Hyppää pääsisältöön

Kaanonin kuolinkouristus vai juhlavuoden merkkitapaus?

Deutsche Grammophon on äärimmäisen perinteikäs levy-yhtiö, joka aikanaan loi brändinsä levyttämällä keskeistä perusohjelmistoa laadukkaasti. Tavallaan Beethovenin 250-vuotisjuhlavuosi osuu yhtiön brändin ytimeen, mutta valitettavasti ydin on näin vuonna 2020 jo mätä tai kauniisti sanottuna keloutunut. DG:n juhlavuosilevyt ovat erityisen tylsiä, ja niiden keskiössä on Beethoven-guru Daniel Barenboim sonaatteineen.

Beethoven: Complete Sonatas / Barenboim
Beethoven: Complete Sonatas / Barenboim Uudet levyt

Kiinnostaisiko perusturvallisten solistien perinteikkään romanttinen tulkinta Beethovenin kolmoiskonsertosta? Tai perinteikkään romanttinen tulkinta Beethovenin trioista? Tai erään artistin viides perinteikkään romanttinen kokonaislevytys Beethovenin pianosonaateista? Minua ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta DG:n mielestä pitäisi kiinnostaa, sillä sellaisia juhlavuosilevyjä se on markkinoille puskenut, kuvitellen että kohta 80-vuotiaan Daniel Barenboimin ympärille kootut Beethoven-levyt kantavat tulevaisuuteen.

Erityisesti pianosonaattien kokonaislevytys on masentava. Barenboimilla ei pandemiavuonna ollut muutakaan tekemistä, joten hän soitti sonaatit viidettä kertaa levylle. Markkinointiteksti on täynnä neitseellistä tuoreutta ja kätkettyjen syvyyksien luotaamista, mutta levy ei ole, ainakaan siltä osin kuin jaksoin kuunnella. Barenboim vuonna 2020 kuulostaa samalta kuin Barenboim vuonna 1959, paitsi paljon kömpelömmältä.

DG olisi varmasti voinut etsiä myös sellaisia työttömiä pianisteja, joilla on mielenkiintoista soitettavaa. Mutta sen sijaan DG tarjoaa taidemusiikin pyhän kaanonin kuolinkouristuksia - vanha valkoinen mies soittaa kuolleen valkoisen miehen musiikkia tavalla, joka on kuultu liian monesti.

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit ja Diabelli-muunnelmat. - Daniel Barenboim. (DG, 4839320)

Kuuntele Uudet levyt 15.12.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Monteverdi-valikoima hurmaa kuin pienoisooppera

    Levyarvostelu

    Barokkiguru Rinaldo Alessandrinin johtama laulu- ja soitinyhtye Concerto Italiano on levyttänyt Monteverdia ennenkin. Parin vuoden takainen valikoima Night poimi madrigaalimestarin aarrearkusta musiikkia sotaan ja rakkauteen, kun taas uutuus Daylight keskittyy lauluun, tanssiin ja flirttailuun. Kun näistä aiheista kasataan vetävä, pienoisoopperan kaltainen kokonaisuus, joka vieläpä esitetään kertakaikkisen makoisasti, on kevätkauden voimasoittolevy selvillä.

  • Belle époquen loistavaa laulutaidetta patriarkaatin varjoista

    Levyarvostelu

    Sopraano Laetitia Grimaldi ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat laatineet BIS-yhtiön uutuuslevylle ohjelmiston, joka erottuu edukseen taidemusiikin tasa-arvoistumisen tuottamassa levyvirrassa. Ombres-otsikon alla kokonaisuus esittelee Ranskan Belle époque -aikakauden naissäveltäjien laulutuotantoa, joka on jäänyt varjoihin taidemusiikkikulttuurin keskittyessä suurmiesten suurteoksiin. Joskus tällaisten levyjen parasta antia on moniarvoistumisen ilo, mutta nyt iloa tuo myös herkullisen suoraviivainen musiikki.

  • Mezzo Melis Jaatisen profiililevyllä Skandinavia kohtaa Pariisin

    Levyarvostelu

    Norjassa ja Suomessa opiskellut, Oslossa asuva mezzosopraano Melis Jaatinen on vakiinnuttanut paikkansa etenkin pohjoismaiden oopperalavoilla, mutta omaa levyä on jouduttu odottamaan - tähän asti. Alban julkaisema uutuus "Impressions du nord" esittelee paitsi pätevän laulajan myös kiinnostavan ohjelmistonurkkauksen: Skandinaavisen kansallisromantiikan ranskalaiset vaikutteet ovat tuottaneet intensiivistä, tumman sävykästä musiikkia, joka sopii Jaatisen äänelle.

  • Kotimaiset Vasks-tulkinnat kestävät vertailun

    Levyarvostelu

    Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks on noussut mystisen minimalismin kansainväliseksi kärkinimeksi immersiivisellä tunnemusiikillaan. Alban uutuuslevyllä Vasks-tarjontaa lisää säveltäjän ystävä, kapellimestari Juha Kangas, joka Tallinnan kamariorkesterin kanssa on taltioinut kaksi Vasksin suosittua konserttoa. Solisteina sellisti Marko Ylönen ja alttoviulisti Lilli Maijala joutuvat kovaan kansainväliseen vertailuun - mutta pärjäävät hyvin, päätellen siitä että oma sieluni liikahtaa, ja vieläpä Vasksin tarkoittamaan suuntaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua