuin huovutetut, tiiviit, pyöreähköt munat. Havunneulaspallot tuoksuivat järvestä ylös nostettaessa metaanipitoiselta. Kooltaan pallot olivat 15-25 cm korkeita. Läpimitta max. 60 cm. Väri on vaaleanruskea, kuivan heinän värinen."
– Aku Soininen

Ari Saura vastaa: Todella mielenkiintoinen kuva! Havupallot ovat hyvin todennäköisesti muodostuneet siten, että rantavedessä on ollut männynneulasia ja niihin on takertunut sitkeitä rihmamaisia viherleviä. Sitten aallokko on pyörittänyt pallukoita rantavedessä ja ne ovat pikkuhiljaa kasvaneet näin isoiksi.

Samantapaisia, kirkaanvihreitä ja melko kiinteitä, jopa tennispallon kokoisia, palloja on löydetty meren rannalta. Ne usein muodostuvat pelkästä sitkeästä viherlevästä ja joskus niihin voi tarttua irtainta kariketta, rakkolevän murusia tai vesikasvien palasia.

Haju on tyypillistä kesällä tällaisessa orgaanisessa kasassa, jossa alkaa tapahtua ikäänkuin kompostoitumista. Pallon sisällä olevat orgaaniset ainekset alkavat lahota lämpimässä rantavedessä ja ne alkavat tuottaa metaania eli suokaasuja.

Näinkin isojen pallojen syntyminen vaatii kyllä varsin erikoiset olosuhteet: tasaisen aallokon, sitkeää rihmamaista viherlevää ja sopivaa kariketta, joka takertuu leviin ja muodostaa näin hienon kokonaisuuden.

Valkoinen fasaani

Valkoinen fasaani pihalla
Valkoinen fasaani Valkoinen fasaani pihalla Kuva: Pirjo Luontoilta

"Hei. Meidän pihassa kuvattu fasaani. Miten albiinot ja värivikaiset eläimet selviävät, kun ovat niin näkyviä?"
– Pirjo

Juha Laaksonen vastaa: Tämä on loistava kuva, kyseessä on koirasfasaani, joka on kauttaaltaan valkoinen: albiino tai leukistinen. Silmä näyttää punaiselta, mikä viittaisi edelliseen. En ole tämännäköistä lintua ennen nähnyt!

Vaaleat yksilöt erottuvat paremmin ja pedotkin kiinnittävät niihin huomiota. Kuitenkin osa linnuista selviää, esimerkkinä eräs vaalea mustarastas, jota olen jo vuoden ajan seurannut, ja edelleen se on hengissä. Yleensä nämä värimuodot karsiutuvat luonnossa pois. Fasaaneilla kyllä väritys vaihtelee; aika paljon niillä on tummia muotoja.

Fasaanikoiraan höyhenpuku on tärkeä, mutta myös sen koko, ääni, rohkeus, voima ja käyttäytyminen ovat tärkeitä ominaisuuksia. Jännä havainto, toivottavasti pysyy hengissä!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 14.7.

Vähän puinen sieni

Sieni kasvaa puussa.
Sieni koivussa. Sieni kasvaa puussa. Kuva: Hannu Peltonen sienet,Luontoilta

"Mikähän sieni tämä mahtaa olla? Sieni oli halkaisijaltaan noin 12 senttiä. Se kasvoi Lemmenjoella terveessä koivussa noin kahden metrin korkeudella. Tarkempi paikka oli Lemmenjoen kansallispuistossa noin 250 metriä korkealla Ruihtoskaidi tunturin rinteellä.
Ehdin katsella sitä viikon verran, sitten se yhtäkkiä katosi. Olisiko poro tai hirvi syönyt sen, kun sitä ei maassakaan näkynyt?"

– Hannu Peltonen

Henry Väre vastaa: Kun sieni kasvaa tuon näköisenä koivulla, niin puu ei ole enää täysin terve, vaan siinä on jo käynnissä vakava laho. Koivu voi kyllä elää sienen kanssa vielä vuosikausia.
Sienen lakin pyöreäliuskaiset reunat viittaavat epämuodostuneeseen kasvutapaan. Todennäköisesti kyseessä on jokin vinokaslaji, esimerkiksi rustovinokas on erittäin yleinen koivulla. Kuvan sienen kasvutapa suoraan katsojaan päin on myös aika epätyypillinen.

Toukkia seitin alla

Toukkia puussa.
Seittikerroksen peittämät toukat. Toukkia puussa. Kuva: Riku toukka,Luontoilta

"Toukat ovat tehneet valloituksia useammassa puussa. Niitä oli rykelminä jonkinlaisen seitin alla. Osassa puista oli vielä lehtiä, mutta ne eivät näyttäneet kovin hyvinvoivilta. Pari puuta oli täysin seittikerroksen alla lehdettömänä. (Puut olivat ehkä tuomia.. )
Mistähän on kyse?"

– Riku Turusta

Jaakko Kullberg vastaa: Kyseessä on tuomenkehrääjäkoi. Tämä on aika yleinen ilmiö Etelä-Suomessa. Aika ajoin koit syövät kokonaiset tuomipensaikot täysin lehdettömiksi. Yleensä tuomet selviävät tästä ilman suurempia ongelmia ja kasvattavat uudet lehdet loppukesäksi.
Seitti on toukkien itselleen kehräämä pesä, joka suojaa kylmältä ja sateelta. Seitti suojaa toukkia myös pistiäis- ja kärpäsloisilta sekä pikkulinnuilta.

Rantalepän toukkaviuhka

Toukkia lepän lehdessä.
Toukkaviuhka lepän lehdellä. Toukkia lepän lehdessä. Kuva: Hanna toukka,Luontoilta

"Juhannusviikonloppuna huomasin rantalepässä yhden lehden, jonka reunaa kiersivät kuin viuhkana pienet toukat. Mitä nämä toukat ovat ja miksi ne syövät lehteä tällaisessa muodostelmassa? Kuva on otettu Turun saaristossa aivan meren rannalla."
– Hanna

Jaakko Kullberg vastaa: Kyseessä on lehtipistiäisiin kuuluvat toukat, jotka rouskuttavat tervalepän lehteä. Pistiäiset ovat varsin monimuotoinen ryhmä, ja siellä on erikseen tällainen kasveihin erikoistuneet joukot, kuten saha- ja lehtipistiäiset.

Monet lehtipistiäiset käyttävät ”joukkovoimaa”, luultavasti hämätäkseen saalistajia. Symmetrinen asetelma antaa esimerkiksi linnuille vaikutelman yhdestä isommasta eläimestä. Toukat voivat myös yhdessä puolustautua heiluttamalla päätään ja sylkemällä ahdistelijan päälle.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 16.6.2021

Jäljet hiekassa

Linnunjälkiä hiekalla.
Mitä jälkiä hiekassa? Linnunjälkiä hiekalla. Kuva: Jukka Järvelä eläinten jäljet,Luontoilta

"Hailuodossa merenrantahietikossa oli 17.4. valtavasti linnun jälkiä yli 100 m matkalla. Onkohan metso tai teeri soidinmenoilla? Mielenkiintoinen näkymä rannalla, kun ei olla aiemmin törmätty. Ensin katsoin että lapsi ajanut leikkiautolla, kun viivat olivat hyvin säännöllisen etäisyyden päässä toisistaan, n. 12-13 cm."
– Jukka Järvelä

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
Kuvio on lähes graafinen, siivistä lähteneet pariviivamaiset jäljet vähän hämäävät. Hiekka on alustana kovempi kuin lumihanki, jossa kanalintujen siivenjäljet näkyvät usein erinomaisesti. Huhtikuun puoliväli on soidinaikaa, joten teeri tai teeret ovat olleet kyseessä. Jälki näyttää vähän kapealta, mutta ehkä siivet ovat olleet hieman supussa. Hiekkaranta voi olla soidinpaikka siinä missä pelto, järvenjää tai suokin.

Kimalaisen punkit

Punkkeja kimalaisessa.
Onko punkeista haittaa kimalaiselle? Punkkeja kimalaisessa. Kuva: Kalle kimalaiset,Luontoilta

"Onko punkki yhtä vaarallinen kimalaiselle kuin ihmiselle?"
– Kalle

Jaakko Kullberg vastaa, että lähtökohtaisesti punkki ei ole vaaraksi kimalaiselle. Varsinkin kimalaisilla, mutta myös joillakin raatokuoriaisilla, turkkiloilla, ja esimerkiksi lantakuoriaisilla, näkee valtaviakin punkkikeskittymiä. Näitä kutsutaan ns. foreettisiksi punkeiksi. Punkkien päätarkoitus on päästä kimalaisen pesään, jonka pohjalle kertyy kaikenlaista jätettä ja pikkuotuksia. Kimalainen toimii vain kyyditsijänä ja tällä tavalla punkit pääsevät resursseihin käsiksi. Pesässä punkit hyökkäävät siellä elävien muiden pikkuotusten kimppuun.

Käpylinnut syövät aitan

Isokäpylintu aitan seinustalla.
Miksi käpylintu syö puuta? Isokäpylintu aitan seinustalla. Kuva: @Kari Roivainen Isokäpylintu,Luontoilta

Korjailin vanhan aitan ovea kun huomasin käpylintujen tulevan aitan toisen pään ovelle. Isokäpylintuja oli puolenkymmentä ja ne napsivat suuhunsa aitan ovea sekä seinää, pinnasta pehmeää puuta. Kävivät päivien aikana usean kerran ja ovat käyneet ilmeisesti useasti aiemminkin, puuta on hävinnyt parempiin suihin laajalta alueelta. Miksi ne puuta söivät?
– Kari Roivainen, Kajaani

Tämäkin kysymys menee Juha Laaksoselle:
Epäilen, että lintu hakee puusta suoloja. Käpylinnun ravintoa ovat männyn ja jonkin verran myös kuusen siemenet. Pesänsä se rakentaa risuista, sammalista ja jäkälistä, joten en usko että se olisi puuainesta mihinkään vienyt.

Kuuntelijoilta tuli lähetyksen jälkeen hyviä huomioita. Aitassa on voitu joskus säilyttää suolaa tai suolattua ruokaa. Esimerkiksi lihat oli pakko suolata hyvin vahvasti, jotta ne säilyisivät. Suola on voinut päästä hirsiin ja kulkeutua aitan ulkoseinään saakka.

Kuuntele ohjelma Yle Areenassa

Luontoilta 14.4.2021

Verinen joutsen

Verinen joutsen.
Mistä joutsen sai veriset tahrat? Verinen joutsen. Kuva: Jukka Laitinen joutsenet

"Mikähän moisen on aiheuttanut? Verijälkiä oli myös selässä, siivissä ja vähän toisessa kyljessäkin. Samalla alueella Mikkelin Heinälahdessa oli vähän kauempana neljä muuta laulujoutsenta. Tämä yksilö lensi mielestäni hyvin ja laskeutui kumppaninsa lähistölle.
Olettaisin, että kyse on samasta parista, joka on pesinyt seudulla aiemminkin."
– Jukka Laitinen

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
Vaikea sanoa, että mistä linnun verisyys voisi johtua. Siivet näyttävät ihan toimivilta. Jos lintu olisi lentänyt sähkölinjoja päin, niin usein siipipanko on poikki eikä lintu pysty lentämään näin hyvin. Jos kyseessä on suurempi petoeläin, niin linnun kehossa on aina vaurioita.
Reviiritaistelu on ihan mahdollinen. Laulujoutsenten taistelu on kovaa peliä. Siinä voi jopa heikompi tai nuorempi kaveri kuolla.

Pihan pienet toukat

Toukkia heräilemässä.
Mikä laji tässä on heräilemässä? Toukkia heräilemässä. Kuva: Timo Heikkinen toukka

"Pihalta löytyi läjä pieniä toukkia, jotka paljastuivat lumen alta. Liikkuivat ihan pienesti
eli olisivatko heräilemässä. Mikä laji on kyseessä?"
– Timo Heikkinen

Näin asiaa selvittää Jaakko Kullberg:
Kyseessä on kaksisiipisten toukat, ja joidenkin sääskien toukkia ne ovat. Lajista en ole täysin varma. Näillä näyttäisi olevan hyvin voimakas, kitinisoitunut pääkapseli. Jalkoja ei näy, vaikka kaksisiipisten toukilla jalat ovat yleensä hyvin havaittavissa. Arvaisin, että nämä voisivat olla sienisääsken toukkia. Toukkia on paljon, koska paikalla on ehkä syksyllä ollut sieni. Tämä on aika tyypillistä, että talvi vietetään vielä yhdessä jonkun resurssin äärellä, lämpimässä lumen alla. Huomattava osa sienisääskistä talvehtii aikuisina, ja nämä menevät varmasti tuosta nopeasti koteloon. Lentoon ne lähtevät viimeistään kesäkuulla.

Tikan käpypaja

Puun juurella iso kasa käpyjä.
Puun juurella iso kasa käpyjä. Kuva: Atte Lonkimo Käpytikka

"Itä-Vantaan luontopyhätön havainto: Aikamoisen kasan käpyjä tikka on talven aikaan kerännyt itselleen."
– Atte Loukimo

Käpypajaa kommentoi Juha Laaksonen:
Harvoin näkee näin suurta pajaa! Männyn rungossa näkyy halkeama, mihin käpy on kiilattu, ja siinä on helppo hakata siemenet irti ja syödä. Käpytikalla on tällainen tapa, ja näitä pajoja näkyy monin paikoin. Mutta harvoin työmaalla on näin paljon käpyjä – ahkera kaveri!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta on Lasten Luontoilta 12. toukokuuta.

Luontoilta 17.3.2021

Kanahaukan sorsastus

Kanahaukka on napannut sorsan.
Kanahaukka on napannut sorsan. Kuva: Otto Järveläinen kanahaukka

"Juoksen työmatkani. Juoksurepussani kulkee aina mukanani kätevä kamera. 16. helmikuuta näin iltapäivällä kotimatkallani Espoon Matinkylässä kanahaukan, joka oli napannut sorsan."
– Otto Järveläinen

Lintukysymykseen vastaa Juha Laaksonen.
Kanahaukka on nykyään kaupungissa aika yleinen. Siinä on iso saalis: sinisorsa painaa kilon verran ja naaraskanahaukka pari kiloa. Isompi ottaa pienemmän, ja taistelu voi olla kovaa. Kanahaukka voi saalistaa melkein mitä tahansa. Rinnan poikkijuovaisesta kuviosta voi päätellä, että kyseessä on vanha lintu.

Perhonen olohuoneessa

Nokkosperhonen olohuoneessa.
Nokkosperhonen olohuoneessa. Kuva: Henna Nokkosperhonen

"Tämä perhonen ilmestyi jostakin meille sisälle kotiin. En ihan helmikuussa odottanut että tämmöinen kaveri tulisi vastaan. Mikä perhonen tässä on kyseessä ja mitä tälle nyt kannattaisi tehdä että selviäisi mahdollisimman pitkään? Onko tällä edes mahdollisuuksia selviytyä kevääseen saakka? Ulos en aio päästää kun pakkasta on -10 astetta. Tuossa se nyt olohuoneen ikkunalla huilailee ja välillä lennähtelee ympäriinsä."
– Henna

Kysymykseen vastaa Jaakko Kullberg.
Kyseessä on nokkosperhonen, josta on pikkuhiljaa tullut yleisin päiväperhosemme. Niitä voi tulla sisätiloihin esimerkiksi halkojen mukana vajasta tai muusta viileästä tilasta. Perhoset ovat kylmässä siksi, että vaihtolämpöisinä eläiminä ne haluavat säästää energiaa.
Jos tällaisen perhosen haluaa säilyttää hengissä, se pitäisi mahdollisuuksien mukaan viedä sinne mistä se on tullut. Sisätiloissa ne ottavat kesämoodin päälle, ja sen jälkeen se on menoa eivätkä ne pääse lisääntymään.

Joko sinitiaisilla on kevättä rinnassa?

Kaksi sinitiaista puussa.
Kaksi sinitiaista puussa. Kuva: Satu Vaarula Sinitiainen

"Joko sinitiaiset 28.2. rakentavat pesää? Mikä on tuon oksan merkitys kuvissa?
–Satu Vaarula"

Kysymys menee Juha Laaksoselle.
Kuvan oksa on sattumaa. Sinitiainen tekee pesän alun sammaleesta ja lisää siihen heiniä ja villaa. Helmikuussa ne eivät vielä aloita pesän rakentamista, mutta voivat jo varailla ja katsella sopivia koloja. Pesän rakennus käynnistyy kuitenkin vasta huhtikuun puolella.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta kuullaan 14. huhtikuuta.

Luontoilta 17.02.2021

Kuusitiaisen kopsahdus

Kuusitiainen.
Kuusitiainen. Kuva: Matti Kosonen kuusitiainen

"Mökillä viime viikolla kuusitiainen kopsahti päin ikkunaa ja kupsahti maahan. Ei delannut. Katseltiin vähän aikaa lähtiskö lentoon. Ei lähtenyt. Otin poloisen käteen, ja nostin kuistin pöydälle.
Kiinnitin huomioni siihen, että lintu oli huomattavan lämmin. Kysyn millainen on lintujen kehon normaali lämpötila? Aiheuttiko törmäys mahdollisesti lämpötilan nousun?"
– Matti Kosonen

Tapahtuma hetkellä tammikuun alussa lämpötila oli Läyliäisillä -2°C.

Kysymykseen vastaa lintuasiantuntija Juha Laaksonen:
Linnuilla on korkeampi ruumiinlämpö kuin ihmisillä, keskimäärin 41 astetta. Talviöinä lintujen ruumiinlämpö laskee, kuten esimerkiksi lapintiaisella.

Tässä on kyseessä onnellisesti päättynyt törmäys. Jos lintu lähtee hyvin lentoon, niin se todennäköisesti selviää onnettomuudesta.

Minkä matka mahtoi päättyä ja kenen toimesta?

Lumijälki.
Lumijälki. Kuva: Jarkko Heiskanen lumijäljet

"Linnun jättämän lumijäljen ja myllätyn kuopan väli 10-15 metriä, siipien kärkiväli ehkä reilu metri."
– Jarkko Heiskanen

Myös tämä lintukysymys meni Juha Laaksoselle:
Jäljet on hangelle jättänyt kanahaukka, koska hangella näkyvät terävät siiven kärjet ja aika pitkä pyrstö.

Jos kyseessä on saalistustilanne, niin sanoisin, että mieluummin haukka kuin pöllö. Kuvassa ei kuitenkaan ole yhtään sulkaa eikä yhtään höyhentä, mikä on täysin käsittämätöntä.

Tarina voisi mennä vaikka niin, että kanahaukka on saalistanut hangelta peltopyyn.

Melkoinen työmaa!

Palokärjen työmaa.
Palokärjen työmaa. Kuva: Mika Mansikka Palokärki

"Todennäköisesti palokärjen kaivertama kuusen tyvi Imatran Teppanalassa. Melkoista lastua saanut aikaiseksi. Kyseisen lajin edustaja ainakin pakeni lähellä olevasta puusta."
– Mika Mansikka

Palokärjen touhuista tiesi kertoa hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg:
Kyseessä on kuusi, jonka sisällä on hevosmuurahaisten pesä. Palokärki on kuullut muurahaiset, ja päässyt pesään asti.

Vaikka ääntä ei kuuluisikaan, niin palokärki tunnistaa rungon onton kohdan kopauttamalla muutaman kerran nokallaan.

Hevosmuurahaiset eivät syö puuta, vaan rakentavat sen sisälle pesänsä. Niiden rouskutuksen saattaisi kuulla myös ihminen!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta kuullaan keskiviikkona 17. maaliskuuta.

Luontoilta 20.01.2021

Siivekäs kesävieras

Kaksi koiraa katsoo ikkunasta merimetsoa.
Kaksi koiraa katsoo ikkunasta merimetsoa. Kuva: Jarkko E merimetso

"Tämmöinen tuli kesällä vastaan. Oli tuossa illasta aamuun ja olisi antanut koskettaa. Ei syönyt. Painoi pään kainaloon ja nukkui. Aamulla hätistin varovasti pois. Mulkaisi ja lähti lentoon."
– Jarkko E., Emäsalo

Studion asiantuntijat arvelevat, että merimetso on todennäköisesti tullut talon pihaan lepäämään, ja se saattaa olla myös jonkin verran huonokuntoinen.

Merimetso on arka lintu, esimerkiksi luodolla lintua tuskin pääsee 200 metriä lähemmäksi.

Yksi vaihtoehto on, että lintu on aiemmin törmännyt ikkunaan, ja jäänyt siksi yön yli tuolin reunalle lepäämään. Lintu saattaa olla uupunut ja huonokuntoinen myös siksi, että sillä on loisia.

Erikoinen etana?

Valkoinen etana kallionkolossa.
Valkoinen etana kallionkolossa. Kuva: Seppo Sutinen Ukkoetana

"Tällainen valkoinen, noin 10cm pitkä etana näyttäytyi mökillämme Joensuun Keskijärvellä. Mahtaako olla mitenkin harvinainen kaveri?."
– Seppo Sutinen, Joensuu

Kysymykseen vastaa kalojen ja matelijoiden asiantuntija Ari Saura:

Kuvassa näyttäisi olevan poikkeuksellisen komea, vaalea ukkoetana.

Suomessa on 22 etanalajia, joista yli kymmenen senttimetrin pituisia lajeja on kolme: ukkoetana, pantterietana ja espanjansiruetana. Ukkoetana on ainut, jolla on värimuunnoksia mustasta lähes valkoiseen.

Etana kannattaa kuvata sen oikeasta kyljestä, jolloin lajin voi tunnistaa hengitysaukon perusteella. Kotimaisella ukkoetanalla ja peltoetanalla aukko on kilven takareunassa. Siruetanoilla aukko on kilven etureunassa.

Toinen tuntomerkki löytyy selästä. Ukkoetanoilla on selässä terävän peräpään kärjestä selän puoleenväliin ulottuva harjanne. Siruetanoilla peräpää on pyöreäpäinen, ja sen yläpinta on tasainen.

Onko karhu kotona?

Karhunpesä metsässä.
Karhunpesä metsässä. Kuva: Senja karhu,pesä

"Löysimme kesällä sattumalta karhun talvipesän. Karvoista ja jäljistä päätellen. Nukkuuko karhu aina samassa pesässä vuodesta toiseen? Emme kuitenkaan halua mennä katsomaan tai toteamaan sitä."
– Senja, Posio

Kysymykseen vastaa nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnunen:

Karhu voi talvehtia samassa pesässä, mutta sillä on reviirillään useita mahdollisia talvehtimispaikkoja. Jos karhu tulee talviunien aikaan häirityksi, se voi vaihtaa paikkaa ja siirtyä toisaalle.

Monessa karhunpesässä vietetään juuri nyt aika hauskaa aikaa, kun poikaset syntyvät. Naaras on viettänyt alkutalven kevyessä unessa lämpimässä pesässä. Se odottaa poikasten syntymistä, ohjaa ne nisälle, ja suojaa niitä kehollaan. Keväällä ison kissan kokoiset poikaset pääsevät pesästä ulos.

Karhun luonnonpesä on kooltaan yllättävän pieni!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:


Seuraava Luontoilta kuullaan keskiviikkona 17. helmikuuta.

Luontoilta 18.11.2020

Kalareissun erikoinen saalis

Järvimalmia.
Järvimalmia. Kuva: Anneli Hemilä järvimalmi

"Tyttäreni oli kalassa, ja tällainen tarttui jigiin järven pohjasta."
– Anneli Hemilä, Järvenpää

Kysymykseen vastaa kalojen ja matelijoiden asiantuntija Ari Saura:

Tässä ei ole kyse kasvista tai eläimestä, vaan järvimalmista, joka on hapettunutta rautaa (rautaoksidia).

Pohjavesissä rauta on liuenneena, ja järvimalmia syntyy, kun liuennut rauta alkaa saostua pohjalähteen purkauspaikan kohdalla esimerkiksi kiven sirun ympärille.

Suomen maaperässä on kahdenarvoista rautaa – kolmenarvoista ferrirautaa ja kahdenarvoista ferrorautaa. 1800-luvulla, ennen vuoriteollisuutta ja masuuneja, järvimalmi oli Suomen tärkein raudan lähde.

Mustanaamainen valkohäntäpeura

Erikoisen värinen valkohäntäpeura.
Erikoisen värinen valkohäntäpeura. Kuva: Mikko Peussa valkohäntäpeura

"Näin useita valkohäntäpeuroja Raasin retkellä lähellä Pöytyää, mutta tämä mustanaamio oli poikkeava turkiltaan. Onko lajimääritys silti oikein?"
– Mikko Peussa, Turku

Kysymykseen vastaa nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnunen:

Kyse on nuoresta eläimestä, joka on vaihtamassa karvaa. Kuvassa näkyy kyljessä punertava kesäkarva, ja päässä sekä toisessa takajalassa karva on jo vaihtunut tummaan talvikarvaan.

Talvikarva pitää erityisen hyvin sadetta, ja sen alla on hyvä pohjavilla. Ja tummahan sopii meidän pimeisiin talviimme!

Sirkka puolukkametsässä

Hepokatti.
Hepokatti. Kuva: Jukka Hirvi heinäsirkat

"Lappeenrannan Muukossa hyppäsi suurehko sirkka kannon päälle. Sirkka oli reilun tulitikkuaskin pituinen, mutta ei näyttänyt hepokatilta."
–Jukka Hirvi, Taipalsaari

Kysymykseen vastaa hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg:

Kyseessä on yksi Suomen suurimmista heinäsirkkalajeista eli kangassirkka; varsinkin naaraat ovat suurikokoisia.

Muista heinäsirkoista poiketen kangassirkalla ei ole lenninsiipiä. Siivettömyydestä on se hyöty, että kangassirkka voi käyttää siipien kasvattamisen energiapanoksen jälkeläistuotantoon.

Kangassirkka on lämpimien, puoliavoimien paikkojen laji ja suhteellisen yleinen Salpausselän alueella.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:


Seuraava Luontoilta kuullaan 15.kesäkuuta ja Lasten Luontoilta kuullaan seitsemän kuukauden kuluttua 14. joulukuuta.