Hyppää pääsisältöön

Avi Avitalin mandoliini kimmeltää Välimerta

Taidemusiikkimaailmaan ei mahdu kuin yksi mandoliinitähti, Avi Avital, mutta hän onkin tehnyt DG:lle nipun oivallisia levyjä. Amatöörisoittimena tunnetulle mandoliinille ei löydy kuuluisia hittejä, joten Avital levytti aluksi transkriptioita. Hänen uusimmalla levyllään kuullaan kuitenkin varta vasten mandoliinille sävellettyjä kappaleita. Ohjelmisto näyttää sekalaiselta mutta yhtenäisyyttä luo välimerellinen tunnelma.

Avi Avital: Art of the Mandolin
Avi Avital: Art of the Mandolin Uudet levyt

Nykyinen taidemusiikkimandoliini perustuu soittimeen, joka kehitettiin Napolissa ja tuli muotiin barokin aikana Venetsiassa. Ei siis ihme että Avital on poiminut kappaleet Välimeren kulttuuripiiristä. Vivaldin kaksoiskonserton hän vetäisee Venetsian barokkiorkesterin kanssa ja meno on yhtä ihastuttavaa kuin heidän hiljattaisella Vivaldi-erikoislevyllään. Lisäksi vertailu kakkosmandoliinin kanssa paljastaa heti kärkeen, että Avital tosiaan on soittimensa mestari - jokainen pikku näppäys on tempoltaan, dynamiikaltaan ja atakiltaan täydellisen harkittu, niin että linjat tuntuvat pitkiltä ja kokonaisuus musikaaliselta.

Beethovenin hempeä salonki-Adagio maistuu harpun säestyksellä höttöisemmältä kuin alkuperäisellä cembalolla, mutta maistuu silti. Brittisäveltäjä David Brucen kappale Death is a Friend of Ours muodostaa nykyaikaisen, monityylisen ja kulmikkaasti svengaavan parin Vivaldin konsertolle ja säteilee Aranjuez-konserton tapaista populaaria yleisvaloa. Etno- ja populaarivaikutteista rämpytystä hyödyntää myös Giovanni Solliman mehevä soolopreludi.

Paul Ben-Haimin triosonaatissa mandoliini saa seurakseen kitaran ja cembalon, mutta näppäilyn paljoudesta huolimatta tunnelma on täyteläinen ja tukeva. Sen jälkeen Hans Werner Henzen kappaleessa cembalon paikalle vaihtuu harppu, ja näppäilykenttä kimmeltää hiljaisemmin mutta silti särmikkäästi.

Näin monityylistä resitaalilevyä ei ole aikoihin tullut vastaan, mutta mandoliinin kulttuuriperintö nivoo kokonaisuuden yhteen niin että levy soi välimerellisen kulttuurin ajattomuutta, avoimuutta ja aurinkoa. Toki yhtenäisyyteen vaikuttaa myös Avitalin soittotyyli, joka on tunteikas ja dynaaminen - ainakin mandoliinin mittakaavassa.

"Art of the Mandolin", säv. Antonio Vivaldi, Domenico Scarlatti, Ludwig van Beethoven, Paul Ben Haim, David Bruce, Giovanni Sollima ja Hans Werner Henze. - Avi Avital, mandoliini, sekä Venetsian barokkiorkesteri, Anneleen Lenaerts, harppu, Sean Shibe, kitara, Yizhar Karshon, harpsichord, ja Ophira Zakai, teorbi. (DG, 4838534)

Kuuntele Uudet levyt 1.12.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua