Hyppää pääsisältöön

Kaanonin kuolinkouristus vai juhlavuoden merkkitapaus?

Deutsche Grammophon on äärimmäisen perinteikäs levy-yhtiö, joka aikanaan loi brändinsä levyttämällä keskeistä perusohjelmistoa laadukkaasti. Tavallaan Beethovenin 250-vuotisjuhlavuosi osuu yhtiön brändin ytimeen, mutta valitettavasti ydin on näin vuonna 2020 jo mätä tai kauniisti sanottuna keloutunut. DG:n juhlavuosilevyt ovat erityisen tylsiä, ja niiden keskiössä on Beethoven-guru Daniel Barenboim sonaatteineen.

Beethoven: Complete Sonatas / Barenboim
Beethoven: Complete Sonatas / Barenboim Uudet levyt

Kiinnostaisiko perusturvallisten solistien perinteikkään romanttinen tulkinta Beethovenin kolmoiskonsertosta? Tai perinteikkään romanttinen tulkinta Beethovenin trioista? Tai erään artistin viides perinteikkään romanttinen kokonaislevytys Beethovenin pianosonaateista? Minua ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta DG:n mielestä pitäisi kiinnostaa, sillä sellaisia juhlavuosilevyjä se on markkinoille puskenut, kuvitellen että kohta 80-vuotiaan Daniel Barenboimin ympärille kootut Beethoven-levyt kantavat tulevaisuuteen.

Erityisesti pianosonaattien kokonaislevytys on masentava. Barenboimilla ei pandemiavuonna ollut muutakaan tekemistä, joten hän soitti sonaatit viidettä kertaa levylle. Markkinointiteksti on täynnä neitseellistä tuoreutta ja kätkettyjen syvyyksien luotaamista, mutta levy ei ole, ainakaan siltä osin kuin jaksoin kuunnella. Barenboim vuonna 2020 kuulostaa samalta kuin Barenboim vuonna 1959, paitsi paljon kömpelömmältä.

DG olisi varmasti voinut etsiä myös sellaisia työttömiä pianisteja, joilla on mielenkiintoista soitettavaa. Mutta sen sijaan DG tarjoaa taidemusiikin pyhän kaanonin kuolinkouristuksia - vanha valkoinen mies soittaa kuolleen valkoisen miehen musiikkia tavalla, joka on kuultu liian monesti.

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit ja Diabelli-muunnelmat. - Daniel Barenboim. (DG, 4839320)

Kuuntele Uudet levyt 15.12.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua