Lasse Nousiainen
Yle
Oletko joskus miettinyt, mistä joku sana päähäsi oikein ilmestyi? Saatoit keksiä sen itse juuri äsken, tai sitten se kulkeutui luoksesi vuosisatojen takaa.
Sanojen kehittely vaatii leikkisyyttä, ja siksi lasten asemaa sanojen keksimisessä voisi nostaa reippaasti esille.
Leikkisyydelle soisi annettavan enemmän kunniaa. Meidän pitäisi ottaa rohkeasti käyttöön lasten keksimiä sanoja, joille on tapana vain lempeästi nauraa Facebook-päivityksissämme.
Syntyi uusi sana ja pieni tarina, jota olen sukulaisille kertonut.
“Saanko rikkoa tämän lelun? Haluaisin nähdä tämän rikottulaisena”, sanoi tyttäreni ollessaan 3-vuotias. En enää muista, mistä lelusta oli kyse, mutta hetkestä jäi mieleeni sana rikottulaisena.
Jos adjektiivi rikottu on rikkoa-verbin passiivin toinen partisiippi, rikottulainen on kenties lapsen aktiivisessa tutkimusmielessä hajottama asia. Lelu pysyi ehjänä, mutta syntyi uusi sana ja pieni tarina, jota olen sukulaisille kertonut.
En ole tavannut rikottulainen-sanaa muualla, eikä tytär sitä keksiessään varmasti odottanutkaan. Ainakaan hän ei osannut arvata, että sanaa käytetään myöhemmin Ylen verkkosivuilla kielitiedettä käsittelevän artikkelin yhteydessä.
Käytämme usein arkipuheessamme antiikin kreikasta ja latinasta periytyneitä sanoja. Osan alkuperäinen merkitys on muuttunut, mutta osa on käytössä yhä samassa muodossa.
Teemme siis välillä tietämättämme viittauksia antiikkiin ja näin olemme sivistyneempiä kuin luulemmekaan. Lapsikin voi sattumalta käyttää sanaa, joka juontaa juurensa antiikista ja samalla linkittää lapsen historialliseen kielelliseen jatkumoon.
Harvoin mietimme, millaisia tarinoita käyttämiemme sanojen taakse kätkeytyy. Muistamme, mistä tv-ohjelmasta joku hokema on peräisin, mutta emme välttämättä tiedä, mistä sana televisio on tullut.
Television ensimmäinen osa viittaa merkityksellään etäisyyteen, koska kreikkalaisperäinen tele tarkoittaa kauas, kaukana. Visio puolestaan on tullut latinan näkemistä tarkoittavasta sanasta. Vaikka yhdyssanan osat ovatkin klassista kantaa, ne eivät olleet sanapari vielä antiikissa.
Kulttuurin ystävä voi yllättyä kuullessaan kulttuuri-sanan alkuperästä.
Välillä kannattaa katsella kauas ja tehdä tutkimusmatkoja sanojen taakse. Tuskin kaikki Helena-nimiset naiset tietävät, että heidän nimensä on peräisin kreikan kielen aurinkoa merkitsevästä sanasta helios.
Suomessa on varmasti myös Timoja, jotka eivät tiedä, että Timo on lyhentymä kreikkalaisesta nimestä Timotheus, joka merkitsee Jumalaa kunnioittavaa.
Sanojen merkitykset saattavat muuttua vuosien kuluessa ja kehitys on usein konkreettisesta abstraktiin. Kulttuurin ystävä voi yllättyä kuullessaan kulttuuri-sanan alkuperästä.
Kielitoimisto tietää kertoa, että kulttuuri pohjautuu latinan sanaan cultura, joka on johdos verbistä colere, viljellä. Ei siis ihme, että kulttuurin kohdalla puhutaan myös käsitteestä hengen viljely.
Aristoteleen kantapäässä pohditaan sanojen historiaa ja tarinoita niiden takana. Vieraana on latinan kielen dosentti ja tietokirjailija Reijo Pitkäranta, joka tuoreessa Fata verborum -kirjassaan käy läpi antiikista lähtöisin olevien sanojen alkuperää ja historiaa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.
