Lasse Nousiainen
Yle
Mitä ajattelemme, kun meille mainitaan hieroglyfit? Monelle juolahtaa mieleen seikkailuelokuvat ja sarjakuvat. Muinaisessa Egyptissä käytetty kirjoitusjärjestelmä kiehtoo meitä vieläkin.
Joku on nähnyt elämänsä ensimmäistä kertaa hieroglyfejä Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvassa, kun taas toiselle hieroglyfeistä muistuu mieleen Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen.
Hieroglyfit ovat yksi maailman vanhimmista kirjoitusjärjestelmistä.
Hieroglyfit eivät ole häviämässä mihinkään. Yksi osoitus vallitsevasta kiinnostuksesta muinaisegyptiläisten arkeen ja kirjoituksiin on Amos Rexin Egyptin loisto -näyttely.
Hieroglyfit ovat tavallaan emojien ja graffitien esikuvia. Viime vuosina hieroglyfit ja muinainen Egypti ovat esiintyneet myös populaarikulttuurin kuvastossa ja esimerkiksi Aku Ankan sivuilla. Se ei ole mitenkään ihmeellistä, onhan hieroglyfeissä sarjakuvalle ominaisia kuva- ja kirjoitusmerkkejä.
Hieroglyfit ovat yksi maailman vanhimmista kirjoitusjärjestelmistä. Ne ovat sekoitus kuva-, tavu- ja äännemerkkejä. Yksi merkki saattaa edustaa äännettä, sanaa tai käsitettä, mutta sen on mahdollista tarkentaa myös muita merkkejä.
Aloittelijan ei ole välttämättä helppoa lukea muinaisten egyptiläisten monimutkaisia tekstejä. Hieroglyfien kirjoitus- ja lukusuunta voi olla oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle. Hieroglyfeissä olevat ihmis- ja eläinhahmot ja niiden katse paljastavat lukusuunnan.
Myös emojeita voi lukea eri suunnista: perinteisesti vasemmalta oikealle, mutta myös ylhäältä alas tai oikeastaan miten vain, riippuen käyttäjästä ja hänen tunnetilastaan.
Hieroglyfejä käytettiin Egyptissä erityisesti uskonnollisissa yhteyksissä ja niitä kaiverrettiin monumentteihin. Ensimmäiset hieroglyfit olivat lyhyitä tekstejä kivessä ja saviastioissa.
Sana hieroglyfi on kreikkaa ja tarkoittaa pyhää kirjoitusta tai kaiverrusta. Tämä on aiheuttanut pientä sekaannusta, koska hieroglyfeillä ei ole ilmaistu pelkästään uskonnollisia asioita. Niillä on kerrottu myös muinaisen Egyptin arjesta.
Hieroglyfeillä on aikoinaan tehty käytännön asiakirjoja ja esimerkiksi lemmenlyriikkaa. Vastaavasti emojeilla on hyvinkin helppoa tehdä nykyaikana rakkaudentunnustuksia.
Asiakirjoissa emojeita ei onneksi ole tapana käyttää, mutta teleyhtiöiden mainoksiin ja t-paitojen painatuksiin ne ovat tiensä löytäneet.
Ajanlaskun ensimmäisten vuosisatojen aikana hieroglyfeistä luovuttiin. Egyptiä alettiin kirjoittaa kreikkalaisin kirjaimin ja kyky tulkita hieroglyfejä unohtui pitkäksi aikaa.
Hieroglyfit olivat vuosisatoja ratkaisematon arvoitus, kunnes Napoleonin sotaretken yhteydessä 1799 egyptiläisestä Rosettan kaupungista löydettiin Rosettan kivi. Sen avulla päästiin vauhtiin hieroglyfien tutkimuksessa.
1800-luvun alussa tutkijat käyttivät Rosettan kiven kreikankielistä kirjoitusta avaimena ja pystyivät selvittämään hieroglyfien järjestelmän.
Edelliset lauseet voisivat olla seikkailuelokuvan synopsiksesta. Ei siis mikään ihme, että olemme nähneet myös Indiana Jonesin hieroglyfien keskellä.
Kaukaisessa tulevaisuudessa varmasti tutkitaan intohimoisesti emojeita ja älypuhelinaikakautta. On vaikea ennustaa, miten persikka- ja munakoisoemojit silloin tulkitaan.
Parin sadan vuoden kuluttua kukaan ei ehkä käytä enää emojeita ja niistä ovat kiinnostuneita vain historiantutkijat. Mutta mikä olisi meidän aikakautemme Rosettan kivi ja oikeanlainen avain emojien merkitysten tulkitsemiseen? Piilaakson syvyyksiin hautautunut iPhone?
Olisi erittäin mielenkiintoista olla seuraamassa sivusta, millaisia tuloksia saadaan ja tulkintoja tehdään 2000-luvun alusta, jos tutkimuskohteeksi sattuu osumaan emojirypäs, jonka kolmevuotias lapsi on äitinsä puhelimeen leikkiessään näpytellyt.
Aristoteleen kantapäässä keskustellaan hieroglyfeistä ja siitä, miksi niiden tulkinta on niin vaikeaa. Vieraana on egyptologi ja tietokirjailija Mia Meri. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
