Hyppää pääsisältöön

Luonto kaivosten tiellä: käsikirjoitus

Suomea on pidetty kaivosteollisuuden unelmamaana.

Eduskunnan täysistunto 6.10.2020:

Hannu Hoskonen, kansanedustaja (kesk): Suomi hyvinvointivaltiona ja korkean teknologian maana välttämättä tarvitsee paljon metalleja, ja onneksi meidän kallioperämme on erittäin rikas eri malmien suhteen.

Nyt valmistelussa on uusi kaivoslaki, jonka tavoitteena on parantaa kaivosten ympäristönsuojelua ja paikallista hyväksyttävyyttä. Ministeriön valmistelema lakiluonnos on saanut tiukkaa kritiikkiä kuitenkin jopa hallituksen sisältä.

Inka Hopsu, kansanedustaja (vihr): Teemme parhaamme, että Työ- ja elinkeinoministeriön tekemä kaivoslain luonnos tiukentuisi huomattavasti.
Mai Kivelä, kansanedustaja (vas): Se ei ole hallituksen esitys.

Lokakuun lopussa elinkeinoministeri Mika Lintilä puhalsi pelin poikki ja päätti, että lain valmistelua jatketaan vielä vuodella.

Mikä tekee asiasta näin vaikean? Lähdimme ottamaan selvää.

Kaivoslain uudistukselle potkua ovat antaneet eri puolelle maata syntyneet alueelliset ryhmittymät. Yksi näistä on Minna Näkkäläjärven perustama Ei kaivoksia Käsivarteen.

Se sai alkunsa, kun saamelaiset poronhoitajat saivat keväällä tietää, että hollantilaisen malminetsintäyhtiön suomalainen tytäryhtiö on tehnyt Käsivarteen valtavan varauksen.

Minna Näkkäläjärvi, Käsivarren paliskunta: Huomasimma, että meillä on kokonaista oliko siinä neljä päivää aikaa tehä siihe varaukseen se valitus ja ja ja ensin me emme ollut kyllä oikein uskoa sitä, että voiko olla mahollista, miten niin iso varausalue, että sehän oli semmonen Helsingin kokoinen varausalue sinne meidän laidunalueelle.

Matkaamme Ruossakeron alueelle, missä maaperää tutkittiin jo 70-luvun lopulla. Oppaanamme toimii Käsivarren paliskunnan varaporoisäntä Per Antti Labba. Saamelaisten mukaan näiden tutkimusten jättämiä jälkiä löytyy edelleen maastosta.

Malminetsintäyhtiön varaama alue on vielä kauempana.

Per Antti Labba, Käsivarren paliskunta: No se on keskellä tuolla erämaata ja keskellä poroja niin huonossa paikkaa.
MOT: Minkä takia huonossa paikkaa?
Labba: No sinnehän joutus jos kaivos tulis, niin sinnehän joutuis kaikki rakentamaan, tiet ja kaikki systeemit. Ja pilattais sitten se jokikin siinä sitten.

Mahdolliseen kaivokseen on varauksesta kuitenkin vielä pitkä matka.

Varaus on voimassa kaksi vuotta. Se antaa tekijälleen etuoikeuden alueen alustavaan kartoitukseen ja maastotutkimuksiin sekä malminetsintähakemuksen valmisteluun..

Seuraava vaihe, varsinainen malminetsintä, oikeuttaa järeämpiin toimiin, esimerkiksi näytteiden ottamiseen kairaamalla. Malminetsintälupa on voimassa enintään 15 vuotta.

Mikäli louhittavaa löytyy, on yrityksen mahdollista hakea varsinaista kaivoslupaa.

Näkkäläjärveä Käsivarren tulevaisuus huolestuttaa, sillä alueella on käynnissä myös toinen malminetsintään liittyvä konflikti. Käsivarren paliskunta ja Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ovat valittaneet korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti Geologian tutkimuskeskus GTK:n saamasta malminetsintäluvasta läheiselle Lätäsenon alueelle.

Näkkäläjärvi: No me olemma nytten jo hoksannut, että kuten GTK on tehnyt maastokartoituksia siellä, niin meillä on jo niitten kanssa ongelmia, ko ne tulevat kevätaikoina tekemään niitä koeporauksia sinne alueelle, niin porot eivät pysy niillä samoilla alueilla. Me olemme hoksannut, että me emme sovi sinne alueelle, niille samoille alueelle nythkään ja sitten tietenkin on se henkinen henkinen paine, että meillä on koko ajan se tieto, että tänne alueelle saattaa tulla joku muu toimija, joku kaivostoimija, mikä pillaisi koko ja tuhoaisi koko meidän elinkeinon.

Geologian tutkimuskeskus on työ- ja elinkeinoministeriön alainen virasto.
Sen tehtävänä on tuottaa geologiaan liittyvää tietoa ja palveluja yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeisiin.

Suomi ollut vuosia kärkisijoilla kaivostoimijoille tehtävässä maailmanlaajuisessa kyselyssä, jolla mitataan eri valtioiden kiinnostavuutta kaivosteollisuuden näkökulmasta. Yksi syy tähän on GTK:n tekemä tutkimus. Se esimerkiksi raportoi löytämänsä mineraaliesiintymät ja myy asiantuntijapalveluita myös yksityiselle puolelle. Saku Vuori toimii GTK:n tutkimusjohtajana.

MOT: Minkä takia Suomen valtion viranomainen tuottaa tämmöstä palvelua ulkomaisille kaivosyrityksille?
Saku Vuori, tutkimusjohtaja, Geologian tutkimuskeskus: No se on ollut meidän rooli oikeestaan pitkään. Me tehdään alueellista kartotusta ja arviointia ja se tuo noin 50-80 miljoonaa euroa ulkomaalaisia investointeja Suomeen ja ne jatkojalostaa sitä tietoa ja se on kuitenkin rahaa, joka tulee Suomeen ulkomailta.

GTK:n tutkimukset Lätäsenon alueella ovat jatkuneet 90-luvulta lähtien.

MOT: Millä tavalla te ootte sitt ollu yhteydessä ja tehny yhteistyötä niitten siellä jo tätä, teitä ennen paikalla olleiden saamelaisten kanssa?
Saku Vuori: Nyt täytys varmaan projektipäälliköltä ja muilta kysyä tätä että en osaa sanoa, yleensä aina ilmotetaan etukäteen, että tämmösiä töitä haluttas tehdä. Ja maanomistajan kanssa tietenki lähtökohtasesti.

Saamelaisten näkökulmasta tilanne on mutkikas. He eivät ole alueella juridisesti maanomistajia, vaan alueen omistaa Metsähallitus.

Näkkäläjärvi: Me emme omista sitä maata, se on valtion maata ja me olamma vain siellä käyttäjinä niin kuin meiän edelliset sukupolvet ja sitä edelliset sukupolvet.

MOT: Millä tavalla se vaikuttaisi jos Käsivarteen tulisi kaivos tai kaivoksia?

Näkkäläjärvi: No kyllä se on surmanisku kaikella lailla saamelaiskulttuurille ja kielelle ja poronhoidolle. Kaivosyhtiöillä pitäis olla jo päivänselvä asia, että saamelaisalueelle ei ole soveliasta tulla kaivosvarausten tai kaivostoimintojen kanssa. Me olemma kuitenkin tämän EU:n ainoa alkuperäiskansa ja pitäis meilläkin olla joitakin oikeuksia, että ihmettelen että miten niillä ulkomaisilla kaivosyhtiöillä on enempi oikeuksia kuin meillä, jotka olemme täällä jo asuneet monia satoja vuosia.

Vuori ei näe, että ainakaan GTK:n toiminta olisi uhka saamelaisalueilla.
Vuori: Se on aika kaukaista, että jos nyt ajatellaan kaivostoimintaa, että jos me tullaan paikalle niin niin kyllä se on aika pitkä kytky siihen, että kaivos siihen tulee. Viittaan siihen, että yks tuhannesta vasta semmosesta mielenkiintosesta kohteesta johtaa johtaa johonkin.

Käsivarsi ei ole ainoa paikka, jossa varaukset ovat yllättäneet paikalliset. Suomen pinta-alasta on varattuna noin kolme kertaa Uudenmaan kokoinen alue. Huolta on herättänyt erityisesti se, että monin paikoin varausalueet ovat päällekkäin luonnonsuojelualueiden kanssa.

MOT:n verkkosivuilla voit tutkia tarkemmin valitsemasi alueen tilannetta.

Suomessa on tällä hetkellä nelisenkymmentä aktiivisesti toiminnassa olevaa kaivosta. Kaivostoimijoiden etua valvoo Kaivosteollisuus ry, jonka toiminnanjohtajan Pekka Suomelan tapaamme Lohjalla Tytyrin kaivosmuseossa.

Suomela myöntää, että varausalueet ovat välillä turhan suuria.

Pekka Suomela, toiminnanjohtaja, Kaivosteollisuus ry: Nyt ihan selkeästi on havaittavissa, että varaukset, miten ne on koettu asukkaiden ja maanomistajien piirissä, niin se mekanismi tarvitsee korjauksen. Meillähän yhtiöt on viime kuukausina selkeästi tehneet tarkempia rajauksia varauskarttojen osalta. Sieltä on leikattu pois sellaisia alueita, joille ei ole mitään asiaa käytännössä.

Yksi uudessa kaivoslaissa ratkaistavista kysymyksistä on, tulisiko malminetsintä lopettaa kokonaan luonnonsuojelualueilla.

Pekka Suomela: Kyllä me sitä keskustelua käymme, että mikä on se ajatus mennä näille alueille tekemään tutkimusta. Yhtiöt tekevät nyt sitä, miten he itse näkevät parhaaksi. Kyllä he myös tietävät, että näille alueille kaivoksen perustaminen tai edes pitkäaikaisempi malminetsintä ei välttämättä ole mahdollista.

Mistä lähtökohdista uutta lakia valmistellaan? MOT pyysi haastattelua ministeri Lintilältä sekä kaivosteollisuutta voimakkaasti puolustavalta ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Hannu Hoskoselta.

Kumpikaan miehistä ei suostunut haastatteluun, mutta puhutaanpa asiasta Mauri Pekkarisen kanssa. Nykyinen kaivoslaki sorvattiin Pekkarisen toimiessa elinkeinoministerinä. Se on ollut voimassa vuodesta 2011. Lakia on kritisoitu siitä, ettei se huomioi tarpeeksi kaivosten ympäristövaikutuksia, sosiaalista hyväksyttävyyttä tai edellytä kaivosyhtiöiltä yhteiskunnalle riittävää korvausta mineraalien käytöstä.

MOT: Voiko ajatella, että Suomi on kiinnostava sen takia, että meidän lainsäädäntö on lepsumpi kuin jossain muualla?

Mauri Pekkarinen, europarlamentaarikko (kesk): No mä en ole ihan varma, että onko se lepsumpi kuin jossain muualla. Nykyinen lainsäädäntö, joka säädettiin runsaat 10 vuotta sitten, niin sen aikana on Suomeen syntynyt yksi uusi kaivos ja vuosikausiin meillä ei ole ollut edes rakenteilla rakennustyön alla ei ensimmäistäkään kaivosta...

Pekkarinen tarkoittaa, että nykylain nojalla on rakennettu vasta yksi kaivos. Lakiin sisällytetty siirtymäaika on mahdollistanut vuoden ‘65 lain mukaisen sääntelyn, jonka puitteissa muut viime vuosina avatut kaivokset on luvitettu.

Pekkarinen: ...joku voisi sanoa, että tää kertoo sen normiston tiukkuudesta, että tänne ei noin vaan synny kaivoksia.

MOT: Niin mut jos jos jos tarkentaa, niin sen 65 lain nojalla on syntynyt viimeisen 10 vuoden aikana kaivoksia.

Pekkarinen: Joo, tää on totta, että vanha laki oli huomattavan lepsu ja monelta osin kiristettiin paitsi kaivoslakia niin ennen kaikkea sitä lainsäädäntöä, joka kaivostoiminnan ympäristövaikutusten kannalta on kuitenkin niin kuin ylivoimaisesti tärkein. Ja se on ympäristölainsäädäntö.

Kaivoslaissa määritellään esimerkiksi, missä ja kenen luvalla malminetsintää saa harjoittaa. Nykylain mukaan malminetsintään ei tarvita maanomistajan suostumusta. Ministeriön lakiluonnoksessa maanomistajan suostumus vaadittaisiin, jos etsintöjä halutaan jatkaa pidempään kuin kymmenen vuotta. Esitys ei miellytä kaivosteollisuutta.

Suomela: Se tarkoittaa melkoisia vaikeuksia malminetsintäyhtiöille ja ennen kaikkea pienemmille yhtiöille, joilla ei ole voimavaroja neuvotella ja hankkia suostumuksia tai hakea sitten ratkaisua ministeriöstä tai valtioneuvostosta.

MOT: Pystytkö ymmärtämään sen siitä maanomistajan näkökulmasta, että se kymmenen vuottakin on jo aika pitkä aika, jos et tiedä, mitä tulee tapahtumaan?

Pekka Suomela: On. Sehän on ymmärrettävää. Se on ilman muuta hirveän pitkä aika maanomistajan näkökulmasta. Me tietysti kerromme, että maanomistajan oikeuksia, hänen oikeuksiaan rakentaa tai myydä tai tuota tehdä muita toimenpiteitä omalla maallaan malminetsinnän aikana, sitä ei loukata.

Kolarissa malminetsintävaihe on jo ohitettu. Suomalaisomisteiselle Hannukainen Miningille myönnettiin lupa aloittaa kaivostoiminta jo 2017. Valitusten johdosta hallinto-oikeus kuitenkin kumosi luvan ja se palautettiin uudelleen valmisteluun.

Kaivosalue sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Äkäslompolosta ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta.

Mauri Kuru, toimitusjohtaja, Destination Lapland: Kyllä tässä on… Tässä on 5 miljoonaa tonnia sivukiveä. Tällä alueella sen vanhan Laurinojan kaivoksen perua.

MOT: Joo ja paljonko se tuottaisi se, mitä on suunniteltu?

Kuru: Se tuottaa noin 500 miljoonaa tonnia. Koko louhintamäärä. Eli tää tulisi olemaan, se uusi tulisi olemaan satakertainen tähän vanhaan verrattuna. Ja tää itse kaivosalue tulisi olemaan joku 30 neliökilometriä. Lähin lähimmät lähimmät mökit on tuossa joen tuolla puolen pari sataa metriä tästä kaivosalueen reunasta.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen suosituimpia. Se houkuttelee vuosittain Tunturi-Lappiin puoli miljoonaa matkailijaa. Mauri Kurun yritys toi viime talvena Ylläksen alueelle 10 000 turistia.

Kuru: Miehän olen kolmannessa sukupolvessa matkailuyrittäjä, että ensimmäiset vieraat tuli äitin kotitaloon 30-luvulla Keskikaulaseen ja siitä on niin kuin Äkäslompolon matkailu alkoi niistä ajoista. Sit mulla on ollut oma yritys 34 vuotta, olen kasvanut turistien jaloissa.

Hannukainen Mining on luvannut tuoda Kolarin kuntaan 300 ympärivuotista työpaikkaa kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Köyhälle kunnalle se olisi merkittävä määrä. Tämä ei vakuuta kaivoksen vastustajia.

Kuru: Sitä ei ymmärretä, että mikä matkailun arvoketju on ja mikä sen merkitys on alueen niin kun elinvoimaan. Kuru: Parhaampana talvena niin 150 henkeä alihankkijoineen minun yritys työllistää ja ja se on hyvin se on hyvin merkittävää liiketoimintaa.

Kurun yritys on jättänyt tekemättä mittavan investoinnin Hannukaisen kaivossuunnitelman vuoksi.

Kuru: Meillä meillä meillä itsellä oli iso noin 15 miljoonan euron hotellihanke, me käytettiin kymmeniä tuhansia euroja käytettiin kaavoituskuluihin ja maa-asioihin käytettiin satoja tuhansia euroja ja me ollaan kuopattu se hanke.

MOT: Minkä takia?

Kuru: Tämän kaivoshankkeen takia.

Kuru: Meidän kasvavin asiakaskunta, keskieurooppalainen asiakaskunta niin heille on hyvin tärkeetä tämmöinen puhdas ilma, puhdas vesi, hiljaisuus, rauhallisuus, turvallinen yhteiskunta. Ja tää kaivos tulee muuttamaan koko tän alueen niinko se tulee muuttamaan alueen luonnon, se tulee muuttamaan alueen elinkeinorakenteen, se tulee tuhoamaan matkailun perusteet, se tulee tuhoamaan porotalouden laidunmaat.

Kaivoskriittiset liikkeet ja luonnonsuojelujärjestöt vaativat, että malminetsintä ja kaivostoiminta tulisi kieltää kokonaan luonnonsuojelualueilla. Tällä hetkellä se on mahdollista, mikäli toiminta ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Varauslupia on myönnetty myös kansallispuistojen alueille.

Pekkarinen: No kyllä kansallispuisto on minusta erinomaisen hyvä esimerkki siitä, että sinne ei pitäis mennä ja kyllä monet muutkin suojelualueet on sellaisia. Elikkä kyllä nää tällaiset arvokkaasti arvokkaat suojelualueet, joihinka liittyy erityisiä luonnonarvoja, niin niin jos suinkin mahdollista niin sinne ei kaivostoimintaa pitäis pitäis viedä.

Pekkarisen mielestä Natura-alueet voivat kuitenkin tarvittaessa siirtyä kaivostoiminnan tieltä. Natura 2000 on Euroopan unionin perustama suojelualueiden verkosto, jonka tavoitteena on säilyttää luonnon monimuotoisuus.


Pekkarinen: Ajatus siitä, että kaikki se mikä on Naturaan kirjattu, sinne et sitten koskaan mene, ett maan allekaan. Niin mä en pidä sitä perusteltuna. Voi olla ihan ihan perusteltua se, että että jossakin tapauksessa sellaiselle alueelle mentäisiin.

Yksi Natura-alueista sijaitsee Valkeakoskella. Dragon Mining, jonka omistaa australialainen kaivosyhtiö, avasi tänne Kaapelinkulman kultakaivoksen viime vuonna. Ympäristöpolitiikan dosentti Susanna Myllylä on seurannut kaivosta vastustavan Pelastetaan Kaapelinkulma -liikkeen toimintaa alusta lähtien.

MOT: Eli kuinka pitkä matka tästä on sinne kaivokselle?
Susanna Myllylä, Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ry: Tästä on Natura-alueen rajalle 200-300 metriä, että tässä ei oo kunnon puskurivyöhykettä välissä.

Susanna Myllylä: Tästä hankkeen tulostahan ei ollut kunnolla tietoa. Et se tuli yllätyksenä loppujen lopuksi vaikka sitä pelättiin aluksi, mutta ei uskottu että se toteutuu.

Kaivoksen vastustajat ovat huolissaan sen ympäristövaikutuksista.

Susanna Myllylä: Etupäässä pohjaveden vuoksi. Elikä tää on tunnetusti arseenipitoista maaperää ja tällä alueella ei oo kunnan vesihuoltoa, elikä tää pohjaveden puhtauskysymys. Sitten tietysti tää koko alue ympäristönä, täällä on erilaista toimintaa, karjatilallisia, ratsutiloja, maanviljelystä.

Paikalliset ovat kyseenalaistaneet kaivoksen luvitukset.

Myllylä: Täällä yli 80 kaivoksen naapuria on allekirjoittanut valituksen tän ympäristöluvan muutokseen liittyen ja kaivoslupaan liittyen.

Myllylä toimii yhdistyksessä, jonka tavoitteena on on edistää kansalaisten oikeuksia ja ympäristönäkökohtia. Se vaatii vastuullisempaa kaivostoimintaa.

Susanna Myllylä: Vastuullisella kaivoksella on ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen lupa toimia alueella elikä sen vaikutukset on selvitetty perusteellisesti, sille on tehty ympäristövaikutusten arviointi hyvin puolueettomien tahojen toimesta ja siinä on myös tukena sosiaalisten vaikutusten arviointiprosessi taustalla. Ja ei riitä, että pelkästään kuullaan asukkaita, et asukkaat on ns. passiivisia objekteja, ns. sidosryhmiä vaan he on täällä isäntiä ja emäntiä, joilla on pitkät juuret täällä alueella ja sitä pitäis kunnioittaa.

MOT: Uskotko että on mahdollista löytää Suomessa semmonen paikka, missä sitten kukaan ei vastustaisi sinne omalle takapihalle rakennettavaa kaivosta?
Susanna Myllylä: … siitä ei ole kyse, vaan siitä että se aito dialogi puuttuu. Ja se että ihmiset sais paremmin ymmärrystä, että mitä tämmönen hanke merkitsee. Kyllähän kaivostoiminta on aina hyvin järeätä maanmuokkausta, joka herättää puolesta ja vastaan intohimoja.

Luvat malminetsintään ja kaivostoimintaan myöntää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Kymmenen vuoden sisällä sadasta sen tekemästä päätöksestä on valitettu hallinto-oikeuteen. Neljäsosa valituksista on mennyt läpi ja lupapäätöstä on korjattu tai lupa on kumottu.

MOT: Kuinka paljon te hylkäätte varaushakemuksia?

Kimmo Peltonen, pääjohtaja, Turvallisuus- ja kemikalivirasto: No varsinaisia lupahakemuksia hylätään erityisen vähän, koska siihen on olemassa siellä laissa selkeet tämmöiset kriteerit, minkä perusteella hylätään. Et jos me ajatellaan noin yleisesti ottaen sitä, että me liian lepsusti myönnettäis lupia, niin ei meillä ole indikaatiota siihen, että viimeisen kymmenen vuoden ajan vuodesta 2011 lähtien niin me ollaan tehty pikkusen vajaa 2000 lupapäätöstä.

MOT: Mut sitten varmaan on otettava huomioon myös se, että eihän monesti tavallisilla ihmisillä esimerkiksi niillä paikallisilla ole välttämättä resursseja tai osaamista lähteä käymään oikeusteitse sitä kamppailua?

Peltonen: No tohon ehkä ajattelen sillä lailla, että se on ehkä vähän suurempi yhteiskunnallinen keskustelunaihe, että millä lailla meidän järjestelmä toimii, jos ei kansalaiset pysty oikeuttaa käyttämään tehdä tehdäkseen valituksia viranomaisen päätöksistä.

Orivedellä poliisi on pitkään tutkinut Dragon Miningin toimintaa. Yhtiötä epäillään törkeästä ympäristön turmelemisesta. Uusimpana käänteenä vyyhdissä epäiltynä on nyt myös Tukesin johtava kaivosasiantuntija. Häntä epäillään törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä. Tukesin pääjohtaja ei halua kommentoida keskeneräistä tutkintaa tarkemmin.

Peltonen: Ehkä odotetaan nyt kuitenkin vielä se, että mitä tuomioistuin sitten tästä lausuu, ja mitkä on ne päätökset ja sen jälkeen ilman muuta on päivänselvää, että kyseisen virkamiehen roolia pohditaan ja millä tavalla sitten tätä yleistä virkavelvollisuusnäkökulmaa, virkavastuuasioita asiat terävöitetään ja lisätään koulutusta ja muuta sellaista.

Tukesin toimintaa on kritisoitu myös kansalaisliikkeiden suunnalta. Esimerkiksi Mauri Kuru on menettänyt luottamuksensa viranomaiseen.

Kuru: No Tukeshan meidän käsityksen mukaan niin ajaa yksiselitteisesti kaivosteollisuuden etuja.

MOT: Aika kova väite.

Kuru: No se se on ainoa lopputulos johon voi tulla, kun seuraan Tukesin viimeaikaista toimintaa, että he luvittavat tällä hetkellä kaivosvaltauksia ja malminetsintälupia eri puolille Suomea, aivan piittaamatta siitä, että missä ne mahdolliset esiintymät tai tai potentiaaliset kaivokset sit on.

MOT: Miten te vastaatte tähän kritiikkiin?

Peltonen: Nykyinen valvontatoimintahan on enemmän neuvontaa, se on opastusta, mutta sitten kaikkien pakkokeinojen käyttöä, mikäli se on tarpeen.

MOT: Esimerkiksi Lapissa Hannukaisen kaivospiiripäätöksen osalta hallinto-oikeus totesi, että Tukes oli tehnyt virheitä sekä asianosaisten kuulemisessa että päätöksen perusteluissa ja lisäksi yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi annetuissa määräyksissä oli puutteita, ja tällaisia esimerkkejä on muitakin, niin mitä tällaiset esimerkit kertovat siitä Tukesin valmistelusta?

Peltonen: No eihän se.. se kertoo siitä, että valmistelu on ollut näiltä osin puutteellista, jos kerran tuomioistuin on näin todennut ja näin yksityiskohtaisesti asiasta lausunut.

Käsivarren saamelaiset ovat väsyneitä loputtomiin oikeustaisteluihin.

Näkkäläjärvi: Tuon Lätäsenonkin kanssa on mennyt monta vuotta jo oikeustaistelussa, se kuluttaa meiän voimavaroja ja palkisen varoja taikka poronhoitajien varoja, kun pittää oikeustaistella jostain malmivarauksesta tai.. Niin ei se ei se ole mithään halpaa eikä helppoa hommaa.

Ministeri Lintilä on luvannut, että tulevaan lakiin sisällytetään laajempi kaivoshankkeen hyötyjen ja haittojen vertailu. Miten se toteutetaan, on vielä ratkaisematta.

Kaivosteollisuus näkee, että kaivosten ja matkailun yhteensovittaminen on mahdollista.

Suomela: Jos ajatellaan vaikkapa Kittilän kuntaa esimerkkinä, siellä kaivostoiminnan liikevaihto on noin 250–300 miljoonaa. Ennen korona-aikaa matkailun liikevaihto oli suurin piirtein samaa luokkaa. Ne on pystytty hyvin yhteensovittamaan.

Minna Näkkäläjärvi on toiveikas uuden lain suhteen.

Näkkäläjärvi: No mie uskon, että kyllä Suomen päättäjät on vissiin nekin heränneet vähän ajattelemaan tätä asiaa, että tuota eihän eihän Suomea voia tällä lailla raiskata ja myyä ulkomaisille yhtiöille ja sitten meille jättää vain niitä niitä tuhoja korjattavaksi. Mie uskon, että mulla on kyllä vahva luottamus siihen, että nyt se uusithaan se kaivoslaki semmoiseksi, mikä ajattelet vähän enemmän ja kauemmaksi kuin vain yhden sukupolven ajan.