Hyppää pääsisältöön

Miten johdatan lapseni lukemisen taikapiirin? Yökyöpeleiden äiti Laura Ruohonen tietää

Kirjailija, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen
Näytelmäkirjailija, runoilija Laura Ruohonen Kirjailija, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen Kuva: Brita Willström Laura Ruohonen,Tanssiva karhu 2021

Runous on reitti suuren vapauteen, jossa lapset ja aikuiset voivat kohdata tasaveroisina. Rakastettu lastenrunoilija Laura Ruohonen haluaa, että runoudesta tulee perheissä yhtä arkista kuin cornflakes. Hän on Tanssiva karhu-raadin uusi puheenjohtaja.

– Tämä on minulle iso juttu. Tämä on ensimmäinen virallinen tehtäväni, joka liittyy runouteen, sanoo Laura Ruohonen. Hän voi nyt käyttää titteliä Ylen Tanssiva karhu-runopalkinnon raadin vieraileva puheenjohtaja.

On yllättävää, ettei Ruohosen asiantuntemusta ole hyödynnetty runokentällä. Laura Ruohonen on merkittävä runoilija, vaikka hän itse esittelee itsensä ensin näytelmäkirjailijana ja vasta sitten runoilijana. Hän on kuitenkin jo usealle sukupolvelle heidän kirsikunnaksensa — rakastettu, anarkistinen loruilija. Tuhannet lapset tulevat rallattamaan vielä vanhainkodissakin Macarenan sävelellä “Allakka Pullakka munamakaroni ooo makaroni”.

Ensimmäinen Laura Ruohosen ja kuvittaja Erika Kallasmaan lastenrunokirja Allakka Pullakka ilmestyi vuonna 2004. Sen jälkeen heidän runokirjaperheensä on kasvanut ja Ruohosen luomat hahmot ovat nousseet nimillä Tippukivitapaus ja Yökyöpelit teatterilavoille, työntyneet autostereoihin, ilmestyneet Lasten Areenan kautta kännyköiden, tablettien ja televisioiden ruuduille.

Laura Ruohosen lorut ovat portti lukemisen pariin. Nyt kun on herännyt huoli lasten ja nuorten lukutaidosta, hänen havaintonsa ovat arvokkaita.

Kieli on melkein ainoita reittejä suuren vapauteen, jossa aikuinen ja lapsi voivat kohdata aidosti tasaveroisina yhtä suurella innolla ja riemulla.

Lapset ja aikuiset kohtaavat runojen äärellä. Se on yksi syy, miksi Laura Ruohosesta on syvästi tyydyttävää ja merkityksellistä kirjoittaa lastenrunoutta.

– Kieli on melkein ainoita reittejä suureen vapauteen, jossa aikuinen ja lapsi voivat kohdata aidosti tasaveroisina yhtä suurella innolla ja riemulla ilman mitään hierarkiaa. Aikuinen ei ole oman aikuisen kielensä vanki ja lapsi saa loistaa. Jos onnistuu luomaan sellaisia hetkiä, että vapauden valtakunta toteutuu, se on ihanaa.

Toinen inspiroiva asia lapsille kirjoittamisessa on heidän ennakkoluulottomuutensa.

– Absurdia, avantgardistista ja nonsense-runoutta eivät oikeastaan ymmärrä muut kuin lapset ja – ruotsiksi heille on hyvä sana finsmakare eli runouden kulinaristit. Nämä kaksi ryhmää harrastavat kaikkein haastavimpia runouden lajeja ja kielellistä akrobatiaa.

Jotain tapahtuu runoja rallattaville lapsille. Vain muutamista heistä kasvaa runouden kulinaristeja. Miten lapset ja nuoret pidetään runouden taikapiirissä ja johdatetaan nykyrunouden ja Tanssiva karhu -palkittujen kirjojen lukijoiksi?

– Lapsia ei tarvitse houkutella lukemaan runoja. Pikemminkin on niin, että heidän pitää kasvaessaan opetella runoista pois. Se että runous jää arjesta sivuun, on kulttuurillinen erhe.

Myös se sinua animaatioelokuvan keskellä liikuttanut laulu on runoutta.

Ruohonen muistuttaa, että runous on arjessamme läsnä lauluissa, iskelmissä ja räpissä, eli nautimme runoudesta koko ajan.

– Käsite runous pitäisi arkistaa. Pitäisi korostaa, että runous ei ole jotain mitä luetaan ylevällä äänellä kevätjuhlissa. Myös se sinua animaatioelokuvan keskellä liikuttanut laulu on runoutta. Pitäisi saada välitettyä viesti, että et joudu ryhtymään vieraaseen puuhaan.

Mitä useampi löytää suuresta portista sisään runouden pariin sen parempi. Sen jälkeen pitää löytää kanavat tarjota runoja niille, jotka ovat valmiita syvempään sukellukseen.

Ruohonen vertaa runoutta elokuviin.

– Jos ajattelee, että elokuvat ovat vain niitä valtavirran elokuvia, joita näytetään isoissa saleissa, silloin jää paljosta paitsi. On hyvä ymmärtää, että sen kaikkein tutuimman ja kaupatuimman ulkopuolelta voi löytyä ihmeellisiä asioita, jotka voit kohdata.

Kirjailija, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen
Laura Ruohonen kirjoittaa Utössä, jossa koulussa löytyi täitä. Kun opettaja kysyi, mitä oppilaat tietävät täistä, lapset ilmoittivat tuntevansa Ruohosen hahmon Mahtimummeli Päätäi Väätäisen. Kirjailija, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen Kuva: Brita Willström Laura Ruohonen,tanssiva karhu

Laura Ruohonen on optimistinen.

– Käsittääkseni runous elää nuorten opiskelijoiden parissa arkisempana ja elävämpänä kuin ennen. En muista omasta nuoruudestani, että olisi ollut mahdollista tuosta vain pistäytyä johonkin runotilaisuuteen.

Mutta myös runouteen liittyy eriarvoisuutta. Miten taata, että runouden ääreen löytävät muutkin kuin ne, joilla on siihen kaikki edellytykset.

Toivon, että päästään kohti maailmaa, jossa runous on perheissä yhtä itsestään selvää kuin cornflakes.

Yksi onnistunut hanke on Lukulahja lapselle. Kampanjan ansiosta kaikille vuosina 2019 – 2021 syntyneille jaetaan neuvolassa kaksi kirjaa – Lorulahja ja Satulahja. Niissä on tuoreita tekstejä Suomen parhailta lastenkirjailijoilta. Kampanjan tavoitteena on lisätä ääneen lukemista pienten lasten perheissä. Ruohonen kirjoitti Satulahjaan runotarinan haista, joka hairahti.

– Olen onnellinen, että vanhemmat, jotka ajattelevat, että he eivät ymmärrä runoutta, lukevat lapselle runomuotoista satua. Heille syttyy salakavalasti runosuhde. Toivon, että päästään kohti maailmaa, jossa runous on perheissä yhtä itsestään selvää kuin cornflakes. Projekti on nerokas ja toivottavasti se jatkuu.

Tuntuu myös kiinnostavalta, jos saan kohdata itselleni vierasta ja jopa vastenmielistä runoutta.

Itseään Ruohonen luonnehtii runon lukijana antautuvaksi, uteliaaksi ja perinpohjaiseksi.

– Luen paljon. Kun runoteos jysähtää niin luen usein runoilijan koko tuotannon.

Hän on lukenut viime aikoina runoutta ruotsiksi ja englanniksi sekä paljon käännösrunoutta. Siitä on hyötyä, sillä Tanssivan karhun raati lukee myös ajankohtaisia suomennoksia ja jakaa Kääntäjäkarhu-palkinnon.

Nyt on Ruohosen elämässä hyvä hetki runolle. Hän on toiselta ammatiltaan näytelmäkirjailija. Korona siirsi Kansalisteatteriin tekeillä olevaa näytelmää vuodella. Nyt Laura Ruohonen odottaa, että posti tuo luettavaksi tuoreinta kotimaista runoutta.

– Nyt on ihana saada upota omaan äidinkieleen. Odotan että saan yllättäen etuoikeuden tavata kaikki tällä hetkellä kirjoittavat kotimaiset runoilijat. Ajattelen, että on varmaan sellaisia kirjoittajia ja tyylejä, joista minulla ei ole aavistustakaan. Tuntuu myös kiinnostavalta, jos saan kohdata itselleni vierasta ja jopa vastenmielistä runoutta. On vaikea kuvitella, että on joku runon laji, joka ei mitenkään puhuttelisi.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri