Hyppää pääsisältöön

”Nuorten naisten sairautena pidettyä syömishäiriötä ei ole otettu tarpeeksi vakavasti”

En flicka sitter med armarna i kors i en soffa, man ser inte hennes ansikte.
Ulkonäköihanteet eivät yksinään aiheuta syömishäiriötä, vaan sairastuminen vaatii myös muuta haavoittuvuutta. En flicka sitter med armarna i kors i en soffa, man ser inte hennes ansikte. Kuva: Linus Hoffman/Yle syömishäiriöt,kyynärvarret

Joka kuudes suomalainen on sairastanut syömishäiriön varhaisaikuisuuteen mennessä. Latautunut suhteemme ruokaan tekee sairauden tunnistamisesta vaikeaa.

– Syömishäiröihin liittyy edelleen mielikuvia, että ne ovat nuorten naisten sairauksia, jotka eivät ole niin vakavia, kertoo psykologi Monica Ålgars.

Vaikka nuoret naiset sairastuvat syömishäiriöön eniten, kaikki muutkin sukupuolet voivat sairastua. Ålgarsin mukaan on myös viitteitä siitä, että lasten sairastuminen on yleistynyt, ja jopa alle kouluikäiset pohtivat kehonkuvaansa.

Monica Ålgars puhui syömishäiriöistä Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen -ohjelmassa Yle Puheessa.

Uuden suomalaistutkimuksen mukaan joka kuudes sairastaa jonkinasteisen syömishäiriöstä varhaisaikuisuuteen mennessä. Tunnetuimmat syömishäiriödiagnoosit ovat laihuushäiriö eli anoreksia nervosa, sekä ahmimista ja esimerkiksi oksentelua sisältävä ahmimishäiriö, bulimia nervosa. Yleisin mutta vähemmän tunnettu on ahmintahäiriö, binge eating disorder. Ahmimishäiriössä ihminen ahmii, menettää hallinnan tunnettaan syömisestä ja kokee siitä syyllisyyttä ja häpeää.

Myös epätyypilliset syömishäiriöt, jotka eivät täytä minkään diagnoosin kriteerejä, ovat yleisiä. Tällainen on esimerkiksi ortoreksia, jossa pyritään syömään mahdollisimman terveellisesti.

Ulkonäköpaineet eivät yksin sairastuta

Tutkimuksen myötä ymmärrys syömishäiriöön altistavista tekijöistä on viime vuosina kehittynyt paljon. Iso uutinen on ollut tieto perinnöllisyyden suuresta roolista sairastumisessa. Syömishäiriöille altistavat myös psykologiset taustatekijät.

– Yksi riskitekijä on, jos on haasteita tunteiden säätelyssä ja nimeämisessä ja niiden kanssa toimeen tulemisessa. Myös itsetunto-ongelmat, mustavalkoinen ajattelu tai vaikeat elämäntapahtumat voivat altistaa sairastumiselle, Monica Ålgars sanoo.

On selvää, että elämme kulttuurissa, jossa on hyvin vinksahtaneet ideaalit, mitä tulee syömiseen ja kehoon.

Biologian ja psykologian lisäksi myös ympäröivällä yhteiskunnalla on osansa ihmisten sairastumisessa.

– On selvää, että elämme kulttuurissa, jossa on hyvin vinksahtaneet ideaalit, mitä tulee syömiseen ja kehoon.

Ulkonäköihanteet eivät kuitenkaan yksinään aiheuta syömishäiriötä.

– Valtaosa meistä elää näiden paineiden alla mutta ei sairastu. Sairastuminen vaatii myös muuta haavoittuvuutta. Mutta nykyisten ulkonäköideaalien keskellä voi olla hyvin vaikea toipua.

Myös se, että ruoasta on tullut niin latautunut aihe, voi vaikuttaa syömishäiriön kehittymiseen.

– Tällaista ylifokusoitumista ruuan terveellisyyteen ja puhtauteen näen potilastyössäni paljon, Ålgars kertoo.

Hänen mukaansa apua kannattaa hakea, jos syömisen miettiminen alkaa vaikuttaa muuhun elämään: jos välttää tiettyihin paikkoihin menemistä tai jos huomaa vaikutuksia esimerkiksi fyysisessä jaksamisessa.

Aikuisena syömishäiriöön sairastutaan harvemmin ensimmäistä kertaa

Raskaus voi altistaa – tai auttaa toipumaan

Aikuisena syömishäiriöön sairastutaan harvemmin ensimmäistä kertaa, sillä kyse on yleensä pitkittyneestä syömishäiriöstä, joka elämänmuutoksissa tai kriisissä aktivoituu uudelleen.

Naisen elämässä yksi sellainen muutos voi olla raskaaksi tulo.

– Raskaus voi aktivoida kehonkuvaongelmia ja sen mukana vanhan syömishäiriön. Kehon muuttuminen voi olla vaikea.

Toisaalta raskaus voi olla myös korjaava kokemus syömishäiriötä sairastavalle.

– Raskaus ja äitiys voivat olla myös toipumista edistävä kokemus. Voi olla helpompaa, kun fokus ei enää samalla tavalla itsessä ja elämään tulee muita asioita.

Monen syömishäiriötä sairastavan oireilu aaltoilee, ja sairaus voi kestää pitkään. Suurin osa kuitenkin toipuu. Tärkeintä toipumisessa on, että sairaus tunnistetaan mahdollisimman varhain ja että sairastunut pääsee hoitoon nopeasti.

– Se että hoito on alussa mahdollisimman aktiivista ja eteenpäin vievää ovat sellaisia tekijöitä, joiden tiedetään auttavan, Monica Ålgars sanoo.

Teksti: Jonna Tapanainen