Hyppää pääsisältöön

Anna-Elina Lyytikäinen ohjaa, käsikirjoittaa ja näyttelee – Teatteri avaa ovia itsensä ja ihmisyyden ymmärtämiseen

Anna-Elina Lyytikäinen, pieni pellavapäinen papintytär Kuopiosta, osoitti jo varhain määrätietoisuutta kohdatessaan asioita, jotka kiinnostivat, koskivatpa ne sitten lastentarhan esityksiä tai teatterikouluun pyrkimistä kesken lukion. Teatteriin hänen tiensä veikin. Anna-Elina Lyytikäisestä tuli näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja.

Näyttelijän ammatti ei ole ollut se kaikkein arvostetuin, vaan noiden "komeljanttarien" työtä on pidetty pinnallisena, jopa paheellisena. Silti papin ja teatterilaisen töissä on paljon samaa: molemmissa esiinnytään yleisölle ja yritetään vaikuttaa siihen, saada se vakuuttuneeksi hyvästä tarinasta. On osattava olla uskottava.

Anna-Elina Lyytikäinen on toiminut Tampereen teatterin pääohjaajana vuodesta 2016, mutta Tampereeseen hän tutustui ja ihastui jo paljon sitä ennen!

Vuosina 1994 - 96 Lyytikäinen oli Elinana Pyynikin kesäteatterin huikeassa, Kalle Holmbergin ohjaamassa Pohjantähti-trilogiassa sekä vielä vuonna 1997 Tuntemattomassa sotilaassa vanhana Elinana. Esa Latva-Äijö näytteli Akselin roolin.

Miettiessään tähän elämänvaiheeseen sopivaa valokuvaa, Lyytikäinen oli kahden vaiheilla, valitako valoisa Akselin ja Elinan hääkuva, vai kuva, jossa elämä ja sota ovat osoittaneet julmuutensa. Hautajaiskuvassa vanhemmat surevat poikiensa kuolemaa.

Nuo kesät Väinö Linnan rankkojenkin tekstien parissa olivat merkittäviä myös nuoren näyttelijän henkiselle kasvulle. Tänä Väinö Linnan 100-vuotissyntymävuonna Lyytikäinen muistaakin Linnaa lämmöllä.

– Rakastan edelleen Väinö Linnaa! Niistä kesistä on jäänyt tosi paljon, ne ovat vaikuttaneet uraani ja näkemyksiini aivan hirvittävästi!

Anna-Elina Lyytikäinen valmistui TEAKista näyttelijäksi vuonna 1993 ja ohjaajaksi seitsemän vuotta myöhemmin.

Tampereelle hän asettui vuonna 2005, mutta työt ovat toki kuljettaneet häntä eri paikkakunnille.

Teattereissa on esitetty myös hänen käsikirjoittamiaan näytelmiä, kuten esim. pappisperheen ristiriitoja luotaava Armon varassa sekä lapsettomuutta käsittelevä Sylityksin.

Itse elämä ei ole kuitenkaan käsikirjoitettavissa, sen tietää Anna-Elina Lyytikäinenkin.

– Sain lapsen aika myöhällä iällä, ja sitä yritettiin tosi pitkään. Kun lapsi oli kaksivuotias, minusta tuli totaaliyksinhuoltaja. Siinä oli monenlaista haastetta ja kuoppaa matkalla.

Perusoptimistina Lyytikäinen rekisteröi myös huvittavia asioita.

– Rakastan huumoria ja rakastan nauraa! Teatterissa rakastan sitä, jos joku on niin suvereeni, että se yllättää. Hyvä nauru syntyy siitä yllätyksestä, siitä jostakin oivallukseen vetoamisesta.

Anna-Elina Lyytikäinen sanoo olevansa kiinnostunut teatterista kokonaisvaltaisesti, ja hän ounastelee, että vielä olisi uusiakin ovia avattavana. Näyttelemistä hän kuitenkin rakastaa!
Ohjaajan työ on yksinäisempää, siinä on väkisinkin porukan ulkopuolinen, kun toimii valvovana silmänä.

Lyytikäisestä on ihanaa kuulua joukkoon, olla osa sitä lavantakaista yhteistä kihinää. Siksi hän olikin niin innoissaan saadessaan roolin Leea Klemolan näytelmässä Arktiset leikit, hän esitti siinä 70-vuotiasta, originellia ukkelia! Näytelmää esitettiin sekä Tampereella että Espoossa, kunnes korona sotki suunnitelmat.

Anna-Elina Lyytikäisen oman elämän onni kiteytyy yhteen sanaan: Kyösti. Hartaasti toivottu lapsi on nyt 9-vuotias toimelias ja monia asioita harrastava poika. Teatteri imee voimia ja vie elämästä aikaa miltei kohtuuttoman paljon, mutta äidin ja pojan yhteiset hetket sekä keskenään että mummin ja ukin kanssa mökillä Savossa ovat virkistäviä ja elvyttäviä.

Kyöstiä on kiittäminen siitäkin, että hänen maailmaantulonsa eheytti Anna-Elinan ja hänen vanhempiensa vuosikausia sitten rikkoutuneet välit. Semmoinen syntymän ihme!

teksti: Ritva Alpola