Hyppää pääsisältöön

Historiaa voi harrastaa monin yllätyksellisin tavoin – Yksi tapa on luoda siitä taitava illuusio, jossa mennyt herätetään henkiin

Historian elävöittämistä.
Suomessa on satoja aktiivisia historian harrastajia. Historian elävöittämistä. Kuva: Ari Laakso historia

Historian elävöittäminen on monipuolinen harrastus. Siinä kokoonnutaan yhteen muiden samanhenkisten ihmisten kanssa, opitaan uusia taitoja – ja tietysti herätetään historia henkiin.

Mitä tarkoittaa elävöittäminen? Nykysuomen sanakirja antaa kysymykseen lukuisia vastauksia: se herättää henkiin, antaa eloa, väriä ja vaihtelevuutta jollekin. Tekee eloisaksi ja virkistää.

Kerrostalon betoniseinää voi elävöittää maalauksella ja juhlia vaikkapa hauskalla ohjelmalla, mutta miten elävöittää historiaa? Historiaa harrastetaan monella tavalla, mutta mitä esimerkiksi historian elävöittämistä harrastavat oikein tekevät? Aikuiset ihmisetkö leikkivät intiaania metsässä? Voiko triviaalimpaa olla? Vielä mitä!

Kyse ei kuitenkaan ole intiaanin tai uudisraivaajan leikkimisestä, vaan siitä, että lähdetään tekemään asioita mahdollisimman samankaltaisilla menetelmillä, välineillä ja tavoilla, joilla niitä elävöitettävänä aikanakin on tehty.

Nyt on aika vihkiytyä näihin salaisuuksiin – jossain tapahtuu parhaillaan jotain kivaa ja jännää! Otetaan selvää!

Historian elävöittämistä.
Naiset leirissä. Historian elävöittämistä. Kuva: Ari Laakso historia
Historian elävöittämistä.
Elävöittämisharrastus sekoitetaan usein larppaamiseen ja jopa teatteriin. Historian elävöittäjät voivat kuitenkin niistä poiketen olla harrastuksessaan omana itsenään ilman roolia. Historian elävöittämistä. Kuva: Säde Kultanen historia

Harrastus, joka sekoitetaan usein larppaamiseen tai teatteriin

Elävöittämisharrastus sekoitetaan usein larppaamiseen eli liveroolipelaamiseen ja toisinaan jopa teatteriin. Vaikka elävöittäminen onkin viihdyttävää ja koukuttavaa puuhaa, on se todellisuudessa paljon muutakin.

Harrastus ei vaadi historian tuntemusta entuudestaan, vaan kuka vain kiinnostunut voi hypätä elävöittämiseen mukaan. Taustojen tutkiminen ja selvitys sekä varusteiden ja vaatteiden valmistuksen opettelu ovat iso osa harrastusta.

Historian elävöittäjät pyrkivät luomaan illuusion valitsemastaan aikakaudesta ja tilanteesta. Ajanmukaiset asut ja esineistö ovat tärkeitä johdattajia eläydyttäessä oman kiinnostuksen mukaiseen aikaan.

Asut ja esineet viehättävät paitsi silmää, myös mieltä – jos niitä on ollut itse valmistamassa, voi samalla kuin huomaamatta solahtaa hitaan tekemisen maailmaan ja nauttia kädentaitojen tarkkuudesta. Taitotasoja toki on monia, ja taidot vain kehittyvät harrastuksen myötä.

Historian elävöittämistä.
Tiipiit ovat näyttävä näky Suomen kesässä. Historian elävöittämistä. Kuva: Wasel Arar historia

Vaikka historian elävöitys antaakin mahdollisuuden irtautua omasta arkiminästä, osallistuja on yleensä elävöitystapahtumissa mukana aivan omana itsenään, eikä liveroolipelaajista poiketen esitä mitään roolia. Harrastus suo kuitenkin mahdollisuuden eläytyä itsessään oleviin erilaisiin puoliin ja ilmaista niitä.

Se antaa luvan nauttia historian virrasta ja maistaa vaihtoehtoista tapaa elää. Iällä ei ole harrastuksessa merkitystä, eikä esimerkiksi etninen tausta määrittele sitä, minkä maan historiaa saa elävöittää. Tässä harrastuksessa ihmiselämän historian kirjo on se, joka kokoaa eri ikäiset ja eri taustoista tulevat ihmiset yhteen.

Onnistumisen elämykset voivat syntyä aivan pienistäkin asioista – esimerkiksi tarkoin luodun tunnelman kokemisesta, joka on toki syntyäkseen vaatinut paneutumista ja keskittymistä. Uusia asioita oppii väistämättä ja tekemisen meininki on tärkeää.

Historian elävöittämistä.
Lämmittelytauolla. Historian elävöittämistä. Kuva: Markku Arvonen historia
Historian elävöittämistä.
Aktiivisia historian elävöittäjiä on Suomessa satoja. Historian elävöittämistä. Kuva: Markku Arvonen historia

Elävöittäminen ei ole yleisölle esiintymistä

Aktiivisia historian elävöityksen harrastajia Suomessa on satoja. Satunnaisesti aiheesta kiinnostuneita ja tapahtumiin osallistujia on kuitenkin paljon enemmän, jopa kymmeniä tuhansia.

Muutenkin historia kiinnostaa suomalaisia – historiaa harrastetaan Suomessa monin tavoin ja historiateemaiset yleisötapahtumat tarjoavat useita erilaisia näkökulmia ja tapoja aiheen käsittelemiseen.

Monessa yleisötapahtumassa, kuten markkinoilla ja museoissa, saattaa mukana olla ajan hengen ja tyylin mukaisesti pukeutuneita käsityöläisiä, oppaita tai esiintyjiä. Elävöitysharrastus on kuitenkin oma genrensä.

Se ei ole yleisölle esiintymistä, vaan sitä tehdään omaksi iloksi. Tämä saattaa aiheuttaa usein sekaannusta ulkopuolisissa. Nähdessään historiallisiin asuihin pukeutuneen piknikseurueen saattaavat ohikulkijat kaivaa lupaa kysymättä kameran tai kännykän esiin ja ottavat kuvia. Usein syynä on harhaluulo siitä, että meneillään olisi jokin historiateemainen esitys.

Elävöitystapahtumissa on usein alkajaisiksi yleisölle avoimet ovet, kuten esimerkiksi Karkuteillä historiankirjasta -radiodokumentissammekin esitellyssä 1700-luvun joulubaalissa Helsingin Suomenlinnassa.

Yleisön poistuttua tilaisuus jatkuu elävöitysharrastajien omana suljettuna tapahtumana, jolloin jokaisen osallistujan vaatteet sekä kampaukset, ruuat ja ruokailuvälineet ovat mahdollisimman ajanmukaisia. Musiikkia ei soiteta sähköisillä äänilaitteilla, vaan aikakaudelle tyypillisillä soittimilla, joita ajanmukaisesti pukeutuneet muusikot soittavat.

Harrastajat järjestävät myös tapahtumia, vaikkapa erilaisia kävelyretkiä tai piknikkejä, joissa aikakausi saattaa olla liukuvampi ja pukeutuminen vaihdella kolmenkin vuosisadan aikahaitarilla.

Aktiivisimmin eri aikakausista harrastetaan keskiaikaa. Suomessa on monia vuosittaisia keskiaikamarkkinoita, joista Turun tuomiokirkon ympäristössä vuosittain järjestettävät Keskiaikaiset markkinat ovat ehkä tunnetuimmat. Hämeen keskiaikafestivaali, Hollolan keskiaikatapahtuma ja Kouvolan Wiipurintien markkinat ovat myös laajalti tunnettuja.

Perinnelaivojen korjaus ja ylläpito sekä replikoiden rakentaminen voivat olla myös historian elävöittämistä. Sekä ammattilaiset että harrastajat uhraavat rakennustalkoisiin tuhansia työtunteja.

Esimerkiksi vuonna 1999 valmistunut viikinkiajan laiva Sotka on replika, joka on piirretty vanhimman suomalaisen hylkylöydön mukaan.

Nykytekniikoiden avulla arkeologiset selvitystyöt ovat tarjonneet autenttisuuden etsijöille aiempaa tarkempaa tietoa esimerkiksi muinaisista esineistöistä ja entisajan ruokavaliosta.

Historian elävöittämistä.
Joulubaali Helsingin Suomenlinnassa. Historian elävöittämistä. Kuva: Säde Kultanen historia

Elävöittämistä meillä ja muualla

Historia on suosittu harrastus myös Suomen ulkopuolella ja sitä tuetaan myös organisaatiotasolla.

– Keskiajan ja renessanssin harrastusta tuetaan muun muassa SCA:n eli Society of Creative Anachronism -organisaation kautta. SCA toimii yli 20 maassa ja sillä on 30 000 jäsentä. SCA:han kuuluvia ryhmiä on Suomessakin, kertoo helsinkiläinen historian elävöittämisen monipuolinen harrastaja, graafikko ja muusikko Wasel “Wasku” Arar.

Mies.
Wasel "Wasku" Arar harrastaa historian elävöittämistä. Mies. Kuva: Markku Arvonen historia

SCA:n tarjoamat aktiviteetit antavat monenlaista oppia eri aikakausien asujen ja välineistöjen tekemisestä oluenpanoon, puu- ja metallitöihin, kalligrafiaan, heraldiikkaan tai vaikkapa musiikkiin ja tanssiin.

Keskiaikaa elävöittävä Aarnimetsän paronikunta on SCA:n suomalainen osa, joka tunnetaan Suomen keskiaikaseura ry:nä. Kattojärjestönä se ohjaa ja tukee jäsenyhdistyksiään eli paikallisesti toimivia keskiaikaseuroja.

Yksi Skandinavian suurimpia SCA:n toimintaan kuuluvia keskiaikatapahtumia on vuosittain elokuussa järjestettävä, Visbyn kapeat kadut ja kujat täyttävä keskiaikaviikko.

Ruotsalaisia harrastajia käy paljon myös muissa isoissa tapahtumissa, kuten Ahvenanmaan Saltvikin viikinkimarkkinoilla, joille kokoontuu vuosittain kymmenisen tuhatta harrastajaa.

Paikka tunnetaan yhtenä niistä Ahvenanmaan osista, jotka kohosivat ensimmäisinä merestä, ja jotka ovat olleet asuttuina pisimpään. Alueella on runsaasti muinaisjäännöksiä ja hautoja myöhäisrautakaudelta ja viikinkiajalta 800–1000 jKr. Vastaavia tapahtumia järjestetään muissakin Pohjoismaissa ja Baltian maissa.

– Historiaa elävöitetään lähes joka maassa. Ryhmiä on sadoittain pelkästään Euroopassa. Mitä kauemmas Suomesta mennään, sitä vähemmän tuttuja nämä ryhmät monille asian harrastajillekin ovat, vaikka olemme joskus käyneet 1700-luvun näytöksissä jopa Espanjassa asti, Wasku kertoo.

Historian elävöittämistä.
Vanhaan musiikkiin perehtyminen ja sen esittäminen aikalaistapahtumissa on sekin yksi tapa elävöittää historiaa. Historian elävöittämistä. Kuva: Ari Laakso historia

Waskun mukaan Yhdysvalloissa erityisen suosittua on vanhan lännen harrastaminen, jossa elävöittäjiä kiinnostaa esimerkiksi vuosien 1861-1865 sisällissota. Suomalaisetkin harrastajat ovat osallistuneet Rendezvous-leireille, joiden aiheena on vanhan lännen kulta-aika ennen valkoisen miehen massavyöryä länteen.

– Euroopassa vanhan lännen ja erityisesti intiaanien historian harrastaminen on varmaan kaikkein suurinta Saksassa, jossa pidetään tuhansien harrastajien leirejä, sanoo Wasku.

– Tällaisia rancheja ja lännenkaupunkeja on Saksan lisäksi muun muassa Englannissa, Belgiassa, Ranskassa, Tanskassa ja Norjassa. Ruotsissakin vanhan lännen harrastus on huomattavan suurta, esimerkiksi Smoolannissa sijaitseva kaupallinen villin lännen teemapuisto High Chaparral, jossa historianelävöittäjätkin mielellään käyvät, avattiin jo vuonna 1996.

Wasku kertoo musketöörien ja 1700-luvun harrastamisen olevan myös suosittua melkein kaikkialla Euroopassa. 1700-lukua suositumpi aihe on kuitenkin Napoleon ensimmäisen taistelut, joista kiinnostuneita harrastajia on Euroopassa tuhansittain.

Waterloo 200-vuotta -tapahtumassa vuonna 2015 taistelukentällä oli yhtäaikaisesti 6200 musketööriä, 330 hevosta ja 120 tykkiä.

Tapahtumat ovat massiivisia: Waterloo 200-vuotta -tapahtumassa vuonna 2015 taistelukentällä oli yhtäaikaisesti 6200 musketööriä, 330 hevosta ja 120 tykkiä.

Suomalaiset elävöittäjät kohtaavat usein samoja ulkomaalaisia ryhmiä säännöllisesti tapahtumissa ja leireillä.

– Tapaamme esimerkiksi Venäjän Pietarista tulevan ryhmän, Preobrazhensky Regimentin, Narvan taistelun elävöityksessä elokuussa ja marraskuussa vuosittain, Wasku kertoo.

Kesäinen Ruotsinpyhtää – musiikkia ja vanhaa länttä

Kesäkuisella viikolla Ruotsinpyhtäällä käy kuhina. Samaan aikaan vuosittaisen bluegrass-musiikin festivaalin kanssa alueella elävöitetään Amerikan historiaa, ja keskellä ruukkimaisemaa aukeaa muutaman navettarakennuksen takaisella pellolla näkymä 1800-luvun telttakylään tiipiineen ja vankkureineen.

Ollaan Amerikan vanhan lännen harrastajien, C.O.W.S. ry:n (Classic Old Western Societyn) järjestämällä Rendezvousleirillä, jolla eläydytään uudisraivaajien ja intiaanien elämänmenoon. Samalla muistetaan myös Suomesta vuosisadan vaihteen aikaan merten taakse lähteneitä.

Helsingissä jo 20 vuotta bluegrassworkshoppeja vetänyt Wasku oli perustamassa Ruotsinpyhtään musiikkifestivaalin rinnalle tätä vuosittaista Rendezvous-leiriä vuonna 2005.

– Yhteys on luonteva ja tapahtumat rikastuttavat toinen toisiaan, sillä bluegrassin juuret johtavat old-time-musiikin kautta pitkälle 1800-luvulle ja kauemmaksikin, Wasku kertoo.

– Vanhat viulu- ja banjosävelmät olivat Amerikan lännen iltanuotioiden ainoaa viihdykettä, sillä viulu ja myöhemmin banjo olivat niitä harvoja soittimia, joita saattoi kuljettaa mukana rajaseuduille asti.

Waskun mukaan vanhaan musiikkiin perehtyminen ja sen esittäminen aikalaistapahtumissa on sekin yksi tapa elävöittää historiaa.

Vanhan musiikin esittäminen aikalaistapahtumissa on sekin yksi tapa elävöittää historiaa.

Kesäisenä viikonloppuna koko kylässä pääsee helposti aitoon vanhan lännen tunnelmaan. Bluegrass-musiikissa on kaikuja niin gospelista ja bluesista kuin eurooppalaisten siirtolaisten mukanaan tuomista kansanmusiikin perinteistä.

Tässä musiikkityylissä soittajat jakavat suorastaan telepaattiseen tapaan äärimmäisen tarkan tajun yhteensoiton ajoituksesta, ja varsinaisissa esityksissä festivaalilla kuullaankin räjähtävän tiukkaa menoa.

Esiintyjien ja muun festariväen akustinen soitto hulmahtelee pitkin päivää kylälläkulkijan korviin sieltä täältä kulmilta ja pihoilta. Meidät kaksi dokumentintekijää hurmasi tämä akustinen kokemus keskellä suomalaista peltomaisemaa, ja oli helppo kuvitella liikkuvansa erilaisissa aikakausissa ja kaukaisissakin paikoissa.

Kaikenkaikkiaan tämän tapahtumayhdistelmän musiikkianti on korkeatasoista, ja esiintyjiä tulee läheltä ja kaukaa. Musiikki ei ole mitään taustakuvitusta historialliseen teemaan, vaan täällä koko harrastus – niin musiikki- kuin historiaharrastuskin – elää vahvasti kiinni tämänhetkisyydessä ja sen tarjoamissa timanttisissa mahdollisuuksissa.

Dokumentintekoa ja leiritunnelmia

Tähän Ruotsinpyhtään aikaseikkailuun lähdimme tutustumaan radiodokumenttiamme varten, toki asianmukaisissa vetimissä 1800-luvun lopun suomalaisissa palvelijanhamosissa ja essuissa, huvit harteilla, korit käsivarsilla.

Ja kuinka ollakaan – heti jo tekee mieli niiata niksauttaa 2020-luvun vastaantulijoille kylänraitilla, kun he hymyilevät meille kiinnostunein katsein. Tulemme kaukaa, natisevalla aikakoneellamme… Haa! Tähänhän tempautuu ihmeen helposti mukaan.

Toimittajat Ruotsinpyhtäällä.
Toimittajat Ruotsinpyhtäällä. Asut ovat 1800-luvun mukaiset. Toimittajat Ruotsinpyhtäällä. Kuva: Säde Kultanen historia

Leirin leppoisasta tunnelmasta huomaa hyvin, ettei nyt olla missään teatterikulisseissa, vaan ihan oikeassa tosielämässä keskellä perhekuntia ja ystäväpiirejä. Keitellään häränhäntäsoppaa isolle porukalle, turistaan telttanaapurusten kesken, lapset pyörivät leikeissään. Meidät otetaan mutkattoman lämpimästi vastaan.

Leiriläisten asumukset, vaatetus ja esineistö houkuttelevat yksityiskohtien tunnusteluun ja tarkasteluun.

On niin hartaasti tehtyä käsityötä, että läheltähän sitä on tutkittava. On taitavaa pukuompelua, messinkiniitein koristeltuja vöitä ja aivoparkitusta peurannahasta tehtyä pussukkaa helmin ja hapsuin, on hirvenhammasjäljitelmistä tehtyjä koruja.

Peili ja koruja.
Esineet on taidolla tehty. Peili ja koruja. Kuva: Säde Kultanen historia

Alkuperäisamerikkalaisethan tekivät itsekin luusta koruja, jotka jäljittelivät arvokkaampia, aidoista hirvenhampaista tehtyjä, kun hampaita oli hankalampi saada riittävästi näyttävään koruun.

Komean käsintehdyn tiipiin biisonintaljapohjalle on hyvä käydä istumaan ja haastattelun tekoon.

Paitsi pelkkää lomaoleilua ja siihen liittyvää arkista puuhastelua, tarjoavat leirit myös monenlaista viihdykettä. Kisaillaan erilaisista elävöitettävän ajan ja paikan välttämättömistä taidoista. On tulentekokisaa, erilaisia ammunta-, ruoskankäsittely- ja puukonheittokilpailuja.

Historian elävöittämistä.
Koristeelliset asusteet tehdään usein itse. Historian elävöittämistä. Kuva: Säde Kultanen historia

Historia voi hurmata iästä riippumatta

Kylänraitilla kohtaamme yhden dokumenttimme haastateltavan, helsinkiläisen Säde Kultasen, joka nykyhetken elämässään toimii diakoniatyössä, järjestää monenlaisia tapahtumia sekä tekee lavastuksia ja valokuvaa.

Säde pohtii, mitä kaikkea elävöittämisharrastus on tuonut mukanaan ja mistä hänen kohdallaan kaikki alun alkaen oikein alkoi:

– Olen itse ollut kiinnostunut historiasta jo ihan lapsesta saakka, hän kertoo.

Nainen.
Säde Kultanen on ollut kiinnostunut historiasta lapsuudestaan saakka. Nainen. Kuva: Sirpa Kilpijärvi historia

– Kiersin isän kanssa paljon eri museoissa, ja esimerkiksi 1700-luvun harrastaminen on seurausta siitä, kun isä vei minut Turun linnaan. Linnan rokokoosalin näkeminen lapsena oli melkein kuin hengellinen herätys. Sitä kautta kiinnostus on sitten lähtenyt eteenpäin ja mukaan on tullut myös muita aikakausia.

Historian elävöittämistä.
Leirit tarjoavat rentoutumista, erilaisia kisailuja ja ylipäätään yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa. Historian elävöittämistä. Kuva: Säde Kultanen historia

Säde kertoo olevansa kiitollinen isälleen siitä, ettei tämä aliarvioinut hänen historiakiinnostustaan nuoren iän takia.

– Isälläni ei ollut sellaista asennetta, että lapsi pitäisi viedä vain lapsille suunniteltuihin paikkoihin. Lapsi voi ihan yhtä hyvin olla kiinnostunut vaikkapa sitten historiasta, kuten aikuisetkin. Välillä törmää pölyttyneeseen ajatteluun, että historia olisi tarkoitettu vain aikuisille tai että sitä voisi harrastaa vain kirjoja lukemalla.

Säteen mielestä historia voi parhaimmillaan olla erittäin monipuolinen harrastus, joka puhuttelee eri ikäisiä ihmisiä. Säde kertoo, että elävöittämisharrastuksen myötä arvostus pieniä, arkisia asioita kohtaan on kasvanut, ja historian tuntemus on kasvattanut myös arvostusta tähän päivään.

– Esimerkiksi kypsennettäessä ruokaa tarvitaan lämpöä ja siihen tarvitaan tulta. Tulikaan ei ole itsestäänselvyys, vaan jonkun pitää hankkia tai tehdä se itse.

Historian elävöittämistä.
Leirinuotio yössä. Historian elävöittämistä. Kuva: Markku Arvonen historia

– On toki paljon asioita, jotka ovat nyky-yhteiskunnassa paremmin, ja joista ei missään nimessä tule luopua. Tällaisia ovat esimerkiksi tasa-arvo ja vaikkapa erilaisten vähemmistöjen asema, Säde sanoo.

Silti Säde ja tuhannet muut historian elävöittäjät palaavat mielellään menneisyyteen. Harrastajat valitsevat itseään kiinnostavan aikakauden ja lähtevät tarkastelemaan sitä valikoiden, leikkimielisyyttä unohtamatta. Yhdessä viihtyminen on oleellista.

Yhdessä viihtyminen on oleellista.

Säde rohkaisee elävöittämisestä kiinnostuneita tutustumaan erilaisiin Facebook-ryhmiin ja etsimään tietoa yhdistyksistä internetistä. Elävöitystapahtumien avoimissa osuuksissa kannattaa mennä rohkeasti juttelemaan elävöittäjien kanssa.

Kotimatkallemme jäi paljon pohdittavaa siitä, miten tietämystä on aina siirretty tuleville polville – kuinkas muuten varautua tulevaan kuin menneen kautta! Paitsi tietoa ja taitoja, me ihmiset tarvitsemme ja janoamme myös tarinoita menneestä sekä haluamme tietää ja tuntea, millaista oli elää ennen omaa aikaamme.

On mukavasti hätkähdyttävää tajuta, kuinka menneen ajan ihminen koki elämäänsä yhtä tuoreesti, tämänhetkisesti ja täydesti kuin me täällä nyt.

Miten mielenkiintoista onkaan kurkottaa tuohon elämänhavaintoon halki aikojen, ymmärtää sitä, perehtyä siihen ja samalla syventää monipuolisesti käsitystä historian ketjusta.

Historian elävöittämistä.
Öinen erämies. Historian elävöittämistä. Kuva: Ari Laakso historia

Ja miksei siitäkin, kuinka herttaisen tietämättömiä me helposti olemme omasta muinaisuudestamme tulevaisuuden ihmisille.

Historiaa elävöittävä ihminen osaa arvostaa ikivanhaa osaamista ja haluaa säilyttää menneisyyden taitoja. Samalla hän tekee arvokasta kulttuurityötä ja ylläpitää sellaista, mikä muuten saattaisi kadota.

Olisiko monipuolisesta tutustumisesta erilaisiin historiaharrastuksiin lisäapua koulujen historian opetukseen? Voisivatko ne antaa virkistäviä vinkkejä opettajille, jotka joutuvat pohtimaan, miten lisätä lasten kiinnostusta historiaan ja kasvattaa kykyä historialliseen ajatteluun?

Teksti: Tiina Harpf ja Tiina Hihnavaara

Artikkeli liittyy Karkuteillä historiankirjasta -audiodokumenttiin.

Historian elävöittäminen on avainsana seikkailuun, anna palaa:

Ajan tumma ratsu kuljettaa kuulijan harrastajien mukana suoraan 1700-luvun Suomenlinnan juhlahumuun ja musketöörien maailmaan. Sieltä laukataan sata vuotta eteenpäin Ruotsinpyhtään pelloille – vaiko sittenkin Amerikan maille uudisraivaajien ruokavieraaksi ja intiaanien leirille tiipiin suojiin?