Linnan juhlista on tullut Suomen seuratuimpia mediatapahtumia ja vaatesuunnittelijoille todellinen näytön paikka. Itsenäisyyspäivän juhlamuoti on sadan vuoden aikana herättänyt ihastusta, mutta myös kohuja. Muodin asiantuntija ja Linnan juhlien kommentaattori Sami Sykkö kertoo näkemyksensä asuista kautta aikojen.

Äänestä suosikkiasi Linnan juhlien kaikkien aikojen pukuäänestyksessä!

Linnan juhlien pukukoodi

Vastaanoton pukukoodina on juhlapuku eli pitkä iltapuku, kansallispuku, frakki, tumma puku tai juhlapukua vastaava virkapuku ml. lottapuku. Smokkia ei käytetä itsenäisyyspäivänä.

Juhlapuvun kanssa käytetään alkuperäiskokoisia kunniamerkkejä tai pienoiskunniamerkkejä. Tummassa puvussa ja kansallispuvussa miehet käyttävät vain alkuperäiskokoisia kunniamerkkejä. Naiset voivat kuitenkin käyttää pienoiskunniamerkkejä.
Kansallispukuun kuuluvaa helavyöpuukkoa ei voi käyttää Linnassa.

Suosituksena on kantaa suomalaisia kunniamerkkejä. Tarkempia ohjeita kunniamerkkien käytöstä löytyy Ritarikuntien Kunniamerkkioppaasta ja Ritarikuntien kanslian sivuilta.

Tasavallan presidentin kanslia

Voit jatkaa lukemista tai tutustua linkin kautta suoraan haluamaasi vuosikymmeneen.

1920-luku • 1930-luku • 1940-luku • 1950-luku • 1960-luku
1970-luku • 1980-luku • 1990-luku • 2000-luku • 2010-luku

Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanottoja on juhlittu vuodesta 1919. Iltapäivän kahvihetkistä iltajuhliksi ne muuttuivat vuonna 1922. Presidentti K.J. Ståhlberg ja rouva Ester Ståhlberg järjestivät ensimmäisen iltavastaanoton Presidentinlinnassa. Tilaisuus alkoi iltayhdeksältä ja vieraita oli toista tuhatta. Ohjelmaan kuului yksinlaulua, soittoa ja tanssia. Vuosina 1923 ja 1924 palattiin takaisin iltapäivävastaanottoihin, mutta vuonna 1925 presidentti Lauri Relander ja rouva Signe Relander järjestivät juhlat taas illasta aamuyöhön saakka. 20-luvulla juhlapukeutuminen oli keveää, ja hiukset ja helmat olivat lyhyitä.

Vuonna 1925 lanseerattiin myös perinne, jonka myötä pukuja päästään ihailemaan Linnan juhlissa edelleen vuosittain: presidentin kättely.

20- ja 30-luvuilla juhlia ei järjestetty säännöllisesti. Esimerkiksi 1933 juhlia ei pidetty lamasta aiheutuneen pula-ajan vuoksi.

30-luvulla naisten hiustyyli oli edelleen lyhyt ja puvut hakivat inspiraatiota historiasta ja romantiikasta, kirjoittaa Helinä Hirvikorpi toimittamassaan kirjassa Linnan juhlat – Kautta aikojen.

Sami Sykkö: "Rouva Signe Relanderin asu on hieno ja viimeisten Hollywood-trendien mukainen. 30-luvun tyyli on todella viehättävä, ja kuvasta näkyy 20-luvulla alkanut helmojen lyhentyminen ja tyylikkäät polkkatukat. Suomessa oltiin tietoisia maailman trendeistä."

Linnan juhlia ei järjestetty sotavuosina. Presidentti J.K. Paasikivi ja hänen puolisonsa rouva Alli Paasikivi kuitenkin elvyttivät perinteen sodan jälkeen.

Vuonna 1949 juhlat radioitiin ensimmäisen kerran. Toimittajat Leo Meller ja Kalevi Kilpi eivät rohjenneet kommentoida naisten iltapukuja paljonkaan, mutta paljastivat, että muodissa näyttivät olleen iltapuvut, jotka jättivät ainakin toisen olkapään paljaaksi. "Minun on pyydettävä anteeksi niiltä kuuntelijoilta, jotka ehkä odottavat jonkinlaista naisten pukujen kuvausta. Siihen minä todellakaan en pysty. Voin vain sanoa että kaikki mahdolliset värit kaikissa, joko yksinään tai eri yhdistelmissä ovat täällä edustettuina."

Miesten pukuvalinnat olivat frakkeja, joita koristi kunniamerkki- tai nauharivistö sekä joitain smokkeja tai tavallisia miesten tummia pukuja.

"Kutsukortin ilmoittamaa juhlapukua ei niin ollen ole otettu liian kirjaimellisesti, vaan jokainen vieras on lähtenyt Linnaan omissa vaatteissaan, kuten tavataan sanoa", kuvailee selostaja tallenteessa. "Naiset sen sijaan ovat lähes poikkeuksetta pitkissä leningeissä, jotka antavat väriä ja vaihtelua miesten tasaista tummuutta vastaan."

Sykkö: "Hertta Kuusinen oli voima- sekä tyylinainen. Hänen tyylinsä oli aina erittäin huoliteltu ja viimeistelty, kuten tässäkin kuvassa."

Radiolähetyksen mukaan presidentin puolisolla Alli Paasikivellä oli tummankeltainen silkkipuku ja tämän tyttärellä, arkkitehti Annikki Paasikivellä, tummansininen samettimekko. Alli Paasikivi nautti näyttävistä sisääntuloista ja juhlien kuningattaren roolista ja presidentti Paasikivi sikarinpoltosta herraseurueissa. Paasikivet isännöivät juhlia vuoteen 1956 saakka, lukuunottamatta vuotta 1952, jolloin presidentti Paasikivi oli sairas.

Sykkö: "Turkisjakku pistää silmiin, mutta ehkä silloin Linna oli vähän viileämpi paikka kuin nykyisin. Tämän päivän juhlissa paksun jakun käyttäminen ei ole mahdollista. Herrojen muoti ei ole muuttunut vuodesta -49 ollenkaan! Näyttelijäpariskunnalla on suomalaisten filmitähtien lumoa ja loistetta. He ovat pukeutuneet kuten elokuvan tähtien kuuluukin."

Hihattomassa mekossa tanssineen rouva Alli Paasikiven kerrotaan hermostuneen vuonna 1953 kuvasta, jossa hänen käsivartensa näkyivät hänen mielestään vähemmän imartelevasti. Muutoin rouva Paasikivi tunnettiin puolisoaan sovittelevampana. Alli Paasikiven kerrotaan myös määränneen, ettei Linnan juhliin tule laittaa päälleen valkoista tai mustaa.

Sykkö: "Alli Paasikivi oli tyyliniekka, jolla oli usein helmet kaulassa. Hän käytti koruja ja rakasti kauneutta. Hän piti tiettävästi huomiosta, eikä ollut ujo. Vaaleat puvut sopivat tällaisiin suuriin juhliin - varsinkin entiselle presidentin puolisolle. Todella juhlava asu, isot helmikorvakorut, valkkikampaus ja ilmeisesti koko puvun etumus on kirjailtu. Turkisstoola oli sen ajan muotiasuste."

Vuonna 1957 Helsingin Sanomat julkaisi ensimmäistä kertaa koko sivun aukeaman, joka käsitteli Linnan juhlien loistoa ja eleganssia ja esitteli naisvieraiden asuvalintoja.

Sykkö: "Todella todella kaunis puku. Sylvi oli äärettömän elegantti. Yksinkertainen kaulakoru ja tyyli. Hyvin viimeistelty, kädessä hänellä ovat ajan muodin mukaiset käsineet."

Varhaisin arkistossa säilynyt televisioitu Ylen lähetys juhlista on vuodelta 1967.

Juhlia selosti kolme Yleisradion toimittajaa, joista Kyllikki Stenros paneutui lähetyksessä pukuihin. Hän kertoi juhlissa olleen ylellisiä materiaaleja aina thaisilkeistä kotimaiseen silkkipuuvillaan. Erityisesti kulta, pitkät hihat sekä epätasaiset helmat olivat kauden muotia.

Kyllikki Stenros kuvailee pukuja 1967

"Hyvät katsojat, jos tästä Linnan juhlavastaanoton pukuloistosta kerron muutaman sanan ja sanon että eleganssi ei huuda, se kuiskaa, siteeraan Pariisia paikkansapitävästi. Se kuiskaus voi olla kuuluvampi tai hiljaisempi, sen ääni on samettinen ja tumma tai kullanhohtoinen ja brokadinraskas.
Se on läikehtivää moareeta, hehkuvanvärisiä thaisilkkejä, unelmanomaista sifonkia tai henkäyksenohutta villaa. Se on tietysti aina myös ylellistä dysessiä, joka kaudesta kauteen säilyttää paikkansa juhlapukumateriaalien joukossa. Se on tänä syksynä myös luonnonsilkin hyvettä ja silkkikavardineja ja pitsejä, se on myös kotimaista painettua puuvillasatiinia kultamitalilla palkittuna. Tämän illan juhlapukuloisto on briljantteja ja suuria kunniamerkkejä, laahuksia, ylellisiä turkiksia, aitoja helmiä, sukukoruja, sormuksia, medaljongeja, se on jasmiinintuoksua ja kieloja, fantasiaa ja mystiikkaa, posliinihihoja kristallikruunujen alla. Sadunomainen kai lienee lähinnä se oikea sana joka pukuloistoa tässä tasavallan arvokkaimmassa juhlassa kuvaisi.
Nämä ovat pukuja Pariisista ja Euroopan suurista muotikeskuksista, yhtä hyvin kuin Helsingin johtavista muotisalongeista, tai ystävättärien pikku putiikeista, luovalla mielikuvituksella suunniteltuina. Kultakuume tällä kaudella ja näissä juhlissa jatkuu yhä, kultaa on paitsi kankaissa ja kengissä, myös kasvoilla aitoina kultahiukkasina. Yhtä hyvin kuin murskattuja helmiä, kultaa on myös laukuissa, vöissä ja asusteissa, käsineissä ja sukissa jotka silloin tällöin välkähtävät monasti epätasaisten helmojen alta. Epätasaiset helmathan ovat ominaisia juuri tälle muotikaudelle. Laahukset tuovat mieleen isoäidin eleganssin 20-luvulta. Mutta mukana on myös perinteellistä arvokkuutta, mustia juhlapukuja arvokkaasti kannettuina ja Suomen saloilta tuoksuen.
Ja ilahduttavaa kyllä, tänä iltana myös muutamia kansallispukuja. Tuntuu kuin pitkiä hihoja Linnan juhlissa tänä vuonna olisi enemmän kuin ennen, tämäkin muodin henkeen tällä kaudella kuuluen, mutta koska muoti tänä syksynä on moni-ilmeisempi kuin milloinkaan, pitkät hihat ja säästeliäät kaula-aukot eivät tietenkään sulje pois juhlaan aina kuuluvaa dekolteeta, muodin luojien mestarinäytteitä, paljaita selkiä, ruskettuneita olkapäitä ja syvään uurrettuja kaula-aukkoja."

Sykkö: "Tässä on tyypillinen 60-luvun yläosa. Näyttelijä Audrey Hepburnilla oli jossain elokuvassa samanlainen mekko, mutta musta versio. Ajalle tyypillinen helma. Edustava, kaunis, elegantti, tyypillinen 60-luvun puku."
Sykkö: "Olen haastatellut Lenita Airistoa tästä asusta! Sen on suunnitellut Anna-Liisa Nieminen paksusta silkistä, korut ovat liiloja brasilialaisia ametisteja. Airisto käytti myöhemmin samaa asua haastatellessaan kansainväliseen televisiolähetykseen filmitähti Marlon Brandoa. Asuhan on aivan upea ja viimeisen muodin mukainen, näyttävä, kaunis ja rohkea, juuri Lenitan tyyppinen. Hän ei varmasti jäänyt seinäkukkaseksi."

Naiset housupuvuissa kohahduttivat jo 60-luvulla, jolloin naiset eivät päässeet housuissa välttämättä edes ravintolaan. Housuja on kuitenkin nähty Linnassa naistenkin yllä läpi vuosikymmenten. Myöhemmin esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modig on käyttänyt linnan juhlissa usein samaa samettista housupukua.

Sykkö: "Birgitan puku oli aikansa kohupuku ja sopii hänelle kaikin puolin todella hyvin. Ihana suuri rusetti kaulassa, itse voisin laittaa tuon saman puvun minä hetkenä hyvänsä. Vaikka asu rikkoi rajoja, Ulfsson teki sen tyylikkäästi."
Sykkö: "Aina voi koetella etikettiä, jos tarjoaa tyylikkään vaihtoehdon ja kunnioittaa tilaisuutta. Ani Finnen asu on aivan ihastuttava ajankuva, hänhän on kuin Tuhannen ja yhden yön saduista. Aivan kuin hän oli päässyt matkustamaan jonnekin itäiseen maailmankolkkaan ja tuonut asun sieltä mukanaan. Näyttää ehkä enemmän cocktail-juhlien puvulta, mutta ehdottomasti rohkea valinta."

70-luvulla Linnan kulttuurivaikuttajilta jopa odotettiin omintakeista tyyliä, ja etikettiä rikottiin enemmän kuin nykyään. Kuvia juhlista on kuitenkin säilynyt vähemmän, sillä niitä pidettiin tuohon aikaan elitistisinä eikä juhlaa haluttu korostaa. Linnan juhlista ei televisioitu suoria lähetyksiä, vaan uutisten yhteydessä lähetettiin lyhyt katsaus.

Vuonna 1974 rouva Sylvi Kekkonen menehtyi toinen päivä joulukuuta, eikä Linnan juhlia järjestetty.

Sykkö: "Urho Kekkonen osasi tilannepukeutumisen ja ymmärsi vaatteiden viestin. Hänen pukunsa olivat aina hyvin istuvat, ja housunlahkeetkin juuri täydellisen pituiset."

Sykkö: "Marjatta Svennevig oli kekseliäs ja luova iltapukeutuja. Hänen hiuslaitoksensa olivat näyttäviä, ja hän koristeli kutrinsa esimerkiksi kukilla. Tämä punainen puku on tottakai hänenlaiselleen naiselle aivan huikean hieno, veistoksellinen vaikka yksinkertainen. Upean hulmuavan helman lisäksi kallamaiset hihat avautuvat kuin tuo kukka, joka hänellä on päässään - ja hiha toistaa kukan muotoa. Tässä on puku täydessä kukassa! Ja puvun selkä on rohkea."

Sykkö: "Voi että tykkään Marjatta Leppäsestä ja hänen pukeutumisestaan! Tämä on hieno Vuokko-vaikutteinen kaapumainen mekko, tosi juhlava. Leppänen on aina osannut yksinkertaisen näyttävän pukeutumisen, siitä tämäkin on esimerkki. Sitä ihmettelen, miten hän on noin pitkien helmojen kanssa pystynyt siellä liikkumaan."
Sykkö: "Satu Östring oli Linnassa lumoavan kaunis, olihan hän palkittu missikin, puku on hyvin avoin ja elegantti. Valtavan suuri kampaus on vähintään tuon juhlatilaisuuden kokoinen ja veroinen! Jos on itsenäisyyspäivän juhlissa Presidentinlinnassa tanssimassa niin kampaus on vähintään sitä kokoluokkaa!"

80-luvun alussa Linnassa nähtiin jalokivien väriloistoa ja prinsessa Diana-vaikutelmia, mutta myös kotimaisia Vuokko Nurmesniemen ja Marimekon asuja. Tuolloin elettiin taloudellista nousuaikaa, mikä näkyi rohkeina asuvalintoina.

Kaika Pohtokari kommentoi pukuja 1982

Toimittaja Eva Polttila haastatteli muotitoimittaja Kaika Pohtokaria Linnan juhlissa 1982.
"Tämän suomalaisittain kaiketi merkittävimmän vuoden iltajuhlan yhteydessä puhutaan aina paljon myös iltapuvuista, niihin kiinnitetään paljon huomiota. Minkälaisia havaintoja sinä muodin ammattilaisen silmin olet tehnyt tämän vuoden iltapukueleganssista?"
"Iltapukuloisto on kyllä ihan yllättävä, tämä on melkein kuin olisi Pariisin muotinäytöksissä. Kaikki muotisuuntaukset on otettu huomioon, barokki ja rokokoo loistavat ja värit on ihan fantastisia."
"Tämän ohjelman katsojista varmaan osa seuraa ohjelmaa mustavalkoisesta televisiosta, ehkä pukujen väreistä voisimme sanoa tässä jotain. Onko joku väri erityisen suosittu tänä vuonna?"
"Musta on tietysti suosittu, mutta paljon on myös tällaisia jalokivivärejä niin kuin rubiininpunaista, ja smaragdinvihreää ja voimakasta sinistä. Ja harmaa on kyllä yllättävän suosittu myöskin."
"Näkyykö näissä iltapuvuissa mitään, jota voisi luonnehtia tyypillisesti suomalaiseksi, vaikka sanoitkin tuossa ikään kuin Pariisin muodista olisi kyse, kun näitä pukuja katselee?"
"Tyypillisiä suomalaisia iltapukuja, Marimekkoja ja Vuokkoja on myöskin mukana, mutta ehkä suurin osa on tämmösiä prinsessa Diana -vaikutelmia."

Pukuvalinnoista alettiin myös keskustella etukäteen. Asujen kuvailusta liikuttiin kohti mielipiteellisempää keskusteluilmapiiriä, niitä kommentoitiin ja niihin liittyviä taustatarinoita kerrottiin yleisölle. 80-luvulta lähtien juhlat on televisioitu suorana. Lähetyksissä nähtiin myös värikuvaa, vaikkakin alkuun asujen värejä kuvailtiin siltä varalta, etteivät kaikki katsojat olleet vielä vaihtaneet värilliseen televisioon.

Sykkö: "Vuokko todella toi Linnaan huippudesignia. Tämä puku on täysin ajaton. Nurmesniemi on graafisten muotojen mestari. Ne eivät koskaan mene muodista, koska sellaiset muodot ovat ikiaikaisia. Tämä on suurenmoinen esimerkki Vuokon muotoilusta. Hän on lisännyt viittaan röyhelön, joka kumpuilee ja pulppuilee Vuokon hartioille."

Suunnittelija Vuokko Nurmesniemi paitsi pukeutui upeasti itse, myös suunnitteli niin upeita mekkoja, että monet päätyivät pukemaan ne ylleen. Vuonna 1983 Vuokko Nurmesniemen samettinen, raitahihainen puku nähtiin peräti 11 juhlavieraan yllä.

Vuonna 1982 Linnan juhlat järjesti ensimmäistä kertaa presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto. Pitkän tauon jälkeen juhlilla oli taas emäntä, ja rouva Koivistoa ihaltiin Linnan kuningattarena. Heidän tyttärensä Assi Koivisto oli luonnollisestikin Linnan prinsessa.

Sykkö: "Suoraan kuin prinsessa Dianan hääpuku, mutta punainen versio! Vaikutteet Dianan häistä olivat ehtineet Linnaankin, muoto on hyvin samanlainen. Ja tietenkin puku on nuoren Assin päällä aivan ihana ja väri tavattoman hieno."
Sykkö: "Seuraavalla kerralla Assi on lähtenyt paljon veistosmaisempaan tyyliin. Koivisto on nostanut hiukset ylös niin, että kokonaisuus kampausta, koruja, meikkiä ja kaulan linjaa myöten on elegantti."
Sykkö: "Svennevigissä näkyy taas, miten hän panosti kampaukseen. Hän oli taitava käyttämään kampausta osana kokonaisuutta. Hän on kuin kuningatar, kuin hovin ylimystöä, keisarinna Sissi, kuninkaallinen hahmo. Tällaisessa tasavallassa ei ole totuttu tällaisiin kampauksiin. Hän teki pukuja muistaakseni itse."

Vuonna 1986 Linnan ovet aukenivat myös rock-muusikoille ja Juice Leskinen edustikin ensimmäisenä kutsuttuna rockmusiikon elämäntapaa pukemalla kravatin hikipannaksi.

Sykkö: "Onko hänellä nahkafrakki vai nahkatakki? Nahkaisan puvun linja on pehmeä ja idea on hauska: urheilijalle sopiva rento versio frakista. Mutta rusetti on turhan jäykkä tähän asuun. Olisin itse suosinut runsaampaa rusettia. Ja mihin tässä tarvitaan taskuliinaa? Rohkeaa kuitenkin, että hän on lähtenyt Pohjanmaalta Linnan juhliin ja tuonut sieltä omaperäisen ajatuksen siitä, miten etikettiä voi soveltaa."

Vuonna 1987 muotia olivat ruusukuviot ja rusetit. Itsenäisyyden juhlavuotena moni vieraista valitsi ylleen sinistä.

Raija Massala ja Lena Boström kommentoivat pukuja 1987

Toimittajat Raija Massala ja Lena Boström selostivat juhlia lähetyksessä 1987.
"Rouva Koivistolla on näissä juhlissa yllään ruusukuvioinen hyvin kaunis iltapuku. Ruusukuviot ovat ilmeisesti tänä vuonna muotia muuallakin maailmalla."
"Ruusukuvioita ja rusetteja, ja niitä näyttää olevan rouva Koiviston puvussa."
"Rouva Koiviston puvun on suunnitellut Erika Gummerus, jonka me suomalaiset tunnemme paremmin Armi Ratian tyttärenä."

Sykkö: "Vuoden 1987 puvun väri on hienostunut, muoto on suureellinen. Puvussa on niin hieno tasapaino liioittelun ja yksinkertaistamisen välillä. Melinillä on myös mielettömän kaunis meikki ja kampaus, jotka korostavat puvun runsaita muotoja. Puku on samaan aikaan paljastava ja peittävä – niin hieno iltapuku kuin olla voi. Häneltä on jäänyt historiaan esimerkiksi valkoisia iltapukuja, mutta tämä lila on minun suosikkini. Melinin musta asu on toista äärilaitaa. Se ei ehkä jää helposti mieleen, mutta puku on niin yksinkertainen, että tällaista voi käyttää lopun elämäänsä. Äärimmäisen upeat isot korut ja yksinkertainen kampaus, kuin suoraan muotilehdestä tämä kokonaisuus!"

Vuonna 1991 opetusneuvos ja mannekiinikoulun johtaja Sanelma Vuorre piti pukuja sekavina ja luonnehti niitä niin kuin kymmenen asua olisi laitettu yhteen. Rouva Tellervo Koivistoa hän kuitenkin ihaili.

Sanelma Vuorre kommentoi pukuja 1991

Opetusneuvos ja mannekiinikoulun perustaja Sanelma Vuorre kommentoi pukeutumista lähetyksessä 1991.
"Mielestäni yleisvaikutelma on sekava. Ja se johtuu tietenkin pukeutumisesta, ja sitten tervehtiminen on kovin kehnoa meillä. Ei näköjään oikein kovin tiedetä että kutsuttu tervehtii ensin, ja seuralainen sen jälkeen. Eli jos mies on kutsuttu, mies tervehtii ensin, mutta jos on taas niin päin että nainen on kutsuttu niin nainen tervehtii ensin presidenttiparia. Ja Rouva Koivisto oli todella edustava, todella upea. Häntä katseli hyvin mielellään. Onnistunut taas."
"Oliko jotain muuta, joka herätti erityistä huomiota?"
"Siinä oli jollakin ressukalla oli hame takaa halki niin ylös että melkein sukkahousujen yläosa näkyi. Ja edestä vastaavasti avoimia... Tietysti noissa pukeutumisasioissa ollaan aina niin monta mieltä ja yksi puku yksinään on kauniimpi kuin kymmenen yhdessä. Ja nyt täällä oli kymmenen yhdessä niin siitä ei oikein erotu ne vaatteet sitten niin ehdottomasti kuin jos olisi vain yksi."
"Te opetusneuvos Sanelma Vuorre olette kova kritisoimaan ja tunnettu siitä, mutta oliko jotakin positiivista?"
"En minä katso että tämä olisi muuten kritiikkiä, paitsi tuo juuri, että minä tosiaan tuota tervehtimistä, ja pukeutumisessa olen kyllä sitä mieltä että ei ota kutsua vastaan ellei pysty pukeutumaan."

Sykkö: "Tämä on nuoren viihdetaiteilijan puku, jossa on vähän kaikkea, kuten esimerkiksi pitsiä ja kimalletta. Erikoinen pillerihattu on kuin kirsikkana kuorruttamassa tätä viihdyttävää kokonaisuutta."

Ensimmäinen värikuva Linnan juhlista painettiin Helsingin Sanomiin 1992.

Sykkö: "Vuoden 1992 puvussa on 80-luvun nousukautta ja 60-luvun avaruuden valloitus -tyyliä. Asu on moniosainen ja Seela on persoonallinen pukeutuja. Harva on tullut Linnaan huppu päässään. Kyllä tämä on kulttuuri-ihmisen puku. Ja tietysti Seela Sella on tottunut olemaan näyttelijänä valokeilassa ja tämä puku kerää valoa ja katseita."

Sykkö: "Kyllikki oli seurapiirikutsujen kupliva suosikkivieras, eikä ihme, koska hän oli aina hyvää seuraa. Hänen pukeutumisensa oli omaperäistä, irti ajasta ja kulloisistakin muotivirtauksista. Tämä puku on hyvä esimerkki siitä. Se näyttää sellaiselta, että se voisi olla kenellä tahansa vanhemmalla brittirouvalla missä tahansa iltapukutilaisuudessa. Kyllikki kuohkeine kiharoineen ja omaperäisine vaatevalintoineen erottui aina joukosta Suomessa."

Sykkö: "Jukka Kajavalla oli oma hänen hyvin tunnistettava hiustyylinsä, jonka hän toi myös Linnaan, tosin hieman siloteltuna. Kaija Pöystin iltapuku aloitti Jukka Rintalan kauden Presidentinlinnassa. Tästä lähti nimisuunnittelijoiden ja uniikkipukujen aikakausi. Tästä näkyy myös Jukka Rintalan taito tehdä omaperäisiä, erottuvia iltapukuja, joiden mittakaava sopii linnan upeisiin saleihin."

Sykkö: "Janina Anderssonin asu on kuin jostain näytelmästä tai oopperasta. Se ei edusta tätä aikakautta, vaan vaikutteet on haettu menneisyydestä. Linna on kuitenkin väärä näyttämö tälle sinänsä kiinnostavalle luomukselle. Bremerin puku on hiukan teatraalinen, mutta sen ongelma on arkisuus. Hauska ajatus muttei toteutus."

Sykkö: "Häkkiset toivat Linnaan suuren maailman loistoa. Mika Häkkinen oli silloin maailman tunnetuin suomalainen. Erjan näyttävä kaulakoru pistää silmään, siinä oli asennetta. Häkkiset tulivat Monacosta ja näyttivät myös siltä. Vuoden 1997 puku edustaa yksityislentokoneiden maailmaa."

Vuodesta 1994 kaikki Mannerheim-ristin ritarit ryhdyttiin kutsumaan Linnan juhliin joka vuosi kunniavieraina presidentti Martti Ahtisaaren aloitteesta. Aiemmin presidentti Mauno Koivisto oli kutsunut heidät kaikki vuonna 1987. Ritareista tuli nopeasti juhlien tärkeimpinä pidettyjä vieraita.

Ritareista vanhin, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth saapui ensimmäisenä juhliin perässään Mannerheimin-ristin ritarit. Hän oli myös ainoa vieras, jonka sallittiin tervehtiä presidenttiparia kauemmin kuin muutaman sekunnin. Myöhemmin vieraat johdatti Linnaan viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt, joka kuoli vuonna 2020.

Sykkö: "Ehrnrooth oli tietenkin komea kaikkine kunniamerkkeineen, suomalainen sankari, jonka asu kunniamerkkeineen oli sen mukainen. Hänen puolisonsa asu on upea – kampaus, helminauha ja ehostus viimeisen päälle. Ihan kuin nämä eivät olisikaan tasavallan vaan kuningaskunnan juhlat. Hän oli tanskalaissyntyinen kreivitär, ja se näkyy."

Sykkö: "Veltto oli uskollinen tyylilleen. Vähän veltto takki, joka roikkuu olkapäistä ja hihat ovat liian leveät. Viiksetkin vähän repsottavat ja tukkakin hapsottaa. Itse olisin suositellut hänelle vähän näyttävämpiä silmälaseja. Hän on selvästi hakenut asulla huomiota, joten kun hänellä on baskerikin, niin hauskat mustasankaiset silmälasit olisivat viimeistelleet kokonaisuuden. Juhlapukeutuminen on kokonaisuus, jossa kaikkien yksityiskohtien tulisi olla harkittuja ja viimeisteltyjä."

Sykkö: "Uotinen tuo tässä vuoden 1997 puvussa Linnaan hyvin persoonallisen silmälasimuodin menneisyydestä. Tuo vitjahan on kuin koru. Silmälaseilla hän on tuonut asuunsa oman pienen uotismaisen detaljinsa. Helenan kampaus on ihastuttava. Vuoden -98 puku on jäänyt ihmisten mieliin, se oli niin rohkea. Se yllään hän oli kuin kultainen veistos. Asussa on tiettyä teatraalisuutta, käsineetkin on värjätty liukuvärjäyksellä. Palatsiin sopivaa loistoa. Merenneitomainen muoto sopii hänelle erittäin hyvin."

Vuonna 1998 muotitaiteen professori Piippa Lappalainen kommentoi pukuja ja keskusteli suomalaisesta tyylistä ja materiaalivalinnoista.

Piippa Lappalainen kommentoi pukuja 1998

Muotitaiteen professori Piippa Lappalainen kommentoi pukuja vuonna 1998 lähetyksessä useassakin kohtaa.
"Huimasti kauniita pukuja. Aivan upeata kirjailua. Laadukasta, kaunista, upeasti valmistautuneita ihmisiä. Todellista juhlaa."
"Eli suomalaiset naisetkin uskaltavat pukeutua juhlaan?"
"Vuosi vuodelta aina paremmin."
"Te olette vuosien mittaan vaatettanut rouva Eeva Ahtisaarta, myös tänä vuonna. Onko hän vaativa asiakas?"
"Hän on hyvin miellyttävä ja omalla tavallaan persoonallinen asiakas, jonka kanssa on helppo ja mukava työskennellä."
"Se on hauska että turkistakin on osattu ja uskallettu ottaa mukaan juhlapukuihin. Se on yksi efekti joka ihan ilman muuta sopii myöskin juhlaan."
"Onko se tällainen ilmiö joka on jatkuvasti olemassa vai onko se tulossa kenties nyt muotiin?"
"Uskoisin että se on enemmän tulossa, sehän on ollut sangen paljon poissa. Emme ole uskaltaneet juurikaan käyttää turkista, mutta jonkinlainen trendi on selvästi havaittavissa."
"Mihin suuntaan tämä suomen poliittinen valtaeliitti ja talouspoliittinen eliitti tällaisessa pukeutumis-, muotimielessä menee?"
"Senhän tietysti tietää, että materiaalit näihin juhlavaatteisiin tulevat jokseenkin kai jostain muualta, ja sillehän me emme mahda mitään. Mutta kyllähän luulisin että lähes 90 prosenttia näistä vaatteista ainakin on valmistettu Suomessa, ja onhan sekin aina positiivinen asia että sekin työ jää sentään kotimaahan."

Sykkö: "Suomalaiset rakastivat Tanja Karpelan tyyliä. Asut järkyttivät ja ihastuttivat kansaa, mutta hän oli aina pukuäänestysten kärkipaikoilla. Hän toi joka vuosi Linnaan uudenlaisen puvun. Aina vaihtui väri, malli ja kampaus. Hän otti riskejä, eikä tyytynyt tavanomaiseen!"
Sykkö: "Eeva Ahtisaari on hienostunut ja sivistynyt ihminen, ja tämä puku henkii sitä. Äärimmäisen tyylikäs, viehättävä, klassinen ja kantajalleen täydellisen sopiva. Suuret korut kaulassa ja korvilla kruunaavat komeuden."

2000-luvulla internetin käyttö yleistyi ja alkoivat erilaiset yleisön pukuäänestykset. Kotona juhlia katsovat saivat alkaa osallistua keskusteluun ja mediat kirjoittivat verkkoartikkeleita juhlista. Myös kameroiden tekniikka on keventynyt ja ketteröitynyt 2000-luvulla ja seuraavan päivän koosteista on siirrytty teknologiaan, joka mahdollistaa kuvien julkaisemisen saman tien.

Toimittaja Jaakko Selin toimi Linnan juhlien lähetyksen muotikommentaattorina useina vuosina vuodesta 1999 lähtien.

Jaakko Selin kommentoi pukuja 2000, 2001, 2002

Muotitoimittaja Jaakko Selinin kommentteja puvuista vuonna 2000.

Selin kommentoi pukuja vuonna 2001. Turkikset ja klassiset tyylit olivat palanneet Linnaan.

Selin kommentoi pukuja vuonna 2002.
"Nyt näyttää siltä että Suomella menee tosi hyvin, koska pukeutujat ovat aika konservatiivisia. Tosin tällaisessa konservatiivisessa seurassa ylilyönnit ja muhkeat asut nousevat esiin entistä paremmin, tosin riippuu siitä miten ne kannetaan."

Sykkö: "Anni Sinnemäki kohahdutti nuorekkaalla topillaan vuonna 2000, mutta minä olen aina pitänyt tästä kaksiosaisesta puvusta. Se on hieno nuoren taiteilijan hiukan räväyttävä asu. Silti väri on hienostunut, materiaalit arvokkaat. Myös kampaus ja meikki ovat osuneet nappiin. Sinnemäki seuraa kansainvälistä iltapukumuotia ja miettii, miten pukeutuu, mikä myös näkyy. Hänellä on ollut myös elegantteja mustia ja valkoisia mekkoja, tämä vuoden 2012 vihreä teki poikkeuksen hänen varsin yksinkertaiseen pukulinjaansa. Sen väri on todella hieno."

Sykkö: "Linnan juhlien glamourruiske ja piristys! Hän toi juhlaan aina mahtipontista näyttävyyttä ja pelkäämätöntä glamouria. Hän on vahva nainen ja puvut olivat hänen luonteensa mukaisia."

Sykkö: "Ihastuttavan sopraanon puku oli selvästikin saanut vaikutteita Stella McCartneyn Chloén mallistossa olleesta puvusta, jossa oli samankaltainen hevonen. Puvun vahva väri ja suuri näyttävä muoto leiskuvat Mari Palon yllä juuri niin kuin oopperan solistille sopiikin. Selvästi Mari Palo osaa kantaa suurta iltapukua, sekin on oma taitolajinsa."

Sykkö: "Nähtävästi pop-tähti on halunnut lisätä asuunsa menevän ja nuorekkaan yksityiskohdan vihreillä laseillaan, mutta valitettavasti ne ovat eri planeetalta kuin tuo frakki! Lauri Ylösellä on tosi hauska kokonaisuus, joka näyttää yhtä veikeältä, kuin hän itsekin. Yksinkertaiseen japanilaistyyliseen pukuun tuo vauhtia Ylösen lennokas hiustyyli. Hän kunnioittaa silti pukuetikettiä, koska asu on tumma puku."

Vuodesta 2000 vuoteen 2011 seurattiin presidentin rouvan asujen sijasta presidentti Tarja Halosen pukeutumista.

Sykkö: "Tarja Halonen on erittäin hieno iltapukupukeutuja. Hän panosti aina itsenäisyyspäivänä iltapukuihin, ja usein pidin hänen valinnoistaan. Hän käytti pukuja uudelleenkin ja silloin niissä muokattiin hihoja tai kaulusta. Nostan hänelle siitä hattua. Hän antoi mahdollisuuksia suomalaisille suunnittelijoille ja toi hienoa suomalaista suunnittelua itsenäisyyspäivän iltaan.

Muinaispuku on varmasti yksi Linnan juhlien tunnistettavimpia pukuja. Kun on kerran nähnyt tämän puvun, niin se ei oikeastaan koskaan unohdu. Suomen ensimmäiselle naispuoliselle presidentille jos jollekin sopii oman aikansa mahtinaisen eli Euran emännän puku. Tämän puvun arvo ja merkitys on aivan erilainen kuin tämän ajan designin, sillä tämä 1000 vuoden takaa periytyvä puku on huikea muisto suomalaisesta ja koko pohjoismaisesta historiasta."

Sykkö: "Irina Björklundin mekossa on upea värivalinta, joka sointuu hänen punaisten hiustensa kanssa. Björklund on filmitähtenä niin kuvauksellinen, että laittaa hän päälle mitä tahansa, hän vaikuttaa aina valovoimaiselta ja näyttää kuvaukselliselta."
Sykkö: "Estraditähden asussa on plyymiä kerrakseen! Viittamaisissa hihoissa on 1920-luvun glamouria."
Sykkö: "Storgård sai paljon kritiikkiä puvustaan, mutta mielestäni se tavoitti sen, mitä sillä haettiin: näkyvyyttä ja sisääntulon vaikuttavuutta. Tämä puku jäi taatusti mieleen! Puvun suunnitellut Jukka Rintala sanoi joskus, että tilaajan toiveet täytettiin, ja tämä oli Päivin unelmien puku. Ja siinä eittämättä olikin tällaisten suurien juhlien mittakaava."
Sykkö: "Hämmentävää, kuinka yksinkertaisessa puvussa Miina Äkkijyrkkä on saapunut Presidentinlinnaan. Tämä eleganssi on jotain aivan muuta kuin mitä häneltä olisi odottanut. Helposti olisi ajatellut hänen taiteilijana yhdistelevän radikaalisti väripaletin voimavärejä, mutta tämä glamour-asu onkin jotain ihan muuta."

Sykkö: "Pyörätuoli asettaa omat haasteet juhlapukeutumiselle, mutta Pirjo Kauppisen pukuun on saatu hohtoa ja suuren juhlan tuntua hienolla tavalla. Tarja Turunen taas rakastaa dramatiikkaa ja kohtalokkuutta esiintymispuvuissaan ja sama toistuu tässä Linnan juhlien puvussa. Siinä on draamaa isolla D-kirjaimella. Jopa espanjalaisia vaikutteita, joten ehkä asu enteili elämää Buenos Airesissa ja Espanjassa, missä Turunen puolisoineen nykyään asuu."

Sykkö: "Kleopatramaista stailia, amerikkalaista glamouria. Tulee mieleen Dynastia-televisiosarjan Alexis Carrington. Ehdottomasti puku ja kantaja, jotka eivät kaihda katseita."
Sykkö: "Pohjalaisen puku on uskollinen hänen linjalleen. Käsissä olevat korut ovat todella veistoksellisia, samoin puku, kuten hänen tekemänsä lasiesineetkin. Asussa on joutsenmaisuutta, höyhenmäisyyttä ja liikettä. Kun hän kävelee, puku on elossa ja reagoi kaikkeen mitä on ympärillä, ilmavirtauksiinkin. Kampaus on ehdottoman graafinen, mikä sopii eläväiseen pukuun."
Sykkö: "Lukuun ottamatta erikoista koristetta hänen olkapäällään, tämä on todella hieno. Nuoren ihmisen raikas, kevyt, ihanan optimistinen puku."

Sosiaalinen media ja kova kilpailu perinteisen median palstatilasta ovat nostaneet puvut taas uudenlaiseen asemaan 2010-luvulla.

Koska kukin puku saa matolla vain muutaman sekunnin, eikä sitä välttämättä sen jälkeen enää lähetyksissä näy, suunnittelijat ja vieraat esittelevät pukujaan jo etukäteen sosiaalisessa mediassa ja tiedotteissa. Toiveissa on, että puku nousee esille tuhansien asuvalintojen massasta, kirjoittaa muotitieteilijä Viivi Laakkonen vuonna 2018 valmistuneessa maisteritutkielmassaan Finland’s Biggest Dress Party – A Study of the Role of Women’s Appearances at the Independence Day Reception.

Sykkö: "Valkoiset tennarit ovat aika usein käytetty ratkaisu, kun herrat ovat halunneet repäistä ja olla nuorekkaita."

Sykkö: "Kekseliäs pukeutuja, joka lisäsi koristeilla vintagepukuihin luovuutta ja lennokkuutta. Sounio ei koskaan tullut Linnaan tavanomaisessa asussa vaan puolukoita tai lehtiä helmassaan, joista muodostui vaikkapa Suomen kartta tai Ahvenanmaa. Säteilevä kaunotar, joka ei pyrkinyt ehkä eleganssiin, vaan enemmänkin yllätyksellisyyteen. Kokonaisuuden kruunaavat hieno nuttura ja upea juhlameikki. Markokin on kokeillut jotain uutta kaulassaan."

Sykkö: "Erona moniin muihin Linnassa nähtyihin brändäykseeen tähtääviin pukuihin tässä on oikeaa suunnittelua. Tykkää tällaisista kuvitusteemoista tai ei, niin tämä on omalla tavallaan ihan jännä ja vitsikäs veto."
Sykkö: "Selkeä pyrkimys suuren luokan iltapukuun, väri on loistelias, viitta näyttävä. Erityisesti pidän komeasta kaulakorusta, kampauksesta ja meikistä, ne ovat napakymppejä. Puku on täysin iätön ja sitä voisi myös muokata tulevina vuosina jos haluaisi. Pidän siitä, että Jukka Immonen on yhdistänyt frakkipaidan mustaan solmioon. Ehkä se ei ihan noudata etikettiä, mutta on se silti hauska veto, joka näyttää yllättävältä ja tyylikkäältä. Housun lahkeet kyllä vähän pussittavat."
Sykkö: "Laura Birn on kertakaikkiaan lumoavan näköinen. Vaikka tämä mekko on tehty kierrätetyistä miesten nahkatakkien suikaleista, Birn kantaa sen arvokkaasti. Sen lisäksi hänellä on vain upea pääkoru. Kokonaisvaikutelma on yksinkertaisine kampauksineen ja ehostuksineen suorastaan aristokraattinen, tätä ei ole kuorrutettu turhanpäiväisellä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan täysosuma."
Sykkö: "Yksi kautta aikojen hienoimmista puvuista. Hanna Sarénin suunnittelema glamourpuku, Oscar-gaalaan kuuluva puku. Tässä on seksikkyyttä, rohkeutta ja tyylitajua. Kun tähän on yhdistetty suuret korvakorut, rannekoru ja lainekampaus, niin kokonaisuus on huippuunsa hiottu."
Sykkö: "Tämä Louis Vuitton lennätettiin Pariisista. Se on sopivalla tavalla yhdistelmä tyylikkyyttä ja omaperäisyyttä. Cheek uudisti ja venytti omalla panoksellaan miesten pukuetikettiä. Maailmanluokan asu."

Sykkö: "Kirsti Paakkanen rakastaa mustia vaatteita, ylellisyyttä ja kauneutta, ja tämä puku henkii sitä. Eija-Riitta Korholalla on upea kampaus ja look. Tämän puvun alla olevat rintaliivit oli värjätty ihonvärisiksi teepusseilla, mikä oli kekseliäs ja huomiota saanut ratkaisu. Värinä Suomen sinistä."

Sykkö: "Jaana Pelkonen on mielestäni ykköspukeutuja Linnan juhlissa. Hänellä on pettämätön tyylitaju. Raskaana ollessaan hän pukeutui tähän paljettipukuun, jota hän kutsui discopalloksi. Raskausvatsa katosi siihen hämäävän hyvin. Vihreä puku on nähty hänen yllään jo Euroviisuissa. Puvun väri on Jaanalle superhieno ja vielä on mainittava nuo veistokselliset korut, käsikoru ja korvakorut sekä omaperäinen juhlakampaus. Pelkonen on vähän kuin Maria Melin aikoinaan, molemmat ovat ymmärtäneet kokonaisuuden merkityksen. Hän on tuonut juhliin joka vuosi uuden värin ja pikkuisen uuden tyylin, mutta koskaan tyylitaju ei ole pettänyt."
Sykkö: "Asun hienoin kohta on toisen olkapään ylittävä liehuke. Se on kiinnostava veto. Asu ei tarvitsisi välttämättä käsikorua."
Sykkö: "Hän oli oman aikansa Linnan juhlien parhaita pukeutujia. Entisenä mallina Harkimo hallitsee tyylin ja tyylikkyyden. Oli iso menetys Linnan juhlien pukuloistolle, kun hän luopui politiikasta ja jäi pois juhlista."

Saamelaisasuja nähdään Linnan juhlissa vuosittain. Asua ei saa kuitenkaan käyttää, jos ei ole saamelainen. Muissa kansallispuvuissa perinteet ovat joustavammat.

Sykkö: "Eihän voi muuta kuin ihastella näitä värejä ja näyttäviä koruja. Saamelaispuvulla on myös ihan eri merkitys kuin normaalilla iltapuvulla. Siinä on mukana kulttuuriperintö ja saamelaisten historia."

Sykkö: "Aivan riemastuttavat ovat nämä heidän asunsa. Minne vain Duudsonit ilmaantuvatkin, tiedossa on hyvä show. Ja sitä olivat nämä luovuutta, kekseliäisyyttä, huumoria ja tyylikkyyttä viestivät puvutkin. Tosi hauska sovellus pukuetiketistä, peukutan."

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa näkyvät myös lottapuvut. Lotta Svärd oli 1920–1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö. Lottapukua saa käyttää juhlapukuna vain henkilö, joka on kuulunut Lotta Svärdiin.

Myös Maanpuolustuskorkeakoulussa kandidaatintutkintoa suorittavat kadetit näkyvät juhlassa. Toisen vuosikurssin kadetit toimivat itsenäisyyspäivän vastaanotolla veteraanien henkilökohtaisina avustajina ja tanssittavat vieraita.

Sykkö: "Kike Elomaa on todella hyvä iltapukupukeutuja. Hänellä on Linnassa yleensä vuorovuosina sinistä tai valkoista, tässä tapauksessa molempia. Hänellä on entisenä urheilijana ryhtiä ja kroppaa kantaa näitä iltapukuja, ja kokonaisuus on harkittu kampausta myöten. Vaikka politiikassa Elomaa edustaa perussuomalaisia, Linnan juhlissa hän edustaa glamour-puoluetta!"

Sykkö: "Elastisella on yllään amerikkalaissuunnittelija Tom Fordin tyylikäs puku ja rusetti. Tilasin heti juhlien jälkeen itselleni samanlaisen rusetin, on se niin hieno. Tässä puvussa pelkästään yhden napinläven ompelemiseen kului 45 minuuttia, sillä se tehdään käsin. Ja kun vielä kengänpohjissa oli 16 karaatin kullatut naulat, ei ole ihme, että Elastista hymyilyttää."

Myös 2000-luvulla juhlien perinteitä on kritisoitu ja erilaisia kannanottoja on näkynyt myös Linnassa, kun vieraat ovat käyttäneet hyväksi hetkensä valtakunnan katsotuimmassa televisiolähetyksessä.

Koltansaamelainen Pauliina Feodoroff jäi monen mieleen vuonna 2015. Hän halusi tuoda esiin sen, miten saamelaisia kohdellaan Suomessa. Feodoroff kommentoi kannanottoa Ylelle.

Sykkö: "Onko hienoimmat tanssiaisemme oikea paikka kannanotoille? Sitä mietin, ja vastaan itselleni eivät taida olla. Vertailun vuoksi: jos nämä olisivat Nobel-juhlat, niin menisikö joku niihin tällainen numero päässään?"

Vuonna 2015 vasemmistoliiton kansanedustaja Li Andersson jätti juhlat väliin kritisoiden niiden ulkonäkökeskeisyyttä, jonka jälkeen käytti juhlissa kolme vuotta samaa mekkoa.

Sykkö: "Tässä asussa kiinnittää huomion Anderssonin kaunis ehostus ja kampaus. Andersson on käyttänyt tätä pukua Linnassa useamman kerran, mutta jos jotain pukua kierrättäisin, niin se ei ehkä olisi tämä. Puku on vähän arkinen ja istuvuuskin hiukan kyseenalainen. Li Anderssonilla on ollut todella hienojakin pukuja, kuten vuonna 2019 Klaus Haapaniemen puku."

Samojen pukujen kierrättämisen lisäksi erilaisista kierrätysmateriaaleista tehdyt asut ovat yksi Linnan juhlien trendeistä. Pukuja on tehty esimerkiksi vanhoista videonauhoista, laskuvarjoista, jäätelöpapereista, sairaalalakanoista, kansallismuseon banderollista ja kierrätetyistä paidoista.

Sykkö: "Herättää keskustelua materiaalien uudelleen hyödyntämisestä."

Puvuista maisteritutkielman kirjoittanut Laakkonen kirjoittaa tutkielmassaan, että Linnan juhlissa vieraille suunnitellut puvut kuvastavat paitsi vieraan näkemystä, myös suunnittelijan tulkintaa juhlasta.

Sykkö: "Hauska nuoren pop-tähden versio klassisesta puvusta. Siinä on pyritty juhlavuuteen ja näyttävyyteen, ja Robinin karisma kestää ja kantaa tämän puvun."
Sykkö: "Satu Taiveahon parhaita onnistumisia. Anne-Mari Pahkala on taitava iltapukusuunnittelija, joka onnistui luomaan Taiveaholle juhlavan mutta kiinnostavan puvun. Sotaorpoja symboloivat sulat eivät avautuneet punaisella matolla, mutta onko sen väliä, kun ne toimivat joka tapauksessa?"

Laakkosen mukaan juhliin pukeutuessa välitetään monia viestejä, mutta usein vieraat haluavat kunnioittaa tapahtumaa ja käsitystään itsenäisestä Suomesta enemmän kuin tuoda esiin omaa identiteettiään.

Olon kokeminen itsevarmaksi asussa ja oman tyylin esitteleminen on myös tärkeää. Etikettirikkomuksia ei ole paheksuttu niin paljon silloin, kun asu kuvastaa selvästi vieraan persoonallisuutta eikä tunnu huomion hakemiselta.

Sykkö: "Alma on täysin uskollinen omalle tyylilleen. Olisi mahdotonta ajatella häntä mekossa, tämä oli täysin Alman näköinen puku. Almalla on ihan oma tiensä tässä maailmassa, ja tämä asu on muistutus siitä."

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat näkyneet Linnassa myös pukeutumisessa. Pride-viikonkin symboli sateenkaarilippu suunniteltiin alunperin San Fransiscossa 70-luvulla. Sen rinnalle on suunniteltu muita vähemmistölippuja. Sateenkaarilippu on nähty Linnan juhlissa vuonna 2015 kirjailija Siri Kolun mekossa. Vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja valkoista sisältävä raidallinen translippu luotiin 90-luvun lopussa.

Sykkö: "Anna Puun puku oli äärimmäisen kiinnostava ja aivan uudenlainen, kukaan ei ole tullut Linnaan aiemmin tuollaisessa metallikorsetissa. Väri oli hänelle upea, samoin meikki ja kampaus. Tämä oli puku, jota suuren yleisön piti mahdollisesti ensin vähän pureskella, mutta sen jälkimaku oli todella hyvä. Linnan juhlien yksi kekseliäimpiä ja tyylikkäimpiä asuja."

Sykkö: "Jani Toivola on ollut Linnan tyylikkäimpiä miehiä ja rohkeimpia pukeutujia. Tässäkin röyhelöpaita, jolla on venytetty pukuetikettiä. Kaulassa on jännittävä rusettiversio. Asussa on show-elementtejä, mutta se sopii hyvin Janin persoonaan. Hänhän haluaa aina vähän kyseenalaistaa ja koetella rajoja, niin tämä asuhan jo kertoo siitä – ja erittäin onnistuneesti."
Sykkö: "Hänet on kutsuttu juhliin Osku Heiskasen kanssa. Tässä kuvassa ja vaatteissa näkyy heidän eronsa: molemmat Suomen parhaita drag-artisteja, mutta toinen on tullut frakissa ja klassisissa silmälaseissa, ja toinen paljettitakissa. Valteella oli tämän kanssa valkoiset lenkkarit, mistä olin vähän hämmentynyt. Tämähän ei edusta mitenkään perinteistä tummaa pukua, mutta yhtenä maan johtavista drag-artisteista me suomme sen hänelle."

Linnassa on alkanut näkyä myös suunniteltuja pukuja, joilla on oma tarinansa, joka halutaan nostaa keskusteluun.

Sykkö: "Veikeä asu, suoraan sanoen. Hän halusi tuoda suomalaista sarjakuvaa esiin ja onnistui oikein hyvin, vitsikäs hyvän mielen versio frakkitakista."

Sykkö: "Björkroosin puvusta näkee, että hänelle perinteinen painettu sanomalehti on tärkeä asia, niin tärkeä että hän on halunnut muistuttaa siitä jopa punaisella matolla. Selvästi hän haluaa puvullaan painottaa, että painetulla sanalla on painoarvoa. Tämä oman ammattikunnan ja mielenkiinnon kohteiden esille tuominen Linnan juhlien punaisella matolla on iltapukumuodissa ymmärtääkseni melko uniikki suomalainen ilmiö."

Sykkö: "Todella kaunis kangas, itse mietin tuota pääntien lisuketta."
Sykkö: "Erittäin uljas puku. Tämähän on sillä tavalla hauska, että tähän voisi lisätä toisen hihan tai poistaa yhden hihan ja puku näyttäisi aina vähän erilaiselta. Puku on hieno, ja kangas näyttää laadukkaalta."

Rouva Jenni Haukio on emännöinyt linnan juhlia vuodesta 2012 ja ansainnut myös vuosittain Linnan kuningattaruuden. Aiemmin Haukio on pukeutunut muun muassa ranskalaiseen vintagekankaaseen ja suomalaisella kierrätyskuitutekniikalla koivusta valmistettuun mekkoon.

Sykkö: "Tässä puvussa on haettu intialaisen sarin vaikutteita. Loistelias väri, hyvä esimerkki siitä, että iltapukua voi käyttää useamman kerran. Mielestäni Haukio on hienolla tavalla tuonut viime vuosina esiin uusia tekstiili-innovaatioita ja nuoria suunnittelijoita ja antanut heille mahdollisuuksia, todella arvostan sitä."

Mikä puvuista oli suosikkisi? Äänestä kaikkien aikojen pukuäänestyksessä!

Lähteet

Otsikkokuvat:
Pääkuva: Kuvakollaasin kuvat: Journalistinen kuva-arkisto, Lehtikuva, Otavamedia/Lehtikuva, Yle
20-luku: Presidentinlinna vuonna 1931. Kuva: Aarne Pietinen / Museoviraston kuvakokoelmat, Historian kuvakokoelma, Pietisen kokoelma
30-luku: Presidentti P. E. Svinhufvud viihdyttää daameja itsenäisyyspäivän vastaanotolla Presidentinlinnassa 1931. Kuva: Aarne Pietinen / Museoviraston kuvakokoelmat, Historian kuvakokoelma
40-luku: Pankinjohtaja Matti Virkkunen puolisoineen saapuu itsenäisyyspäivän juhliin Presidentinlinnaan 1949. vasemmalla J.K. Paasikivi, oikealla Eino Koskimies (edellä), Eeva Virkkunen ja Matti Virkkunen. Kuva: Paavo Poutiainen / Museovirasto, historian kuvakokoelma
50-luku: Naisia iltapuvuissa itsenäisyyspäivän vastaanotolla 1954. Kuva Kalle Kultala / Yle
60-luku: Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto vuonna 1964. Kuva Erkki Suonio / Yle.
70-luku: Tuntematon pariskunta katselee Linnan parvekkeelta. Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa vuonna 1975. Kuva: Kalle Kultala / Yle.
80-luku:Itsenäisyyspäivän vastaanotto vuonna 1984. Keskellä vaaleassa puvussaan KESK:n (Keskustapuolueen) kansanedustaja Liisa Kulhia. Kuva: Martti Juntunen / Yle
90-luku: Juhlavalaistu Presidentinlinna itsenäisyyspäivänä 1991. Presidentinlinna iltavalaistuksessa. Kuva Pekka Sipilä / Yle.
2000-luku: Kadetteja Presidentinlinnassa vuonna 2005. Kuva Touko Yrttimaa / Yle.
2010-luku: Vieraita Linnassa vuonna 2019. Kuva Antti Haanpää / Yle

https://www.presidentti.fi/uutinen/presidentinlinnan-itsenaisyyspaivan-vastaanottojen-historiaa-2017/, https://www.is.fi/menaiset/tyyli/art-2000004894514.html, https://www.stjm.fi/uutiset/linnan-juhlissa-nahdaan-tana-vuonna-ekologista-pukuloistoa/, https://www.is.fi/menaiset/tyyli/art-2000004896153.html, http://www.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2%3A1252200&dswid=5331, https://yle.fi/uutiset/3-11086561, https://www.iltalehti.fi/muoti/a/201612052200036540, https://www.iltalehti.fi/linnanjuhlat2014/a/2014120818906596, https://www.is.fi/linnanjuhlat/art-2000000631342.html, https://perinne.fi/lotta-svard-jarjesto/, https://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/-/perinteet-ovat-osa-kadettien-arkea,https://voima.fi/artikkeli/2017/sateenkaaren-sisalla/