Hyppää pääsisältöön

Aikalaisten puhallinsovitukset - vuoden rajuinta Beethovenia

Beethovenin asema taidemusiikin kaanonissa on sen verran pyhä, että 250-juhlavuotisjuhlintaa ei ole juuri häiriköity sovituksilla, uudelleensävellyksillä tai Beethovenia kommentoivalla nykymusiikilla. Sen sijaan kaikki väittävät soittavansa vain mitä Beethoven kirjoitti. On oireellista, että vuoden rajuimmat ja räikeimmät Beethoven-sovitukset ovat peräisin hänen omalta ajaltaan, 1800-luvun alun Wienistä, jonka innokkaiden puhallinsoittajien syntejä on dokumentoinut periodipuhallinyhtye Boxwood & Brass.

Beethoven Transformed, volume 2 / Boxwood & Brass
Beethoven Transformed, volume 2 / Boxwood & Brass Uudet levyt

Beethovenin nuoruudessa sekä puut että vasket olivat taidesoittimina kesken. Yksittäiset virtuoosit pystyivät puhaltamaan niistä kauniitakin ääniä, ja orkestereissa ne kelpasivat väritehosteiksi, mutta puhallinyhtyeissä intonaation ja äänenvärin ongelmat särkivät korvia. Puhallinyhtyeissä on kuitenkin hauska soittaa, ja niinpä Wienissä syntyi Harmoniemusik-perinne. Edistyneille puhallinyhtyeille tarvittiin ohjelmistoa, ja Sigmund Anton Steiner sovitti sitä ystävänsä, trendisäveltäjä Beethovenin suurteoksista.

Egmont-näytelmämusiikki, Pateettinen sonaatti ja seitsemäs sinfonia saavat varsin eriskummallisia sävyjä, kun sellohehkutukset pöristellään fagottijoukolla, oboe kimittää kepeät viulumelodiat, luonnontorvet ujeltavat vaskitehosteita, pianosäestys puretaan parille klarinetille ja yksinäinen kontrabasso rouhii bassolinjoja puhallinjoukkion tukena. Boxwood & Brass ei suhtaudu sovituksiin ylettömällä kunnioituksella, vaan pitää kielen poskessa, etenkin silloin kun soinnun intonointi ei kertakaikkiaan onnistu tällä erikoissoitinten jengillä.

Nämä sovitukset on tietysti tehty tuottamaan soittamisen eikä kuuntelemisen iloa. Mutta minkäs minä sille mahdan, että hymyilen kuin jakoavain kuullessani, kuinka Boxwood & Brass tarjoilee Beethovenia hauskasti, eläväisesti ja tujauksella Retuperän WBK:ta.

"Beethoven Transformed, volume 2". Ludwig van Beethoven: Egmont-näytelmämusiikkia; Sinfonia nro 7 ym.. - Boxwood & Brass. (Resonus Classics, RES10270)

Kuuntele Uudet levyt 15.12.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua