Hyppää pääsisältöön

Luontoilta:

Mitä luonnossa tapahtuu?
Katso kuvalliset kysymykset ja vastaukset

Radio Suomen Luontoillan kuvallisissa kysymyksissä pohditaan luonnon ihmeellisyyksiä kuuntelijoiden lähettämien kuvien kera.

Luontoilta vastaa kysymyksiin kerran kuussa keskiviikkoisin Radio Suomessa klo 18-20. Vastaukset lisätään artikkeliin aina lähetyksen jälkeen.

Luontoillan asiantuntijat ja ohjelman yhteystiedot

Luontoillan asiantuntijat studiossa vastaamassa kuulijoiden kysymyksiin.
Luontoillan asiantuntijat studiossa vastaamassa kuulijoiden kysymyksiin. Luontoilta

Mitä haluat tietää Suomen luonnosta? Soita, kysy, kuuntele, lue!

Luontoillan asiantuntijat:

Heidi Kinnunen – nisäkkäät
Jaakko Kullberg – hyönteiset
Juha Laaksonen – linnut
Ari Saura – kalat & matelijat
Henry Väre – kasvit

Lähetyksen juontaa Minna Pyykkö.

Osallistu Luontoiltaan!

Luontoiltaan voit osallistua soittamalla suoraan lähetykseen. Puhelinumero on 0203-17600.
Luontoillan sähköpostiosoite on luonto.ilta@yle.fi.
Perinteinen posti: Luontoilta PL 79, 00024 YLE

Kuuntele viimeisin Luontoilta:


Luontoilta Yle Areenassa
Yle Luonto

Luontoilta 17.11.2021

Sisiliskon syntymä

Sisiliskon poikanen kuoriutuu kalvomaisen pussin sisältä.
Sisiliskot kuoriutumassa. Sisiliskon poikanen kuoriutuu kalvomaisen pussin sisältä. Kuva: Pauliina Åkerlund sisilisko

9.7. löysin takapihaltamme vadista, jossa oli hieman vettä, outoja palloja, jotka aluksi näyttivät vähän itsensä täyteen imeneiltä punkeilta. Vadissa oli myös iso sisilisko, joka pysyi aivan paikoillaan. Kaadoin vadista vedet ja sisiliskon nurmikolle, ja hetken päästä näin nurmikolla ison sisiliskon lisäksi pienen. Silloin tajusin, että ne oudot pallot taitavatkin olla munia. Hetken päästä todistin, kuinka iso sisilisko synnytti vielä yhden munan ja munista alkoi kuoriutua poikasia. Mielestäni pienet sisiliskot näyttävät aivan dinosauruksilta! Munia oli muistaakseni noin kuusi ja jokainen muna oli lopulta kuoriutunut vaikka en jäänytkään odottelemaan enkä nähnyt viimeisten kuoriutuvan. Hieno kokemus!
– Pauliina Åkerlund, Loppi

Pauliina sai taltioitua tapahtuman myös videolle. Katso sisiliskon syntymä ja muita hämmästyttäviä luontovideoita. Luontoillan Ari Saura onnitteli ainutlaatuisesta vain lyhyen hetken kestävästä luontoelämyksestä ja hienon havainnon taltioimisesta. Hänkään ei ole vastaavaa päässyt näkemään:

– Sisilisko synnyttää poikaset pallomaisen kalvon sisällä, joka ei varsinaisesti enää ole muna. Munat kehittyvät emon ruumiin sisällä, poikaset ovat täysin kehittyneitä syntyessään. Kalvo saattaa mennä rikki jo synnytyksessä.Tilanne on saattanut saada emon synnyttämään poikaset nopeasti.

Sisiliskojen parittelu tapahtuu keväällä, jolloin koiraat nousevat ensin talvehtimispaikoistaan. Ne erittävät feromoneja, jotka saavat naaraat hakeutumaan koiraiden luokse. Varsinainen tiineys riippuu alkukesän lämpötilaoloista, sisiliskohan on vaihtolämpöinen. Tiineys saattaa vaihdella reilusta 40 vuorokaudesta 70:een.

Heinäkuun alku synnytysajankohtana on hyvin tyypillinen. Munia kehittyy emon ruumiin sisällä 5-6 kpl, joista muutama voi olla elinkelvottomia. Poikaset ovat täysin itsenäisiä syntyessään, 3-4 cm mittaisia. Vuoden päästä ne ovat jo 10-11 cm kokoisia. Ensimmäisen kesän sisiliskot ovat kohtalaisen paikallisia. Emo oleskelee loppukesän samoilla lämpimillä kivillä ja pienet sisiliskot saattavat vipeltää ympärillä, vaikka ne ovatkin jo täysin omavaraisia ja emosta riippumattomia. Valitettavasti ensimmäisen kesän poikasista suuri osa menehtyy talven aikana, jos ne eivät ole saaneet kunnolla kehitettyä rasvavaroja talvea varten.

Nuoren kuusen kävyt

 Nuoressa kuusessa on paljon käpyjä.
Nuoren kuusen kävyt. Nuoressa kuusessa on paljon käpyjä. Kuva: Heikki kuusi (mäntykasvit),kävyt (kasvinosat)

Näin napapiirin korkeudella Ruotsin puolella noin 170 cm korkean kuusen, jossa oli käpyjä. Ympärillä oli paljon samankokoisia kuusia, jossa oli samankokoiset vuosikasvut, mutta käpyjä oli vain tässä yhdessä puussa. Kuinka yleistä on, että noin nuoressa kuusessa on käpyjä ja mistä se johtuu? Olen liikkunut metsissä paljon, mutta en ole ennen nähnyt vastaavaa kuusta.
– Heikki

Kasviaiheisiin kysymyksiin vastaa Luontoillassa Henry Väre, ja hänen mukaansa tapaus on harvinainen mutta mahdollinen:

– On poikkeuksellista, että nuori kuusi tekee näin paljon käpyjä, mutta se vain osoittaa, että kyky lisääntymiseen on jo nuorissakin puissa. Olosuhteet ovat olleet suotuisat lisääntymiselle. Se on edellyttänyt, että ensin on syntynyt kukkia, jotka siitepöly on pölyttänyt. Se on voinut tulla kauempaakin. Pölytys on onnistunut, kävyt ovat syntyneet.

On vielä vaikea sanoa, onko ominaisuus yksilössä pysyvä. Jos se kukkii ja tekee käpyjä vielä kahden kolmen vuoden päästä, silloin siinä on geneettinen ominaisuus varhaiseen lisääntymiseen. Kaikissa kasveissa on perimässä niin paljon muuntelua ja vaihtelua, että tällainen poikkeuksellinen kukinta onnistuu nuorillakin puilla. On myös olemassa tapauksia ja tiedetään, että jos kasvilla menee huonosti, se saattaa panostaa kaiken ja tehdä vielä kerran siemenet ja sitten se on "kanttuvei". Niinkin voi käydä.

Väre huomaa kuvaa tarkastellessaan, että kuusen käpysuomut ovat pyöreäkärkiset, mikä on tyypillistä pohjoisen kuusille. Hän myös arvelee, että tämä kuusi jatkaa vielä kasvuaan, sillä se on hyvännäköinen.

Ruoholla käyvä karvapallo

Myyrä on ruohikolla.
Peloton karvapallo. Myyrä on ruohikolla. Kuva: Riitta myyrät

Mikähän on tämä karvapallo? Viihtyi pihassa kolme päivää. Oli tosi kesy eikä pelännyt mitään, söi koko ajan ruohoa. Kooltaan noin 5cm pitkä.
– Riitta

Tämä kysymys menee Heidi Kinnuselle:

Tällaiset lyhytnenäiset kaverit ovat yleensä myyriä. Hiiret ovat isompia ja pitkähäntäisiä. Kuvassa häntää ei näy, mikä olisi tuntomerkkinä hyvä, mutta väri antaa ehkä myös vinkkiä. Myyriä on kahdenlaisia: punaruskeita metsämyyrän sukuisia ja ruskeansävyisempiä peltomyyrän sukuisia. Yksi parhaista tuntomerkeistä liittyy hännän lisäksi korviin.

– Kuvan myyrällä näyttää olevan korvalehden ulkolaidoissa pitkiä karvoja. Korvat eivät kovin hyvin erotu ruumiista. Se muistuttaa mielestäni peltomyyrää, mutta varmuudella en uskalla sanoa.

Enemmän Kinnunen jäi miettimään, miksi myyrä oli niin peloton.

– Aika rohkea yksilö. Tällaisten pienten otusten kannattaisi pysyä puskissa. En ennusta tälle ihan hyvää tulevaisuutta. Myyrät ovat tosi monien petojen ruokaa.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 13.10.

Kauniin keltainen virtavästäräkki

Keltainen virtavästäräkki.
Västäräkki varrella virran. Keltainen virtavästäräkki. Kuva: Israel Stenman Virtavästäräkki

”Miten paljon Suomessa esiintyy virtavästäräkkejä? Toinen asia: Saako nuori virtavästäräkki tuon kauniin keltaisen värinsä vasta pienellä viiveellä? Kuvasin nämä touhuajat Merikarvian Lankoskella syyskuun 5.2021.”
– Israel Stenman

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
Virtavästäräkkejä pesii Suomessa joitain kymmeniä pareja. Joinain vuosina tuntuu, että niitä on aika paljonkin hyvillä puropaikoilla, ja aika yllättävästi myös laskettelukeskuksien rinteillä aina pohjoista Lappia myöten. Se on edelleen kuitenkin harvinainen laji. Väritykseltään se on vähän kuin keltavästäräkki. Nuori naaras on hailakampi kuin koiras, ja koiraalla on musta kurkkulappu. Keltaista väriä on kyllä jo poikasellakin. Kuvasta näkee, että sen pyrstö on aavistuksen pidempi kuin yleensä västäräkillä. Tunnistaminen vaatii kokemusta. Lentävän virtavästäräkin voi myös tunnistaa sen terävästä kutsuäänestä.

Miksi sammal roikkuu seitin varassa?

Sammalpallo roikkuu katosta.
Sammalpallo seitin varassa. Sammalpallo roikkuu katosta. Kuva: Olli Toivanen sammalet

”Huomasin alkukesästä, että saunan katolta roikkuu jonkinlaisen seitin varassa elävää sammalta. Huopakatolla on ollut sammalta, jota olen viime kesänä harjannut vähemmäksi. Olen viime kesänä ostanut tilan, niin en ole varma onko se ollut siinä jo vuosia vai vasta tänä kesänä ilmestynyt. Mutta sattumalta tämä ei näytä.”
– Olli Toivanen

Kysymykseen vastaa Henry Väre: Kyseessä on tikanhiippasammal, joka on hyvin tavallinen Suomessa. Määrityksestä täytyy kiittää ystävääni Kimmo Syrjästä, joka on Suomen parhaita sammaltuntijoita. Tikanhiippa sammal kasvaa lehtipuilla, ja etenkin haavalla. Mutta toisinaan myös kivellä, kannolla tai kattohuovalla. Luulen, että sammal on pudonnut tuohon kattoa harjatessa tai läheisestä puusta. Kyseessä on todennäköisesti onnekas sattuma, että se on tarttunut seittiin. En kuitenkaan usko, että se tulee tuohon pysyvästi jäämään.

Oravan sävysävyyn ruokapaikka

Orava puun runkoa vasten piilossa.
Oravan suojainen ruokapaikka. Orava puun runkoa vasten piilossa. Kuva: Hannu Taalikka oravat

”Törmäsimme Pallaksen maisemissa oravaan, joka oli valinnut ruokailupaikan turkkinsa väriin sopivaksi. Onko tämä sattumaa vai onko paikka "suojaväristä" johtuva valinta?”
– Hannu Taalikka

Kysymykseen vastaa Heidi Kinnunen: Kuva on ihan mainio. Ja Hannun havainto siitä, että kyseisellä pohjoisen oravalla on toisen värinen turkki, on aivan totta. Pohjoisessa oravien turkin väri on tummempi selän ja pään kohdalta. Hännätkin saattavat olla lähes mustia.

Kysymys kytkeytyy aiheeseen ”väärän värinen eläin”. Tiedostaako eläin olevansa väärän tai oikean värinen suhteessa ympäristöönsä? Eli mitä tapahtuu, jos eläin vaihtaa esimerkiksi talviturkkiin liian aikaisin ja onkin sitten ihan suoraa saalista. Amerikkalaiset ovat tutkineet tätä jäniksillä. Tuloksien mukaan vaikuttaisi siltä, että jäniksillä ei ole hajuakaan siitä, että ne ovat väärän värisiä.
Evoluutio on toki vienyt eläimiä siihen suuntaan, että ne sulautuvat omaan taustaansa. Mutta jos ilmastonmuutos etenee, ja värien vaihtuminen on geneettistä, niin tulee enemmän niitä päiviä, jolloin eläin on väärän värinen taustaansa nähden. Evolutiivinen paine olla taustansa värinen on tosi suuri, mutta koska värien vaihtuminen on geneettistä, niin eläin ei voi vaikuttaa asiaan. Samat amerikkalaiset tutkijat väittivät kuitenkin, että linnuilla on suurempi ymmärrys oman värinsä suhteen. Perusteluina oli, että tämä liittyisi jotenkin esimerkiksi soidinmenoihin.

Kysymys siirtyy Juha Laaksoselle:
Linnuilla poikkeava väri tulee ehkä enemmän leukismista tai muusta – ja se on todella poikkeava väri. Nisäkkäillähän tämä on vaan vuodenaikainen muutos, ja se on niiden normaali väri joka tapauksessa. Omia havaintoja on mustarastaista, joilla on paljon valkoisia sulkia. Ne ovat kyllä käyttäytyneet käsittämättömän piilottelevasti. Ikään kuin ne olisivat tietoisia poikkeavasta väristään. Kyllähän peto ottaa parvesta herkemmin sen valkoisen tai beigen yksilön. Lintujen älykkyydestä osaan sanoa sen, että ne ovat paljon älykkäämpiä kuin me tiedämme. Mutta en nyt ole ihan varma tuosta nisäkkäidenkään hölmöydestä. Itse uskon, että osa nisäkkäistä tietää olevansa huonosti pukeutunut tiettyyn olosuhteeseen. Voi olla, että jo 50 vuoden kuluttua Etelä-Suomessa alkaa olla eläimiä, jotka eivät vaihda talviturkkiaan valkoiseksi. Aikaisemmin on puhuttu, että tämä on pitkän kehityksen tulos, mutta en usko siihen.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 15.9.

Bunkkerimuseon lepakko

Lepakko seinällä.
Lepakko bunkkerin seinällä. Lepakko seinällä. Kuva: Anu Plit lepakot

"Kävin 10. elokuuta Virolahdella Bunkerimuseossa, ja kuvasin siellä zoomilla bunkkerissa lepakon. Mutta mikä ihme on tuo ”kielen” näköinen uloke? Voiko kuvasta päätellä, mikä lepakko kyseessä?"
– Anu Plit

Heidi Kinnunen vastaa: Lepakko ei näytä kieltä, vaan kuvassa näkyy lepakon kaksi korvaa. Kyseessä on suurikorvainen korvayökkö. Korvayökkö on tikkuaskin kokoinen ja sen korva on vain hieman pienempi kuin itse eläin. Kuvaaja on ollut viisas eikä ole kameran salamalla häirinnyt lepakkoa. Jos talvella kohtaa lepakoita, ja silloin niitä ei pidä häiritä. Niillä palaa energiaa jokaiseen turhaan heräämiseen. Elokuussa lepakot vielä etsivät horrospaikkoja.

Korvayökkö ei välttämättä kaikuluotaa yhtä paljon kuin muut lepakot. Suuret korvat auttavat sitä kuulemaan ääniä hyvin tarkasti. Korvayököt osaavat saalistaa myös pinnoilta eikä vain ilmasta kuten muut lepakot. Se säätelee lämpötilaansa roikottamalla ja tuulettamalla korviaan. Talvella korvayökkö säästää lämpöä rullaamalla korvat tiiviisti kehoonsa.

Poikanen emona?

Pajulintu ötökkä nokassaan.
Poikasmainen pajulintu. Pajulintu ötökkä nokassaan. Kuva: Antti Strang pajulintu

"Seurasin heinäkuun lopulla pajulintujen pesintää. Poikasia oli neljä ja emoja vain yksi. Tunnistin tämän samaksi yksilöksi mm. oikean jalan katkenneesta varpaasta. Kiinnitin huomiota emon poikasmaiseen ulkoasuun. Sen nokan juuressa oli vielä poikasille ominainen keltainen nahka, joka näkyi selvästi nokan ollessa auki. Lisäksi höyhenpuvussa erityisesti niskassa oli poikasmaisuutta. Voiko olla mahdollista, että kesän aiemman poikueen yksilö on ottanut tämän pesän haltuunsa, jos varsinaisille emoille on käynyt kalpaten?"
– Antti Strang

Juha Laaksonen vastaa: Pajulintu on sellainen laji, että se ei pesi kuin kerran kesässä. Kuvassa ei ole nuori vaan vanha lintu. Sillä on aika kuluneet, rispaantuneet peitinhöyhenet, ja nuo selkäpuolen höyhenet ovat sen verran heikossa kunnossa, että ne näyttävät pörröisiltä. Tuo nokan tyvi on kyllä mielenkiintoinen. Usein tuollainen ”aku ankka” -nokka on hyvä poikasen tai nuoren linnun tuntomerkki. Tämä ei kyllä päde kaikilla lajeilla. Minun veikkaukseni on, että kuvassa on vanha lintu menossa ruokkimaan poikasia.

Mikä lisko?

Lisko laiturilla.
Lisko kesäisessä maisemassa. Lisko laiturilla. Kuva: Jouni Rantala liskot

"Onko kuvassa sisilisko vai jokin muu? Aiemmin näkemäni sisiliskot ovat olleet huomattavasti pienempiä ja niiden väritys on ollut lähinnä ruskean eri sävyjä. Otus majailee Keski-Suomessa.
– Jouni Rantala

Ari Saura vastaa: Jos tuo lauta on 10 cm leveä, niin kyseessä on melkoinen pötkäle. Suurimmat Suomessa tavatut sisiliskot ovat 16 cm. Sisiliskon tummanruskea väritys on kohtalaisen tyypillinen. Niiden väritys vaihtelee hurjasti messingin värisestä hyvin ruskeaan. Myös sukupuolten väri vaihtelee. Naarailla on usein selkäpuolella viiruja, ja koirailla rengastäpliä. Koiraat ovat vatsapuolelta usein hyvin värikkäitä – niiden kaula ja vatsa voi olla oranssi tai jopa punainen. Tämän sisiliskon pulleus johtuu siitä, että se on tiineenä oleva naaras. Sisiliskot parittelevat kevät-kesällä. Tiineys voi kestää tällaisella vaihtolämpöisellä eläimellä jopa 70 vuorokautta. Munat kehittyvät naaraan sisällä ja niitä voi olla 3-10 kappaletta. Elävinä syntyy 5-6 poikasta. Luulen, että tässä on käsillä raskauden viime hetket, vaikka emo onkin vielä hyvin pää pystyssä ja näyttäisi jopa hymyilevän! Upea häntä ja kaikin puolin valioyksilöltä näyttää muutenkin.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 18.8.

Oikea lintutorni

Haikaroita lintutornin päällä
Haikarat lintutornissa Haikaroita lintutornin päällä Kuva: Markus Jounila Luontoilta

"Ajoimme myöhään kesäkuun lopulla Parikkalan kunnassa, Tarnalan kylässä olevan Pohjarannan lintutornin ohi. Noin 500 metriä ennen lintutornia näimme yhden haikaran ladon katolla, jota pysähdyimme katsomaan. Kun jatkoimme matkaa ja tulimme lintutornin kohdalle, oli sen jokaisella kulmalla, sekä alemmalla kaiteella keskellä yksi, yhteensä viisi haikaraa. Vaikka olen alueelta kotoisin, olen harvoin sattunut näkemään haikaraa, saatikka kerralla viittä, ja vielä näin hauskassa paikassa. Pääsimme aika lähelle lintuja, kunnes ne porukalla lehahtivat lentoon. Kyseessä taitaa olla kattohaikara?"
– Kirsikka Paakkinen

Tämä kysymys menee Juha Laaksoselle ja Jaakko Kullbergille: Kyllä, kyseessä on kattohaikara. Hauska kuva! Suomessa kattohaikara on harvalukuinen lintu, Virossa niitä on, mutta sielläkin on ilmeisesti tullut takapakkia. Suomessa kattohaikaroita havaitaan vuosittain useampi sata, mutta pesintöjä ei juuri ole ollut. Muita haikaroita Suomessa kyllä on.

Kattohaikaran ongelma Suomessa on, että sammakoita ei ole riittävästi, pellot ovat aika kuivia ja yksipuolisia. Laadukkaita pesimäpaikkoja ei ole. Sen sijaan kalastavilla haikaroilla tilanne on toinen.

Havunneulaspallot

Havunneulaspallot laiturillla
Havunneulaspallot Havunneulaspallot laiturillla Kuva: Aku Soininen Luontoilta

"Outokummusta, Itä-Suomesta Juojärvestä, puromaisen Myllyjoen suistolta, lahdenpohjukasta äitimme löysi mielenkiintoisen näköisiä havunneulaspalloja. Havunneulaspallot kelluivat lahdenpohjukassa ikiaikaisten, sileiden uppotukkien seassa matalassa vedessä, n.50 cm:n syvyydessä irtonaisina, yksittäisinä kappaleina lähellä suokaistaleen rantaa. Järven pohja oli löytöpaikalla mutainen ja osin sileähiekkainen. Ulkonäöltään pallot ovat kuin huovutetut, tiiviit, pyöreähköt munat. Havunneulaspallot tuoksuivat järvestä ylös nostettaessa metaanipitoiselta. Kooltaan pallot olivat 15-25 cm korkeita. Läpimitta max. 60 cm. Väri on vaaleanruskea, kuivan heinän värinen."
– Aku Soininen

Ari Saura vastaa: Todella mielenkiintoinen kuva! Havupallot ovat hyvin todennäköisesti muodostuneet siten, että rantavedessä on ollut männynneulasia ja niihin on takertunut sitkeitä rihmamaisia viherleviä. Sitten aallokko on pyörittänyt pallukoita rantavedessä ja ne ovat pikkuhiljaa kasvaneet näin isoiksi.

Samantapaisia, kirkaanvihreitä ja melko kiinteitä, jopa tennispallon kokoisia, palloja on löydetty meren rannalta. Ne usein muodostuvat pelkästä sitkeästä viherlevästä ja joskus niihin voi tarttua irtainta kariketta, rakkolevän murusia tai vesikasvien palasia.

Haju on tyypillistä kesällä tällaisessa orgaanisessa kasassa, jossa alkaa tapahtua ikäänkuin kompostoitumista. Pallon sisällä olevat orgaaniset ainekset alkavat lahota lämpimässä rantavedessä ja ne alkavat tuottaa metaania eli suokaasuja.

Näinkin isojen pallojen syntyminen vaatii kyllä varsin erikoiset olosuhteet: tasaisen aallokon, sitkeää rihmamaista viherlevää ja sopivaa kariketta, joka takertuu leviin ja muodostaa näin hienon kokonaisuuden.

Valkoinen fasaani

Valkoinen fasaani pihalla
Valkoinen fasaani Valkoinen fasaani pihalla Kuva: Pirjo Luontoilta

"Hei. Meidän pihassa kuvattu fasaani. Miten albiinot ja värivikaiset eläimet selviävät, kun ovat niin näkyviä?"
– Pirjo

Juha Laaksonen vastaa: Tämä on loistava kuva, kyseessä on koirasfasaani, joka on kauttaaltaan valkoinen: albiino tai leukistinen. Silmä näyttää punaiselta, mikä viittaisi edelliseen. En ole tämännäköistä lintua ennen nähnyt!

Vaaleat yksilöt erottuvat paremmin ja pedotkin kiinnittävät niihin huomiota. Kuitenkin osa linnuista selviää, esimerkkinä eräs vaalea mustarastas, jota olen jo vuoden ajan seurannut, ja edelleen se on hengissä. Yleensä nämä värimuodot karsiutuvat luonnossa pois. Fasaaneilla kyllä väritys vaihtelee; aika paljon niillä on tummia muotoja.

Fasaanikoiraan höyhenpuku on tärkeä, mutta myös sen koko, ääni, rohkeus, voima ja käyttäytyminen ovat tärkeitä ominaisuuksia. Jännä havainto, toivottavasti pysyy hengissä!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 14.7.

Vähän puinen sieni

Sieni kasvaa puussa.
Sieni koivussa. Sieni kasvaa puussa. Kuva: Hannu Peltonen sienet,Luontoilta

"Mikähän sieni tämä mahtaa olla? Sieni oli halkaisijaltaan noin 12 senttiä. Se kasvoi Lemmenjoella terveessä koivussa noin kahden metrin korkeudella. Tarkempi paikka oli Lemmenjoen kansallispuistossa noin 250 metriä korkealla Ruihtoskaidi tunturin rinteellä.
Ehdin katsella sitä viikon verran, sitten se yhtäkkiä katosi. Olisiko poro tai hirvi syönyt sen, kun sitä ei maassakaan näkynyt?"

– Hannu Peltonen

Henry Väre vastaa: Kun sieni kasvaa tuon näköisenä koivulla, niin puu ei ole enää täysin terve, vaan siinä on jo käynnissä vakava laho. Koivu voi kyllä elää sienen kanssa vielä vuosikausia.
Sienen lakin pyöreäliuskaiset reunat viittaavat epämuodostuneeseen kasvutapaan. Todennäköisesti kyseessä on jokin vinokaslaji, esimerkiksi rustovinokas on erittäin yleinen koivulla. Kuvan sienen kasvutapa suoraan katsojaan päin on myös aika epätyypillinen.

Toukkia seitin alla

Toukkia puussa.
Seittikerroksen peittämät toukat. Toukkia puussa. Kuva: Riku toukka,Luontoilta

"Toukat ovat tehneet valloituksia useammassa puussa. Niitä oli rykelminä jonkinlaisen seitin alla. Osassa puista oli vielä lehtiä, mutta ne eivät näyttäneet kovin hyvinvoivilta. Pari puuta oli täysin seittikerroksen alla lehdettömänä. (Puut olivat ehkä tuomia.. )
Mistähän on kyse?"

– Riku Turusta

Jaakko Kullberg vastaa: Kyseessä on tuomenkehrääjäkoi. Tämä on aika yleinen ilmiö Etelä-Suomessa. Aika ajoin koit syövät kokonaiset tuomipensaikot täysin lehdettömiksi. Yleensä tuomet selviävät tästä ilman suurempia ongelmia ja kasvattavat uudet lehdet loppukesäksi.
Seitti on toukkien itselleen kehräämä pesä, joka suojaa kylmältä ja sateelta. Seitti suojaa toukkia myös pistiäis- ja kärpäsloisilta sekä pikkulinnuilta.

Rantalepän toukkaviuhka

Toukkia lepän lehdessä.
Toukkaviuhka lepän lehdellä. Toukkia lepän lehdessä. Kuva: Hanna toukka,Luontoilta

"Juhannusviikonloppuna huomasin rantalepässä yhden lehden, jonka reunaa kiersivät kuin viuhkana pienet toukat. Mitä nämä toukat ovat ja miksi ne syövät lehteä tällaisessa muodostelmassa? Kuva on otettu Turun saaristossa aivan meren rannalla."
– Hanna

Jaakko Kullberg vastaa: Kyseessä on lehtipistiäisiin kuuluvat toukat, jotka rouskuttavat tervalepän lehteä. Pistiäiset ovat varsin monimuotoinen ryhmä, ja siellä on erikseen tällainen kasveihin erikoistuneet joukot, kuten saha- ja lehtipistiäiset.

Monet lehtipistiäiset käyttävät ”joukkovoimaa”, luultavasti hämätäkseen saalistajia. Symmetrinen asetelma antaa esimerkiksi linnuille vaikutelman yhdestä isommasta eläimestä. Toukat voivat myös yhdessä puolustautua heiluttamalla päätään ja sylkemällä ahdistelijan päälle.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 16.6.2021

Jäljet hiekassa

Linnunjälkiä hiekalla.
Mitä jälkiä hiekassa? Linnunjälkiä hiekalla. Kuva: Jukka Järvelä eläinten jäljet,Luontoilta

"Hailuodossa merenrantahietikossa oli 17.4. valtavasti linnun jälkiä yli 100 m matkalla. Onkohan metso tai teeri soidinmenoilla? Mielenkiintoinen näkymä rannalla, kun ei olla aiemmin törmätty. Ensin katsoin että lapsi ajanut leikkiautolla, kun viivat olivat hyvin säännöllisen etäisyyden päässä toisistaan, n. 12-13 cm."
– Jukka Järvelä

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
Kuvio on lähes graafinen, siivistä lähteneet pariviivamaiset jäljet vähän hämäävät. Hiekka on alustana kovempi kuin lumihanki, jossa kanalintujen siivenjäljet näkyvät usein erinomaisesti. Huhtikuun puoliväli on soidinaikaa, joten teeri tai teeret ovat olleet kyseessä. Jälki näyttää vähän kapealta, mutta ehkä siivet ovat olleet hieman supussa. Hiekkaranta voi olla soidinpaikka siinä missä pelto, järvenjää tai suokin.

Kimalaisen punkit

Punkkeja kimalaisessa.
Onko punkeista haittaa kimalaiselle? Punkkeja kimalaisessa. Kuva: Kalle kimalaiset,Luontoilta

"Onko punkki yhtä vaarallinen kimalaiselle kuin ihmiselle?"
– Kalle

Jaakko Kullberg vastaa, että lähtökohtaisesti punkki ei ole vaaraksi kimalaiselle. Varsinkin kimalaisilla, mutta myös joillakin raatokuoriaisilla, turkkiloilla, ja esimerkiksi lantakuoriaisilla, näkee valtaviakin punkkikeskittymiä. Näitä kutsutaan ns. foreettisiksi punkeiksi. Punkkien päätarkoitus on päästä kimalaisen pesään, jonka pohjalle kertyy kaikenlaista jätettä ja pikkuotuksia. Kimalainen toimii vain kyyditsijänä ja tällä tavalla punkit pääsevät resursseihin käsiksi. Pesässä punkit hyökkäävät siellä elävien muiden pikkuotusten kimppuun.

Käpylinnut syövät aitan

Isokäpylintu aitan seinustalla.
Miksi käpylintu syö puuta? Isokäpylintu aitan seinustalla. Kuva: @Kari Roivainen Isokäpylintu,Luontoilta

Korjailin vanhan aitan ovea kun huomasin käpylintujen tulevan aitan toisen pään ovelle. Isokäpylintuja oli puolenkymmentä ja ne napsivat suuhunsa aitan ovea sekä seinää, pinnasta pehmeää puuta. Kävivät päivien aikana usean kerran ja ovat käyneet ilmeisesti useasti aiemminkin, puuta on hävinnyt parempiin suihin laajalta alueelta. Miksi ne puuta söivät?
– Kari Roivainen, Kajaani

Tämäkin kysymys menee Juha Laaksoselle:
Epäilen, että lintu hakee puusta suoloja. Käpylinnun ravintoa ovat männyn ja jonkin verran myös kuusen siemenet. Pesänsä se rakentaa risuista, sammalista ja jäkälistä, joten en usko että se olisi puuainesta mihinkään vienyt.

Kuuntelijoilta tuli lähetyksen jälkeen hyviä huomioita. Aitassa on voitu joskus säilyttää suolaa tai suolattua ruokaa. Esimerkiksi lihat oli pakko suolata hyvin vahvasti, jotta ne säilyisivät. Suola on voinut päästä hirsiin ja kulkeutua aitan ulkoseinään saakka.

Kuuntele ohjelma Yle Areenassa

Luontoilta 14.4.2021

Verinen joutsen

Verinen joutsen.
Mistä joutsen sai veriset tahrat? Verinen joutsen. Kuva: Jukka Laitinen joutsenet

"Mikähän moisen on aiheuttanut? Verijälkiä oli myös selässä, siivissä ja vähän toisessa kyljessäkin. Samalla alueella Mikkelin Heinälahdessa oli vähän kauempana neljä muuta laulujoutsenta. Tämä yksilö lensi mielestäni hyvin ja laskeutui kumppaninsa lähistölle.
Olettaisin, että kyse on samasta parista, joka on pesinyt seudulla aiemminkin."
– Jukka Laitinen

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
Vaikea sanoa, että mistä linnun verisyys voisi johtua. Siivet näyttävät ihan toimivilta. Jos lintu olisi lentänyt sähkölinjoja päin, niin usein siipipanko on poikki eikä lintu pysty lentämään näin hyvin. Jos kyseessä on suurempi petoeläin, niin linnun kehossa on aina vaurioita.
Reviiritaistelu on ihan mahdollinen. Laulujoutsenten taistelu on kovaa peliä. Siinä voi jopa heikompi tai nuorempi kaveri kuolla.

Pihan pienet toukat

Toukkia heräilemässä.
Mikä laji tässä on heräilemässä? Toukkia heräilemässä. Kuva: Timo Heikkinen toukka

"Pihalta löytyi läjä pieniä toukkia, jotka paljastuivat lumen alta. Liikkuivat ihan pienesti
eli olisivatko heräilemässä. Mikä laji on kyseessä?"
– Timo Heikkinen

Näin asiaa selvittää Jaakko Kullberg:
Kyseessä on kaksisiipisten toukat, ja joidenkin sääskien toukkia ne ovat. Lajista en ole täysin varma. Näillä näyttäisi olevan hyvin voimakas, kitinisoitunut pääkapseli. Jalkoja ei näy, vaikka kaksisiipisten toukilla jalat ovat yleensä hyvin havaittavissa. Arvaisin, että nämä voisivat olla sienisääsken toukkia. Toukkia on paljon, koska paikalla on ehkä syksyllä ollut sieni. Tämä on aika tyypillistä, että talvi vietetään vielä yhdessä jonkun resurssin äärellä, lämpimässä lumen alla. Huomattava osa sienisääskistä talvehtii aikuisina, ja nämä menevät varmasti tuosta nopeasti koteloon. Lentoon ne lähtevät viimeistään kesäkuulla.

Tikan käpypaja

Puun juurella iso kasa käpyjä.
Puun juurella iso kasa käpyjä. Kuva: Atte Lonkimo Käpytikka

"Itä-Vantaan luontopyhätön havainto: Aikamoisen kasan käpyjä tikka on talven aikaan kerännyt itselleen."
– Atte Loukimo

Käpypajaa kommentoi Juha Laaksonen:
Harvoin näkee näin suurta pajaa! Männyn rungossa näkyy halkeama, mihin käpy on kiilattu, ja siinä on helppo hakata siemenet irti ja syödä. Käpytikalla on tällainen tapa, ja näitä pajoja näkyy monin paikoin. Mutta harvoin työmaalla on näin paljon käpyjä – ahkera kaveri!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta on Lasten Luontoilta 12. toukokuuta.

Luontoilta 17.3.2021

Kanahaukan sorsastus

Kanahaukka on napannut sorsan.
Kanahaukka on napannut sorsan. Kuva: Otto Järveläinen kanahaukka

"Juoksen työmatkani. Juoksurepussani kulkee aina mukanani kätevä kamera. 16. helmikuuta näin iltapäivällä kotimatkallani Espoon Matinkylässä kanahaukan, joka oli napannut sorsan."
– Otto Järveläinen

Lintukysymykseen vastaa Juha Laaksonen.
Kanahaukka on nykyään kaupungissa aika yleinen. Siinä on iso saalis: sinisorsa painaa kilon verran ja naaraskanahaukka pari kiloa. Isompi ottaa pienemmän, ja taistelu voi olla kovaa. Kanahaukka voi saalistaa melkein mitä tahansa. Rinnan poikkijuovaisesta kuviosta voi päätellä, että kyseessä on vanha lintu.

Perhonen olohuoneessa

Nokkosperhonen olohuoneessa.
Nokkosperhonen olohuoneessa. Kuva: Henna Nokkosperhonen

"Tämä perhonen ilmestyi jostakin meille sisälle kotiin. En ihan helmikuussa odottanut että tämmöinen kaveri tulisi vastaan. Mikä perhonen tässä on kyseessä ja mitä tälle nyt kannattaisi tehdä että selviäisi mahdollisimman pitkään? Onko tällä edes mahdollisuuksia selviytyä kevääseen saakka? Ulos en aio päästää kun pakkasta on -10 astetta. Tuossa se nyt olohuoneen ikkunalla huilailee ja välillä lennähtelee ympäriinsä."
– Henna

Kysymykseen vastaa Jaakko Kullberg.
Kyseessä on nokkosperhonen, josta on pikkuhiljaa tullut yleisin päiväperhosemme. Niitä voi tulla sisätiloihin esimerkiksi halkojen mukana vajasta tai muusta viileästä tilasta. Perhoset ovat kylmässä siksi, että vaihtolämpöisinä eläiminä ne haluavat säästää energiaa.
Jos tällaisen perhosen haluaa säilyttää hengissä, se pitäisi mahdollisuuksien mukaan viedä sinne mistä se on tullut. Sisätiloissa ne ottavat kesämoodin päälle, ja sen jälkeen se on menoa eivätkä ne pääse lisääntymään.

Joko sinitiaisilla on kevättä rinnassa?

Kaksi sinitiaista puussa.
Kaksi sinitiaista puussa. Kuva: Satu Vaarula Sinitiainen

"Joko sinitiaiset 28.2. rakentavat pesää? Mikä on tuon oksan merkitys kuvissa?
–Satu Vaarula"

Kysymys menee Juha Laaksoselle.
Kuvan oksa on sattumaa. Sinitiainen tekee pesän alun sammaleesta ja lisää siihen heiniä ja villaa. Helmikuussa ne eivät vielä aloita pesän rakentamista, mutta voivat jo varailla ja katsella sopivia koloja. Pesän rakennus käynnistyy kuitenkin vasta huhtikuun puolella.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta kuullaan 14. huhtikuuta.

Luontoilta 17.02.2021

Kuusitiaisen kopsahdus

Kuusitiainen.
Kuusitiainen. Kuva: Matti Kosonen kuusitiainen

"Mökillä viime viikolla kuusitiainen kopsahti päin ikkunaa ja kupsahti maahan. Ei delannut. Katseltiin vähän aikaa lähtiskö lentoon. Ei lähtenyt. Otin poloisen käteen, ja nostin kuistin pöydälle.
Kiinnitin huomioni siihen, että lintu oli huomattavan lämmin. Kysyn millainen on lintujen kehon normaali lämpötila? Aiheuttiko törmäys mahdollisesti lämpötilan nousun?"
– Matti Kosonen

Tapahtuma hetkellä tammikuun alussa lämpötila oli Läyliäisillä -2°C.

Kysymykseen vastaa lintuasiantuntija Juha Laaksonen:
Linnuilla on korkeampi ruumiinlämpö kuin ihmisillä, keskimäärin 41 astetta. Talviöinä lintujen ruumiinlämpö laskee, kuten esimerkiksi lapintiaisella.

Tässä on kyseessä onnellisesti päättynyt törmäys. Jos lintu lähtee hyvin lentoon, niin se todennäköisesti selviää onnettomuudesta.

Minkä matka mahtoi päättyä ja kenen toimesta?

Lumijälki.
Lumijälki. Kuva: Jarkko Heiskanen lumijäljet

"Linnun jättämän lumijäljen ja myllätyn kuopan väli 10-15 metriä, siipien kärkiväli ehkä reilu metri."
– Jarkko Heiskanen

Myös tämä lintukysymys meni Juha Laaksoselle:
Jäljet on hangelle jättänyt kanahaukka, koska hangella näkyvät terävät siiven kärjet ja aika pitkä pyrstö.

Jos kyseessä on saalistustilanne, niin sanoisin, että mieluummin haukka kuin pöllö. Kuvassa ei kuitenkaan ole yhtään sulkaa eikä yhtään höyhentä, mikä on täysin käsittämätöntä.

Tarina voisi mennä vaikka niin, että kanahaukka on saalistanut hangelta peltopyyn.

Melkoinen työmaa!

Palokärjen työmaa.
Palokärjen työmaa. Kuva: Mika Mansikka Palokärki

"Todennäköisesti palokärjen kaivertama kuusen tyvi Imatran Teppanalassa. Melkoista lastua saanut aikaiseksi. Kyseisen lajin edustaja ainakin pakeni lähellä olevasta puusta."
– Mika Mansikka

Palokärjen touhuista tiesi kertoa hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg:
Kyseessä on kuusi, jonka sisällä on hevosmuurahaisten pesä. Palokärki on kuullut muurahaiset, ja päässyt pesään asti.

Vaikka ääntä ei kuuluisikaan, niin palokärki tunnistaa rungon onton kohdan kopauttamalla muutaman kerran nokallaan.

Hevosmuurahaiset eivät syö puuta, vaan rakentavat sen sisälle pesänsä. Niiden rouskutuksen saattaisi kuulla myös ihminen!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta kuullaan keskiviikkona 17. maaliskuuta.

Luontoilta 20.01.2021

Siivekäs kesävieras

Kaksi koiraa katsoo ikkunasta merimetsoa.
Kaksi koiraa katsoo ikkunasta merimetsoa. Kuva: Jarkko E merimetso

"Tämmöinen tuli kesällä vastaan. Oli tuossa illasta aamuun ja olisi antanut koskettaa. Ei syönyt. Painoi pään kainaloon ja nukkui. Aamulla hätistin varovasti pois. Mulkaisi ja lähti lentoon."
– Jarkko E., Emäsalo

Studion asiantuntijat arvelevat, että merimetso on todennäköisesti tullut talon pihaan lepäämään, ja se saattaa olla myös jonkin verran huonokuntoinen.

Merimetso on arka lintu, esimerkiksi luodolla lintua tuskin pääsee 200 metriä lähemmäksi.

Yksi vaihtoehto on, että lintu on aiemmin törmännyt ikkunaan, ja jäänyt siksi yön yli tuolin reunalle lepäämään. Lintu saattaa olla uupunut ja huonokuntoinen myös siksi, että sillä on loisia.

Erikoinen etana?

Valkoinen etana kallionkolossa.
Valkoinen etana kallionkolossa. Kuva: Seppo Sutinen Ukkoetana

"Tällainen valkoinen, noin 10cm pitkä etana näyttäytyi mökillämme Joensuun Keskijärvellä. Mahtaako olla mitenkin harvinainen kaveri?."
– Seppo Sutinen, Joensuu

Kysymykseen vastaa kalojen ja matelijoiden asiantuntija Ari Saura:

Kuvassa näyttäisi olevan poikkeuksellisen komea, vaalea ukkoetana.

Suomessa on 22 etanalajia, joista yli kymmenen senttimetrin pituisia lajeja on kolme: ukkoetana, pantterietana ja espanjansiruetana. Ukkoetana on ainut, jolla on värimuunnoksia mustasta lähes valkoiseen.

Etana kannattaa kuvata sen oikeasta kyljestä, jolloin lajin voi tunnistaa hengitysaukon perusteella. Kotimaisella ukkoetanalla ja peltoetanalla aukko on kilven takareunassa. Siruetanoilla aukko on kilven etureunassa.

Toinen tuntomerkki löytyy selästä. Ukkoetanoilla on selässä terävän peräpään kärjestä selän puoleenväliin ulottuva harjanne. Siruetanoilla peräpää on pyöreäpäinen, ja sen yläpinta on tasainen.

Onko karhu kotona?

Karhunpesä metsässä.
Karhunpesä metsässä. Kuva: Senja karhu,pesä

"Löysimme kesällä sattumalta karhun talvipesän. Karvoista ja jäljistä päätellen. Nukkuuko karhu aina samassa pesässä vuodesta toiseen? Emme kuitenkaan halua mennä katsomaan tai toteamaan sitä."
– Senja, Posio

Kysymykseen vastaa nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnunen:

Karhu voi talvehtia samassa pesässä, mutta sillä on reviirillään useita mahdollisia talvehtimispaikkoja. Jos karhu tulee talviunien aikaan häirityksi, se voi vaihtaa paikkaa ja siirtyä toisaalle.

Monessa karhunpesässä vietetään juuri nyt aika hauskaa aikaa, kun poikaset syntyvät. Naaras on viettänyt alkutalven kevyessä unessa lämpimässä pesässä. Se odottaa poikasten syntymistä, ohjaa ne nisälle, ja suojaa niitä kehollaan. Keväällä ison kissan kokoiset poikaset pääsevät pesästä ulos.

Karhun luonnonpesä on kooltaan yllättävän pieni!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:


Seuraava Luontoilta kuullaan keskiviikkona 17. helmikuuta.

Luontoilta 18.11.2020

Kalareissun erikoinen saalis

Järvimalmia.
Järvimalmia. Kuva: Anneli Hemilä järvimalmi

"Tyttäreni oli kalassa, ja tällainen tarttui jigiin järven pohjasta."
– Anneli Hemilä, Järvenpää

Kysymykseen vastaa kalojen ja matelijoiden asiantuntija Ari Saura:

Tässä ei ole kyse kasvista tai eläimestä, vaan järvimalmista, joka on hapettunutta rautaa (rautaoksidia).

Pohjavesissä rauta on liuenneena, ja järvimalmia syntyy, kun liuennut rauta alkaa saostua pohjalähteen purkauspaikan kohdalla esimerkiksi kiven sirun ympärille.

Suomen maaperässä on kahdenarvoista rautaa – kolmenarvoista ferrirautaa ja kahdenarvoista ferrorautaa. 1800-luvulla, ennen vuoriteollisuutta ja masuuneja, järvimalmi oli Suomen tärkein raudan lähde.

Mustanaamainen valkohäntäpeura

Erikoisen värinen valkohäntäpeura.
Erikoisen värinen valkohäntäpeura. Kuva: Mikko Peussa valkohäntäpeura

"Näin useita valkohäntäpeuroja Raasin retkellä lähellä Pöytyää, mutta tämä mustanaamio oli poikkeava turkiltaan. Onko lajimääritys silti oikein?"
– Mikko Peussa, Turku

Kysymykseen vastaa nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnunen:

Kyse on nuoresta eläimestä, joka on vaihtamassa karvaa. Kuvassa näkyy kyljessä punertava kesäkarva, ja päässä sekä toisessa takajalassa karva on jo vaihtunut tummaan talvikarvaan.

Talvikarva pitää erityisen hyvin sadetta, ja sen alla on hyvä pohjavilla. Ja tummahan sopii meidän pimeisiin talviimme!

Sirkka puolukkametsässä

Hepokatti.
Hepokatti. Kuva: Jukka Hirvi heinäsirkat

"Lappeenrannan Muukossa hyppäsi suurehko sirkka kannon päälle. Sirkka oli reilun tulitikkuaskin pituinen, mutta ei näyttänyt hepokatilta."
–Jukka Hirvi, Taipalsaari

Kysymykseen vastaa hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg:

Kyseessä on yksi Suomen suurimmista heinäsirkkalajeista eli kangassirkka; varsinkin naaraat ovat suurikokoisia.

Muista heinäsirkoista poiketen kangassirkalla ei ole lenninsiipiä. Siivettömyydestä on se hyöty, että kangassirkka voi käyttää siipien kasvattamisen energiapanoksen jälkeläistuotantoon.

Kangassirkka on lämpimien, puoliavoimien paikkojen laji ja suhteellisen yleinen Salpausselän alueella.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:


Seuraava Luontoilta on Lasten Luontoilta - ja se kuullaan keskiviikkona 16. joulukuuta.