Hyppää pääsisältöön

Erard innoitti Beethovenia - ja innoittaa Tom Beghiniä

Periodisoittimet eivät ole ainoa reitti kiinnostavaan Beethoveniin, mutta usein ne tarjoavat inspiraatiota tulkinnoille ja ohjelmistoille, jotka eivät muuten tulisi mieleen. Näin tapahtuu esimerkiksi Tom Beghinin levyllä, jonka lähtökohtana on moderni kopio Beethovenin tilaamasta Erard-pianosta.

Beethoven and his French Piano
Beethoven and his French Piano Uudet levyt

Beethoven tilasi Erardinsa vuonna 1803 ja oli innoissaan sen soinnista, äänialasta ja efektimahdollisuuksista. Soittimen yhteys Beethovenin pianotuotannon piirteisiin on ainakin tutkijoille ilmeinen, mutta yhtä ilmeistä on se että Beethoven inhosi pianon raskasta kosketusta, yritti parannella sitä huonolla menestyksellä ja lopulta hylkäsi soittimen. Belgialaissyntyinen pianisti-tutkija Tom Beghin kertoo tämän tarinan kiinnostavan ohjelmiston kautta. Waldstein-sonaatin ja Appassionata-sonaatin oheen hän on poiminut musiikkia Beethovenin kilpailijalta Daniel Steibeltilta sekä Pariisin konservatorion silloiselta opettajalta Louis Adamilta.

Beethoveninsa Beghin tarjoilee rohkeasti, ja soinnillisia yllätyksiä väijyy joka kulman takana - uusio-Erardin kosketus, intonaatio ja atakki todellakin poikkeavat totutusta ja innoittavat Beghiniä ilahduttaviin kokeiluihin. Sen sijaan Adamin ja Steibeltin kappaleista paljastuu kömpelöitä ja banaalejakin ratkaisuja, jotka kohottavat Beethovenin arvoa ja osaltaan vastaavat kysymykseen siitä, onko taidemusiikin kaanon rakennettu oikeudenmukaisesti.

"Beethoven and His French Piano", säv. Ludwig van Beethoven, Louis Adam ja Daniel Steibelt. - Tom Beghin, Erard-piano. (Evil Penguin, EPRC0036)

Kuuntele Uudet levyt 15.12.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua