“Me pyydämme anteeksi aiheuttamaamme katastrofaalimaisen suurta häpeää” – Vuoden 2001 Lahden dopingskandaali paljasti, että häpeä on suomalaisuuden peruskivi

Nyt vietetään kansallisen häpeän 20-vuotisjuhlia. Kun kuusi suomalaista hiihtäjää kärähti kiellettyjen aineiden käytöstä vuonna 2001, Hiihtoliitto ja monet sanomalehdet näkivät tapahtuman häpäisevän kaikkia suomalaisia. Urheilumuseon erikoistutkija Kalle Rantala pitää tulkintaa liioitteluna. Tutkija Tarja Laineen media-analyysin mukaan Lahden dopingskandaali antoi suomalaisille mahdollisuuden vahvistaa identiteettiään halveksimalla itseään. Tutkimusten mukaan suomalaisten kansallinen omakuva on poikkeuksellisella tavalla vähättelevä verrattuna muihin eurooppalaisiin.

Lahden MM-hiihdoissa helmikuussa 2001 suuri osa parhaista suomalaisista maastohiihtäjistä antoi positiivisen doping-näytteen. Lisäksi Helsingin Sanomien toimittaja löysi huoltoasemalta hiihtomaajoukkueen lääkärinlaukun, jonka sisällä oli kiellettyjä aineita. Suomalainen hiihto joutui kriisiin, jota seurattiin päivä päivältä tiivistyvänä trillerinä.

Suomen hiihtoliitto järjesti lukuisia televisioituja tiedotustilaisuuksia, joissa tehtiin ensimmäiset tulkinnat käryjen merkityksestä. Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjä sanoitti tapahtunutta näin:

– Me pyydämme anteeksi suomalaiselle urheilulle ja hiihtokansalle aiheuttamaamme katastrofaalimaisen suurta häpeää.

Lehdistö jatkoi samaa tulkintaa otsikoissaan: Suomen maine on loattu häpeällisesti (Iltalehti 26.2.2001) ja Katastrofaalisen suuri häpeä (Aamulehti 1.3.2001).

Urheilumuseon erikoistutkija Kalle Rantala pitää ajatusta suuresta kansallisesta häpeästä liioitteluna. Lahden käryt pitäisi sijoittaa osaksi urheiluhistoriaa, joka on täynnä eri lajeissa ja eri maissa tehtyjä dopingrikkomuksia ja huijauksia.

– Häpeä on tietysti voimakas sana. Enemmänkin se oli noloa, että juuri kotikisoissa huijattiin.

Ala-Tikkurilan Shelliltä löytyneestä lääkärinlaukusta tuli kansallisen häpeän symboli. Se todisti, että maajoukkueessa käytettiin dopingia lääkärien ja valmentajien johdolla.

– Laukku on ehkä tunnetuin suomalainen urheiluesine, Rantala sanoo.

Häpeä on kehyskertomus, joka määrittää suomalaisuutta. Kansallista identiteettiä on muokattu 1800-luvulta lähtien häpeän avulla, koska se on tehokas keino ohjata ihmisiä norminmukaiseen käytökseen. Näin kirjoittaa elokuvatutkija Tarja Laine Hiihto ja häpeä -kirjassa (2010). Hän tarkastelee Lahden dopingskandaalia vuoden 2001 lehtikirjoitusten valossa.

Laine käy läpi kansallisesta identiteetistä tehtyä tutkimusta ja toteaa, että muihin eurooppalaisiin verrattuna suomalaisissa on poikkeuksellinen piirre. Kun muilla kansallinen omakuva on myönteinen, suomalaisilla se on “poikkeuksellisen vähättelevä” ja jopa “itserasistinen”. Suomalaiset tulkitsevat ominaisuutensa kielteisesti. Esimerkiksi rehellisyys on yksinkertaisuutta, ahkeruus työnarkomaniaa ja vaatimaton käytös sivistyksen puutetta.

Suomalaisten omakuva on poikkeuksellisen vähättelevä.

Laineen analyysin mukaan dopingskandaali tarjosi lehdistölle alustan käsitellä identiteettiä ja siihen kytkeytyvää häpeää. Samalla itseruoskinta antoi mahdollisuuden vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Mutta kaikkia me-henki ei koskenut. Esimerkiksi dopingista kärynnyt olympiavoittaja Mika Myllylä koki häpeän kovin raskaaksi. Hän kuoli vaikeiden vaiheiden jälkeen vuonna 2011.

Lahtelainen Aija Tiilikainen on seurannut hiihtoa vuosikymmeniä. Vuonna 2001 hän työskenteli talkoolaisena MM-hiihtojen kilpailutoimistossa. Tiilikainen seurasi uutiset suomalaisten käryistä tarkasti, mutta häpeää hän ei tuntenut.

– Miksi minun olisi tarvinnut hävetä, jos jotkut toiset ovat tehneet tällaista? Miksi suomalaisten ylipäätään pitäisi kokea häpeää? Enpä usko, että muutkaan kansat tuntevat häpeää, jos joku heidän urheilijansa on jäänyt kiinni dopingista.

Tiilikaisen viesti on kirkas. On lopetettava yhdessä häpeäminen.

– Ei meidän kahdenkymmenen vuoden jälkeen enää kannata ripotella tuhkaa päällemme. Katse eteenpäin!

Muokattu 18.2.2021 ingressiä ja vaihdettu artikkelin kuva.