Hyppää pääsisältöön

Monen jouluun kuuluva Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas peruuntui kalkkiviivoilla – tuttua teosta voi katsoa myös uusin silmin

Balettitanssija Maria Kochetkova.
Maria Kochetkova tanssii Klaaran roolin. Balettitanssija Maria Kochetkova. Kuva: Mika Tertsunen/Yle Maria Kochetkova

Tänä jouluna emme pääse oopperatalon katsomossa tai Ylen livestriimin ja esitystaltion välityksellä kotisohvalta käsin tunnelmoimaan Kansallisbaletin jouluklassikon, Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -baletin pariin. Toimittaja Liisa Vihmanen tapasi Klaaran rooliin valmistautuneen Maria Kochetkovan juuri ennen kuin esitykset peruttiin.

Maria Kochetkova pitkästä aikaa Klaaran roolissa

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas sai ensi-iltansa 29.11.2002. Silloin Klaaran roolin tanssi Salla Eerola ja prinssinä nähtiin Jaakko Eerola.

Teos on ollut Kansallisbaletin ohjelmistossa jo lähes kaksikymmentä vuotta, ja aina se on ollut loppuunmyyty.

Ainakin minulla iho nousee takuuvarmasti kananlihalle ja joulumieli herää marrashorteesta jo alkutahtien myötä: esirippu nousee, lapset valmistautuvat joulunviettoon ja lumihiutaleet putoilevat hitaasti taivaalta.

Koronavuonna 2020 Klaaran rooliin oli valmistautunut Yhdysvalloista Suomeen tullut venäläissyntyinen primaballerina Maria Kochetkova, joka erityisolosuhteiden vuoksi saatiin vuoden kiinnitykselle Kansallisbalettiin. Helsingissä Kochetkova sai koko syksyn esiintyä oikealle yleisölle, toisin kuin tanssijat suuressa osassa maailman oopperataloja, jotka ovat olleet suljettuina koronatilanteen vuoksi.

Se, että yleisöltä peruuntuu näytös, on pupunkakkaa sen rinnalla, miltä tuotannon peruminen tuntuu taiteilijoista, jotka ovat valmistautuneet esitykseen kuukausia. Tanssijan keho ja mieli ovat kuin huippuunsa viritetty jousi, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa ja ennen kaikkea esiintymistä elävälle yleisölle. Näin Kochetkova kommentoi tulevaa rooliaan Klaarana vain päivää ennen kuin kaikki esitykset peruttiin.

Eläimen esittämisestä eläimyyden näyttämöllistämiseen

Pähkinänsärkijä on kuin joulun konvehtirasia, josta tietää löytävänsä ne tutut maut. Voisiko teokseen löytää vielä uusia tulokulmia, vaikkapa ensi vuotta varten?

Pähkinänsärkijä perustuu E.T.A. Hoffmanin (1776 - 1822) satuun, ja kun sadusta on kyse, sieltä löytyy takuuvarmasti myös eläimiä. Niin myös Pähkinänsärkijästä, kokonainen hiiriarmeija.

Pähkinänsärkijän hiiret eivät ole mitään leppoisia peltohiiriä vaan nököhampaisia ja loimusilmäisiä hiirisotureita. Kuten usein valmiiden teosten kohdalla, hiirien ulkomuoto oli päätetty ennalta.

Hiiret, kuten myös teoksen koreografia, puvustus ja lavastus ovat Toer van Schaykin käsialaa.

Kansallisoopperan tarpeistosuunnittelijana työskentelevä Pipsa Keski-Hakuni on pitkän uransa aikana valmistanut ja suunnitellut myös eläinhahmoja näyttämölle.

Keski-Hakuni kehottaa katsojia kiinnittämään huomiota tapaan, miten eläinhahmot näyttämöllä esitetään. Muuttaako ympärillämme kehittyvä ekologinen kriisi esittävien taiteiden eläinkuvastoa?

Keski-Hakuni tekee aiheesta tohtorintutkintoa Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselle.

Häntä puhutteli erityisesti syksyllä Kansallisoopperassa nähty Alexander Ekmanin teos Cow, jossa lehmän roolin tehnyt Antti Keinänen ei esiintynyt lehmäpuvussa vaan oli hakenut syvyyttä hahmoonsa vuorovaikutuksessa oikeiden lehmien kanssa.

Teoksen koreografi Ekman vei tanssijat etukäteen navettaan ja pellolle, tutustumaan eläimiin niiden omassa ympäristössään.

Hiirikuningas ja hiirisotilaat
Hiirikuningas ja hiirisotilaat Kuva: Sakari Viika Pähkinänsärkijä

Keski-Hakuni ei pidä Pähkinänsärkijän hiiriäkään täysin ongelmattomina, mutta hän ei silti halua, että kaikki eläinhahmot katoaisivat näyttämöltä, sillä myös traditioilla on paikkansa.

Yhteistyö koreografin, tanssijan, pukusuunnittelijan ja eläinhahmon valmistajan välillä on välttämätöntä, jotta eläinhahmo heräisi henkiin. Keski-Hakuni kutsuu onnistuneen yhteistyön tulosta eläimyyden näyttämöllistämiseksi.

Toisinaan teoksen vaatimaa eläintä esittää oikea eläin. Lintuja, koiria ja käärmeitä on nähty myös Kansallisoopperan lavalla, mutta näin ei tapahdu enää tulevaisuudessa.

Ensimmäisenä ammattinäyttämönä Suomessa Kansallisooppera ja -baletti on syksyllä 2020 tehnyt päätöksen, ettei sen tuotannoissa enää käytetä eläviä eläimiä. Näyttämö ei ole eläimen luonnollinen ympäristö eikä se riemastu aplodeista.

Eksoottisten tanssien stereotypiat

Jos ihmismäiset hiirihahmot ovat kimurantteja, moni nykykatsoja hieraisee silmiään, kun Pähkinänsärkijän toisessa näytöksessä lavalle juoksutetaan ns. eksoottisia tanssinumeroita.

Espanjalaisiksi puetut tanssijat tanssivat flamencoa, arabialaisessa tanssissa ajatus vie haaremiin ja kiinalaisen tanssin kuvasto tulee jostakin hyvin kaukaa menneisyydestä.

Kysyin FT, tanssintutkija Riikka Korppi-Tommolalta, miten esimerkiksi kiinalaiseen ja arabialaiseen tanssiin pitäisi suhtautua, ja mitä niistä pitäisi ajatella.

Tanssinumerot ovat selkeästi problemaattisia, vastaa Korppi-Tommola, mutta jatkaa, ettei ole kulttuurisen omimisen asiantuntija, sillä sen käsittelyyn tarvitaan oma sanastonsa.

Alunperin vieraita kulttuureita ja kansoja stereotyyppisin keinoin esittelevät tanssit ovat olleet eksoottisen toiseuden ihannointia, johon törmää yhtä lailla aikakauden kuvataiteessa kuin baleteissa.

Korppi-Tommola myöntää itse katsovansa niitä tradition lävitse, mutta samalla hän tiedostaa niiden ongelmallisuuden. Esimerkiksi Rudolf Nurejevin tekemän, vanhimman Pähkinänsärkijä-version arabialaista tanssia hän pitää jo sopimattomana.

Mutta kokonaisuudessaan asia on vaikea, eikä lainkaan yksinkertainen, Korppi-Tommola painottaa.

Opettaessaan baletin historiaa tuleville tanssijoille Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa Korppi-Tommola on käynyt paljon keskusteluja ‘eksoottisten tanssien’ esillepanosta opiskelijoiden kanssa.

Erilaisia kulttuuritaustoja on balettiryhmissä nykyisin luonnostaan, sillä ne ovat leimallisesti kansainvälisiä, eivät kansallisia.

Ongelma ei ratkea ainakaan esiintyjävalinnoin. Korppi-Tommola pitää tärkeänä, että niin tanssikentän sisällä kuin yleisön keskuudessa asia tiedostettaisiin ja siitä voitaisiin keskustella.

Kun Pähkinänsärkijä seuraavan kerran esitetään Kansallisoopperassa, siitä on tietysti lupa nauttia aivan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Se, että tiedostaa traditioiden kerrostumien olemassaolon, on jo paljon.

Jalkapalloilijan balettikokemus saa odottaa

Pähkinänsärkijä tarjoaa katsojille fantasiaa, lämpöä, jännitystä ja kauneutta niin silmille kuin korville. Sitä pähkinän ydintä ainakin minä käyn baleteista hakemassa.

Sitä olisimme halunneet tarjota myös FC Hongan Henri Aallolle, jonka ensi kerta baletissa siirtyi nyt myöhemmäksi.

Miksi juuri Henri Aalto, se selviää videolta:

Pähkinänsärkijän peruuntuneet esitykset näillä näkymin nähdään Kansallisoopperassa 16.1.-6.2.2021.

Pähkinänsärkijän sijaan Pär Isbergin Peppi Pitkätossu -baletti (2019) julkaistaan Yle Areenassa 10.12.2020 ja on katsottavissa kuuden kuukauden ajan. Pepin hevonen on muuten Pipsa Keski-Hakunin valmistama!

  • Jyväskylä Sinfonia jatkaa esimerkillisesti aikamme musiikin taltioimista

    Jyväskylä Sinfonia jatkaa aikamme musiikin taltioimista

    Kapellimestari Ville Matvejeff on johdatellut Jyväskylä Sinfoniaa hyvinkin eri tyyppisistä taltioimisprojekteista toiseen. Yhdistävä tekijänä on ollut etenkin aikamme musiikkiin keskittyminen. Sama kunnioitettava linjanveto jatkuu edelleen, kun orkesterin uusimmalla julkaisulla kuullaan ranskalaisen Éric Tanguyn (s.

  • Fagerlundin kamarimusiikki soi luottomuusikoiden käsissä iskevästi

    Fagerlundin kamarimusiikki soi luottomuusikoiden käsissä isk

    Säveltäjä Sebastian Fagerlundin (s. 1972) tuotannon ikuistaminen jatkuu. Tällä kertaa suurille kokoonpanoille laadittujen teosten sijaan huomio keskittyy kamarimusiikkiin. Nyt kuultavat kuusi teosta ovat valmistuneet vuosien 2007-2013 välisenä aikana.

  • Bartókin synteesi-hitit soivat nautittavasti

    Bartókin synteesi-hitit soivat nautittavasti

    Kapellimestari Susanna Mälkki ja Helsingin kaupunginorkesterin edellisellä julkaisulla Béla Bartókin pianokonserton kytkynä soi pirteästi Ravel ja aikamme musiikki. Nyt ollaan liikkeellä taas täys-Bartók-paketilla. Bartók-matkailu on muutamalla aiemmalla julkaisulla keskittynyt säveltäjän varhaistuotantoon.

  • Aili Järvelä ja Sointi Jazz Orchestra - hyvän mielen sointeja raikkaalla otteella

    Aili Järvelän hyvän mielen sointeja

    Aili Järvelä (s. 1985) on tullut tutuksi laulajana, lauluntekijänä, säveltäjänä, sovittajana, viulistina, tuottajana, Järvelän pelimannina sekä freelance-muusikkona useista eri yhtyeistä ja yhteyksistä. Sointi Jazz Orchestra on vuonna 2013 toimintansa aloittanut nuorista ammattimuusikoista koostuva yhtye, jonka taiteellisena johtajana toimii yhtyeen perustanut Rasmus Soini.