Sirpa Jegorow
Yle
Itsenäisyyspäivän mielenosoitusten luonne on muuttunut historiansa aikana. Kun 1990-luvun puolivälistä lähtien otettiin kantaa yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, ovat 2010-luvun jälkeen taistelleet erilaiset aatteet. Yhteiskuntatieteiden tohtori Tommi Kotonen arvioi Elävän arkiston pyynnöstä mielenosoitusten muutosta ja niiden tulevaisuutta. Artikkeliin on koottu ohjelmia itsenäisyyspäivän mielenosoituksista vuosilta 2003-2019 ja niiden jälkipuinneista.
Artikkeli on julkaistu alun perin vuonna 2014 ja sitä on täydennetty kauttaaltaan 2020. Tommi Kotosen haastattelu on niin ikään vuodelta 2020.
Itsenäisyyspäivän mielenosoitukset ovat vuosien mittaan muodostuneet Presidentinlinnan juhlavastaanoton kanssa perinteeksi, joka on myös synnyttänyt keskustelua niiden luonteesta ja tarpeesta sekä yhteiskunnallisesta merkityksestä. Poliittiset päättäjät eivät aina ole nähneet mielenosoituksissa muuta kuin rettelöintiä. Mielenosoittajat taas ovat mielestään vain tuoneet poliittista viestiä, jonka ytimessä on eriarvoinen Suomi.
Selvä muutos mielenosoitusten luonteessa alkoi näkyä 2010-luvun jälkeen, jolloin niissä alkoi korostua vastakkaiset aatteet. Poliisit ovat olleet näkyvästi esillä näissä tapahtumissa, koska väkivallalta ja vahingonteoilta ei aina ole vältytty. Lisäksi poliisi on pyrkinyt estämään eri mielenosoittajaryhmien välistä kahinointia. Lainsäätäjät ja oikeusoppineet ovat puolestaan joutuneet jälkikäteen pohtimaan, onko välttämätöntä rajoittaa joiltakin osin näitä tapahtumia, jotka kuitenkin ovat osa sananvapauden ja kokoontumisvapautta.
Selkeä viholliskuva auttaa myös oman sanoman kirkastamisessa.
Tommi Kotosen mielestä mielenosoitusten muuttumiseen on vaikuttanut ääriliikkeiden voimistuminen ja radikalisoituminen. Hänen mukaansa esimerkiksi Pohjoismaisen vastarintaliikkeen katutoiminnan alkaminen 2012 on osoitus äärioikeiston aktivoitumisesta.
Tämän lisäksi globalisaation vastainen liikehdintä on kuihtunut. "Kuokkavierasjuhlien jälkeen äärivasemmiston mielenilmaukset, kuten Tampereen Kiakkovierasjuhlat saivat radikaalimpia muotoja, samalla kun osanottajamäärät laskivat", Kotonen muistuttaa. Hänen mukaansa tämä kenties on ilmentymä jonkinlaisesta radikalisoitumisesta. Lisäksi äärioikeiston vastustaminen toi liikkeelle uutta tarkoitusta ja mukaan maltillisempia tahoja. "Selkeä viholliskuva auttaa myös oman sanoman kirkastamisessa", sanoo Kotonen.
Kuokkavierasjuhlat – mielenosoitusta vai ilkivaltaa?
Kuokkavierasjuhlia järjestettiin vuosina 1996–2003 ja 2006 itsenäisyyspäivän yhteydessä. Ne koostuivat muun muassa erilaisista ohjelmallisista tapahtumista kuten musiikkiesityksistä. Niiden näkyvin osa oli Helsingissä Presidentinlinnan edustalla itsenäisyyspäivänä järjestetyt mielenosoitukset, joihin sittemmin liittyi myös levottomuuksia. Vielä 2001 uutisoitiin nuorten anarkistien järjestämän mielenosoituksen sujuneen rauhallisesti yksittäisiä nujakointeja lukuun ottamatta.
Vuonna 2002 mielenosoituksessa koettiin jo tukalia hetkiä, kun poliisi motitti mielenosoittajia ja samalla myös Linnaan matkalla olleita juhlijoita Senaatintorille. Tunnelma muuttuikin paniikinomaiseksi, mikä oli omiaan lisäämään pelkoa ja ahdistusta mottiin joutuneiden keskuudessa. Illan tapahtumista tehtiinkin eduskuntakysymys ja rikosilmoitus.
Päivärinta-ohjelmaan oli 2002 kutsuttu niin Kuokkavierasjuhlien järjestäjiä, osallistujia kuin levottomuuksien keskelle joutuneita juhlavieraita ja virkavaltaa sekä poliitikkoja keskustelemaan mielenosoituksen motiivista sekä sen ohessa syntyneistä levottomuuksista. Vuoropuhelun luominen vieraiden välille osoittautui jo heti alkuunsa vaikeaksi, sillä he pyrkivät puhumaan niin toistensa päälle kuin ohikin.
Yhdeksi keskeisimmäksi kysymykseksi nousi omaisuuden suoja mielenosoitusten yhteydessä. Esimerkkitapauksena käytettiin Senaatintorilla tapahtunutta taksiauton kovakouraista kohtelua. Samassa yhteydessä kiivailtiin myös autoon tulleiden ruhjeiden korvausvelvollisuudesta.
Omaisuuden rikkominen ja ammatinharjoittamisen estäminen hiersivät ennen kaikkea paikalla ollutta keskustan kansanedustajaa Lauri Oinosta, joka ei ollut täysin tyytyväinen poliisin kykyyn hoitaa Senaatintorin tilanne.
Kuokkavieraat puolestaan katsoivat, että vaikka tapahtunut ilkivalta ei kuulunut Kuokkavierasjuhliin, oli selvää, että rauhallisten mielenosoitusten viestiä ei haluta kuulla.
Poliisin edustaja toisaalta huomautti, että mielenosoittajien joukko hajosi vastoin ennakkoilmoitusta jo alussa pienempiin osiin ympäri eteläistä Helsinkiä eikä näin ollen poliisilla ollut tarpeeksi resursseja turvata kaikilta osin esimerkiksi juhliin tulijoiden esteetön kulku Linnaan.
Keskustelun ongelma on se, että ollaan liiaksi nostettu ilkivalta esiin.
Vastuukysymyksessä läsnäolijat olivatkin vahvasti eri linjoilla. Oinonen piti vastuullisena muun muassa niitä tahoja, jotka olivat olleet järjestämässä saman vuoden keväällä ydinvoiman vastaista mielenosoitusta eduskuntatalon edessä. Tuolloin mukana oli ollut myös vasemmistonuorten puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Kun Kuokkavierasjuhlien järjestäjissä oli ollut vasemmistolaisiakin, syyllisyyteen osoittavat suuntaviivat olivat Oinosen mukaan selvät.
Aikaisempien vuosien Kuokkavierasjuhlien järjestäjänäkin toiminut Arhinmäki totesi ohjelmassa, että "keskustelun ongelma on se, että ollaan liiaksi nostettu ilkivaltaa esiin". Nyt Linnanjuhlissa ollut Arhinmäki koki joutuneensa vastuuseen sellaisesta, mihin ei ollut syyllistynyt. Hän oli huolestunut myös siitä, että keskustelusta syntyi sellainen kuva, että mielenosoittaminen olisi jotenkin demokratiaa vastaan.
Kiakkovierasjuhla itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton varjotapahtuma
Vuonna 2013 presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto pidettiin Presidentinlinnan korjaustöiden vuoksi Tampereella. Kaupungissa järjestettiin myös Kiakkovierasjuhla-varjotapahtuma, jota mainostettiin jääkiekkoon liittyvillä teemoilla. Tapahtumaan osallistuneille esimerkiksi jaettiin kiekkolegenda Timo Jutila -aiheisia naamareita.
Kiakkovierasjuhlien mielenosoituksessa pyrittiin niin ikään nostamaan esiin rahan vallan kasvu yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja kansalaisten eriarvoistuminen. Itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa pidettiinkin eliitiin juhlana.
Virkavalta sen sijaan totesi Kiakkovierasjuhlasta, että tapahtumalla ei ollut poliittista viestiä, kyse oli vain "rosvojoukon" rettelöinnistä, sillä jotkut ryhtyivät tapahtuman aikana rikkomaan kaupungilla näyteikkunoita. Poliisin mukaan mielenosoittajat myös vastustivat virkavaltaa ja pahoinpitelivät poliisiratsuja, joita taas mielenosoittajien mukaan tarkoituksella vyörytettiin useaan otteeseen ihmisten joukkoon.
Yhteiskunnallista osallistumista vai mellakointia?
Kiakkovierasjuhlan jälkipuinti jatkui A-talk -ohjelmassa. Siinä yritettiin selvittää mielenosoituksen motiiveja ja samalla haluttiin antaa puheenvuoro poliittista valtaa käyttäville tahoille, joita oli myös kutsuttu ohjelmaan. Keskustelussa olivat mukana Tampereen tapahtumien järjestelyihin osallistunut "Kiakkovieras" ja vasemmistoliiton jäsen, opiskelija Riikka Yrttiaho, jotka saivat vastaansa kokoomuksen kansanedustajan Jukka Kopran ja Perussuomalainen-lehden päätoimittajan Matias Turkkilan.
Voi olla, että heidän poliittinen viestinsä ei välittynyt, koska he olivat humalassa tai pilvessä tai muuta vastaavaa.
Näkemyserot muun muassa Kiakkovierasjuhlan luonteesta ja juhlijoista olivat jyrkät. Esimerkiksi kokoomuksen Kopra lyttäsi heti avauspuheenvuorossaan mielenosoituksen "mellakoinniksi". Kopran mielestä oli epäoleellista, että suurin osa mielenosoittajista käyttäytyi asiallisesti, sillä lopputulos ratkaisi. Kopra myös epäili, että "rellestäjien" mahdollinen poliittinen viesti hukkui ehkä päihteiden vuoksi.
"Kiakkovieraan" mukaan mielenosoituksessa kyllä tuotiin esiin poliittista viestiä ja hänen mukaansa luokkasota on vielä kesken. Vaikka Turkkila ei ollutkaan mielenosoitusta näkemässä, hänkään ei nähnyt tapahtumassa mitään poliittista viestiä, mikä tuki hänen mukaansa väitteitä, että kyseessä oli vain mellakointi.
Kiakkovieras-tapahtuman motiiveista lopulta saatiin selkoa. Työttömyys, jatkuva irtisanomisuhka ja nuorten epävarma tulevaisuus pätkätöineen mainittiin mielenosoitusten vaikuttimina. Jukka Kopra myönsi nämä todellisiksi huolenaiheiksi, mutta kiisti "Kiakkovieraan" väitteen, että nyt uhkana on työväenliikkeen saavutusten romuttaminen. "Työväenliike on saanut hyviäkin asioita aikaan", Kopra tunnusti. Hän halusi tässä kohtaa kuitenkin tehdä pesäeron kommunismiin ja fasismiin, joita hän epäili "Kiakkovieraan" kannattavan.
Kommentti synnytti hetkeksi puoluepoliittisen nokittelun, sillä "Kiakkovieras" kuittasi Kopralle, että "kyllä pöydän sillä puolella on fasismi. Hän myös muistutti hänen mielestään fasistisluonteisen Suomen Sisun ja perussuomalaisten kannattajien kytköksestä. Kopra puolestaan vaati hallituspuolue vasemmistoliittoa vetämään johtopäätöksiä, jos puolueella oli mielenosoitusten kanssa tekemistä. Matias Turkkilan mukaan näyttöä oli vasemmistoliiton ja mielenosoituksen yhteydestä.
Aatteet vastakkain – nationalismi, tasa-arvo ja sallivuus
2010-luvun jälkeen mielenosoituksissa nousi esiin kansallismielisyys ja sen vanavedessä kysymys, kuka on suomalainen. Myös maahanmuuttoa ja globalisaatiota vastustettiin. Vuonna 2015 poliisi otti kiinni yli 130 anarkistiryhmän mielenosoittajaa, jotka pyrkivät häiritsemään kansallismielisten mielenosoitusta. Poliisi perusteli kiinniottamista rikoksilta ja häiriöiltä suojaamisella. Mielenosoittajat olivat tehneet myös jonkin verran ilkivaltaa.
Politiikan tutkija Erkka Railo totesi tv-uutisten haastattelussa mielenosoituksesta, että aiemmin osoitettiin mieltä yläluokkaisiksi miellettyjä Linnanjuhlia vastaan. Nyt vastakkain olivat aatteet.
Rajat kiinni ja 612 –mielenosoitukset oli tähdätty päivään, jolloin juhlitaan Suomen lippua. Railo näki tässä selvän syyn: päivää halutaan hyödyntää omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Hänen mukaansa tällä myös pyrittiin tekemään itsenäisyyspäivästä vääränlaista nationalismia.
Politiikkaradiossa (2016) pohdittiinkin, millaisia mielikuvia isänmaallisuus käsitteenä on saamassa.Yhdistyykö Suomen leijonaan aggressiivisuus ja suvaitsemattomuus vai tasa-arvo ja sallivuus?
Kun Suomi vietti 100-vuotista itsenäisyyttään, juhlapäivää varjostivat mielenosoitukset, joissa eri ryhmittyvät osoittivat mieltään toistensa arvomaailmaa vastaan. Poliisin mukaan päivä sujui kuitenkin mallikkaasti, sillä pelisäännöistä oli puhuttu ryhmittymien kanssa jo ennakkoon.
Laki ja järjestys kokoontumis- ja sananvapauden takeena vai rajoitteena?
Poliisi on ollut näyttävästi esillä itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa. Sen tavoitteena on ollut turvata mielenosoitusten häiriötön sujuminen. Toisinaan on jouduttu tilanteeseen, jossa poliisin toiminta on perustunut enemmänkin tulkintaan ja harkintaan kuin lakiin.
Vuonna 2018 itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa huomiota ja huolta herättivät hakaristiliput, joita nähtiin Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kulkueessa. Järjestöä oltiin kieltämässä, mutta koska siitä ei ollut vielä lainvoimaista päätöstä, järjestön mielenosoitus oli sallittava ja ilmaisuvapaus turvattava. Poliisi kuitenkin tulkitsi hakaristiliput kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan ja poisti liput.
Ykkösaamun (2018) haastattelussa sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) totesi, että lainsäädännössä ei ole erillistä säädöstä tunnusten käyttämisestä. "Nyt tehtiin se päätös, että tässä hakaristilipun käyttäminen on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja vapauden väärinkäyttöä", Mykkänen sanoo.
Aamu-tv:n Jälkiviisaat (2018) olivat yhtä mieltä siitä, että poliisi toimi oikein ottaessaan natsiliput kulkueesta pois. Keskustelijoilla ei kuitenkaan ollut käsitystä siitä, millä oikeudella poliisi poisti kulkueesta liput.
Kyse on pikemminkin siitä, miten ne voivat aiheuttaa viestillään turvattomuuden ja uhan tuntua ihmisryhmissä, jotka ovat heidän maalitauluinaan tai vastustajinaan, kuten eri vähemmistöissä, ja vaikuttaa yleiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin.
Kotosen mukaan suomalainen äärioikeisto on eurooppalaisittain suhteellisen rauhallista. Toisaalta "media ruokkii tätä ilmiötä, sillä konflikti myy, ja ryhmät saavat kokoaan ja merkitystään selvästi enemmän huomiota", Kotonen jatkaa.
Sen sijaan hänen mukaansa "kyse on pikemminkin siitä, miten ne voivat aiheuttaa viestillään turvattomuuden ja uhan tuntua ihmisryhmissä, jotka ovat heidän maalitauluinaan tai vastustajinaan kuten eri vähemmistöissä, ja vaikuttaa yleiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin."
Vuonna 2018 hallitus halusi muuttaa kokoontumislakia siten, että ilmoitusvelvollisuutta mielenosoituksen järjestämisestä aikaistettaisiin kuudesta tunnista kolmeen vuorokauteen. Yle uutisten (2018) haastattelema oikeusministeri Antti Häkkänen totesi, että lakimuutos olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Hänen mukaansa liian lyhyt ilmoitusvelvollisuus vaarantaa poliisin mahdollisuuden taata turvallisuus mielenosoituksissa.
Sen sijaan oikeusoppineet pitivät lakiesitystä kokoontumisvapautta rajoittavana. Lakiluonnoksesta ei heidän mukaansa käynyt ilmi, mikä on se ongelma, jota yritetään ratkaista. Myös eduskunnan oikeusasiamies piti ilmoitusvelvollisuuden aikaistamista sananvapauden, kokoontumisvapauden ja perusoikeuksien kannalta ongelmallisena.
Vuonna 2019 Helsinkiin kokoontui jälleen useita mielenosoittajajoukkoja. Ilman kahinoita ei ilta sujunut, kun uusnatsit ja heitä vastustaneet anarkistit ottivat yhteen. Poliisi ottikin toistakymmentä henkilöä kiinni. Samalla löytyi poliisin mukaan "kiellettyjä tavaroita". Tv-uutisten haastatteleman ylikomisario Pekka Höökin mukaan yleisesti ottaen mielenosoitukset olivat sujuneet rauhallisesti.
Siitäkin huolimatta poliisi oli joutunut mielenosoitusmarssien osalta eristämään tiukasti eri joukot toisistaan. Ylikomisario Höök totesikin, että aikaisempien vuosien kokemusten pohjalta eristäminen tehtiin. "Eri osapuolilla kun on ollut tapana häiritä toisiaan", hän jatkoi. Mielenosoituksia oli turvaamassa useita satoja poliiseja eri poliisilaitoksilta.
Mielenosoitusten tulevaisuus?
Itsenäisyyspäivän mielenosoitukset ovat paitsi sitoneet paljon poliisin voimavaroja, ne ovat myös aiheuttaneet taloudellista vahinkoa muun muassa yrittäjille. Millainen on itsenäisyyspäivän mielenosoitusten tulevaisuus, kun sananvapauden turvin myös vähemmän korrektit aatteet voidaan tuoda poliisin suojissa esille eikä tuhotekoja tai väkivaltaa voida kaitsia ilman poliisin läsnäoloa?
Maksaako Suomi liian kovan hinnan sananvapaudesta ja kokoontumisvapaudesta? Voidaanko mielenosoituksia rajoittaa ilman, että perusoikeuksiin puututaan? Vai onko niihin edes tarpeellista puuttua?
Sananvapauteen kai itsessään kuuluu, että myös ne vähemmän korrektit näkemykset saavat tulla julki.
Tommi Kotosen mukaan mielenosoitusten tulevaisuus riippuu paljolti näiden liikkeiden kehityksestä. "Äärioikeisto on menettänyt kannatustaan mm. sen myötä, että perussuomalaiset ovat vallanneet ilmatilaa. Sitä radikaalimmilla ryhmillä on ollut hankala asemoitua tilanteeseen, ja moni näkee, että perussuomalaisten kautta heidän näkemyksensä jo toteutuu riittävällä tavalla", hän sanoo.
"Sananvapauteen kai itsessään kuuluu, että myös ne vähemmän korrektit näkemykset saavat tulla julki. Ei sitä voi ulkoa raamittaa mikä on sallittu mielipide, vaikka se ärsyttäisikin. Eri asia sitten ovat puhtaasti rikoslain puolelle menevät ilmaisut, kuten kehotus väkivaltaan", Kotonen sanoo.
Kotosen mielestä on vaikea lähteä laskemaan hintaa perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien toteutumiselle. Hän muistuttaa, että mielenosoitusten kieltäminen myös vaatisi mahdollisesti resursseja kiellon valvontaan, ja voisi kiristää entisestään yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka puolestaan johtaisi edelleen valvonnan tarpeen kasvamiseen. Tämä puolestaan voisi johtaa siihen, että mielipiteet silloin purkautuisivat myös entistä väkivaltaisemmin. "Siihen kierteeseen viranomaisilla tuskin on halua lähteä, eikä se välttämättä taloudellisestikaan olisi parempi tie", toteaa Kotonen.
Yhteiskuntatieteiden tohtori Tommi Kotonen on tutkimuskoordinaattori Jyväskylän yliopistossa.
