Nykyisin ruusuja ja tulppaaneja rahdataan Afrikasta ja Alankomaista kukkakimppujamme varten. Voisimmeko poimia ne kotimaisilta puutarhoilta? Marianne Nordström haluaa herätellä uusia ajatuksia kukkakauppa-alalla.
– Mitä mieltä olet tästä eriskummallisesta kimpusta? kysyy kukkakauppias Marianne Nordström ovela hymy huulillaan.
Hän pitelee kimppua tottuneissa floristin käsissään. Kimppu ei ole sellainen, minkä olemme tottuneet näkemään suomalaisissa joulupöydissä. Siinä on muun muassa alppiruusunoksia, ruskea morsiusangervonoksa ja muutama valkoinen jouluruusu.
– Se on kaunis, se on tyylikäs. Minusta se on oikein elegantti! vastaa mies, joka on poikennut Nordströmin kukkakauppaan ostamaan kukkia jouluksi.
Marianne Nordströmin ilme kirkastuu, kun hän paljastaa salaisuuden kimpusta, joka ei ole myytävänä.
– Kaiken tähän kimppuun poimin omasta puutarhastani eilen.
Tavoitteet korkealla vuodeksi 2020
Marianne Nordström on päättänyt vaikuttaa yrittäjänä. Nykyisin kaikki hänen leikkokukkansa tulevat Alankomaista. Ensi vuonna on toisin. Silloin 20 prosenttia pitää olla lähituotettuja.
– Niiden pitää olla Loviisassa tuotettuja. Silloin ne eivät ole vain lähituotettuja vaan myös täällä tuotettuja, hän kertoo.
Puutarhuri Anna Palasmaa Loviisasta kasvattaa kaikki lähituotetut kukat ja lehdet Nordströmin kestävämpiin kimppuihin. Syksyllä Palasmaa hankki viljelypalstan, jolle hän istutti tulppaaninsipuleita ja narsisseja.
Hän suunnittelee innoissaan tulevaa vuotta.
– Nyt täytyy vain tilata siemeniä ja suunnitella, mitä ensi vuonna kasvatetaan. Tämä on huippujuttu, Palasmaa sanoo ja hymyilee.
Slow Flowers
Marianne Nordströmin uusi ajattelutapa syntyi, kun hän törmäsi termiin Slow Flowers amerikkalaisilla ja ruotsalaisilla verkkosivuilla. On kyse liikkeestä, joka haluaa panostaa enemmän siihen, että kukat kasvatetaan paikallisesti ja kestävästi ja sen mukaan, mitä luonto kunakin vuodenaikana tarjoaa.
Nordström oli miettinyt, miten hän yrittäjänä voisi kantaa kortensa kekoon ilmastoystävällisemmän kukkakaupan puolesta.
Se, mikä tuntui hänestä aikaisemmin nololta, kuten se, että hän poimi jotain kimppuun tienvarsilta, tuntuu nykyään itsestään selvältä asialta. Slow Flowers -liike on antanut hänelle ylpeyttä kaikista raaka-aineista.
– Sen sijaan, että pyytäisi anteeksi tai en ottaisi maksua jostain, mitä olen löytänyt omasta puutarhastani, minusta on selvää, että käytämme ja otamme talteen sen, mitä meillä on! Lisäksi on hyvä, että teemme niin, Marianne Nordström sanoo.
Tämä on suomenkielinen versio Ann-Charlotte Åkerholmin artikkelista 20.12.2019.
