Hyppää pääsisältöön

Kaanonin kuolinkouristus vai juhlavuoden merkkitapaus?

Deutsche Grammophon on äärimmäisen perinteikäs levy-yhtiö, joka aikanaan loi brändinsä levyttämällä keskeistä perusohjelmistoa laadukkaasti. Tavallaan Beethovenin 250-vuotisjuhlavuosi osuu yhtiön brändin ytimeen, mutta valitettavasti ydin on näin vuonna 2020 jo mätä tai kauniisti sanottuna keloutunut. DG:n juhlavuosilevyt ovat erityisen tylsiä, ja niiden keskiössä on Beethoven-guru Daniel Barenboim sonaatteineen.

Beethoven: Complete Sonatas / Barenboim
Beethoven: Complete Sonatas / Barenboim Uudet levyt

Kiinnostaisiko perusturvallisten solistien perinteikkään romanttinen tulkinta Beethovenin kolmoiskonsertosta? Tai perinteikkään romanttinen tulkinta Beethovenin trioista? Tai erään artistin viides perinteikkään romanttinen kokonaislevytys Beethovenin pianosonaateista? Minua ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta DG:n mielestä pitäisi kiinnostaa, sillä sellaisia juhlavuosilevyjä se on markkinoille puskenut, kuvitellen että kohta 80-vuotiaan Daniel Barenboimin ympärille kootut Beethoven-levyt kantavat tulevaisuuteen.

Erityisesti pianosonaattien kokonaislevytys on masentava. Barenboimilla ei pandemiavuonna ollut muutakaan tekemistä, joten hän soitti sonaatit viidettä kertaa levylle. Markkinointiteksti on täynnä neitseellistä tuoreutta ja kätkettyjen syvyyksien luotaamista, mutta levy ei ole, ainakaan siltä osin kuin jaksoin kuunnella. Barenboim vuonna 2020 kuulostaa samalta kuin Barenboim vuonna 1959, paitsi paljon kömpelömmältä.

DG olisi varmasti voinut etsiä myös sellaisia työttömiä pianisteja, joilla on mielenkiintoista soitettavaa. Mutta sen sijaan DG tarjoaa taidemusiikin pyhän kaanonin kuolinkouristuksia - vanha valkoinen mies soittaa kuolleen valkoisen miehen musiikkia tavalla, joka on kuultu liian monesti.

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit ja Diabelli-muunnelmat. - Daniel Barenboim. (DG, 4839320)

Kuuntele Uudet levyt 15.12.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Tähden kirkkautta ja paimenten ihmetystä keskiajalta

    Levyarvostelu

    Joululevyvalikoiman ajallisesti etäisin uusi joululevy tuo joulun ihmeen kaikista lähimmäksi, ainakin minulle. Boston Camerata ja kokenut keskiaikatyylittelijä Anne Azema ovat rakentaneet pelkistetyistä soittimista, muinaisista lauluista ja latinankielisistä teksteistä levyn, jolla soi tähden kirkkaus, paimenten ihmetys ja vähän myös itämaiden tietäjien eksotiikka.

  • Gambojen pehmeä särinä tuo joulun 1600-luvulta

    Levyarvostelu

    1600-luvun vaihteessa kuningatar Elisabeth I:n Englannissa joulua odotettiin hartaammin kuin nykyään, eikä joulupäivästä alkanut juhlakausikaan ollut rajua riekkumista, etenkään hovissa. Tässä hengessä loistava gambayhtye Fretwork ja mezzosopraano Helen Charlston ovat koonneet uuden joululevynsä, jota kuunnellessa musiikin harras kauneus valtaa tilan kulutusjuhlalta.

  • Lauluyhtyejoulu on jo perinne

    Levyarvostelu

    Lauluyhtye Rajattoman suosittu joulutuplalevy julkaistiin liki kaksikymmentä vuotta sitten. Se on kestänyt aikaa yllättävän hyvin ja lisäksi synnyttänyt Suomeen uuden joulumusiikkiperinteen, kevyesti vahvistettujen lauluyhtyeiden kirkkokelpoisen jouluviihteen. Siitä perinteestä ammentaa myös lauluyhtye Kuvaja uudella joululevyllään Tästä alkaa joulu.

  • Miltä joulu kuulostaa nykysaameksi?

    Levyarvostelu

    Norjan saamelainen Kajsa Balto joikaa ja laulaa nykysaamelaiseen maailmanmusiikkityyliin, joka löytää varsin erikoisen sovelluksen Balton uuden joululevyn musiikista. Yhtyeensä ja välillä orkesterin kanssa Balto tyylittelee saameksi Erkki Melartinin Lapin joulun, Adolphe Adamin Joululaulun ja pari keskieurooppalaista jouluvirttä, ja kun seassa on Balton omaakin musiikkia, kokonaisuus palauttaa mieleen, että monet joulun perinteet ovat kulttuurienvälisiä sulautumia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua