Hyppää pääsisältöön

Beethoven-elämysteollisuus vuonna 2020

Ranskalaisen Les Siecles -sinfoniaorkesterin Beethoven-juhlavuosilevy on malliesimerkki siitä, miten raikkaasti kaanonia voi juhlia, jos osaa ja uskaltaa. Nuori ja vapaa orkesteri ei ole erikoistunut periodimusiikkiin, mutta täräyttää Kohtalonsinfonian ilmoille periodisoittimilla; ja kaanonin rikastamiseksi kylkiäisenä kuullaan Francois-Joseph Gossecin sinfonia. Kapellimestari François-Xavier Rothin tulkinnoissa on äärimmäistä liikevoimaa, joka on paljon velkaa perioditulkinnoille, mutta tyydyttää ennen kaikkea modernia elämysteollisuutta.

Beethoven & Gossec / Roth & Les Siecles
Beethoven & Gossec / Roth & Les Siecles Uudet levyt

Beethovenin Kohtalonsinfonian alku tehoaa vaikka ovikellon äänenä, mutta konsertissa tai levyltä en kestä siitä enää ainuttakaan löysää, filharmonisen turpeaa perustulkintaa. Roth ja Les Siecles -orkesteri edustavat tietoisesti toista äärilaitaa, jossa äärimmäiset aksentit, rajut nostatukset ja särmikkäät vasket pitävät kuulijan hereillä, ja kaiken yllä leijuu raivokkaista jousista noussut hartsinpöly. Tulkinta ei tietenkään ole "autenttinen", tai ainakaan en usko, että Beethovenin aikana Kohtalonsinfoniaa olisi ikinä tarjoiltu näin taidokkaasti rakennetulla kiihkeydellä. Kyse on siitä, että meille moderneille musiikinkuluttajille pitää tarjota enemmän ja hurjempaa, että mikään tuntuu miltään. Siinä Roth ja Les Siecles onnistuvat hyvin, ja tulevat vieläpä siinä sivussa todistaneeksi, että Gossecistakin saa tislattua yhtä juovuttavaa musiikkia.

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli. Francois-Joseph Gossec: Sinfonia F-duuri. - Les Siecles/François-Xavier Roth. (Harmonia Mundi, HMM902423)

Kuuntele Uudet levyt 15.12.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua